Janne Lehtiö ja Himzo Cohadarevic kertovat, että Meyerin telakka alihankkijoineen on hyvin monikulttuurinen ympäristö, jossa on myös omat haasteensa.

Moni­kult­tuu­ri­nen ja ‑kieli­nen työpaikka avar­taa maail­man­ku­vaa – ”Kieli­muuri on suurin haaste”

TEKSTI MIKKO PERTTUNEN  

KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ  ja  JYRKI LUUKKONEN

Ulko­maa­lai­sia työn­te­ki­jöitä vili­se­vässä työyh­tei­sössä luot­ta­mus­hen­ki­löi­den suurin haaste on kieli, mutta kult­tuu­ril­li­sia­kin haas­teita löytyy. Ammat­tiyh­dis­tys­toi­minta ei ole kaik­kialla maail­massa saman­lai­nen itses­tään­sel­vyys kuin Suomessa.

Meye­rin Turku Oy:n telakka on jätti­mäi­nen koko­nai­suus, jonka miljar­di­ko­ko­luo­kan aluk­silla on valtava merki­tys koko seutu­kun­nan taloudelle.

Meye­rin yli kahden tuhan­nen oman työn­tekijän lisäksi telakka työl­lis­tää suoraan tai välil­li­sesti monin­ker­tai­sen määrän alihank­ki­joita, joista iso osa on ulko­maa­lai­sia tai ulko­maa­lais­taus­tai­sia. Myös Maye­rin omasta väestä on iso osa ulkomaalaistaustaisia.

– Tela­kalla on paljon eri kansa­lai­suuk­sia ja eri kieliä, varmasti monta kymmentä, Meye­rin vara­pää­luot­ta­mus­mies Janne Lehtiö arvioi.

– Kieli­muuri onkin varmasti se suurin haaste.

Lehtiö tuli tela­kalle vuonna 1994, silloi­sen Kvaer­ner Masa-Yard­sin palve­luk­seen. Välissä tosin kului muutama vuosi muualla, kunnes hän palasi tela­kalle vuonna 2004.

– Yhteensä olen ollut tela­kalla töissä 25 vuotta, ja koko uran olen ollut hitsaa­jana, Lehtiö kertoo.

Työsuo­je­lua­sia­mies ja vara­luot­ta­mus­mies Himzo Coha­da­re­vic on tela­kalla Lehtiötä tuoreempi kasvo, mutta hänel­le­kin on tullut täyteen jo 10 vuotta tela­kan palve­luk­sessa. Luot­ta­mus­mie­hen tehtä­viin hän päätyi vajaa 5 vuotta sitten.

Kieli­muuri onkin varmasti se suurin haaste.

Vaikka Coha­da­re­vic tuli Bosniasta Suomeen jo neli­vuo­ti­aana vuonna 1997, hän pystyy hieman kanta­suo­ma­lai­sia parem­min samas­tu­maan myös ulko­maa­lais­taus­tais­ten työn­te­ki­jöi­den ongelmiin.

– Minua on ehkä vähän helpompi lähes­tyä ja tulla kysy­mään asioita, jos ei hallitse Suomea ihan täydel­li­sesti, Coha­da­re­vic arvioi.

Lehtiö on tehnyt saman havain­non. Hän kuuluu Turun Teol­li­suus­työ­väen ammat­tio­sasto 49:iin, jossa on mukana myös paljon ulkomaalaisia.

– Kaikki eivät vält­tä­mättä uskalla tulla jutte­le­maan suoraan minulle, vaan jolle­kin pidem­pään osas­tossa olleelle omalle kaverilleen.

– Tähän liit­tyy sellai­nen haaste, että jos esimer­kiksi Lähi-Idästä tuleva porukka lyöt­täy­tyy keske­nään yhteen, on vaikea mennä mukaan, kun ei ymmärrä lain­kaan mitä puhu­taan, ja tieto ei vält­tä­mättä kulje parhaalla mahdol­li­sella tavalla, Lehtiö toteaa.

Meye­rin tela­kan vara­pää­luot­ta­mus­mies Janne Lehtiö kertoo, että monia työn­te­ki­jöitä on koti­maas­saan pelo­teltu ammat­ti­liit­toon kuulu­mi­sesta. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

ULKOMAALAISET MUKAAN LIITTOON

Lehtiö kertoo, että tela­kan ulko­maa­lai­sia työn­te­ki­jöitä on koitettu saada aktii­vi­sesti liiton jäse­niksi, alihank­ki­joita ja alihank­ki­joi­den alihank­ki­joita myöden. Joskus yhteistä kieltä ei vain löydy. Silloin otetaan avuksi vaikka Google-kääntäjä.

Liiton esit­teitä löytyy onneksi monilla kielillä, joten pelkäs­tään rallienglan­nilla ei tarvitse pärjätä.

– Aina silloin tällöin käy niin hyvä tuuri, että löytyy joku kaksi­kie­li­nen henkilö, ja hänet otetaan sitten tulkiksi. Esimer­kiksi Venäjä on aika ylei­nen kieli, ja osa puhuu sitä äidin­kie­le­nään, Lehtiö sanoo.

Pelkäs­tään rallienglan­nilla ei tarvitse pärjätä.

Ammat­tiyh­dis­tys­liike herät­tää myös epäilyksiä:

– Monia ulko­maa­lais­taus­tai­sia työn­te­ki­jöitä on pelo­teltu koti­maas­saan niin paljon, että liit­toon kuulu­mi­nen on heille ehdo­ton ”ei”, hän paljastaa.

LAAJA ALIHANKKIJAVERKOSTO AIHEUTTAA ERITYISHAASTEITA

Tela­kalla on laaja alihank­ki­ja­ver­kosto, johon liit­tyy myös paljon ongel­mia. Tela­kan alueella työs­ken­te­lee niin monta erilaista toimi­jaa, että epäkoh­tia väis­tä­mättä löytyy esimer­kiksi työoloista. Kun työnan­taja ei vält­tä­mättä tarjoa kuin hans­kat ja haala­rit, saat­taa esimer­kiksi työka­luja päätyä vääriin taskuihin.

– En väitä, etteikö Meyer tekisi parhaansa, mutta tuhan­sien työn­te­ki­jöi­den valvo­mi­nen on käytän­nössä mahdo­tonta, Lehtiö toteaa.

– Toivoi­sin, että alihan­kin­tay­ri­tyk­set panos­tai­si­vat nykyistä enem­män suoja­va­rus­tei­siin ja lait­tei­siin, Coha­da­re­vic lisää.

Monet työn­te­ki­jät viet­tä­vät lopulta aikaansa oman kult­tuu­rinsa kuplassa.

Myös kult­tuu­rie­rot ovat välillä suuret. Esimer­kiksi suoma­lais­tyy­li­nen vessa ei ole kaikille tuttu, ja kaavio­ku­villa opas­te­taan niiden oikean­lai­seen käyt­töön. Koska monet työn­te­ki­jät viet­tä­vät lopulta ison osan ajas­taan oman kult­tuu­rinsa kuplassa, ei tieto­kaan liiku samaan tapaan, vaikka ilmoi­tus­tau­lulla yritet­täi­siin­kin asioista viestiä.

– Joka arki­pyhä aina muutama työn­tekijä ilmes­tyy paikalle, koska he eivät tiedä, että on vapaa­päivä, Lehtiö sanoo.

Meye­rin tela­kan työsuo­je­lua­sia­mies ja vara­luot­ta­mus­mies Himzo Coha­da­re­vic uskoo, että ulko­maa­lai­set työn­te­ki­jät saat­ta­vat uskal­taa lähes­tyä häntä herkem­min kuin kanta­suo­ma­lai­sia. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

MONIKULTTUURINEN TYÖPAIKKA ON MAHDOLLISUUS

Lehtiö ja Coha­da­re­vic muis­tut­ta­vat, että ulko­maa­lais­taus­tais­ten työn­te­ki­jöi­den asen­teissa on eroja samalla tavalla kuin kantasuomalaisillakin.

– Eivät­hän he ole miten­kään yhdestä muotista valet­tuja. Toiset halua­vat oppia ja oppi­vat, toiset tule­vat vain töihin, Lehtiö sanoo.

– On ihan sama, mistä on kotoi­sin, jos on sopi­vasti ulos­päin suuntautunut.

Lehtiö muis­tut­taa, että Meye­rilla ykkös­asia on kuiten­kin tehdä tila­tut laivat valmiiksi.

– Se olisi aika vaikeaa, ellei olisi tätä isoa poruk­kaa yhteis­työ­kump­pa­neita, Coha­da­re­vic sanoo.

Vastak­kai­na­set­te­lua tela­kan työyh­tei­söön tuo vanhah­ta­nut asenne: jotkut ajat­te­le­vat ulko­maa­lais­ten vievän kanta­suo­ma­lais­ten työpai­kat. Moni­kult­tuu­ri­nen ja ‑kieli­nen työpaikka on kuiten­kin myös rikkaus.

– Monelle on tehnyt maail­man­ku­van avar­ta­mi­sen kannalta hyvää, että työpai­kalla on vähän muita­kin ulko­maa­lai­sia kuin savo­lai­sia, Lehtiö sanoo ja nauraa.

Meye­rin tela­kan vara­pää­luot­ta­mus­mies Janne Lehtiö ja Työsuo­je­lua­sia­mies ja vara­luot­ta­mus­mies Himzo Coha­da­re­vic sano­vat, että moni­kult­tuu­ri­nen työpaikka on mahdol­li­suus. KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ

Saunailta on outo käsite

Posti Palve­lut Oy:n Pirkan­maan luot­ta­mus­mies ja Pirkan­maan lehden­ja­ka­jien ammat­tio­sasto 530:n puheen­joh­taja Eveliina Koivisto kertoo, että Postin varhais­ja­ke­lussa reilu kolman­nes työn­te­ki­jöistä puhuu äidin­kie­le­nään jotain muuta kuin suomea tai ruot­sia – toisin sanoen saa palk­ka­kuit­tinsa englanniksi.

Ulko­maa­lais­ten määrää selit­tää muun muassa se, että varhais­ja­kelu on osa-aikai­nen ja opis­ke­li­joi­den suosima mata­lan kynnyk­sen keino ansaita lisätienestejä.

– Eri kausina opis­ke­li­joita tulee eri paikoista aaltoina. Joskus oli paljon nepa­li­lai­sia, mutta Intia ja Pakis­tan ovat tällä hetkellä maita, joista tulee paljon opis­ke­li­joita Suomeen, Koivisto sanoo.

Posti Palve­lut Oy:n Pirkan­maan luot­ta­mus­mies ja Pirkan­maan lehden­ja­ka­jien ammat­tio­sasto 530:n puheen­joh­taja Eveliina Koivisto kertoo, että ulko­maa­lai­silla työn­te­ki­jöillä on aivan oman­lai­sensa tiedon­tarve ay-asioissa. KUVA JYRKI LUUKKONEN

KAMPANJOINTI TUONUT ULKOMAALAISIA JÄSENIÄ

Ulko­maa­lai­sia työn­te­ki­jöitä on tietysti suuri osuus juuri isoissa kaupun­geissa, joissa on myös oppi­lai­tok­sia, kuten Pirkanmaalla.
Pirkan­maan lehden­ja­ka­jien ammat­tio­sas­tossa on 180 jäsentä, joista 30:lle on merkitty järjes­tel­mään kieleksi englanti. Heistä 21 on alle 36-vuotiaita, eli he voisi­vat osal­lis­tua liiton nuorisotoimintaan.

Onnis­tu­neen jäsen­kam­pan­join­nin ansiosta ulko­maa­lais­taus­tai­sia­kin on saatu viime aikoina houku­tel­tua aiem­paa enem­män mukaan.

– He ovat puoles­taan tehneet liit­toa tutuksi omissa yhtei­söis­sään. Ulko­maa­lais­taus­tai­set työn­te­ki­jät kohtaa­vat työssä ja arjessa keske­nään samoja haas­teita, joten heidän kaut­taan on helppo tulla myös jäse­neksi, Koivisto sanoo.

Heillä on omat erityi­set juttunsa ja tiedon­tarve tietysti erilai­nen kuin suomalaisilla.

Vaikka pelkkä jäse­nyys­kin on tärkeä, Koivisto pohtii, että ulko­maa­lais­taus­tai­sia on osas­tossa jo niin suuri osuus, että heitä varten pitäisi ehkä järjes­tää jotain omaa toimintaa.

– Heillä on omat erityi­set juttunsa ja tiedon­tarve tietysti erilai­nen kuin suoma­lai­silla, Koivisto muistuttaa.

TIIVIIMMIN MUKAAN YHTEISÖÖN

Yhtenä esimerk­kinä kult­tuu­ril­li­sista eroista Koivisto mainit­see sen, että kun suoma­lai­sille saunailta on luon­teva tapa viet­tää aikaa yhdessä ammat­tio­sas­ton­kin kesken, ei ulko­maa­lai­sia ole niissä juuri­kaan näkynyt.

– On syytä pohtia, keksi­sim­mekö jotain ihan muuta, mikä ei saisi heitä hämmen­ty­mään. Tieto toki kulkee, ja jäsen­kir­jeet ja sen sellai­set kään­ne­tään englan­niksi, mutta miten saisimme heidät tiiviim­min yhtei­söön mukaan, Koivisto kysyy.

Toinen näkyvä kult­tuu­riero on, että maahan­muut­ta­ja­nai­set ovat edel­leen varhais­ja­ke­lussa äärim­mäi­sen harvinaisia.

Koko ammat­tiyh­dis­tys­liike on ulko­maa­lai­sille työn­te­ki­jöille usein aluksi aivan vieras.

Koko ammat­tiyh­dis­tys­liike on ulko­maa­lai­sille työn­te­ki­jöille usein aluksi aivan vieras. Välillä pitää­kin lähteä liik­keelle aivan perusasioista.

– He saat­ta­vat tulla sellai­sista maista, missä ammat­tiyh­dis­tyk­seen kuulu­mi­nen on jopa rikos. Liityt­ty­ään heillä puoles­taan on usein vähän liian­kin suuria odotuk­sia sen suhteen, mitä liitto voi tehdä esimer­kiksi muutosneuvottelutilanteessa.

Postilla kieli­muuri ei tosin ole yhtä korkea kuin Meye­rilla. Koska ulko­maa­lai­set työn­te­ki­jät ovat usein opis­ke­li­joita, heillä on valmiiksi vähin­tään kohta­lai­nen englan­nin kielen taito. Ongelma löytyy­kin tällöin usein toisesta päästä:

– Heillä on kieli­taito usein parempi kuin itsel­läni luot­ta­mus­hen­ki­lönä. Rallienglan­nilla sitten mennään, ja välillä sekoi­tel­laan kieliä­kin. Suoma­lai­nen tyyli­hän on se, että vähän ujos­tel­laan englan­nin käyt­töä, mutta pitää vain päästä sen kynnyk­sen yli, Koivisto kertoo..