Vihreä siirtymä on suuri lupaus – työpaik­kojen synty­minen kuitenkin epävarmaa

TÄSTÄ ON KYSE

• Vihreällä siirty­mällä pyritään hillit­se­mään ilmas­ton­muu­tosta, vähen­tä­mään luonnon­va­rojen yliku­lu­tusta ja pysäyt­tä­mään luonto­kato. Se synnyttää uusia aloja, tuotteita ja työpaikkoja.
• Suomessa on vireillä miljar­dien eurojen arvosta hankkeita, mutta monen toteu­tu­minen on epävarmaa. Energia­sek­tori on edennyt hyvin, ja tuuli­voima kasvaa nopeasti. Kierrä­tys­yri­tykset kuten Rester kehit­tävät uusia ratkaisuja.
• Haasteita tuovat esimer­kiksi kriit­tisten metal­lien tarve, lupapro­sessit ja inves­toin­ti­kil­pailu. Vakaata sääntelyä tarvi­taan, jotta hankkeet toteutuvat.

Vihreä siirtymä on täynnä suuria lukuja ja massii­visia inves­toin­tiai­keita. Niiden rinnalla monet pienet yritykset elävät vihreää siirtymää joka päivä. Yksi niistä on tekstii­lien kierrä­tyk­seen erikois­tunut Rester. Mennään tutus­tu­maan sen tuotan­to­lai­tok­seen Paimiossa.

Toimi­tus­joh­taja Jukka Pesola ottaa meidät vastaan laitoksen avarassa hallissa. Juuri nyt on hiljaista, koska toista tuotan­to­linjaa puhdis­te­taan ja toista valmis­tel­laan iltapäi­vällä tehtävää koetta varten.

Kokeessa käyte­tään syöttö­ai­neena suoma­laisen tekstii­liy­ri­tyksen ylijää­mä­pa­loja. Ne pilko­taan ensin ja sen jälkeen pilkkeet raaste­taan kuiduiksi. Rester tutkii yhdessä asiak­kaansa kanssa, sopisi­vatko kierrä­tys­kuidut asiak­kaan uuden tuotteen raaka-aineeksi.

Vaikka Rester on toiminut jo kuusi vuotta, tuote­ke­hitys asiak­kaiden kanssa on edelleen jokapäi­väistä työtä.

– Olemme tällainen teollinen start up (kasvu­yritys), Pesola sanoo.

KIERRÄTYS ON HYVÄSTÄ

Tuotan­to­hal­lissa tapaamme kolmisen vuotta pääluot­ta­mus­mie­henä toimi­neen tuotan­to­työn­te­kijä Pekka Pelkosen, joka on ollut säätä­mässä toista tuotan­to­linjaa iltapäivän ajoa varten.

Miten vihreä siirtymä koskettaa työntekijöitä?

– Kaikki, mitä voidaan kierrättää, on hyvästä, Pelkonen toteaa.

14 henkeä työllis­tä­vässä yrityk­sessä kaikki tuotannon työnte­kijät ovat Teolli­suus­liiton jäseniä. Jokainen saa tehdä monipuo­li­sesti töitä.

– Teen pääasiassa proses­si­töitä ja samalla pyöritän varastoa. Olen myös aika paljon mukana huolloissa ja korjauk­sissa, Pelkonen kertoo.

VAATIVAA PROSESSOINTIA

Työtä piisaa, sillä tekstii­lien kierrätys on vasta alussa. Pesulat ja työvaa­te­toi­mijat ovat Resterin tärkeimmät raaka-ainetoi­mit­tajat. Myös tekstii­li­teol­li­suuden sivuvir­toja ohjautuu jonkin verran kierrä­tyk­seen. Kulut­ta­ja­teks­tii­lejä Rester ei käsit­tele, sillä kulut­ta­jien tekstii­li­kier­rä­tystä koskeva tuotta­ja­vas­tuu­lain­sää­däntö on vasta muotoutumassa.

– Käsit­te­lemme hanka­limmin käsitel­täviä jakeita eli sekoi­te­kui­tuja, kuten työvaat­teita. Niissä on epäpuh­tauksia, kuten merkkejä, nappeja ja vetoket­juja. Niiden käsit­te­lyssä ei juuri ole kilpailua.

Rester tuottaa kuituja tekni­sesti vaati­viin käyttö­tar­koi­tuk­siin, joissa kuituja pitää esimer­kiksi pystyä sekoit­ta­maan muihin materiaaleihin.

LÄHELLE ASIAKKAAN PROSESSIA

Yritys tuottaa vuodessa 11 000 tonnia kierrä­tys­kuitua. Kasvun­varaa on.

– Materi­aa­li­ja­keita on valta­vasti erilaisia. Meidän osaamis­tamme on löytää oikeat jakeet ja osata tehdä niistä asiak­kai­demme käyttö­tar­pei­siin sopivia tuotteita, Pesola sanoo.

Kierrätys toimii usein niin, että Reste­rille tekstii­lejä toimit­tava yritys vastaa­nottaa käsitellyn kuidun uudel­leen käytet­tä­väksi. Tällainen uudel­leen­käyttö onkin tie, jolla Rester aikoo kasvaa lähivuosina.

Materi­aa­li­ja­keita on valta­vasti erilaisia.

Ajatuk­sena on perustaa asiak­kaiden tuotan­to­lai­tosten viereen kierrä­tys­lai­toksia, jotka integroi­daan asiakas­yri­tysten tuotan­toon. Näitä laitoksia voi lähivuo­sina nousta Suomen lisäksi Pohjois­maihin ja Keski-Euroop­paan, Pesola kertoo kasvusuunnitelmista.

Yrityksen tavoit­teena on saavuttaa vuoteen 2030 mennessä 70 miljoonan euron kannat­tava liike­vaihto. Vuonna 2024 yritys teki kolme miljoonaa euroa tappiota, ja liike­vaihto oli 0,8 miljoonaa euroa.

JATKUVAA TUOTEKEHITYSTÄ

Reste­rillä on asiak­kaina tekstii­li­teol­li­suuden lisäksi muun muassa raken­nus­ma­te­ri­aali- ja kompo­siit­ti­teol­li­suutta. Yrityksen tuottamia kuituja käyte­tään eriste­ma­te­ri­aa­leissa, pinnoit­teissa, betonissa ja autojen osissa.

– Monissa kohteissa, joissa nykyään käyte­tään neitseel­lisiä raaka-aineita, voitai­siin hyvin käyttää kierrä­tys­kui­tuja, Pesola sanoo.

Materi­aa­lien tutki­minen on ollut Resterin kasvu­polun ydin. Tutki­mus­hank­keiden myötä on löytynyt myös asiak­kaita, joiden kanssa on kehitetty sekä uusia materi­aa­leja että tuotteita.

– Tutkimme suuren raken­nusalan yrityksen kanssa jo toista vuotta, miten he voisivat korvata loppu­tuot­tees­saan fossii­lisia kuituja kierrä­tys­kui­duilla. Näin tuotteen hiili­ja­lan­jälkeä voidaan pienentää 15 prosen­tilla, Pesola kertoo.

SUURIA LUPAUKSIA

Vihreän siirtymän hankkeita on EK:n dataik­ku­nassa vireillä yli 300 miljardin euron edestä. Dataik­kuna on verkko­pal­velu, joka seuraa Suomen vihreän siirtymän investointeja.

Insinöö­ri­toi­misto Sweco ja tutki­mus­laitos Gaia julkai­sivat syksyllä 2024 selvi­tyksen dataik­kunan hankkeiden toden­nä­köi­sestä toteu­tu­mi­sesta. Sen mukaan hankkeita toteutuu toden­nä­köi­sesti 58 miljardin euron arvosta. Ne tuottai­sivat 30 vuoden aikana 360 000 henki­lö­työ­vuotta eli 12 000 henki­lö­työ­vuotta vuosittain.

Suomen vetyklus­teri asetti maalis­kuussa 2025 vieläkin huikeamman tavoit­teen: luoda Suomeen yli 100 000 uutta työpaikkaa.

Laskel­miin liittyy paljon epävar­muutta. Suurin osa vihreän siirtymän hankkeista on vielä suunnit­te­lu­pöy­dillä, etsimässä rahoi­tusta tai lupapro­ses­sien syövereissä.

KASVUN MOOTTORI

Sitran kestä­vyys­oh­jelman vetäjä Outi Haanperä kertoo, mistä vihreässä siirty­mässä oikein on kyse.

– Vihreä siirtymä on joukko toimia kohti vähähii­listä taloutta. Ilmas­ton­muu­toksen rinnalla tarkas­tel­laan usein myös luonto­kadon pysäyt­tä­mistä. Kyse on yhteis­kun­nal­li­sesta muutok­sesta, jossa ympäris­tö­ta­voit­teiden lisäksi huomioi­daan sekä työpaik­kojen luonti että talou­del­li­seen toime­liai­suu­teen kannus­ta­minen niin, että pärjäämme vienti­mark­ki­noilla, Haanperä sanoo.

– Vihreä siirtymä monipuo­listaa tuotan­to­ra­ken­netta. Syntyy uusia aloja, uusia tuotteita ja vanhoille aloille uusia tuotan­to­ta­poja, Teolli­suus­liiton pääeko­no­misti Timo Eklund sanoo.

Toteu­tu­neet hankkeet ovat Eklundin mukaan olleet vaati­mat­tomia verrat­tuna suuriin suunni­tel­miin. Toki hyviäkin esimerk­kejä on, kun on lähdetty raken­ta­maan muun muassa akkuke­mi­kaa­lien tuotantoa. Tuuli­voima on ollut suurin onnis­tu­minen, jopa yli odotusten.

Varsi­nainen teollinen tuotanto ei ole täyttänyt odotuksia. Viimeisin takaisku oli SSAB:n uusi neljän miljardin euron laitos, joka raken­ne­taan Luula­jaan eikä Raaheen, kuten toivottiin.

ASIAKAS PÄÄTTÄÄ

Miten suoma­lainen teolli­suus on pärjännyt vihreässä siirtymässä?

– Viimeisten viiden vuoden aikana on tullut selväksi, että asiak­kaat haluavat esimer­kiksi vihreämpää terästä. Näemme koko ajan monen­laisia vihreitä siirtymiä kaikkialla teolli­suu­dessa. Oleel­lista on se, että asiak­kaalle saadaan vihreällä tuotan­nolla jonkin­lainen wow-efekti, Eklund kuvailee.

– Teolli­suus on laajasti mukana vihreässä siirty­mässä. Paljon on hyviä esimerk­kejä, kuten Sandvikin sähköiset kaivos­ko­neet, Wärtsilän moottorit, Kempowerin lataus­a­semat ja Outokummun päästö­vä­hen­nykset, Eklund sanoo.

Miksi puura­ken­ta­mista ei ole saatu vauhtiin, vaikka se olisi selvä askel vihreässä siirtymässä?

– Ostaja ei ajattele hiili­va­rastoa, metsä­teol­li­suuden jalos­tusarvon nostoa tai muuta laajempaa vaiku­tusta, joka saisi ostamaan puutalon. Eikä valtio­valta ole luonut kannus­teita puura­ken­ta­misen edistä­mi­seen, Eklund sanoo.

TEOLLISUUDEN PÄÄSTÖT VÄHENTYNEET

Suoma­lainen teolli­suus on onnis­tunut hyvin hiili­diok­si­di­pääs­töjen vähen­tä­mi­sessä. Suurten teolli­suus- ja energian­tuo­tan­to­lai­tosten päästöt ovat pudon­neet 35 miljoo­nasta tonnista vuonna 2005 noin 13 miljoo­naan tonniin vuonna 2024.

Eniten kirit­tävää on teräs‑, kemian- ja sement­ti­teol­li­suu­dessa. Näilläkin aloilla on päästöjä vähen­täviä tekno­lo­gioita, mutta ne ovat vielä kalliita. Yksi esimerkki on vedyn käyttö teräksen pelkis­tä­mi­sessä. Mikäli vety on valmis­tettu puhtaan energian avulla, voidaan puhua vihreästä teräksestä.

Isot yritykset ovat jatkuvan julkisen tarkas­telun alla. Niillä ei ole varaa viher­pesun riskeihin.

Useat teolli­suuden suury­ri­tykset ovat Haanperän mukaan asetta­neet tietee­seen perus­tuvia päästö­ta­voit­teita (Science Based Targets, SBT). Viher­pesua hän näissä tavoit­teissa ei ole.

– Isot yritykset ovat jatkuvan julkisen tarkas­telun alla. Niillä ei ole varaa viher­pesun riskeihin. Paran­net­tavaa on silti aina, Sitran Haanperä sanoo.

Vihreää siirty­mään kuuluu kaikki päästöjä tuottavat ja luonnon monimuo­toi­suu­teen vaikut­tavat alat kuten metsä- ja maata­lous sekä liikenne. Maankäyt­tö­sek­tori on kokonai­suu­tena ongelma, sillä se on muuttunut Suomessa hiili­nie­lusta päästö­läh­teeksi. Maankäyt­tö­sek­torin vuoksi emme ole Haanperän mukaan onnis­tu­neet vähen­tä­mään netto­pääs­töjä vuoteen 1990 verrattuna.

KOVA KISA INVESTOINNEISTA

Euroopan mailla on parhail­laan kova kisa vihreän siirtymän inves­toin­neista. Maiden teolli­suus­po­li­tiikan keino­va­li­koi­maan kuuluu ohitus­kais­toja, kuten yhden luukun periaate, valtion­tuet ja työvoiman saata­vuuden parantaminen.

– Pelkäs­tään akkuteol­li­suu­teen tarvit­semme satoja uusia työnte­ki­jöitä. Meillä on koko ajan pienemmät ikäluokat, ja hankkeet on suunni­teltu muualle kuin suurim­piin kaupun­keihin. Työvoi­ma­pula on Suomessa selvä hidaste hankkeille, Eklund sanoo.

Ongelmat on ymmär­retty, ja niitä on lähdetty ratko­maan, jotta satojen miljar­dien eurojen hanke­lis­toista edes muutamia miljar­deja saatai­siin Suomeen.

– Meillä on tehty ratkai­suja, kuten yhden luukun periaate, nopeu­tetut lupapro­sessit ja valtion tukipro­sessit. Tämän halli­tuksen aikana on paran­nettu elinkei­noe­lämän toimin­tae­del­ly­tyksiä siihen suuntaan, jota EK on pyytänyt, Eklund sanoo.

Vihreä siirtymä monipuo­listaa tuotantorakennetta.

Miten Suomi sitten voi pärjätä tukipo­li­tii­kassa, kun hallitus samalla leikkaa koulu­tuk­sesta ja sosiaaliturvasta?

– Suomeen on tullut vihreän siirtymän teollisia hankkeita ilman tukiakin. Esimer­kiksi Ioncor (Valmet Automo­tive) perusti akkuteh­taat Saloon ja Uuteen­kau­pun­kiin ilman tukia. Samoin on tehnyt Kempower valmis­ta­malla sähkö­au­tojen lataus­a­semia, Eklund sanoo.

Toisaalta pienille vetyhank­keille on Eklundin mukaan luvattu kymmeniä miljoonia euroja, eivätkä ne edes välttä­mättä toteudu. Kiina­laisten pääomis­tama Kotkan akkuma­te­ri­aa­li­tehdas sai puoles­taan 100 miljoonan euron tuen.

– Valitet­ta­vasti maailma on siinä asennossa, että jos inves­toin­teja halutaan, siihen tarvi­taan valtion tukia. On kuitenkin tarkasti mietit­tävä, minne tuet jaetaan, Eklund sanoo.

UUDET ALAT KASVUMOOTTORINA

Vanhan teolli­suuden vihreän siirtymän rinnalla Suomeen syntyy täysin uusia toimia­loja, kuten vety- ja akkuteol­li­suus, sähkö­au­tojen lataus­rat­kaisut, kierrä­tys­yri­tykset, materi­aa­li­tek­niikka ja päästöjen vähennysteknologiat.

Suomessa on kehitetty ratkai­suja perin­tei­sille teolli­suu­de­na­loille, joilla hiili­diok­si­di­pääs­töjen vähen­tä­minen ja lopulta poista­minen (dekar­bo­ni­saatio) on vaikeaa. Esimerk­kinä tästä on Coolbrookin tekno­logia, jolla vähen­ne­tään betoni- ja teräs­teol­li­suuden päästöjä.

Toisaalta meillä on aivan uutta tekno­lo­giaa hyödyn­tävä Solar Foods, joka tuottaa hiili­diok­si­dista, solein-nimisestä mikro­bista ja sähköstä runsas­ra­vin­teista elintar­vi­ke­pro­teiinia. Yhtiö on ilmoit­tanut skaalaa­vansa tuotan­tonsa Lappeen­ran­nassa 160 tonnista 6 400 tonniin vuodessa.

Jervois Finland on jo puoles­taan jalos­tanut 50 vuoden ajan pääosin kupari­tuo­tannon sivuvir­rasta kobolttia muun muassa akkujen, katalyyt­tien ja kovame­tal­lien valmis­tuk­seen. Vihreä siirtymä vauhdittaa yritystä niin, että se on jo vuosia suunni­tellut tuotan­tonsa laajen­ta­mista Kokkolassa.

FIKSUA JA ENNAKOITAVAA SÄÄNTELYÄ, KIITOS

Vihreän siirtymän etene­minen kaipaa vakaata ja ennakoi­tavaa sääntelyä, joka tukee esimer­kiksi kierrä­tys­teks­tii­lien ja ‑lannoit­teiden tai uusiu­tu­vien polttoai­neiden käyttöä. Sekoi­te­vel­voit­teen heiken­tä­minen on esimerkki, miten Suomi on ajautunut liiken­teen ja myös kokonais­pääs­töjen osalta pois aiemmin pääte­tyltä uralta.

– Jos Suomessa kehitet­tyjä vihreän siirtymän innovaa­tioita halutaan viedä eteen­päin, tarvit­semme vakaata sääntelyä eri aloille. Näin luodaan kysyntää, raken­ne­taan markki­noita ja saadaan myös uusien tuotteiden hintoja alaspäin pitkällä aikavä­lillä, Haanperä sanoo.

Haanperä korostaa, että sääntelyn on oltava ennakoi­tavaa, jotta yritykset uskal­tavat inves­toida. Suomen halli­tuksen poukkoilu jakelu­vel­voit­teen kanssa ei ole luonut luotta­musta vakaa­seen sääntely-ympäristöön.

Vihreän siirtymän pioneeri

Vuonna 1996 yrityksen tekno­lo­gia­kes­kuk­sessa Porvoon Kilpi­lah­dessa kehitet­tiin uusiu­tuva diesel nimel­tään NEXBTL. Vuonna 2007 avattiin ensim­mäinen uusiu­tuvan dieselin tuotan­to­laitos. Uusiu­tuvia tuotteita valmis­tavia jalos­ta­moja on nyt Kilpi­lahden lisäksi Singa­po­ressa ja Rotterdamissa.

Nesteen Porvoon jalos­tamon pääluot­ta­mus­mies Sami Ryynänen on seurannut vuodesta 1997 Nesteen kehitystä. Pääluot­ta­mus­mie­henä hän edustaa noin 700 työntekijää.

Vastuul­li­suus ja vihreään siirty­mään panos­ta­minen merkit­sevät Ryynäsen mukaan erityi­sesti nuorille työnte­ki­jöille paljon heidän valites­saan työpaikkaansa.

Arjessa vihreä siirtymä ei kuiten­kaan juuri näy.

– Operaat­to­rei­demme työ on vaativaa ja edellyttää korkeaa asian­tun­te­musta. Työn sisältö ei paljon muutu, syöte­täänkö proses­siin raaka­öljyä vai uusiu­tuvia raaka-aineita. Uusien raaka-aineiden parissa on toki ollut oppimista, mutta kokonai­suu­tena operaat­torin tehtävä on säilynyt ennallaan.

Erikois­tu­minen pohjois­mai­sena jalos­ta­jana on ollut välttä­mä­töntä, jotta pärjäämme kilpailussa.

Vihreä siirtymä tai yrityksen vastuul­li­suus eivät ole työnte­ki­jöiden päivit­täi­sissä keskusteluissa.

– Toki ihmiset tiedos­tavat, että maailma muuttuu ja tulevai­suus ymmär­re­tään. Positii­vi­sena nähdään se, että olemme maailman suurin uusiu­tu­vien lento­polt­toai­neiden valmis­taja ja että markkinat tulevat kasva­maan. Tämä kehitys varmistaa meille työpaikat.

Nesteen asema vihreässä siirty­mässä näkyy Ryynäsen mukaan erityi­sesti siinä, että yhtiö teki ajoissa rohkean päätöksen lähteä kehit­tä­mään uusiu­tuvia polttoaineita.

– Erikois­tu­minen pohjois­mai­sena jalos­ta­jana on ollut välttä­mä­töntä, jotta pärjäämme kilpai­lussa. Kyky uudistua merkitsee sitä, että voimme säilyttää työpaikat ja luoda edelly­tyksiä myös tuleville investoinneille.

Kunnian­hi­moi­sista hiili­ja­lan­jäl­ki­ta­voit­teis­taan Neste tinki viime joulu­kuun puoli­vä­lissä. Yhtiö tavoit­telee oman toimin­tansa kasvi­huo­ne­kaa­su­pääs­töjen vähen­tä­mistä 80 prosen­tilla vuoteen 2040 mennessä. Aiempi tavoite oli saavuttaa hiili­neut­raali tuotanto vuoteen 2035 mennessä.

Vihreä siirtymä tuo myös ongelmia

Vihreä siirtymä kuluttaa valta­vasti kriit­tisiä metal­leja ja mineraa­leja. Esimer­kiksi sähkö­au­tojen akut, tuuli­voi­malat ja muut uusiu­tuvan energian ratkaisut vaativat litiumia, kobolttia, nikkeliä, kuparia, grafiittia ja harvi­naisia maame­tal­leja. Niiden kysyntä kasvaa monin­ker­tai­seksi vuoteen 2040 mennessä.

Kriit­tisten metal­lien tuotanto edellyttää lisää kaivoksia, metal­lien jalos­tusta ja kriit­tisten materi­aa­lien osaamista. Suomi on tässä ketjussa tärkeässä asemassa. Maaperä on tarkasti kartoi­tettu, ja meillä on vahvaa osaamista erityi­sesti nikkelin, koboltin ja sinkin tuotan­nossa ja jalostuksessa.

Uusien kaivosten avaaminen vaatii vuosia, jopa vuosi­kym­meniä. Se hidastaa vihreän siirtymän tavoit­teiden saavut­ta­mista. Uudet kaivokset voivat myös aiheuttaa luonnolle korvaa­mat­tomia vahin­koja, jotka ovat risti­rii­dassa vihreän siirtymän tavoit­teiden kanssa.

Kierrätys ei vielä korvaa kaivos­toi­mintaa, mutta se voi tulevai­suu­dessa vähentää merkit­tä­västi uusien kaivosten tarvetta. Suomi on edellä­kä­vijä akkuma­te­ri­aa­lien kierrä­tyk­sessä, jolla vähen­ne­tään riippu­vuutta kriit­ti­sistä raaka-aineista.

LUE MYÖS: 

Energia­teol­li­suus on vihreän siirtymän malliop­pilas (Tekijä 2.2.2026)