Turja Lehtonen: Mitä useampi kokki, sen huonompi soppa – sopimista varjo­tupon aikana

Tekno­lo­gia­teol­li­suuden työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luita on käyty syksystä lähtien. Neuvot­te­lijat ovat tavan­neet jo kymmeniä kertoja ja sovit­te­li­jalla on käyty lähes yhtä monta kertaa. Meneil­lään on nyt neljäs lakko­viikko tämän vuoden puolella.

Noin viikko sitten sovit­te­lija antoi sovin­toeh­do­tuk­sensa työrii­taan. Ehdotus ei ollut Teolli­suus­liiton hyväk­syt­tä­vissä. Esimer­kiksi kahdelle ensim­mäi­selle vuodelle esitetty yhteensä vain 4,5 prosentin korotus palkkoihin kuulosti lähinnä huonolta pilalta. Työnan­ta­jien ja meidän näkemyk­semme oikeasta ja perus­tel­lusta palkan­ko­ro­tuk­sesta ovat eri planeetalta.

Teolli­suus­liiton palkka­ta­voit­teet eivät romuta kilpai­lu­kykyä, mutta vasta­puo­lelle ne eivät ole silti kelvan­neet. Mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa on nyt solmittu jo yli 50 yritys­koh­taista työeh­to­so­pi­musta. Palkan­ko­ros­tus­linja kahdelle vuodelle on ollut 7–9 prosenttia. Tekno­lo­gian sopimus­pöy­dässä työnan­ta­jien esitys oli alle puolet siitä, mitä mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa on sovittu.

Neuvot­telut ovat sotkettu taval­lista pahemmin. Kuten sanonta kuuluu, ”Mitä useampi kokki, sen huonompi soppa”. Hämmen­täjiä on nyt liian monta. Erityi­sesti neuvot­te­luita hanka­loittaa Elinkei­noe­lämän keskus­liiton (EK) valvojan rooli. Työnan­ta­ja­liit­toja edustava elinkei­noe­lämän keskus­jär­jestö vetäytyi vuonna 2017 keski­te­tyistä tulopo­liit­ti­sista ratkai­suista. Silti järjes­tössä on haluttu pitää voimak­kaasti työmark­ki­na­langat omissa käsissä. Myös maan hallitus on työmark­ki­naos­a­puoli, vaikka toista väittää.

Aikoi­naan keski­tet­tyjä tulopo­liit­tisia ratkai­suja kutsut­tiin kansan­omai­sesti ”tupoiksi”. Niissä sopijaos­a­puo­lina oli työnan­ta­jien ja työnte­ki­jöiden omat keskus­jär­jestöt sekä lisäksi valtiota edusta­massa maan hallitus. Kolme osapuolta, eli niin sanottu kolmi­kanta. Tästä järjes­tel­mästä suoma­lainen elinkei­noe­lämä halusi kovasti eroon.

Tällainen raken­nelma on kyhätty rajoit­ta­maan työnte­ki­jöiden palkka­ke­hi­tystä ja toimeentuloa.

Järjes­telmää kriti­soi­tiin esimer­kiksi siitä, että se ei kyennyt ottamaan tarpeeksi hyvin huomioon alakoh­taisia tarpeita. Keski­tet­tyjen tulopo­liit­tisten vahvuus oli, että niissä huoleh­dit­tiin melko hyvin palkan­saa­jien ostovoi­masta. Lisäksi ne toivat tulles­saan ennus­tet­ta­vuutta yhteis­kun­taan ja työmarkkinoille.

Mitä olemme saaneet tilalle? Kutsun mallia ”varjo­tu­poksi”. Viral­li­sesti neuvot­te­lu­pöy­dässä istuvat Teolli­suus­liitto ja Tekno­lo­gia­teol­li­suuden työnan­tajat. Mutta taustalla vaikuttaa EK:n haukan­katse. Lisäksi kokonai­suu­teen vaikuttaa tammi­kuussa voimaan astunut työrii­ta­laki. Uusi lainsää­däntö sitoo jatkossa valta­kun­nan­so­vit­te­lijan kädet yleiseen palkka­lin­jaan. Linjaan, jota hän on nyt itse muodos­ta­massa tekno­lo­gia­teol­li­suuden neuvotteluissa.

Malli on siis hyvin saman­lainen kuin keski­tetyt tulopo­liit­tiset ratkaisut. Erona vanhaan on, että palkan­saa­jien ostovoi­masta huoleh­ti­minen on jäänyt yksin työnte­ki­jöiden ammat­ti­liit­tojen harteille. Teolli­suus­liiton vastuulla onkin tällä hetkellä sopia noin kahden miljoonan palkan­saajan palkkaratkaisu.

Tällainen raken­nelma on kyhätty rajoit­ta­maan työnte­ki­jöiden palkka­ke­hi­tystä ja toimeen­tuloa. Tämä koskettaa yhtä lailla vienti­ve­toisen teolli­suuden, palve­lua­lojen tai julkisen sektorin työntekijöitä.

Jos jokin on selvää, niin se, että suoma­lainen työmark­ki­na­jär­jes­telmä on saatu sekaisin. Peiliin voivat katsoa maan halli­tuksen lisäksi Etelä­rannan herrat.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton varapuheenjohtaja.