Teolli­suus ja politiikka palaavat yhteen

Teolli­suuden palkan­saajat TP ry on julkaissut yhdessä Työelä­ke­va­kuut­tajat TELA ry:n kanssa analyysin Uutta kasvua etsimässä – Millainen teolli­suus­po­li­tiikka palaa Suomeen ja Euroop­paan? Sen kirjoit­tajat ovat Työn ja talouden tutkimus Laboren tutki­musoh­jaaja FT, VTT Ilkka Kiema sekä ennus­te­pääl­likkö, VTT Juho Koistinen.

Raportti tarkas­telee muun muassa teolli­suus­po­li­tiik­kaan liittyviä talous­tie­teel­lisiä argument­teja sekä teolli­suus­po­li­tiikan keino­va­li­koimaa ja mahdol­lisia paino­tuksia. Kiema ja Koistinen käyvät läpi EU:ssa ja Suomessa tehtyjä strate­gisia teolli­suus­po­li­tiikan linjauksia. Lisäksi he peilaavat Suomen tilan­netta suhteessa verrokkimaihin.

MARKKINAMEKANISMIEN PUUTTEIDEN PAIKKAUSTA

Teolli­suus­po­liit­tiset toimen­pi­teet voi jakaa horison­taa­li­siin ja verti­kaa­li­siin. Horison­taa­liset toimet kohdis­tuvat kaikkiin yrityk­siin, mutta verti­kaa­liset eli valikoivat toimet on suunnattu vain jollekin yritys­ryh­mälle. Valikoinnin perus­teena voi olla vaikkapa yritysten toimiala, koko tai ikä.

Talous­teo­riassa yleinen perus­telu valikoivan teolli­suus­po­li­tiikan puolesta on, että sen avulla voidaan puuttua tuotannon ulkois­vai­ku­tuk­siin, joihin normaalit markki­na­ta­louden mekanismit eivät vaikut­taisi tai vaikut­tai­sivat liian hitaasti. Esimer­kiksi ilmaston lämpe­ne­minen on fossii­listen polttoai­neiden käytön haital­linen ulkois­vai­kutus, mutta fossii­listen käyttöä on vaikea vähentää, ellei julkinen valta puutu asiaan verotuk­sella tai muilla keinoin.

Yritysten tutkimus- ja kehitys­työn tukia voidaan perus­tella sillä, että koska t&k ‑toiminta hyödyttää myös muita kuin sitä harjoit­tavaa yritystä, sitä harjoi­te­taan ilman julkista tukea vähemmän kuin olisi sosiaa­li­sesti optimaalista.

Valikoivaa teolli­suus­po­li­tiikkaa on vastus­tettu muun muassa argumen­toi­malla, että julkisen sektorin toimi­joiden asian­tun­temus ei riitä valit­se­maan tuen kohteita oikein. Lisäksi poliit­ti­sesti määräy­ty­viltä tuilta saattaa puuttua johdon­mu­kai­suus ja ennakoitavuus.

Kieman ja Koistisen mukaan valikoi­valle teolli­suus­po­li­tii­kalle on viime vuosina kertynyt uusia perus­te­luja. Taustalla ovat esimer­kiksi korona­pan­de­mian tuomat kokemukset, tarve tukea omaa huolto­var­muutta sekä vihreän siirtymän vaatimat jätti-investoinnit.

EU:n ja Suomen näkökul­masta on myös otettava huomioon, että Kiina on kauan harjoit­tanut valtion­tu­kiin nojaavaa teolli­suus­po­li­tiikkaa ja Yhdys­val­latkin on nyt astunut vahvasti protek­tio­nismin tielle suojaa­maan omaa teollisuuttaan.

KILPAILUKYKYKOMPASSI OHJAA EU:N SUUNTAA

Euroopan komissio julkisti tammi­kuussa 2025 kilpai­lu­ky­ky­kom­pas­siksi nimetyn asiakirjan, joka linjaa euroop­pa­laisen teolli­suus­po­li­tiikan periaatteita.

Kompassin mukaan EU tarvitsee kolme ”välttä­mä­töntä muutosta”. Ne ovat innovaa­tio­kuilun umpeen kurominen, vähähii­lis­tä­mi­seen ja kilpai­lu­ky­kyyn tähtäävä yhteinen etene­mis­suun­ni­telma sekä liial­lisen riippu­vuuden vähen­tä­minen ja turval­li­suuden lisääminen.

Innovaa­tio­kykyä voisi kohentaa uudella lainsää­dän­nöllä, joka edistäisi uusien yritysten perus­ta­mista ja laajen­tu­mista. Innova­tii­visten yritysten pääsyä käsiksi tutkimus- ja tekno­lo­giain­fra­struk­tuu­reihin tulisi helpottaa.

EU-rahoi­tuksen tulisi tukea kilpai­lu­kyvyn painopis­teitä. Priori­teet­tia­loina maini­taan esimer­kiksi tekoäly, avaruus­tek­no­logia ja bioteknologia.

Vähähii­lis­tä­mi­seen ja kilpai­lu­ky­kyyn tähdä­tään esimer­kiksi alenta­malla energian hintaa ja tukemalla vihreän siirtymän toimi­joita. Liial­lisen riippu­vuuden vähen­tä­minen viittaa tilan­tee­seen, jossa kauppa­kump­panit harjoit­tavat epäreilua kilpailua tai luovat tarkoi­tuk­sel­li­sesti strate­gisia riippu­vuuksia; yhtenä ratkai­suna nähdään EU:n omien strate­gisten alojen ja tekno­lo­gioiden suosiminen.

”Välttä­mät­tö­mien muutosten” lisäksi kompassi listaa myös kilpai­lu­kyvyn ”horison­taa­lisia edelly­tyksiä”. Niihin kuuluvat muun muassa sääntelyn yksin­ker­tais­ta­minen ja työmark­ki­noita koskeva tavoite: ”Osaamisen ja laaduk­kaiden työpaik­kojen edistä­minen niin, että samalla varmis­te­taan sosiaa­linen oikeudenmukaisuus”.

EU-rahoi­tuksen tulisi tukea ”kilpai­lu­kyvyn painopis­teitä”. Priori­teet­tia­loina maini­taan esimer­kiksi tekoäly, avaruus­tek­no­logia ja bioteknologia.

TEOLLISUUSPOLIITTINEN STRATEGIA VIITOITTAA SUOMEN TIETÄ

Petteri Orpon (kok) hallitus ilmoitti ohjel­mas­saan laati­vansa Suomelle pitkä­jän­teisen teolli­suus­po­liit­tisen strate­gian. Se valmistui loppu­vuo­desta 2024 työ- ja elinkei­no­mi­nis­te­riön julkaisuna.

Suomen ongel­miksi strate­giassa nimetään muun muassa kansain­vä­lisen toimin­taym­pä­ristön muutokset, heikko tuotta­vuus­ke­hitys ja julkisen sektorin velkaan­tu­minen. Tavoit­teita ovat esimer­kiksi inves­toin­tien saaminen Suomeen, julkisen rahoi­tuksen tehos­ta­minen yksityis­ra­hoi­tuk­sella, aineet­to­maan pääomaan panos­ta­minen ja osaavan työvoiman saata­vuuden varmistaminen.

Strategia luettelee tekno­lo­gioita, joihin kohdis­tuvat inves­toinnit ”voidaan nähdä Suomessa strate­gi­sina inves­toin­teina kilpai­lu­ky­kyymme.” Tällai­siksi katso­taan kvant­ti­tek­no­logia, radio­verkko- tai yhteys­tek­no­logia sekä tekoäly.

Yksi strate­gian esittämä näkemys on, että yhä laajemman joukon yrityksiä tulisi ”panostaa aineet­to­miin hyödyk­kei­siin”. Tämän edistä­mi­seksi uutena toimen­pi­teenä tulisi harkita muun muassa uuden t&k ‑verovä­hen­nyksen laajen­ta­mista myös panos­tuk­siin, jotka tehdään tekoä­lyyn, innova­tii­vi­siin liike­toi­min­ta­mal­leihin ja brändeihin.

VALIKOIVAT TUKITOIMET JA PEHMEÄMPI TYÖMARKKINALINJA

TP:n analyy­sissä Kiema ja Koistinen vertai­levat teolli­suus­po­liit­tista strate­giaa ja Euroopan komis­sion kilpai­lu­ky­ky­kom­passia. Dokumen­teista löytyy yhteisiä päämääriä, kuten byrokra­tian vähen­tä­minen, koulu­tus­tason nosto ja kansain­vä­lisen yhteis­työn lisää­minen. Eräissä kohdissa ne kuitenkin poikkeavat toisis­taan selvästi.

Kilpai­lu­ky­ky­kom­passi korostaa verti­kaa­lisia eli valikoivia toimia, t&k ‑rahoi­tuksen sekä inves­toin­ti­tu­kien suuntaa­mista erityisen merki­tyk­sel­li­siin hankkei­siin. Teolli­suus­po­liit­tinen strategia sitä vastoin perustuu ”ensisi­jai­sesti horison­taa­li­siin, uudis­tu­mista tukeviin toimen­pi­tei­siin, joilla kohen­ne­taan teolli­suuden yleisiä toimin­tae­del­ly­tyksiä ja vaiku­te­taan yritysten toimin­taym­pä­ris­töön toimia­lasta riippu­matta”. T&k ‑rahoi­tusta ollaan siis valmiita jakamaan entistä suurem­malle yritysjoukolle.

Työmark­ki­na­toi­missa komissio ja Orpon hallitus ovat eri linjoilla.

Myös työmark­ki­na­toi­missa komissio ja Orpon hallitus ovat eri linjoilla. Kompassin mukaan tuotta­vuutta EU:ssa tulisi parantaa ”siirty­mällä kohti innovoinnin kärkeä ja panos­ta­malla osaami­seen, ei suitsi­malla palkkoja”, ja työmark­ki­noita koske­vassa osuudessa ”sosiaa­linen oikeu­den­mu­kai­suus” maini­taan tavoi­tel­ta­vana asiana. Orpon hallitus puoles­taan on etuuksia leikkaa­malla pyrkinyt siihen, että työttö­myy­destä ja työvoiman ulkopuo­lelle jäämi­sestä tehdään entistä vähemmän houkuttelevaa.

TIETOINTENSIIVISISSÄ PALVELUISSA POTENTIAALIA

”Yksityisen palve­lusek­torin heikko tuotta­vuus­ke­hitys Suomessa on laajasti tunnis­tettu ilmiö”, toteaa TP:n raportti. Teolli­suus­po­liit­tinen strategia ei kuiten­kaan esitä ongel­maan kovin konkreet­tisia ratkaisuja.

Kiema ja Koistinen katsovat, että Suomelle perus­teltu valinta olisi tietoin­ten­sii­visten palve­luiden tukeminen. Niiden etuna perin­tei­siin palve­lua­loihin verrat­tuna ovat matalat rajakus­tan­nukset, skaalaedut ja tuotanto, joka on vähemmän paikkaan sidottua. ”Näiden piirteiden ansiosta ne voivat kasvattaa kapasi­teettia jousta­vammin ja monipuo­listaa suoma­laista vientiä”, kirjoit­tajat arvioivat.

Moni tietoin­ten­sii­vinen palvelu täyttää nimeno­maan teolli­suuden tarpeita. Ruotsin ja Tanskan esimerkit osoit­ta­vatkin Kieman ja Koistisen mukaan, että tietoin­ten­sii­visten palve­luiden ja perin­teisten teolli­suusa­lojen kasvu eivät ole toisiaan poissul­kevia, vaan voivat toteutua samanaikaisesti.

Työelä­ke­va­kuut­tajat TELA ry:n erityis­asian­tun­tija, VTM Janne Pelkonen kysyy, tulisiko Suomen harkita muutosta teolli­suus­po­li­tiik­kaansa, jonka ydina­jatus on ollut, että markkinat hoitavat pääomien kohden­tu­misen tehok­kaimmin. Tekno­lo­ginen kilpa­juoksu suurval­tojen välillä ja kauppa­po­li­tiikan jännit­teet ovat osaltaan johta­neet siihen, että EU:ssa koros­te­taan nyt keski­tet­tyjä panos­tuksia esimer­kiksi energiaan, puolus­tuk­seen ja raaka-ainehuoltoon.

”Suomen on panos­tet­tava tietoin­ten­sii­vi­siin palve­luihin ja uusiin avain­tek­no­lo­gioihin, ei vain perin­tei­seen teolli­suu­teen. Samalla sen on asemoi­tava itsensä EU:n strate­gi­siin kokonai­suuk­siin”, kehottaa Pelkonen.