Arto Helenius: EU-vaikut­ta­minen keskittyy osaamiseen

Euroopan komissio julkaisi helmi­kuussa työoh­jel­mansa. Näyttää siltä, että edelli­sestä kaudesta poiketen työelämän asiat loistavat poissao­lol­laan. Komis­sion puheen­joh­tajan Ursula von der Leyenin ensim­mäisen kauden työoh­jel­massa oli runsaasti asioita, joilla edistet­tiin työelämää ja palkan­saa­jien asemaa. Viime kaudella säädet­tiin paljon lainsää­däntöä ja kansa­laisten asiat olivat näkyvästi toiminnan keskiössä.

Uudessa ohjel­massa on element­tejä, joilla tuetaan yrityksiä ja katta­vasti puretaan olemassa olevaa lainsää­däntöä. Tämä on nähtä­vissä niin, että yritysten edunval­voja Busines­sEu­rope on tullut hyvin huomioi­duksi ja politiikka on erittäin oikeistolaista.

Poikkeuk­sena on komis­sion hanke Union of Skills, joka tähtää osaamisen paran­ta­mi­seen. Tämä voidaan nähdä kilpai­lu­kyvyn paran­ta­mi­sena, mutta yhtä lailla hankkeena, jossa panos­te­taan yksit­täi­seen työnte­ki­jään ja tämän ammatil­listen valmiuk­sien paran­ta­mi­seen. Työnte­ki­jä­puolen edunval­vonnan kannalta tämä antaa paljon mahdollisuuksia.

Nuorien ikäluok­kien ja ennen kaikkea työelä­mässä jo olevien kannalta osaamis­hanke on lupaus siitä, että työnte­ki­jöihin halutaan inves­toida eli perus- ja täyden­nys­kou­lu­tuk­seen aiotaan panostaa. Komis­sion työoh­jelman mukaan asiasta ei kuiten­kaan ole tarkoitus säätää direk­tiiviä, vaan ohjelma tähtää siihen, että poliit­tisen vaikut­ta­misen kautta nämä panos­tukset tehtäi­siin jäsen­val­tioissa ja EU:n alueella toimi­vissa yrityksissä.

Olen ymmär­tänyt, että varsin monessa maassa ensim­mäinen kysymys on, kuuluuko vastuu koulu­tuksen kustan­nuk­sista valtiolle vai yrityk­sille. Yritykset ovat se osapuoli, joka korjaa ensim­mäisen hyödyn ammat­ti­tai­toi­semman työvoiman tuomasta tuotta­vuuden kasvusta. Kansan­ta­louden kasvu taas on yhteis­kunnan saama saldo.

Meillä on työttö­mien kirjoissa työikäisiä ja ‑kykyisiä, joiden työmark­kina-arvo on pudonnut, koska osaamista ei ole päivitetty.

Meillä on pitkään ollut illuusio, että Eurooppa on tekni­sesti ja osaamisen puolesta johtava alue maail­massa, mutta tämä ei enää näytä pitävän paikkaansa. Teollinen muutos ja uudet paineet tekniikan, energian ja ympäristön huomioon ottami­sesta edellyt­tävät tuntuvaa panos­tusta ammat­ti­lais­temme osaami­seen. Toivot­ta­vasti komis­sion hankkeen avulla näistä asioista kyetään muodos­ta­maan toimiva malli, josta löytyy maksaja koulu­tuk­selle, toimeen­tulo koulut­tau­tu­jalle ja inves­toinnit toimi­vam­malle koulutusjärjestelmälle.

Eurooppa harmaantuu vauhdilla. Maanosaamme voidaan saada rekry­toitua lisää työvoimaa koulut­ta­misen avulla. Meillä on työttö­mien kirjoissa työikäisiä ja ‑kykyisiä, joiden työmark­kina-arvo on pudonnut, koska osaamista ei ole päivi­tetty. Heidän uudel­leen­työl­lis­tä­mi­sensä onnistuu käytän­nössä vain päivit­tä­mällä ammat­ti­taito tämän päivän vaati­muksia vastaavaksi.

Koulutus on aihe, jonka sateen­varjon alle sopivat kovin monet niistä asioista, joiden kanssa ammat­ti­lii­totkin työsken­te­levät. Osaaminen tuo työsuh­de­turvaa ja parantaa esimer­kiksi työmotivaatiota.

Meidän on opittava pukemaan osa omaa edusval­von­taamme koulu­tuksen kaavun alle, vaikka jatkos­sakin teemme työtä suoma­laisen teolli­suus­työn­te­kijän hyväksi. Monia tuttuja toimia pitää jatkossa perus­tella koulu­tus­teeman kautta, kun työtä tehdään työsuh­de­turvan, ansio­ke­hi­tyksen ja työtyy­ty­väi­syyden eteen. Parasta on, jos jokai­seen jäseneen henki­lö­ta­solla saadaan panos­tuksia. Se on tulevai­suuden pääomaa työntekijälle.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton kansain­vä­lisen edunval­vonnan erityisasiantuntija.