Työttö­mien tilan­netta on viipy­mättä helpotettava

Työttö­myys on kohonnut Suomessa 9,6 prosent­tiin. Avoimien työpaik­kojen määrä on vähen­tynyt. Työttö­myys­tur­vasta on leikattu noin 900 miljoonaa euroa. Sen keikka­töihin kannus­tava suojaosa ja lapsi­ko­rotus on poistettu. Koulu­tus­mah­dol­li­suuk­sista on karsittu ja työlli­syys­pal­velut kärsivät resurs­si­pu­lasta. Osaa avoimista työpai­koista ei laiteta julki­seen hakuun, koska työnan­tajat haluavat välttyä näennäis­ha­ke­muk­silta, jotka on tehty työttö­myys­turvan ehtojen täyttä­mi­seksi ja sanktioiden välttä­mi­seksi. Hae siinä sitten aktii­vi­sesti uutta työtä, kun sosiaa­li­tur­vasta on muutenkin leikattu niin, että työttö­mäksi joutuvan arki kääntyy nopeasti talous­huo­lien kanssa painimiseksi.

Mielen­kiin­toinen piirre julki­sessa keskus­te­lussa on ollut se, että valtion ja kansan­ta­louden tasolla ongelmia selite­tään mielel­lään toimin­taym­pä­ris­töön, suhdan­tei­siin ja raken­tei­siin liitty­villä perus­te­luilla. Ne ovat syynä sille, että tilanne on huono ja sille, että tehdyt toimen­pi­teet eivät tepsi. Vika ei ole päättä­jissä eikä harjoi­te­tussa politii­kassa. Kun työtön yrittää perus­tella tilan­net­taan toimin­taym­pä­ristön, suhdan­teiden tai raken­teiden tuotta­milla ongel­milla, ei se selityk­senä enää kelpaa. Nyt kysymys on siitä, että jos töitä ei ole löytynyt, niitä ei ole haettu riittä­västi. Se on siis itsestä, eikä esimer­kiksi työn tarjon­nasta kiinni. Ongelma on raken­ne­se­li­tysten sijaan sysätty työttö­mien niskoille. Vika ei taaskaan ole päättä­jissä eikä harjoi­te­tussa politiikassa.

Köyhyys on lisään­tynyt. Se on päättä­jistä ja harjoi­te­tusta politii­kasta kiinni.

Terveyden ja hyvin­voinnin laitoksen THL:n arvion mukaan kahden viime vuoden aikana toteu­tetut sosiaa­li­tur­va­leik­kaukset lisäävät pieni­tu­loisten määrää noin 110 000 ihmisellä. Heistä alaikäisiä on 27 000. SAK:n työttö­myys­ba­ro­metrin mukaan SAK:laisten alojen työttö­mien työnha­ki­joiden toimeen­tulo on heiken­tynyt. Joka neljäs työnha­kija elää alle 1 000 euron kuukausi­tu­loilla. Naisten keskuu­dessa tällä tulota­solla elävien määrä on noussut 33 prosent­tiin, kun se vuotta aikai­semmin oli 22 prosenttia. Muutos huonom­paan on ollut nopea ja suuri.

Kielteisen kehityksen toden­nä­köi­syy­destä esitet­tiin maan halli­tuk­selle ennen sen tekemiä leikkaus­pää­töksiä vakavat varoi­tukset ja vetoo­mukset ilman vasta­kaikua. Tulokset näkyvät. Köyhyys on lisään­tynyt. Se on päättä­jistä ja harjoi­te­tusta politii­kasta kiinni.

Työttö­mien tilan­netta on helpo­tet­tava viipy­mättä. Aloittaa voi esimer­kiksi työttö­myys­turvan 300 euron suojaosan palaut­ta­mi­sella, joka mahdol­listaa pienten tulojen tienaa­misen ilman työttö­myy­se­tuuden vähen­ty­mistä. Työttö­myys­päi­vä­rahan työssä­oloehtoa kartut­tava palkka­tu­ki­malli voisi lievittää pitkä­ai­kais­työt­tö­myyttä. Työlli­syys­pal­ve­lujen resurs­seja sopii lisätä. Ammatil­li­seen koulu­tuk­seen panos­ta­minen puoles­taan on ratkaisu, jonka voi varmuu­della odottaa tuottavan myönteisiä tuloksia tulevaisuudessa.