Vihreä siirtymä on suuri lupaus – työpaikkojen syntyminen kuitenkin epävarmaa
Jos ennusteet toteutuvat, vihreän siirtymän hankkeet tuottavat toteutuessaan kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Ilmassa on kuitenkin paljon epävarmuutta.
TÄSTÄ ON KYSE
- Vihreällä siirtymällä pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta, vähentämään luonnonvarojen ylikulutusta ja pysäyttämään luontokato. Se synnyttää uusia aloja, tuotteita ja työpaikkoja.
- Suomessa on vireillä miljardien eurojen arvosta hankkeita, mutta monen toteutuminen on epävarmaa. Energiasektori on edennyt hyvin, ja tuulivoima kasvaa nopeasti. Kierrätysyritykset kuten Rester kehittävät uusia ratkaisuja.
- Haasteita tuovat esimerkiksi kriittisten metallien tarve, lupaprosessit ja investointikilpailu. Vakaata sääntelyä tarvitaan, jotta hankkeet toteutuvat.
Vihreä siirtymä on täynnä suuria lukuja ja massiivisia investointiaikeita. Niiden rinnalla monet pienet yritykset elävät vihreää siirtymää joka päivä. Yksi niistä on tekstiilien kierrätykseen erikoistunut Rester. Mennään tutustumaan sen tuotantolaitokseen Paimiossa.
Toimitusjohtaja Jukka Pesola ottaa meidät vastaan laitoksen avarassa hallissa. Juuri nyt on hiljaista, koska toista tuotantolinjaa puhdistetaan ja toista valmistellaan iltapäivällä tehtävää koetta varten.
Kokeessa käytetään syöttöaineena suomalaisen tekstiiliyrityksen ylijäämäpaloja. Ne pilkotaan ensin ja sen jälkeen pilkkeet raastetaan kuiduiksi. Rester tutkii yhdessä asiakkaansa kanssa, sopisivatko kierrätyskuidut asiakkaan uuden tuotteen raaka-aineeksi.
Vaikka Rester on toiminut jo kuusi vuotta, tuotekehitys asiakkaiden kanssa on edelleen jokapäiväistä työtä.
– Olemme tällainen teollinen start up (kasvuyritys), Pesola sanoo.

KIERRÄTYS ON HYVÄSTÄ
Tuotantohallissa tapaamme kolmisen vuotta pääluottamusmiehenä toimineen tuotantotyöntekijä Pekka Pelkosen, joka on ollut säätämässä toista tuotantolinjaa iltapäivän ajoa varten.
Miten vihreä siirtymä koskettaa työntekijöitä?
– Kaikki, mitä voidaan kierrättää, on hyvästä, Pelkonen toteaa.
14 henkeä työllistävässä yrityksessä kaikki tuotannon työntekijät ovat Teollisuusliiton jäseniä. Jokainen saa tehdä monipuolisesti töitä.
– Teen pääasiassa prosessitöitä ja samalla pyöritän varastoa. Olen myös aika paljon mukana huolloissa ja korjauksissa, Pelkonen kertoo.

VAATIVAA PROSESSOINTIA
Työtä piisaa, sillä tekstiilien kierrätys on vasta alussa. Pesulat ja työvaatetoimijat ovat Resterin tärkeimmät raaka-ainetoimittajat. Myös tekstiiliteollisuuden sivuvirtoja ohjautuu jonkin verran kierrätykseen. Kuluttajatekstiilejä Rester ei käsittele, sillä kuluttajien tekstiilikierrätystä koskeva tuottajavastuulainsäädäntö on vasta muotoutumassa.
– Käsittelemme hankalimmin käsiteltäviä jakeita eli sekoitekuituja, kuten työvaatteita. Niissä on epäpuhtauksia, kuten merkkejä, nappeja ja vetoketjuja. Niiden käsittelyssä ei juuri ole kilpailua.
Rester tuottaa kuituja teknisesti vaativiin käyttötarkoituksiin, joissa kuituja pitää esimerkiksi pystyä sekoittamaan muihin materiaaleihin.

LÄHELLE ASIAKKAAN PROSESSIA
Yritys tuottaa vuodessa 11 000 tonnia kierrätyskuitua. Kasvunvaraa on.
– Materiaalijakeita on valtavasti erilaisia. Meidän osaamistamme on löytää oikeat jakeet ja osata tehdä niistä asiakkaidemme käyttötarpeisiin sopivia tuotteita, Pesola sanoo.
Kierrätys toimii usein niin, että Resterille tekstiilejä toimittava yritys vastaanottaa käsitellyn kuidun uudelleen käytettäväksi. Tällainen uudelleenkäyttö onkin tie, jolla Rester aikoo kasvaa lähivuosina.
Materiaalijakeita on valtavasti erilaisia.
Ajatuksena on perustaa asiakkaiden tuotantolaitosten viereen kierrätyslaitoksia, jotka integroidaan asiakasyritysten tuotantoon. Näitä laitoksia voi lähivuosina nousta Suomen lisäksi Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan, Pesola kertoo kasvusuunnitelmista.
Yrityksen tavoitteena on saavuttaa vuoteen 2030 mennessä 70 miljoonan euron kannattava liikevaihto. Vuonna 2024 yritys teki kolme miljoonaa euroa tappiota, ja liikevaihto oli 0,8 miljoonaa euroa.

JATKUVAA TUOTEKEHITYSTÄ
Resterillä on asiakkaina tekstiiliteollisuuden lisäksi muun muassa rakennusmateriaali- ja komposiittiteollisuutta. Yrityksen tuottamia kuituja käytetään eristemateriaaleissa, pinnoitteissa, betonissa ja autojen osissa.
– Monissa kohteissa, joissa nykyään käytetään neitseellisiä raaka-aineita, voitaisiin hyvin käyttää kierrätyskuituja, Pesola sanoo.
Materiaalien tutkiminen on ollut Resterin kasvupolun ydin. Tutkimushankkeiden myötä on löytynyt myös asiakkaita, joiden kanssa on kehitetty sekä uusia materiaaleja että tuotteita.
– Tutkimme suuren rakennusalan yrityksen kanssa jo toista vuotta, miten he voisivat korvata lopputuotteessaan fossiilisia kuituja kierrätyskuiduilla. Näin tuotteen hiilijalanjälkeä voidaan pienentää 15 prosentilla, Pesola kertoo.

SUURIA LUPAUKSIA
Vihreän siirtymän hankkeita on EK:n dataikkunassa vireillä yli 300 miljardin euron edestä. Dataikkuna on verkkopalvelu, joka seuraa Suomen vihreän siirtymän investointeja.
Insinööritoimisto Sweco ja tutkimuslaitos Gaia julkaisivat syksyllä 2024 selvityksen dataikkunan hankkeiden todennäköisestä toteutumisesta. Sen mukaan hankkeita toteutuu todennäköisesti 58 miljardin euron arvosta. Ne tuottaisivat 30 vuoden aikana 360 000 henkilötyövuotta eli 12 000 henkilötyövuotta vuosittain.
Suomen vetyklusteri asetti maaliskuussa 2025 vieläkin huikeamman tavoitteen: luoda Suomeen yli 100 000 uutta työpaikkaa.
Laskelmiin liittyy paljon epävarmuutta. Suurin osa vihreän siirtymän hankkeista on vielä suunnittelupöydillä, etsimässä rahoitusta tai lupaprosessien syövereissä.

KASVUN MOOTTORI
Sitran kestävyysohjelman vetäjä Outi Haanperä kertoo, mistä vihreässä siirtymässä oikein on kyse.
– Vihreä siirtymä on joukko toimia kohti vähähiilistä taloutta. Ilmastonmuutoksen rinnalla tarkastellaan usein myös luontokadon pysäyttämistä. Kyse on yhteiskunnallisesta muutoksesta, jossa ympäristötavoitteiden lisäksi huomioidaan sekä työpaikkojen luonti että taloudelliseen toimeliaisuuteen kannustaminen niin, että pärjäämme vientimarkkinoilla, Haanperä sanoo.
– Vihreä siirtymä monipuolistaa tuotantorakennetta. Syntyy uusia aloja, uusia tuotteita ja vanhoille aloille uusia tuotantotapoja, Teollisuusliiton pääekonomisti Timo Eklund sanoo.
Toteutuneet hankkeet ovat Eklundin mukaan olleet vaatimattomia verrattuna suuriin suunnitelmiin. Toki hyviäkin esimerkkejä on, kun on lähdetty rakentamaan muun muassa akkukemikaalien tuotantoa. Tuulivoima on ollut suurin onnistuminen, jopa yli odotusten.
Varsinainen teollinen tuotanto ei ole täyttänyt odotuksia. Viimeisin takaisku oli SSAB:n uusi neljän miljardin euron laitos, joka rakennetaan Luulajaan eikä Raaheen, kuten toivottiin.
ASIAKAS PÄÄTTÄÄ
Miten suomalainen teollisuus on pärjännyt vihreässä siirtymässä?
– Viimeisten viiden vuoden aikana on tullut selväksi, että asiakkaat haluavat esimerkiksi vihreämpää terästä. Näemme koko ajan monenlaisia vihreitä siirtymiä kaikkialla teollisuudessa. Oleellista on se, että asiakkaalle saadaan vihreällä tuotannolla jonkinlainen wow-efekti, Eklund kuvailee.
– Teollisuus on laajasti mukana vihreässä siirtymässä. Paljon on hyviä esimerkkejä, kuten Sandvikin sähköiset kaivoskoneet, Wärtsilän moottorit, Kempowerin latausasemat ja Outokummun päästövähennykset, Eklund sanoo.
Miksi puurakentamista ei ole saatu vauhtiin, vaikka se olisi selvä askel vihreässä siirtymässä?
– Ostaja ei ajattele hiilivarastoa, metsäteollisuuden jalostusarvon nostoa tai muuta laajempaa vaikutusta, joka saisi ostamaan puutalon. Eikä valtiovalta ole luonut kannusteita puurakentamisen edistämiseen, Eklund sanoo.

TEOLLISUUDEN PÄÄSTÖT VÄHENTYNEET
Suomalainen teollisuus on onnistunut hyvin hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Suurten teollisuus- ja energiantuotantolaitosten päästöt ovat pudonneet 35 miljoonasta tonnista vuonna 2005 noin 13 miljoonaan tonniin vuonna 2024.
Eniten kirittävää on teräs‑, kemian- ja sementtiteollisuudessa. Näilläkin aloilla on päästöjä vähentäviä teknologioita, mutta ne ovat vielä kalliita. Yksi esimerkki on vedyn käyttö teräksen pelkistämisessä. Mikäli vety on valmistettu puhtaan energian avulla, voidaan puhua vihreästä teräksestä.
Isot yritykset ovat jatkuvan julkisen tarkastelun alla. Niillä ei ole varaa viherpesun riskeihin.
Useat teollisuuden suuryritykset ovat Haanperän mukaan asettaneet tieteeseen perustuvia päästötavoitteita (Science Based Targets, SBT). Viherpesua hän näissä tavoitteissa ei ole.
– Isot yritykset ovat jatkuvan julkisen tarkastelun alla. Niillä ei ole varaa viherpesun riskeihin. Parannettavaa on silti aina, Sitran Haanperä sanoo.
Vihreää siirtymään kuuluu kaikki päästöjä tuottavat ja luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat alat kuten metsä- ja maatalous sekä liikenne. Maankäyttösektori on kokonaisuutena ongelma, sillä se on muuttunut Suomessa hiilinielusta päästölähteeksi. Maankäyttösektorin vuoksi emme ole Haanperän mukaan onnistuneet vähentämään nettopäästöjä vuoteen 1990 verrattuna.

KOVA KISA INVESTOINNEISTA
Euroopan mailla on parhaillaan kova kisa vihreän siirtymän investoinneista. Maiden teollisuuspolitiikan keinovalikoimaan kuuluu ohituskaistoja, kuten yhden luukun periaate, valtiontuet ja työvoiman saatavuuden parantaminen.
– Pelkästään akkuteollisuuteen tarvitsemme satoja uusia työntekijöitä. Meillä on koko ajan pienemmät ikäluokat, ja hankkeet on suunniteltu muualle kuin suurimpiin kaupunkeihin. Työvoimapula on Suomessa selvä hidaste hankkeille, Eklund sanoo.
Ongelmat on ymmärretty, ja niitä on lähdetty ratkomaan, jotta satojen miljardien eurojen hankelistoista edes muutamia miljardeja saataisiin Suomeen.
– Meillä on tehty ratkaisuja, kuten yhden luukun periaate, nopeutetut lupaprosessit ja valtion tukiprosessit. Tämän hallituksen aikana on parannettu elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä siihen suuntaan, jota EK on pyytänyt, Eklund sanoo.
Vihreä siirtymä monipuolistaa tuotantorakennetta.
Miten Suomi sitten voi pärjätä tukipolitiikassa, kun hallitus samalla leikkaa koulutuksesta ja sosiaaliturvasta?
– Suomeen on tullut vihreän siirtymän teollisia hankkeita ilman tukiakin. Esimerkiksi Ioncor (Valmet Automotive) perusti akkutehtaat Saloon ja Uuteenkaupunkiin ilman tukia. Samoin on tehnyt Kempower valmistamalla sähköautojen latausasemia, Eklund sanoo.
Toisaalta pienille vetyhankkeille on Eklundin mukaan luvattu kymmeniä miljoonia euroja, eivätkä ne edes välttämättä toteudu. Kiinalaisten pääomistama Kotkan akkumateriaalitehdas sai puolestaan 100 miljoonan euron tuen.
– Valitettavasti maailma on siinä asennossa, että jos investointeja halutaan, siihen tarvitaan valtion tukia. On kuitenkin tarkasti mietittävä, minne tuet jaetaan, Eklund sanoo.

UUDET ALAT KASVUMOOTTORINA
Vanhan teollisuuden vihreän siirtymän rinnalla Suomeen syntyy täysin uusia toimialoja, kuten vety- ja akkuteollisuus, sähköautojen latausratkaisut, kierrätysyritykset, materiaalitekniikka ja päästöjen vähennysteknologiat.
Suomessa on kehitetty ratkaisuja perinteisille teollisuudenaloille, joilla hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja lopulta poistaminen (dekarbonisaatio) on vaikeaa. Esimerkkinä tästä on Coolbrookin teknologia, jolla vähennetään betoni- ja terästeollisuuden päästöjä.
Toisaalta meillä on aivan uutta teknologiaa hyödyntävä Solar Foods, joka tuottaa hiilidioksidista, solein-nimisestä mikrobista ja sähköstä runsasravinteista elintarvikeproteiinia. Yhtiö on ilmoittanut skaalaavansa tuotantonsa Lappeenrannassa 160 tonnista 6 400 tonniin vuodessa.
Jervois Finland on jo puolestaan jalostanut 50 vuoden ajan pääosin kuparituotannon sivuvirrasta kobolttia muun muassa akkujen, katalyyttien ja kovametallien valmistukseen. Vihreä siirtymä vauhdittaa yritystä niin, että se on jo vuosia suunnitellut tuotantonsa laajentamista Kokkolassa.
FIKSUA JA ENNAKOITAVAA SÄÄNTELYÄ, KIITOS
Vihreän siirtymän eteneminen kaipaa vakaata ja ennakoitavaa sääntelyä, joka tukee esimerkiksi kierrätystekstiilien ja ‑lannoitteiden tai uusiutuvien polttoaineiden käyttöä. Sekoitevelvoitteen heikentäminen on esimerkki, miten Suomi on ajautunut liikenteen ja myös kokonaispäästöjen osalta pois aiemmin päätetyltä uralta.
– Jos Suomessa kehitettyjä vihreän siirtymän innovaatioita halutaan viedä eteenpäin, tarvitsemme vakaata sääntelyä eri aloille. Näin luodaan kysyntää, rakennetaan markkinoita ja saadaan myös uusien tuotteiden hintoja alaspäin pitkällä aikavälillä, Haanperä sanoo.
Haanperä korostaa, että sääntelyn on oltava ennakoitavaa, jotta yritykset uskaltavat investoida. Suomen hallituksen poukkoilu jakeluvelvoitteen kanssa ei ole luonut luottamusta vakaaseen sääntely-ympäristöön.

Vihreän siirtymän pioneeri
Neste on oiva esimerkki, kuinka suuri suomalainen teollisuusyritys on aloittanut vihreän siirtymän jo ennen kuin asiasta edes puhuttiin.
Vuonna 1996 yrityksen teknologiakeskuksessa Porvoon Kilpilahdessa kehitettiin uusiutuva diesel nimeltään NEXBTL. Vuonna 2007 avattiin ensimmäinen uusiutuvan dieselin tuotantolaitos. Uusiutuvia tuotteita valmistavia jalostamoja on nyt Kilpilahden lisäksi Singaporessa ja Rotterdamissa.
Nesteen Porvoon jalostamon pääluottamusmies Sami Ryynänen on seurannut vuodesta 1997 Nesteen kehitystä. Pääluottamusmiehenä hän edustaa noin 700 työntekijää.
Vastuullisuus ja vihreään siirtymään panostaminen merkitsevät Ryynäsen mukaan erityisesti nuorille työntekijöille paljon heidän valitessaan työpaikkaansa.
Arjessa vihreä siirtymä ei kuitenkaan juuri näy.
– Operaattoreidemme työ on vaativaa ja edellyttää korkeaa asiantuntemusta. Työn sisältö ei paljon muutu, syötetäänkö prosessiin raakaöljyä vai uusiutuvia raaka-aineita. Uusien raaka-aineiden parissa on toki ollut oppimista, mutta kokonaisuutena operaattorin tehtävä on säilynyt ennallaan.
Erikoistuminen pohjoismaisena jalostajana on ollut välttämätöntä, jotta pärjäämme kilpailussa.
Vihreä siirtymä tai yrityksen vastuullisuus eivät ole työntekijöiden päivittäisissä keskusteluissa.
– Toki ihmiset tiedostavat, että maailma muuttuu ja tulevaisuus ymmärretään. Positiivisena nähdään se, että olemme maailman suurin uusiutuvien lentopolttoaineiden valmistaja ja että markkinat tulevat kasvamaan. Tämä kehitys varmistaa meille työpaikat.
Nesteen asema vihreässä siirtymässä näkyy Ryynäsen mukaan erityisesti siinä, että yhtiö teki ajoissa rohkean päätöksen lähteä kehittämään uusiutuvia polttoaineita.
– Erikoistuminen pohjoismaisena jalostajana on ollut välttämätöntä, jotta pärjäämme kilpailussa. Kyky uudistua merkitsee sitä, että voimme säilyttää työpaikat ja luoda edellytyksiä myös tuleville investoinneille.
Kunnianhimoisista hiilijalanjälkitavoitteistaan Neste tinki viime joulukuun puolivälissä. Yhtiö tavoittelee oman toimintansa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80 prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Aiempi tavoite oli saavuttaa hiilineutraali tuotanto vuoteen 2035 mennessä.
Vihreä siirtymä tuo myös ongelmia
Vihreä siirtymä kuluttaa valtavasti kriittisiä metalleja ja mineraaleja. Esimerkiksi sähköautojen akut, tuulivoimalat ja muut uusiutuvan energian ratkaisut vaativat litiumia, kobolttia, nikkeliä, kuparia, grafiittia ja harvinaisia maametalleja. Niiden kysyntä kasvaa moninkertaiseksi vuoteen 2040 mennessä.
Kriittisten metallien tuotanto edellyttää lisää kaivoksia, metallien jalostusta ja kriittisten materiaalien osaamista. Suomi on tässä ketjussa tärkeässä asemassa. Maaperä on tarkasti kartoitettu, ja meillä on vahvaa osaamista erityisesti nikkelin, koboltin ja sinkin tuotannossa ja jalostuksessa.
Uusien kaivosten avaaminen vaatii vuosia, jopa vuosikymmeniä. Se hidastaa vihreän siirtymän tavoitteiden saavuttamista. Uudet kaivokset voivat myös aiheuttaa luonnolle korvaamattomia vahinkoja, jotka ovat ristiriidassa vihreän siirtymän tavoitteiden kanssa.
Kierrätys ei vielä korvaa kaivostoimintaa, mutta se voi tulevaisuudessa vähentää merkittävästi uusien kaivosten tarvetta. Suomi on edelläkävijä akkumateriaalien kierrätyksessä, jolla vähennetään riippuvuutta kriittisistä raaka-aineista.
LUE MYÖS:
Energiateollisuus on vihreän siirtymän mallioppilas (Tekijä 2.2.2026)




