Monikulttuurinen ja ‑kielinen työpaikka avartaa maailmankuvaa – ”Kielimuuri on suurin haaste”
Ulkomaalaisia työntekijöitä vilisevässä työyhteisössä luottamushenkilöiden suurin haaste on kieli, mutta kulttuurillisiakin haasteita löytyy. Ammattiyhdistystoiminta ei ole kaikkialla maailmassa samanlainen itsestäänselvyys kuin Suomessa.
Meyerin Turku Oy:n telakka on jättimäinen kokonaisuus, jonka miljardikokoluokan aluksilla on valtava merkitys koko seutukunnan taloudelle.
Meyerin yli kahden tuhannen oman työntekijän lisäksi telakka työllistää suoraan tai välillisesti moninkertaisen määrän alihankkijoita, joista iso osa on ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia. Myös Mayerin omasta väestä on iso osa ulkomaalaistaustaisia.
– Telakalla on paljon eri kansalaisuuksia ja eri kieliä, varmasti monta kymmentä, Meyerin varapääluottamusmies Janne Lehtiö arvioi.
– Kielimuuri onkin varmasti se suurin haaste.
Lehtiö tuli telakalle vuonna 1994, silloisen Kvaerner Masa-Yardsin palvelukseen. Välissä tosin kului muutama vuosi muualla, kunnes hän palasi telakalle vuonna 2004.
– Yhteensä olen ollut telakalla töissä 25 vuotta, ja koko uran olen ollut hitsaajana, Lehtiö kertoo.
Työsuojeluasiamies ja varaluottamusmies Himzo Cohadarevic on telakalla Lehtiötä tuoreempi kasvo, mutta hänellekin on tullut täyteen jo 10 vuotta telakan palveluksessa. Luottamusmiehen tehtäviin hän päätyi vajaa 5 vuotta sitten.
Kielimuuri onkin varmasti se suurin haaste.
Vaikka Cohadarevic tuli Bosniasta Suomeen jo nelivuotiaana vuonna 1997, hän pystyy hieman kantasuomalaisia paremmin samastumaan myös ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden ongelmiin.
– Minua on ehkä vähän helpompi lähestyä ja tulla kysymään asioita, jos ei hallitse Suomea ihan täydellisesti, Cohadarevic arvioi.
Lehtiö on tehnyt saman havainnon. Hän kuuluu Turun Teollisuustyöväen ammattiosasto 49:iin, jossa on mukana myös paljon ulkomaalaisia.
– Kaikki eivät välttämättä uskalla tulla juttelemaan suoraan minulle, vaan jollekin pidempään osastossa olleelle omalle kaverilleen.
– Tähän liittyy sellainen haaste, että jos esimerkiksi Lähi-Idästä tuleva porukka lyöttäytyy keskenään yhteen, on vaikea mennä mukaan, kun ei ymmärrä lainkaan mitä puhutaan, ja tieto ei välttämättä kulje parhaalla mahdollisella tavalla, Lehtiö toteaa.

ULKOMAALAISET MUKAAN LIITTOON
Lehtiö kertoo, että telakan ulkomaalaisia työntekijöitä on koitettu saada aktiivisesti liiton jäseniksi, alihankkijoita ja alihankkijoiden alihankkijoita myöden. Joskus yhteistä kieltä ei vain löydy. Silloin otetaan avuksi vaikka Google-kääntäjä.
Liiton esitteitä löytyy onneksi monilla kielillä, joten pelkästään rallienglannilla ei tarvitse pärjätä.
– Aina silloin tällöin käy niin hyvä tuuri, että löytyy joku kaksikielinen henkilö, ja hänet otetaan sitten tulkiksi. Esimerkiksi Venäjä on aika yleinen kieli, ja osa puhuu sitä äidinkielenään, Lehtiö sanoo.
Pelkästään rallienglannilla ei tarvitse pärjätä.
Ammattiyhdistysliike herättää myös epäilyksiä:
– Monia ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä on peloteltu kotimaassaan niin paljon, että liittoon kuuluminen on heille ehdoton ”ei”, hän paljastaa.
LAAJA ALIHANKKIJAVERKOSTO AIHEUTTAA ERITYISHAASTEITA
Telakalla on laaja alihankkijaverkosto, johon liittyy myös paljon ongelmia. Telakan alueella työskentelee niin monta erilaista toimijaa, että epäkohtia väistämättä löytyy esimerkiksi työoloista. Kun työnantaja ei välttämättä tarjoa kuin hanskat ja haalarit, saattaa esimerkiksi työkaluja päätyä vääriin taskuihin.
– En väitä, etteikö Meyer tekisi parhaansa, mutta tuhansien työntekijöiden valvominen on käytännössä mahdotonta, Lehtiö toteaa.
– Toivoisin, että alihankintayritykset panostaisivat nykyistä enemmän suojavarusteisiin ja laitteisiin, Cohadarevic lisää.
Monet työntekijät viettävät lopulta aikaansa oman kulttuurinsa kuplassa.
Myös kulttuurierot ovat välillä suuret. Esimerkiksi suomalaistyylinen vessa ei ole kaikille tuttu, ja kaaviokuvilla opastetaan niiden oikeanlaiseen käyttöön. Koska monet työntekijät viettävät lopulta ison osan ajastaan oman kulttuurinsa kuplassa, ei tietokaan liiku samaan tapaan, vaikka ilmoitustaululla yritettäisiinkin asioista viestiä.
– Joka arkipyhä aina muutama työntekijä ilmestyy paikalle, koska he eivät tiedä, että on vapaapäivä, Lehtiö sanoo.

MONIKULTTUURINEN TYÖPAIKKA ON MAHDOLLISUUS
Lehtiö ja Cohadarevic muistuttavat, että ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden asenteissa on eroja samalla tavalla kuin kantasuomalaisillakin.
– Eiväthän he ole mitenkään yhdestä muotista valettuja. Toiset haluavat oppia ja oppivat, toiset tulevat vain töihin, Lehtiö sanoo.
– On ihan sama, mistä on kotoisin, jos on sopivasti ulospäin suuntautunut.
Lehtiö muistuttaa, että Meyerilla ykkösasia on kuitenkin tehdä tilatut laivat valmiiksi.
– Se olisi aika vaikeaa, ellei olisi tätä isoa porukkaa yhteistyökumppaneita, Cohadarevic sanoo.
Vastakkainasettelua telakan työyhteisöön tuo vanhahtanut asenne: jotkut ajattelevat ulkomaalaisten vievän kantasuomalaisten työpaikat. Monikulttuurinen ja ‑kielinen työpaikka on kuitenkin myös rikkaus.
– Monelle on tehnyt maailmankuvan avartamisen kannalta hyvää, että työpaikalla on vähän muitakin ulkomaalaisia kuin savolaisia, Lehtiö sanoo ja nauraa.

Saunailta on outo käsite
Posti Palvelut Oy:n Pirkanmaan luottamusmies ja Pirkanmaan lehdenjakajien ammattiosasto 530:n puheenjohtaja Eveliina Koivisto kertoo, että Postin varhaisjakelussa reilu kolmannes työntekijöistä puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia – toisin sanoen saa palkkakuittinsa englanniksi.
Ulkomaalaisten määrää selittää muun muassa se, että varhaisjakelu on osa-aikainen ja opiskelijoiden suosima matalan kynnyksen keino ansaita lisätienestejä.
– Eri kausina opiskelijoita tulee eri paikoista aaltoina. Joskus oli paljon nepalilaisia, mutta Intia ja Pakistan ovat tällä hetkellä maita, joista tulee paljon opiskelijoita Suomeen, Koivisto sanoo.

KAMPANJOINTI TUONUT ULKOMAALAISIA JÄSENIÄ
Ulkomaalaisia työntekijöitä on tietysti suuri osuus juuri isoissa kaupungeissa, joissa on myös oppilaitoksia, kuten Pirkanmaalla.
Pirkanmaan lehdenjakajien ammattiosastossa on 180 jäsentä, joista 30:lle on merkitty järjestelmään kieleksi englanti. Heistä 21 on alle 36-vuotiaita, eli he voisivat osallistua liiton nuorisotoimintaan.
Onnistuneen jäsenkampanjoinnin ansiosta ulkomaalaistaustaisiakin on saatu viime aikoina houkuteltua aiempaa enemmän mukaan.
– He ovat puolestaan tehneet liittoa tutuksi omissa yhteisöissään. Ulkomaalaistaustaiset työntekijät kohtaavat työssä ja arjessa keskenään samoja haasteita, joten heidän kauttaan on helppo tulla myös jäseneksi, Koivisto sanoo.
Heillä on omat erityiset juttunsa ja tiedontarve tietysti erilainen kuin suomalaisilla.
Vaikka pelkkä jäsenyyskin on tärkeä, Koivisto pohtii, että ulkomaalaistaustaisia on osastossa jo niin suuri osuus, että heitä varten pitäisi ehkä järjestää jotain omaa toimintaa.
– Heillä on omat erityiset juttunsa ja tiedontarve tietysti erilainen kuin suomalaisilla, Koivisto muistuttaa.
TIIVIIMMIN MUKAAN YHTEISÖÖN
Yhtenä esimerkkinä kulttuurillisista eroista Koivisto mainitsee sen, että kun suomalaisille saunailta on luonteva tapa viettää aikaa yhdessä ammattiosastonkin kesken, ei ulkomaalaisia ole niissä juurikaan näkynyt.
– On syytä pohtia, keksisimmekö jotain ihan muuta, mikä ei saisi heitä hämmentymään. Tieto toki kulkee, ja jäsenkirjeet ja sen sellaiset käännetään englanniksi, mutta miten saisimme heidät tiiviimmin yhteisöön mukaan, Koivisto kysyy.
Toinen näkyvä kulttuuriero on, että maahanmuuttajanaiset ovat edelleen varhaisjakelussa äärimmäisen harvinaisia.
Koko ammattiyhdistysliike on ulkomaalaisille työntekijöille usein aluksi aivan vieras.
Koko ammattiyhdistysliike on ulkomaalaisille työntekijöille usein aluksi aivan vieras. Välillä pitääkin lähteä liikkeelle aivan perusasioista.
– He saattavat tulla sellaisista maista, missä ammattiyhdistykseen kuuluminen on jopa rikos. Liityttyään heillä puolestaan on usein vähän liiankin suuria odotuksia sen suhteen, mitä liitto voi tehdä esimerkiksi muutosneuvottelutilanteessa.
Postilla kielimuuri ei tosin ole yhtä korkea kuin Meyerilla. Koska ulkomaalaiset työntekijät ovat usein opiskelijoita, heillä on valmiiksi vähintään kohtalainen englannin kielen taito. Ongelma löytyykin tällöin usein toisesta päästä:
– Heillä on kielitaito usein parempi kuin itselläni luottamushenkilönä. Rallienglannilla sitten mennään, ja välillä sekoitellaan kieliäkin. Suomalainen tyylihän on se, että vähän ujostellaan englannin käyttöä, mutta pitää vain päästä sen kynnyksen yli, Koivisto kertoo..