Energiateollisuus on vihreän siirtymän mallioppilas
Yli 95 prosenttia Suomen sähköntuotannosta on fossiilitonta. Tuulivoima on kasvanut rajusti: sillä tuotettiin vuonna 2024 noin 20 terawattituntia sähköä eli noin neljännes sähköstämme. Vain ydinvoiman osuus oli suurempi, 39 prosenttia. Biomassalla eli lähinnä puulla tuotettiin edelleen 12 prosenttia sähköstä.
Tuulivoiman osuus sähköntuotannosta voi kasvaa jopa 50 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä, kertoo Aalto-yliopiston energiatekniikan professori Mika Järvinen. Aurinkovoiman osuus kasvaa samalla ajanjaksolla noin 5–10 prosenttiin.
– Tarvitsemme lisää joustavia kuormia, kuten vedyn ja sähköpolttoaineiden tuotantolaitoksia, jotka voisivat hyödyntää tuuli- ja aurinkovoimakapasiteettia, Järvinen sanoo.
Entä kuinka vihreää puun poltto on nyt, kun puu on pääosin kotimaista ja polttoon päätyy myös runkopuuta?
– Suomen metsät ovat todella kovilla. Olemme menneet metsä- ja maankäyttösektorin kestävän käytön rajan yli, Järvinen toteaa.
VETY JA SYNTEETTISET TÄRKEÄSSÄ OSASSA
Synteettisiä polttoaineita tuotetaan vedystä ja hiilidioksidista. Hiilidioksidia on saatavilla runsaasti teollisuuden savupiipuista. Synteettisten polttoaineiden toista raaka-ainetta vetyä erotetaan sähköllä vedestä elektrolyysin avulla. Sähköä tarvitaan paljon, ja sen on oltava vihreää.
Vedyn ja synteettisten polttoaineiden tuotannon hankkeita hidastavat muun muassa pitkät lupaprosessit ja vaikeudet saada investoinneille pääomaa. Hyvätkään suunnitelmat eivät toteudu ilman rahaa.
Pääoma on kärsimätöntä. Jos Suomesta ei löydy yksityistä pääomaa tai valtion tukea, katse käännetään muualle.
Ongelmana on myös klassinen muna-kana ‑ilmiö: vetylaitoksia ei rakenneta, jos ei ole tarjolla halpaa tuuli- tai aurinkovoimaa. Uusia voimaloita ei rakenneta ennen kuin sille on ostajia.
– Pääoma on kärsimätöntä. Jos Suomesta ei löydy yksityistä pääomaa tai valtion tukea, katse käännetään muualle. Jos lupaprosessit ovat helpompia muualla, hankkeet suuntautuvat sinne, Teollisuusliiton pääekonomisti Timo Eklund sanoo.
Eklund uskoo vetyhankkeiden kuitenkin toteutuvan lähivuosina.
VALTAVAT MAA-ALUEET TUULIVOIMALOILLE
Tuulivoimaa tarvitaan valtavasti lisää, sillä Suomi on asettanut tavoitteekseen tuottaa 10 prosenttia Euroopan synteettisistä polttoaineista. Tämä edellyttäisi tuulivoimakapasiteetin yli viisin-kuusinkertaistamista noin 50–60 gigawattiin.
Tuulivoimaan liittyy maankäyttöongelma: yksi voimala vie suoraan noin kaksi hehtaaria maa-alaa, jonka lisäksi syntyy välillisiä vaikutuksia teiden ja voimajohtojen muodossa.
Järvinen on kollegansa Hanna Paulomäen kanssa arvioinut, että tuulivoimakapasiteetin kasvattaminen 50–60 gigawattiin vaatisi suurimmillaan pinta-alan, joka vastaa Suomen nykyistä viljelyalaa.
– On ymmärrettävä, miten tuulivoima osana vihreää siirtymää toteutetaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ja minimoiden luontohaitat, Järvinen sanoo.
Sähköpolttoaineiden tuotannon vauhdittaminen vaatii Järvisen mukaan tukijärjestelmiä ainakin alkuvaiheessa, sillä niiden tuotanto on selvästi kalliimpaa kuin fossiilisten polttoaineiden. Tukien ohella pitäisi vaiheittain poistaa fossiilisten polttoaineiden haitallisia tukia, jotka olivat globaalisti 7,1 biljoonaa dollaria (6,0 biljoonaa euroa) vuonna 2022. Kolmas keino on fossiilisten polttoaineiden käytön ja päästöjen verottaminen tai sanktiointi voimakkaammin.
– Globaali ongelma on se, ettei fossiilisten polttoaineiden aiheuttamia haittoja korvata millään tavalla, Järvinen muistuttaa.
LUE MYÖS:
Vihreä siirtymä on suuri lupaus – työpaikkojen syntyminen kuitenkin epävarmaa (Tekijä 2.2.2026)



