Lieksassa Reino-tossujen valmis­taja kompuroi – ”Pohjois-Karjalan Eldorado” elää kuitenkin teolli­suuden nousukautta

”Lieksa on liian suuri, liian kaikkea, eikä sovi Koppe­loille.” Näin kuuluu loppu­repliikki ohjaaja Markku Pölösen eloku­vassa Lieksa! Mieli­ku­vi­tuk­sel­li­sessa draamassa Koppe­loiden räätä­li­suku vaeltaa kohti unelmaansa, kultaista Eldoradoa – pikku­kau­punkia, jossa elämä tapahtuu yhden pitkän kadun varrella. Elokuva on fiktiota, Lieksa faktaa – kaikkea ja suurtakin.

Konee­na­sen­nusta ja kunnos­sa­pitoa Riveria-ammat­ti­kou­lussa opiske­leva Santeri Karjunen on miette­liäs. Karvinen ja opiske­lu­to­ve­rinsa Topi Virkkunen ilmoit­tau­tuivat viime tingassa mukaan Taitaja-kisan parikil­pailun karsin­taan. Ensiker­ta­lainen kaksikko singahti finaa­liin, joka kisataan Joensuussa toukokuussa.

– Vähän oudolta tuo tuntuu, kun heti tärppäsi, lieksa­lais­nuo­ru­kainen toppuut­telee vaatimattomasti.

Riverian Lieksan-yksikössä on tärpännyt monesti aiemminkin. Menestys kertoo opiske­lu­mo­ti­vaa­tiosta ja opetuksen laadusta. Esimer­kiksi viime vuonna lieksa­laiset nappa­sivat sähkö­asen­nuksen taidoissa Taitaja-kisan tupla­voiton.

Riverian koulu­tus­pääl­likkö Juha Liiten on seurannut nuorten ja aikuis­opis­ke­li­joiden polkuja vuodesta 2008.

– Suurin osa opiske­li­joista on nuoria, mutta aikuis­opis­ke­li­joiden osuus kasvaa. Valtaosa tulee Lieksasta ja noin 150 kilometrin säteeltä. Proses­si­puolen koulutus vetää tulijoita kauempaakin.

Proses­simo on proses­si­teol­li­suuden monio­saa­jien oppimi­sym­pä­ristö ja Riverian ylpey­de­naihe. Proses­si­mossa rinta rinnan opiske­levat sähkön ja automaa­tion sekä proses­si­tek­niikan ja kunnos­sa­pidon opiske­lijat. Tilat ja tekno­logia ovat viimeisen päälle.

UUSI KOULUKAMPUS KOKOAA NUORET YHTEEN

Kahdeksan miljoonaa euroa – se on Lieksan mielestä kannat­tava sijoitus nuoriin. Sillä rahalla Lieksaan raken­ne­taan uusi koulu­kampus, jonne sijoit­tuvat yläkoulu, lukio sekä Riverian ammatil­linen opetus. Kampuksen ytimessä säilyy nykyinen Prosessimo.
– Nuoria on vähän ja porukka nyt hajau­tu­neina eri kouluissa. Uusi kampus kokoaa nuorten massan yhteen. Opinto­polut ja myös kaksois­tut­kinnon tekeminen helpot­tuvat. Ja mikä tärkeintä, tunnemme jokaisen nuoren yläas­teiästä lähtien, Riverian koulu­tus­pääl­likkö Juha Liiten painottaa.
Koulu­kam­puk­sella yhtei­söl­li­syyttä vahvistaa sekin, että muun muassa ruokailu sekä avustava henki­löstö kuraat­to­rista tervey­den­huol­toon on yhteistä. Kampuksen raken­ta­minen käynnistyy ensi kesänä. Materi­aa­lina on puu.

MAHTAVA BOOGIE

Vielä 1980-luvulla Lieksan iltae­lämä oli vilkasta. Kun viikon­loppu koitti, naapu­ri­kun­nista nuoriso kirmasi Lieksan humuun. Niin teki vuorol­laan myös enolais­syn­tyinen Jarkko Määttänen. Boogie oli mahtava, kun Katraan­ho­viin ja Simo Hurttaan jonotettiin.

– Lieksa oli nuoren unelma, kuin se elokuvan Eldorado, Määttänen hymyilee muisteloille.

Nyt Määttänen hymyilee Lieksan kaupun­gin­joh­tajan roolissa. Ei sillä, että jokainen päivä olisi silkkaa riemun aihetta. Vaan olkoon hymy vasta­koh­tana sille epäus­kolle, joka paluu­muut­ta­jalla oli vastas­saan vuonna 2015.

– Ei muuta kuin tuhkaa päälle… se oli tunnelma. Ajattelin, että eihän tämä nyt voi olla todel­linen kuva Lieksasta, filoso­fian tohtori ja viimeksi Muura­messa palve­lu­joh­ta­jana työsken­nellyt yliopis­to­mies kuvailee.

Muutakin oikomista Lieksaa koske­vissa faktoissa on piisannut.

– Ei – Lieksa ei ole ”jossain päin Lappia”. Kovin moni ei tiedä sitäkään, että Kolin ja Patvin­suon kansal­lis­puistot sijait­sevat Lieksassa puhumat­ta­kaan Ruunaasta ja Eeva Ryynäsen kansain­vä­li­ses­tikin merkit­tä­västä ateljeesta.

VIHREÄÄ KULTAA

Lieksan noin 4 068 neliö­ki­lo­metrin pinta-alasta metsää on noin 291 000 hehtaaria. Suurimpia metsä­no­mis­tajia ovat valtio, Tornator Oy sekä Lieksan seura­kunta. Koko maan evanke­lis­lu­te­ri­lai­sista seura­kun­nista metsä­omis­tuksen piikki­paikkaa pitävä Lieksan seura­kunta omistaa noin 5 000 metsähehtaaria.

Olipa näkökulma maallinen tai henkinen, metsä on Lieksalle todel­lista vihreää kultaa. Lieksan teolli­sista työpai­koista 45 prosenttia on metsä­teol­li­suu­dessa. Ei siis ihme, että metsä­va­roihin toimin­tansa ja inves­toin­tinsa perus­tavat yritykset piirtävät kukin vuorol­laan harpilla komean ympyrän osoit­ta­maan raaka-aineva­ran­tojen likeisyyden.

Metsään ja bioteol­li­suu­teen uskoo myös kaupunki, joka rakensi Lieksan Kevät­nie­meen reilun kahdeksan hehtaarin bioteol­li­suusa­lueen. Bioteol­li­suusalue tukee siellä jo olevaa yritys­toi­mintaa ja mahdol­listaa myös uusien bio- ja metsäklus­terin yritysten sijoit­tu­misen alueelle. Kevät­nie­meen arvioi­daan syntyvän useita kymmeniä uusia biota­louden työpaikkoja.

NYT INVESTOIDAAN!

Väkilu­kuun suhteu­tet­tuna Lieksa on Pohjois-Karjalan teollis­tu­nein kunta. Keskeisiä työllis­täjiä ovat Panka­boardin karton­ki­tehdas, Binder­holz Nordicin saha, Pielisen Betoni, Anaika Woodin saha sekä elintar­vi­ke­teol­li­suu­delle jousto­pak­kauksia valmis­tava Amcor Flexibles Finland. Iso työllis­täjä on myös Kelan yhteys­keskus. Porokylän Leipomo valmistaa Lieksassa glutee­nit­tomia tuotteita koko Suomelle.

Teolli­suuden inves­toin­neissa Lieksa tuikkii koko Pohjois-Karjalan tähtenä. Binder­holz sijoitti juuri uuteen sahalin­jaan reilut 20 miljoonaa euroa. Anaika Wood satsaa uuden sahalinjan sekä lajit­telu- ja paketoin­ti­lai­toksen raken­ta­mi­seen useita miljoonia kuluvan ja ensi vuoden aikana. Panka­board uudisti tuotan­no­noh­jaus­jär­jes­tel­mänsä 5,5 miljoo­nalla eurolla. GFN Lieksa Oy puoles­taan aikoo rakentaa bioöl­jy­teh­taan Kevät­niemen teolli­suusa­lu­eelle. Kokonai­sin­ves­tointi on lähes 25 miljoonaa.

Myös elintar­vi­keala kasvaa. Porokylän Leipomo tuplasi juuri glutee­nit­to­mien tuotteiden toimi­ti­lansa Lieksassa. Inves­toinnin arvo on noin 1,5 miljoonaa. Teolli­suuden rinnalla matkailu on Lieksan toinen painopis­tealue. Matkailun kokonai­sin­ves­toinnit ovat 140 miljoonan euron luokkaa. Inves­toin­ti­tahti Lieksassa ei osoita edelleen­kään hyyty­misen merkkejä.

VÄKI VÄHENEE, TAHTO TIIVISTYY

Nykyisen kaupun­gin­joh­tajan synty­mä­vuonna 1968 Lieksassa oli reilut 20 000 asukasta. Vuoden 2018 lopussa lieksa­laisia oli tarkal­leen 11 097. Väestön ikära­kenne on koko Suomen tapaan kallel­laan: yli 65-vuotiaiden osuus on 35 prosenttia. Alle 14-vuotiaita on kymme­nisen prosenttia. Vauvoja Lieksaan syntyi viime vuonna 52.

Vielä pari vuotta sitten Lieksan työttö­myys­pro­sentti oli 20,1. Vuoden 2018 marras­kuun lopussa työttö­myys oli painunut reiluun 14 prosent­tiin. Suunta on oikea, muttei riittävä. Lieksassa on jatku­vasti auki huomat­tava määrä työpaik­koja, joihin on haasteel­lista saada tekijöitä. Raken­ne­työt­tö­myys, nuori­so­työt­tö­myys ja kohtaanto-ongelma kurit­tavat Lieksaa, kuten niin monia suoma­laisia paikkakuntia.

– Tuoreet inves­toinnit ovat tuoneet Lieksaan lukuisia uusia työpaik­koja. Samaa aikaan väkeä myös eläköityy. Yhteis­vai­ku­tuk­sesta tarjolle on lyhyellä aikavä­lillä tullut nelisen sataa työpaikkaa, laskee Määttänen.

Aktii­vi­selle elinkei­no­po­li­tii­kalle hyvä talous­suh­danne on viimeiset pari vuotta antanut vetoapua. Markkinat vetävät, yritykset inves­toivat, työvoimaa tarvi­taan. Riveria on ahkera oppiso­pi­mus­kou­lut­taja, oppiso­pi­muk­sella koulut­tautuu parhail­laan 30 henkilöä. Oppiso­pi­muk­sella leipu­reita kouluttaa myös Porokylän Leipomo, joka palkkaa vuosit­tain 5–10 uutta työntekijää.

Väkeä on onnis­tuttu aktivoi­maan töihin myös työko­keilun, kuntout­tavan työtoi­minnan ja palkka­tuen avulla. Alle 30-vuotiaiden nuorten Ohjaamo-toiminnan lisäksi on raken­nettu palve­lu­pol­kuja myös aikui­sille. Konsepti on ollut ollut toimiva osaamisen kartut­ta­mi­sessa ja työkyvyn vahvis­ta­mi­sessa kohti avoimia työmarkkinoita.

Riuska työruk­kanen on vuonna 2017 perus­tettu Lieksan Kehitys Oy LieKe. LieKen strate­giana on toteuttaa suora­vii­vaista yritysten kehit­tä­mistä ilman hankehimmeleitä.

– Tavoit­teet on asetettu ja tuloksia pitää syntyä, toistaa Määttänen. Hänen tarmok­kuu­tensa vaikuttaa tarttu­neen virka­mie­histä politiikan tekijöihin, työmie­histä ja ‑naisista yritysjohtajiin.

Nuorten työttö­myys on iso huoli. Nuorten ongelmat ovat moninaisia. Olipa pulma mikä tahansa, Lieksassa jokaista aiotaan ottaa kädestä kiinni ja katsoa, millä keinoilla nuori pääsee elämäs­sään eteenpäin.

– Meillä on nuoria, joilla on koulutus ja työkyky, muttei mallia ja sitä myöten kiinnos­tusta työn tekemisen. Osa nuorista asuu kotona ja viettää laatuaikaa kalas­te­le­malla ja metsäs­te­le­mällä. Puuttuu se ymmärrys, ettei tämä maailma sillä systee­millä toimi.

INHIMILLINEN RATKAISU

Työttö­myys­pro­sentin alene­minen toi Lieksalle työmark­ki­na­tu­ki­mak­suihin noin 300 000 euron säästön viime vuonna. Säästöillä ei kuiten­kaan ilakoida.

– Emme lähde temppui­le­maan työmark­ki­na­tu­ki­mak­sujen kanssa, vaan haemme kestävää ratkaisua. Vaikka säästöä tulikin, edelleen makset­tavaa jäi reilun miljoonan verran. Sen miljoonan satsaamme mielel­lämme työttö­myyden taitta­mi­seen; nolla­sum­ma­peli kääntyy lopulta plussan puolelle sosiaali- ja terveys­pal­ve­luiden käytön vähene­mi­sellä, kaupun­gin­joh­taja tietää.

Moni pitkään työttö­mänä ollut ei ole vuosiin päässyt lääkärin tai tervey­den­hoi­tajan pakeille. Kaupungin päättäjät pitävät tilan­netta epäin­hi­mil­li­senä. Lieksa on yrittänyt löytää ratkaisua sosiaali- ja terveys­pal­ve­lujen kuntayh­tymän Siun Soten kanssa. Pitää saada selvyys, kuinka paljon pitkä­ai­kais­työt­tö­mien joukossa on lopulta heitä, jotka kuuluvat oikeasti eläke­sel­vit­te­lyyn, eivät kortistoon.

Siun Sote ei Lieksan tarpee­seen ole pystynyt vastaa­maan. Siksi Lieksa aikoo ostaa pitkä­ai­kais­työt­tö­mille lääkäri- ja tervey­den­hoi­ta­ja­pal­ve­luja jatkossa itse. Tätä varten haussa on ESR-hanke.

– Jokaisen työttömän elämän­ti­lanne päästään katso­maan henki­lö­koh­tai­sesti. Kyse on ihmisistä ja inhimil­li­sestä ratkaisusta.

ELÄVÄ KAUPUNKIKESKUSTA

Lieksan pitkä pääkatu on Pieli­sentie. Kuutisen vuotta sitten tehty massii­vinen kature­montti maksoi nelisen miljoonaa euroa. Pääkatua kaven­net­tiin, ja pyöräi­lijät ja jalan­kul­kijat saivat lisää tilaa. Autoi­li­joi­ta­kaan ei unohdettu, parkki­paikka keskus­tasta löytyy vaivattomasti.

Lieksan Vaski­vii­kolla Pieli­sentie muuttuu kilpa­la­duksi, kun yhdis­tetyn eturivin tallukset, manniset ja herolat hyppäävät Riihi­vaaran hyppy­ri­mäestä ja paahtavat sen jälkeen kilpaa Pieli­sen­tiellä. Kisa on osa Lieksan Vaski­viikkoa, joka on kansain­vä­li­sesti tunnettu puhal­lin­musiikin tapah­tuma. Joka heinäkuu tarjolla on kymmeniä konsert­teja saleissa, Mätäs­vaaran kaivos­la­guu­nissa, kirkossa ja ulkoilmassa.

Maalis­kui­sena keski­viik­kona tiivis­ty­neessä kaupun­ki­kes­kus­tassa käy kuhina, on markki­na­päivä. Päivit­täis­ta­va­ra­kau­poissa on valin­nan­varaa, kun S‑market, Citymarket ja Tokmanni kilpai­levat kävijöistä rinta rinnan. Lieksaan tullaan ostok­sille myös naapu­ri­kun­nista. Erikois­ta­va­ra­kaup­po­jakin löytyy, kuten myös tyhjää liike­tilaa. Verkko­kaupan kasvu on vaatinut osansa yhtä lailla Lieksassa kuin etelän suurissa kaupungeissa.

RAKENNEMUUTOS – HIDASTE, VAAN EI ESTE

Sotien jälkeen Lieksa oli keskeistä jälleen­ra­ken­nusa­luetta. Karjalan siirto­lai­sille ja rinta­malta palaa­ville miehille perus­te­tiin satamäärin asutus­ti­loja. Tyyppie­si­merkki on Lieksan Egyptin­korpi – tyhjä korpi, jonne sijoi­tet­tiin kerralla 40 raivaa­ma­tonta ja raken­ta­ma­tonta kylmää tilaa.
Vielä 1950-luvulla Lieksan työky­kyi­sistä miehistä yli kolmannes oli metsä­työ­miehiä. Siirryt­täessä 1960-luvulle väestön kasvu taittui ja maata­louden koneel­lis­tu­minen tyhjensi kylät. Suomessa oli käynnis­tynyt kaikkien aikojen suurin muutto­liike pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomesta Etelä-Suomeen ja Ruotsiin.
Kehity­sa­lue­ra­hasto perus­tet­tiin vuonna 1971. Aluepo­li­tiikan välineitä olivat ammat­ti­kou­lu­tuksen tehos­ta­minen, korko­tuki kehity­sa­lueiden kunnille yritys­toi­minnan edistä­mi­seen, teolli­suus­ky­lien perus­ta­minen, työvoi­ma­po­liit­tinen rahoitus tuotan­nol­li­siin inves­toin­teihin ja kulje­tus­tuet. Lieksan teolli­suus­kylä perus­tet­tiin vuonna 1973. Teolli­suus­kylä vauhditti merkit­tä­västi alueen teolli­suutta monipuo­lis­tu­maan ja työllistämään.
Vuonna 1969 yliopisto tuli Joensuuhun. Maakunnan keskus­kau­pungin vetovoima kasvoi, Lieksan väkimäärä jatkoi laskuaan. Samaan aikaan teolli­suu­dessa automaa­tio­aste nousi, työvoiman tarve väheni. Vielä 1980-luvulla lieksa­lainen vaate­tus­teol­li­suus oli voimis­saan, kunnes vienti Neuvos­to­liit­toon tyssäsi.
Hetken myös metsä­teol­li­suus näyttäytyi aurin­gon­laskun alana. Se kehitys olisi ollut Lieksal­lekin myrkkyä.

LEAN ON ZEN

Siirry­tään ydinkes­kus­tasta Keran­tielle. On kulunut piirun yli vuosi siitä, kun kompo­siit­ti­ra­ken­teita valmis­tanut Joptek meni konkurs­siin. Konkurs­si­uu­tisen firman 80 työnte­kijää kuulivat 1. helmi­kuuta. Jo 16. maalis­kuuta puolik­kaan konkurs­si­pe­sästä oli pelas­tanut muovi­kom­po­siit­ti­tuot­teita valmis­tava EC Enginee­ring. Kosken­kor­valla pääpaik­kaansa pitävä firma halusi pitää kiinni alan osaajista.

– Joptekin vaikeudet olivat tiedossa, konkurssi oli vain ajan kysymys, muistelee EC Enginee­ringin pääluot­ta­mus­mies Jari Vatanen. Hän on työsken­nellyt talossa Joptekin ajoista lähtien jo 16 vuotta.

Vatasen pohdin­noista on helppo päätellä, että nousujen ja laskujen hallit­se­mat­to­muus söi miestä ja naista. Joptek kaatui lopulta tappiol­li­siksi osoit­tau­tu­nei­siin kauppoihin.

Nyt EC Enginee­rin­gissä sonnus­tau­du­taan kasvuun. Vihreän aallon imussa joukko­lii­ken­teen tulevai­suus näyttää hyvältä. Raitio­vaunut tulevat Tampe­reelle, ja VR uusii kalus­toaan. EC Enginee­ringin yksi merkit­tä­vim­mistä asiak­kaista on Euroopan johtava kisko­ka­lus­to­val­mis­taja Trans­tech Oy.

Lieksan tehtaan­joh­taja on Jari Jorma­nainen. Hän on Lean-mies. Lean-johta­minen ja toiminta­tapa on hitsannut EC Enginee­ringin yli 30 työntekijän porukan yhteen. Tehdas­sa­lissa on zen-tunnelma – ei hosumista, epäjär­jes­tystä, saati sotkua. Keske­ne­räiset tuotteet ja raaka-aineet eivät loju lattioilla. Tuotteiden turha kuljet­telu vaiheesta toiseen loppui, samalla joidenkin osien valmis­tuk­seen kuluva aika puolittui.

– Talossa pitkään ollut porukka on nähnyt tuskan, sanee­rauksen ja konkurssin. Kaikki tietävät, ettei vanhoilla konsteilla enää pärjätä, asioita on tehtävä toisin, Jorma­nainen sanoo.

Tehtaan lay-out ja toimin­ta­tavat pantiin uuteen malliin. Tärkeä osa uudis­tu­mista oli sekin, että työnte­kijät ovat voineet itse suunni­tella työpis­teensä. Pääluot­ta­mus­mies Vatanen komppaa Jormanaista.

– Hommat ovat järkeis­ty­neet, kehitystä on tapah­tunut. Tekemisen kulttuuri on avoimempaa. Ennen oli vähän semmoista, että välipor­taita johdon ja työnte­ki­jöiden välillä oli liikaa. Nyt asioista voidaan keskus­tella suoraan ilman mutkia.

TYÖPERÄISTÄ MAAHANMUUTTOA

Puolan luoteis­osasta Policen kaupun­gista kotoisin oleva Daniel Baran työsken­telee laminoit­si­jana EC Enginee­rin­gillä. Baran tuli työn perässä Lieksaan vuonna 2011. Tulles­saan hän arvioi viipy­vänsä parisen vuotta. Nyt mies aprikoi, että ainakin seuraavat viisi vuotta työ pitää hänet Lieksassa. Baranin kaltaisia työpe­räisiä maahan­muut­tajia Lieksa – kuten koko Suomi – tarvitsee lisää.

– Puolassa on töitä tarjolla, mutta usein ilman sopimuksia ja takeita jatkosta. Täällä voin luottaa siihen, että sopimuk­sista pidetään kiinni ja taustalla ammat­ti­liitto huolehtii monesta. Teen miele­kästä työtä, säästän rahaa ja ehkä Puolaan palates­sani voin sitten ostaa perheelle oman kodin, Baran suunnit­telee. Baran laskee ansait­se­vansa työstään 35–40 prosenttia parempaa palkkaa Suomessa verrat­tuna Puolaan.

Baranin vaimo ja 4‑vuotias poika asuvat Puolassa, päivit­täisen Skype-yhteyden päässä. Muutaman kerran vuodessa Baran viettää pidempiä jaksoja perheensä luona.

Lieksassa arki rullaa, ystäviäkin on löytynyt. Tosin englan­niksi kommu­ni­koiva Baran ihmet­telee lieksa­laisten ujoutta heittäytyä keskus­te­luun vieraalla kielellä.

KANSALLISTOSSUJEN KITKAA

Jatke­taan matkaa Keran­tiellä. Kadun nimi juontuu 1970-luvulla perus­te­tusta Kehity­sa­lue­ra­has­tosta. Vuonna 1974 Lieksan Keran­tielle sijoittui myös Nokian Renkaat. Parhaim­mil­laan kumipyö­rien valmis­tuk­sessa Lieksassa työsken­teli yli 350 henkilöä. Nyt massii­vi­sessa teolli­suus­hal­lissa Nokian Renkaat valmistaa enää vain raskaiden ajoneu­vojen sisäkumeja.

Hallin toisessa päässä yrittä­jä­kak­sikko Arto Huhtisen ja Tuire Erkkilän omistama PK Kappi Oy on valmis­tanut Aino- ja Reino-kotikenkiä. Yrittä­jien toinen firma Suomi Tyres Oy valmistaa naapu­ri­hal­lissa polku­pyörän nasta­ren­kaita. Huhtisen ja Erkkilän yrittä­jä­taival alkoi vuonna 2004, jolloin he palaut­tivat aiemmin Nokian Jalki­neiden omistuk­sessa olleiden Ainojen ja Reinojen valmis­tuksen Euroo­pasta Lieksaan.

Maalis­kuun lopulla PK Kapissa ilmeet ovat vakavia. Asian­ajo­toi­misto Fennon lakimiehet ovat tulleet kerto­maan kotiken­kien askelten päätty­mi­sestä konkurs­sissa. Irtisa­no­mis­lapun sai käteensä 17 työnte­kijää, yksi heistä on ompelija Satu Turunen. Hän on ommellut Ainoja ja Reinoja Lieksassa jo liki 11 vuotta. Konkurs­si­uu­tinen oli yllätys.

Konkurssin Turunen on kokenut tekstii­lialan yrityk­sessä kerran aiemminkin. Siitä mieleen jäivät ikävät muistot ja lakimiesten tympeä käytös. Nyt tunnelma oli Turusen mukaan kovin toisenlainen.

– Yrittäjät kertoivat avoimesti konkurssin taustoista. Anteeksi pyysivät meiltä työnte­ki­jöiltä. Ymmärrän yrittäjiä, ei ole helppoa eikä kadeh­dit­tavaa heidän­kään asemansa. Erityisen hyvältä tuntui sekin, että lakitoi­miston miehet olivat ystäväl­lisiä ja inhimil­lisiä. Ei ollut mitään tylyttämistä.

USKO NOUSUUN ELÄÄ

Aino-kotikenkiä on valmis­tettu vuodesta 1930. Reinojen ompele­minen alkoi pari vuotta myöhemmin. Suoma­lais­ko­tien lattiat olivat kylmiä, Ainoja ja Reinoja tarvitsi jokainen. Tossu­tuo­tannon kulta-aikaa elettiin vuonna 2010. Ennen konkurssia Lieksassa ehdit­tiin valmistaa suoma­lai­sille noin 2,6 miljoonaa tossuparia.

Yhdeksän tossu­paria kymme­nestä on myyty Prismoista ja Citymar­ke­teista. Vielä viime vuonna jakelutie myi neljä kertaa enemmän tossuja kuin mitä ennak­ko­ti­lauksia saatiin kokoon kuluvan vuoden alussa. Heti konkurs­si­uu­tisen julkai­se­misen jälkeen PK Kapin verkko­kauppa täyttyi uusista tilauk­sista, kysyn­tä­piikki oli jouluse­songin luokkaa.

Tehtaalla on raaka-ainetta, tilauksia on sisällä ja asiak­kaat ovat valmiita ottamaan tavaraa vastaan – tuotannon jatka­mi­selle on edelly­tykset. Tähän uskovat työnte­kijät ja myös konkurs­si­pesän pesän­hoi­taja, asiana­jaja Jussi Laakkonen.

– Tavoit­teena on löytää yrityk­selle jatkaja mahdol­li­simman pian niin, että uusi yrittäjä pääsee hyppää­mään liikku­vaan junaan.

Vastoin­käy­mi­sistä huoli­matta myös Satu Turunen näkee työssään jalki­ne­teh­taalla ja elämäs­sään Lieksassa paljon hyvää.

– Lieksassa on hyvin palve­luja, uusi liikun­ta­hal­likin on hieno asia. Milo-koiran kanssa lenkki lähei­sellä Pärnän purura­dalla on nautinto, Turunen pohtii.

– Ostin Lieksasta itsel­leni kaksion. Samaan aikaan veli Porvoossa osti auton. Maksoimme ostok­sis­tamme kutakuinkin saman hinnan!

AINOJEN JA REINOJEN TARINA SAAMASSA JATKOA

Aino- ja Reino-kotikenkiä valmis­tava PK Kappi Oy meni konkurs­siin 28. maalis­kuuta. Heti uutisen julkis­ta­misen jälkeen tossujen verkko­kauppa meni tukkoon – tilauksia tuli tulvi­malla sisään. Tossu­va­rastot myytiin hetkessä tyhjäksi, ja tuotanto jatkoi täyttä päätä sisään tulleiden tossu­ti­lausten valmis­ta­mista. Puhutaan tuhan­sista tossupareista.
Ainojen ja Reinojen brändi näytti voimansa. Valta­kunnan media uutisoi kansal­lis­tos­sujen histo­riaa ja tilan­netta päivästä toiseen. Konkurs­si­pesä sai lukuisia yhtey­den­ot­toja. Liike­toi­minnan tarjous­kil­pailu päättyi 10. huhti­kuuta. Kiinnostus liike­toi­minnan jatka­mi­seen on ollut valtava. Uuden nousun toivossa eletään – jopa niin, että tuotanto voisi jatkua Lieksassa. 

Torstaina 18.4. kodin­teks­tii­li­val­mis­taja Finlayson ja sen omistaja ilmoitti tiedot­teessa ostaneensa tavara­merkin. Tällä hetkellä tuotannon jatku­minen Suomessa näyttää tosin epäto­den­nä­köi­seltä. ”Uudet omistajat etsivät tossuille uutta luotet­tavaa valmis­tajaa, joka täyttää tiukat kriteerit laadun, kustan­nusten ja vastuul­li­suuden osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että tossujen valmistus ei valitet­ta­vasti voi jatkua Suomessa”, tiedot­teessa kerrotaan.

Juttua on päivi­tetty 18.4 klo 9.45 Finlay­sonin ostettua Reino- ja Aino tavaramerkit. 

TEKSTI SIRKKA-LIISA AALTONEN
KUVAT JARNO ARTIKA