Murikassa 35 vuotta opettanut Marjo Nurmi: ”Täällä moni on löytänyt oppimisen ilon”

– Olin 27-vuotias, kun pääsiäi­senä 1991 aloit­telin täällä työuraani, kertoo Murikka-opiston opettaja Marjo Nurmi.

Nyt on jäähy­väis­luennon ja eläke­päi­ville siirty­misen aika. Takana on 35 vuotta aikuis­kas­va­tuksen polulla, joka ei ole ollut vain leivän perässä kulkemista.

– Sydämeni on ollut kokonai­sena mukana tässä työssä, Nurmi sanoo.

Sydämeni on ollut kokonai­sena mukana tässä työssä.

Tie olisi voinut viedä muual­lekin, jos työpaik­kail­moitus olisi sattunut hautau­tu­maan lehtikoriin.

Vuonna 1990 Nurmi asui miehensä kanssa Porissa ja oli äitiys­lo­malla äidin­kielen lehtorin työstä. Mies huomasi Murikan työpaik­kail­moi­tuksen ja repäisi sen irti sanoma­leh­destä. Ilmoitus löytyi myöhemmin, kun Nurmi tyhjensi lehtikoria.

Ammat­tiyh­dis­tys­liike ei ollut Nurmelle tuttu, mutta Murikan viestin­tä­ai­neiden opettajan paikka tuntui hakemisen arvoi­selta. Kutsu tuli haastat­te­luun ja työt Murikka-opistolla Tampe­reen Teiskossa alkoivat äitiys­loman jälkeen.

YHDESSÄ TAVOITTEITA KOHTI

Jäähy­väis­luen­nol­laan Nurmi kävi läpi oppimis­kä­si­tyksiä, joiden pohjalta eri aikoina opetta­misen tapoja on muovattu. Itsensä hän määrit­telee sosiokonstruktivistiksi.

– Pitää osata rakentaa oppimista siitä lähtö­koh­dasta, jossa ihminen on. Oppijalla on myös omat tavoit­teet, joita kohti kulje­taan, Nurmi sanoo.

Opettajan tehtävä ei ole vain kaataa tietoa opiske­li­joiden laariin, vaan opettaja tukee opiske­lijaa matkalla kohti opiske­lijan tavoit­teita. Yhdessä oppiminen on ytimessä Nurmen kursseilla.

– Keskeinen tavoite on, että opiske­lijan itseoh­jau­tu­vuus kasvaa. Opettajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi.

Viestin­tä­ai­neiden kurssien lisäksi Nurmi on opettanut kuukauden ja kolmen kuukauden kursseilla ja ollut raken­ta­massa kurssien sisäl­töjä ja tavoit­teita. Pitkillä kursseilla opiske­lijat tekevät muun muassa omat tutkivat työnsä itse valituista aiheista.

– Olen ollut onnel­linen, että olen saanut tehdä pitkiä kursseja. Siellä näkee ihmisen kasvun eri tavalla kuin viikon kurssilla.

Nurmi on nähnyt opiske­li­joita myös useam­missa sukupolvissa.

– Vähän aikaa sitten kurssil­lani oli tyttö, joka toi terveisiä isältään ja isoisäl­tään, jotka olivat olleet kursseillani.

Videolla Marjo Nurmi kertoo, mikä motivoi opettajaa.

EHEÄ KÄSITYS KYVYISTÄ

Murik­kaan lähte­minen ja opiskelu voi olla korkean kynnyksen takana, jos ihmisellä on käsitys, ettei pärjää, kirjoit­ta­minen ei suju tai esiin­ty­minen jännittää.

– Meillä on käsityksiä itses­tämme, missä pärjäämme ja missä olemme huonoja. Niistä tuppaa tulla itsensä toteut­tavia ennus­tuksia. Sillä on eroa, määrit­te­lenkö itseni älyttömän surkeaksi kirjoit­ta­jaksi vai vielä harjaan­tu­mat­to­maksi kirjoittajaksi.

Ihmisten käsitykset omista kyvyistä usein muuttuvat valoi­sam­miksi, kun niistä puhutaan ja käydään läpi todel­linen tilanne.

– Ihmisten kyvyk­kyy­sa­jat­telun eheyt­tä­minen on ollut ykkös­teh­tä­väni. Sillä on heidän arkeensa isompi vaikutus kuin jonkin yksit­täisen taidon opettamisella.

On ollut kosket­tavaa, että ihmiset ovat kerto­neet hyvin avoimesti kipeistä oppimiskokemuksistaan.

Oppiminen on myös tunneasia: ilo on oppimisen keskiössä.

– Kun tulee tunne, että oli hyvä ryhmä ja oli mukavaa, silloin oppimi­nenkin on ollut tehokasta.

Nurmi on työnsä osana ja eri projek­teissa tuonut esiin aikuisten lukivai­keutta, eli lukemisen ja kirjoit­ta­misen vaikeutta.

Vielä 1990-luvulla aikuisten oppimis­vai­keuk­sista puhut­tiin vähän. Nykyisin tilanne on parempi, sillä tarjolla on tietoa ja apua.

Nurmi on kerännyt aineistoa haastat­te­le­malla Murikan kurssi­laisia, joilla on ollut vaikeuksia lukemisen ja kirjoit­ta­misen kanssa. Hän on myös tehnyt kyselyjä, joissa on selvi­tetty opiske­li­joiden omia käsityksiä omasta kirjoittamistaidosta.

– On ollut kosket­tavaa, että ihmiset ovat kerto­neet hyvin avoimesti kipeistä oppimiskokemuksistaan.

TOINEN MAHDOLLISUUS

Nurmi näytti jäähy­väis­luen­nol­laan kaksi sitaattia, jotka olivat samalta Murikassa opiskel­leelta ihmiseltä. Ensim­mäi­sessä maailma näyttää synkältä, eikä ammatil­lisia haaveita ollut näköpii­rissä. Toisessa ihminen kertoo lukihäi­riös­tään ja halus­taan olla yhtä tasa-arvoinen kuin kaikki muutkin.

– Murikka on todel­linen toinen mahdol­li­suus. Täällä moni on löytänyt oppimisen ilon, vaikka koulu olisi ollut kauheaa taaplaamista.

Murikan tehtävä on myös ihmisten yhteis­kun­nal­listen vaiku­tus­mah­dol­li­suuk­sien tukeminen.

– Lukutaito on tänäkin päivänä tärkeä, että ihmiset pystyvät järke­vällä tavalla osallis­tu­maan yhtei­söön ja vaikut­ta­maan. Jos ihmiseltä puuttuu kriit­tinen lukutaito, hän on hukassa.

Jos ihmiseltä puuttuu kriit­tinen lukutaito, hän on hukassa.

Nurmen toiveena on, että jatkos­sakin Murikka tarjoaa liiton jäsenille toisia mahdol­li­suuksia itsensä kehittämiseen.

– Toivon, että Murikka ja Murikan koulutus nähtäi­siin laajasti myös aikuis­kas­va­tuksen näkökul­masta kasvun ja voimaan­tu­misen paikkana, ei pelkäs­tään liiton välineenä, Nurmi sanoo.

SEURAAVA KAPPALE ELÄMÄÄ

Jäähy­väis­luentoa olivat kuunte­le­massa myös Nurmen kaksi lasta ja kolme lasten­lasta. He kuuluvat vahvasti tulevai­suuden suunni­tel­miin, joita Nurmi ei ole vielä paalut­tanut suurella tarkkuudella.

– Murikassa on aina tehty pitkää päivää. Tässä iässä se alkaa jo vähän tuntua. Seuraa­vaksi lepäilen ja kesällä teen hieman puutarhahommia.

Nurmen jäähy­väis­luento päättyy valko­kan­kaalle heijas­tet­tuun kuvaan, jossa ovat lapsen­lapset sekä vieressä teksti ”Piste, enter ja uusi kappale”.