Ammatil­lisen koulu­tuksen uudistus tuli voimaan tämän vuoden alusta. Kuusi kotka­laista LVI-asenta­jao­pis­ke­lijaa sai helmi­kuussa harjoit­te­lu­paikan peltie­ris­tealan yrityk­sestä, ja kokeneen ammat­ti­laisen ohjaa­mina he valmis­tuivat touko­kuussa. Jokainen heistä sai työpaikan heti.

Ammatil­lisen koulu­tuksen uudis­tuksen yksi keskeinen tavoite on siirtää opiskelun painopis­tettä ammat­tiop­pi­lai­tok­sista työpaikoille.

Uudis­tuksen käynnis­tyttyä kotka­lainen lämpö­eriste- ja teolli­suus­put­kis­toalan yritys Lämpö­sulku Oy tarttui mahdol­li­suu­teen. Se valitsi Kymen­laakson ammat­tio­pis­tosta Ekamista kuusi opinto­jensa loppu­vai­heessa olevaa LVI-alan opiske­lijaa eristys­pel­ti­sep­pä­opin­toihin lupauk­sella, että kun kurssi on hyväk­syt­tä­västi suori­tettu, työpaikka yrityk­sestä aukeaa jokaiselle.

Pelti­sep­pä­kurssi eteni suotui­sien tähtien alla. Se alkoi Lämpö­sulun tiloissa 5. helmi­kuuta, ja touko­kuun lopulla jokai­sella opiske­li­jalla oli opinnot suori­tet­tuna, LVI-asentajan paperit taskus­saan ja työpaikka Lämpösulussa.

DATANOMISTA PELTISEPÄKSI

Tuore eristys­pel­ti­seppä Joonas Halme kävi haastat­telun aikaan Lämpö­su­lusta työkei­kalla isossa kotka­lai­sessa tehtaassa. Lämpö­eris­tealan työteh­tävät ja työym­pä­ristöt ovat vaihtuvia, ja työtä on tarjolla runsaasti, koska ammat­ti­lai­sista on pula.

Halme luonnehtii työpai­kalla tarjottua koulu­tusta mahdol­li­suu­deksi, johon kannatti tarttua.

– Sain suori­tettua opinnot loppuun, ja sen jälkeen oli tiedossa, että työllistyn heti. Minun ei tarvinnut lähteä työvoi­ma­toi­miston kautta etsimään työpaikkaa. Sieltä ei välttä­mättä edes löydy alan töitä.

Halme on aikai­sem­malta ammatil­taan datanomi. Ennen Lämpö­su­lulle tuloa hän ei tarkal­leen tiennyt, millaista työtä pelti­seppä tekee.

– Kun pääsin sitä kokei­le­maan, huomasin, että se on miele­kästä puuhaa. Siinä pääsee käyttä­mään luovuutta ja hoksot­timia. Saa tehdä työtä käsillä, mikä on itsel­leni mieleinen juttu.

Datano­mina Halmetta kiinnos­tivat tieto­ko­neet, mutta ala ei kuiten­kaan tuntunut aivan omalta. Kun työpaikkaa ei löytynyt, hän päätti vaihtaa muihin töihin.

– Hain ammat­tio­pis­toon putki­puo­lelle opiske­le­maan LVI-asenta­jaksi. Ajattelin, että sitä kautta voisi työllistyä.

PORUKKA KIITETTÄVÄN OMATOIMISTA

Halme toverei­neen sai Lämpö­su­lulla työno­pas­ta­jak­seen pelti­seppä Toni Ahosen.

Ahosella on 13 vuoden kokemus eristy­salan töistä, mutta työno­pas­ta­jana hän oli ensiker­ta­lainen. Kaikki oppilaat olivat aikuis­opis­ke­li­joita. Ahonen kertoo alussa suhtau­tu­neensa opetuksen sujumi­seen epäillen. Vankka työko­kemus ja oppilaiden into oppia teki kuitenkin opastuk­sesta helppoa.

– Porukka oli kiitet­tävän omatoi­mista. Heillä oli halu oppia koko ajan. Se helpotti. Tämän työn oppii vain tekemällä, oikotietä ei ole. Se on vain toistoa toiston perään. Sitten se rupeaa onnistumaan.

Ahonen pelkäsi, että opetus johtaisi omien töiden kasaan­tu­mi­seen. Alkuvuosi töissä on kuitenkin muuta vuotta hiljai­sempi, joten opetus täyden­sikin ammat­ti­laisen työpäivää sopivasti.

– Riitti, kun näytti homman pari kertaa ja seurasi sivusta, miten työ sujuu. Se oli lähinnä neuvo­mista ja työn laadun seurantaa. Piti opettaa liikkeet, joilla suori­tusta voi parantaa ja helpottaa työvai­heita. Tämä oli ryhmä, jonka jäsenet pystyivät neuvo­maan myös toisiaan. Se, joka osasi paremmin, neuvoi sitä, joka ei osannut niin hyvin sitä hommaa.

ERISTYSALA TARVITSEE TYÖVOIMAA

Kurssin tuleville pelti­se­pille olivat suunni­tel­leet yhteis­työssä Lämpö­sulun toimi­tus­joh­taja Markku Kuusisto ja Kymen­laakson ammat­tio­piston työno­pas­taja Mikko Katainen, joka toimi projek­tissa yhdys­hen­ki­lönä koulun ja yrityksen välillä.

Kuusiston mukaan yrityksen sai kiinnos­tu­maan koulu­tus­re­formin idean mukai­sesta koulu­tuk­sesta lämpö­eris­tea­lalla jo kymmenen vuotta jatkunut pula ammat­ti­tai­toi­sesta työvoi­masta, erityi­sesti kotimai­sista osaajista.

– Kun koulu­tusuu­distus vuoden­vaih­teessa tuli, se mahdol­listi räätä­löidyn koulut­ta­misen. Meidän intres­simme on kouluttaa kavereille niitä asioita, mitä omassa työssämme kentällä tarvi­taan, ja lopuksi työllistää heidät.

Kuusisto arvelee, että harva yritys haluaa kouluttaa ihmisiä joidenkin yleisten koulu­tus­ta­voit­teiden takia. Ne haluavat kouluttaa työnte­ki­jöitä nimeno­maan omiin tarpeisiinsa.

– Koulu­tus­re­formi mahdol­listi tämän ja siksi se rupesi meitä kiinnos­ta­maan. Lähdimme siihen mukaan heti, kun se oli mahdollista.

AMMATTIIN OPPII VAIN TYÖSSÄ

Kuusiston mukaan koulu­tet­tavat seulot­tiin huolella.

– Valit­simme sellaisia oppilaita, joilla on oppijakson jälkeen mahdol­li­suus siirtyä suoraan työelä­mään ilman taukoa. He tulivat suorit­ta­maan opintonsa loppuun, ja keski­tyimme opetta­maan heille työssä oleel­lisia asioita.

Pelti­sep­pien koulu­tuk­sessa painopiste oli eriste- ja pelti­se­pän­työssä sekä asennuk­sissa. Lämpö­sulun toimiala on sen verran laaja, että oppilailla oli mahdol­li­suus erikoistua. Neljä opiskeli pelti­se­piksi, yksi hitsa­riksi ja yksi LVI-asentajaksi.

Ahosen mukaan pelti­sepän ammat­tiin harjaantuu vain tekemällä. Taitu­ruuden saavuttaa ehkä vasta kymme­nessä vuodessa. Työpai­kalla käyty kurssi tarjoaa uralle oival­lisen alun. Mikään koulu ei pelti­seppiä suoraan valmista, vaan ammatin voi oppia ainoas­taan työssä. Tosin LVI-alan opiskelu on ammatissa kelpo lähtökohta.

Kuusiston mukaan ihminen pystyy pelti­se­päksi opiske­le­malla turvaa­maan Suomessa työllisyytensä.

– Voi melkein sanoa, että silloin ei tarvitse ikinä olla päivää­kään työttö­mänä. Pelti­se­pistä on niin kova pula.

Pelti- ja eristy­sa­lalla hän näkee lupaavan tulevaisuuden.

– Se on jossakin määrin tulevai­suuden ala varmasti. Me olemme varsin vihreä toimiala, jossa eriste­tään lämpöä ja kylmää, ja sääste­tään energiaa. Ehkä suurin haasteemme on se, että globaa­lissa maail­massa kilpail­laan ulkomaa­laisia kilpai­li­joita ja ulkomaa­laista työvoimaa vastaan. Meidän täytyy omalla pätevyy­del­lämme pystyä erottau­tu­maan kilpailijoista.

TYÖTÄ MAAN ALLA JA NOSTURIN NOKASSA

Eristy­sala, johon kotka­laiset ammat­tio­pis­ke­lijat koulu­tet­tiin, on liikkuvaa ja vaihtelevaa.

– Meidän työkoh­teemme ovat jäteve­den­puh­dis­ta­mosta ydinvoi­ma­laan ja kaikki siitä välistä, Kuusisto mainitsee.

– Voimme käydä eristä­mässä sairaa­loissa tai työsken­nellä biokat­ti­loilla, joissa polte­taan yhdys­kun­ta­jä­tettä. Mikä tahansa työkohde voi tulla vastaan. Kohde voi olla maan alla tai nostu­rin­no­kassa. Kaikki variaa­tiot löytyvät: täysme­tal­li­se­ris­teitä ydinvoi­ma­loissa, katti­la­ne­ris­tystä tehtaassa, ikkuna­pel­tejä raken­nuk­siin, putki­sil­toja tuotantolaitoksiin.

Pääasiassa työ keskittyy teollisuuteen.

– Eristämme proses­si­put­kis­toja, säiliöitä ja proses­si­teol­li­suu­teen liittyviä laitteita. Useim­miten eriste­tään lämpöä, mutta eristämme myös kylmää, ääntä ja säteilyä vastaan.

– Yleisin eriste on villa. Raskas­mat­toja käyte­tään ääntä vastaan, soluku­meja ja uretaania kylmää vastaan. Sellaista eristys­koh­detta ei toden­nä­köi­sesti Suomen teolli­suu­desta löydy, mitä emme joskus olisi eristä­neet. Olemme eristä­neet muun muassa Olkiluoto kolmosen reakto­rias­tian, kuvaa Kuusisto alan monipuolisuutta.

OPETUS LUOTIIN TYHJÄSTÄ

Koska eristys­pel­ti­sep­pien koulu­tus­oh­jelmaa ei ole, piti opetus luoda Lämpö­su­lussa improvisoiden.

– Viikon alussa suunni­tel­tiin, että tällä viikolla opetel­laan tiettyä hommaa. Sitten huomat­tiin, että nehän jo maanan­taina oppi sen. Välillä tuli mieleen, että mitäs nyt keksi­tään, Ahonen kertoo.

Ahosen ja Kuusiston mukaan kokemuksen karttuessa työpai­kalla tapah­tuvaa opetusta on mahdol­lista kehittää. Missään koulussa ei heidän mieles­tään pysty koulut­ta­maan yhtä taitavaa pelti­seppää kuin työpai­kalla neljässä kuukaudessa.

Ahosen mukaan oppilaiden kanssa käydyillä lähtö­kes­kus­te­luilla oli iso merkitys koulu­tuksen onnistumiseen.

– Ne käytiin järke­vällä tasolla. Ajatus oli se, että työpai­kalle on turha tulla, jos asioita ei haluta opetella. Mutta jos on halua, niin lupasimme työpaikan. Saimme valittua porukan, joka oli motivoi­tunut. He jaksoivat opetella ja harjoitella.

TULOS YLLÄTTI MYÖNTEISESTI

– Me kaikki olemme olleet myöntei­sesti yllät­ty­neitä siitä, miten hyvä kuvio tästä syntyi. Opiske­lijat ovat kerto­neet, että he ovat tyyty­väisiä, ja me työnan­ta­jina olemme erittäin tyyty­väisiä tähän ryhmään, sanoo Kuusisto.

Opetus tapahtui työelämän työajoilla ja säännöillä.

– Neljään kuukau­teen ei ollut ensim­mäis­tä­kään luvatonta poissaoloa. Jokainen oli innokas, teki mitä pyydet­tiin, ja jokaisen kanssa päästiin siihen loppu­tu­lok­seen, että solmit­tiin työso­pi­mukset. Nyt he ovat kentällä, ja heistä tulee pelkkää positii­vista palau­tetta niin talon sisältä kuin ulkopuolelta.

Entä mitä miettii työssä oppimi­ses­taan tuore eristys­pel­ti­seppä Joonas Halme?

– Tämä oli paljon parempi vaihtoehto kuin koulussa istuminen ja teorian opiskelu. On parempi oppia käytännöt tarpeitten mukaan. Tämmöinen mahdol­li­suus helpottaa opiske­lijan työllis­ty­mis­täkin paljon.

KAIKKI VOITTIVAT

Oppilai­toksen edustajan Mikko Kataisen mukaan harjoit­telu- ja työpaikan löytä­minen opiske­li­jalle on koulu­tusa­lasta riippuen haastava tehtävä.

– Tällaiset yhteis­työ­pro­jektit, jotka mahdol­lis­tuivat uudis­tuksen myötä, ovat erittäin terve­tul­leita oppilai­tok­sille, koska päämää­rämme on löytää koulu­tuksen päätyttyä ihmisille työpaikkoja.

Lämpö­sulun projek­tissa Katainen pitää erinomai­sena sitä, että koulutus voitiin räätä­löidä paikal­lisen yrityksen tarpeisiin.

– Tällai­sissa projek­teissa kaikki voittavat. Projektin alussa kuusi henkilöä valit­tiin. Ajatel­tiin, että he voisivat olla Lämpö­sulun tarpei­siin sopivia, ja lopussa kaikki työllis­tyivät suunni­tel­mien mukaan.

Katainen toivoo, että muutkin yritykset käyttävät uudis­tuksen suomaa tilai­suutta hyväkseen.

– Ammat­tiop­pi­lai­tok­sissa on paljon ihmisiä, etenkin aikuis­puo­lella, jotka tarvit­sevat tällaisia koulutus- ja etene­mis­mah­dol­li­suuksia. Toivot­ta­vasti onnis­tunut esimerkki avaa kanavia ympäri Suomen, että saamme lisää yrityksiä mukaan toimintaan.

YHTEISTYÖTÄ JATKETAAN

Sekä Lämpö­sulku että oppilaitos haluavat jatkaa yhteis­työtä. Uutta yhteistä koulu­tus­pro­jektia on suunni­teltu syksylle.

– Meillä on tarkoitus aloittaa puolen vuoden mittainen teolli­suus­put­ki­hit­saaja- ja asenta­ja­kou­lutus. Lämpö­sulun kanssa on ollut alustavaa puhetta siitä, että tietty määrä oppilaita tulisi sinne harjoit­te­li­joiksi, kertoo oppilai­toksen edustaja Katainen.

Kuusiston mukaan myös pelti­seppiä on mahdol­lista kouluttaa lisää.

– Toivot­ta­vasti ensi vuoden alusta tulee uusi oppilas­ryhmä. Silloin ollaan kaikki varmasti viisaampia. Meillä voi jo silloin olla valmiina opetuksen ohjelma ja runko. Vielä sitä ei ollut. Se huomioiden koulutus onnistui yllät­tävän hyvin.

Huolena oppilaiden asema

”Ammat­til­lisen koulu­tuksen refor­missa Teolli­suus­liiton suurin haaste on huolehtia, että oppilasta työpai­kalla kohdel­laan oikein.”

Näin sanoo Teolli­suus­liiton ammatil­lisen koulu­tuksen asian­tun­tija Kari Hyytiä. Koska uudistus on vasta äsket­täin käynnis­tynyt, liitolla ei ole vielä tietoa ja tarkkaa arviota sen onnistumisesta.

– Tulemme syksym­mällä järjes­tä­mään luotta­mus­hen­ki­löille kyselyn, kuinka uudistus on työpai­koilla toteu­tunut. Silloin saamme enemmän tietoa siitä, kuinka asiat ovat. Sen jälkeen on mahdol­lista korjata valuvikoja.

Hyytiän mukaan uudis­tuk­sessa on myönteistä se, että koulutus tapahtuu lähem­pänä aitoa työelämää ja todel­lista työllistymistä.

– Ammat­ti­liiton suurin huoli koskee sitä, miten asia työpai­koilla hoidetaan.

OPPILAS EI SAA JÄÄDÄ HEITTEILLE

Hyytiän mukaan uudistus edellyttää työelämän ja oppilai­toksen yhteis­työtä, jotta oppilaan työllis­ty­minen ja jatko-opinnot sujui­sivat parhaalla mahdol­li­sella tavalla.

– Meillä on huoli niistä oppilaista, joilla on oppimis­vai­keuksia. Ennen oppilai­tok­sissa pystyt­tiin hyödyn­tä­mään opettajan ammat­ti­taitoa näissä tilan­teissa paremmin. Hän pystyi käyttä­mään pedago­gisia taitoja, että oppilaista saatiin yhteis­kun­ta­kel­poisia ja tutkinnon läpäis­seitä henkilöitä.

Hyytiän mielestä uudis­tuksen jälkeen koulu­pu­dok­kaista on pidet­tävä entistä parempaa huolta, jotta he voivat löytää tiensä tuleviksi ammattilaisiksi.

Uudessa koulu­tus­sys­tee­missä Hyytiän mukaan on ilmennyt ja on vaara ilmetä uhkia.

– Pahin tapaus on ollut se, että oppimis­paikkaa ei löydy, ja oppilas on kotona. Hän pyörit­telee peuka­loi­taan ja koettaa löytää itse itsel­leen oppimi­sym­pä­ristöä eikä saa tarvit­tavaa apua sen löytämiseksi.

– Toinen on se, että paikka löytyy, mutta se ei vastaa tutkinnon osaa tai tutkintoa. Oppilas ei saa työpai­kalla opastusta ja ohjausta. Hän saattaa turhautua ja äänestää sitten jossakin vaiheessa jaloil­laan. Tällaisia esimerk­kejä kuulee.

Hyytiän mukaan on tärkeää, että oppilas saa oppilai­tok­selta riittä­västi apua harjoit­te­lu­paikan löytä­mi­seen. Opiske­lijan autta­mi­sessa koros­tuvat opettajan työelä­mäyh­teydet sekä työelämätaidot.

OHJAAJAN TYÖHÖN PANOSTETTAVA

Hyytiän mukaan iso kysymys on työnan­ta­jien valmius ottaa vastaan koulu­tet­tavia. Yli kymmenen vuotta kestä­neen taantuman aikana koulutus työpai­koilla jäi hänen mukaansa lapsen­ken­kiin. Monesti mahdol­li­suutta ohjata oppilasta rajoittaa työnte­ki­jöiden kasvanut kiire.

– Uudis­tusta mainos­te­taan, että se tapahtuu aidossa toimin­taym­pä­ris­tössä. Se vaatii työpai­koilla vastaavia panos­tuksia, mitä oppilai­tok­sissa on ollut. Yrityk­sissä tarvi­taan riittä­västi työpaikkaohjaajia.

– Käytännön tehtä­vissä on ennenkin opittu. Mutta harjoit­te­lussa tarvi­taan vieri­hoitoa ja työpaik­kaoh­jaajan näkemyksiä. Toiset oppivat paremmin kuin toiset. Ammat­ti­laiset työpai­kalla ymmär­tävät, kenelle voi tarjota ja minkä­laista työtä.

Hyytiän mielestä uudis­tuksen vaiku­tukset kannattaa huomioida työehtosopimuksissa.

– Silloin saamme sopimuk­sel­li­ses­tikin edelly­tyksiä kouluttaa työpai­koilla. Eri aloilla on hieman erilaisia kirjauksia näistä asioista. Ohjaajan työstä meillä ei ole kirjattu juuri mitään. Monesti sitä tehdään ammat­ti­työn ohessa.

Vaativa yhtälö: Huippu­kou­lu­tusta niukoilla varoilla

”Suurin haaste ammatil­li­sessa koulu­tuk­sessa on se, miten niukke­ne­villa rahoilla tehdään hyvää tulosta.”

Näin sanoo Tampe­reen seudun ammat­tiop­pi­lai­toksen Tredun Kanga­salla toimiva yritys­koor­di­naat­tori Antti Lyhteilä, pitkän linjan kone- ja koulu­tusalan toimija. Hän seuraa ammatil­lisen koulu­tuksen kehitystä läheltä.

Niukkuus on Lyhteilän mukaan perus­haaste, johon kaikki muu nivoutuu.

– Se vaikuttaa suoraan opiske­lijan saamaan lähio­pe­tuk­seen. Se vaikuttaa inves­toin­teihin, tiloihin ja oppimisympäristöihin.

Ammat­tio­pe­tuksen valtion määrä­ra­hojen karsi­minen 300 miljoo­nalla eurolla oli Lyhteilän mukaan ikävä juttu.

– Se näkyy meillä toimin­nassa. Opetta­ja­kunta ja koulun johto ovat huolis­saan siitä, että on jouduttu karsi­maan lähio­pe­tus­tun­teja. Yksi keskeinen asia ammatil­li­sessa koulu­tuk­sessa on se, että opitaan työelä­mä­tai­toja työelämää varten kokonais­val­tai­sesti. Siihen kuuluu olennai­sesti se, että mennään seitse­mältä töihin ja tehdään täysiä työpäiviä. Jos koulussa on luppo­päiviä ja vajaita viikkoja, se ei tue kokonaisuutta.

Tuore esimerkki niukkuuden vaiku­tuk­sesta koskettaa hänen omaa kotikaupunkiaan.

– Kanga­salle valmistui tänä kesänä uusi koulu, jossa syksyllä alkaa opetus. Meillä joudut­tiin tekemään melkoisia tilapie­nen­nyksiä, että saatiin kustan­nuksia alas.

Metsä­ko­nealan pullon­kaula: Liian vähän harjoittelupaikkoja

Suomen metsä­ta­louden nousua jarruttaa pula ammat­ti­tai­toi­sista metsä­ko­neen­kul­jet­ta­jista. Oppilaiden harjoit­te­lu­paikat ovat metsä­ko­ne­fir­moissa vähissä.

– Harjoit­te­lu­paikat ovat ongelma. Niitä ei tahdo löytyä ja siksi oppilaita opete­taan kouluilla. Suurin syy on se, että metsä­kone on niin kallis inves­tointi, että vain suurimmat metsä­ko­ne­firmat pystyvät koulut­ta­maan itse itsel­leen työvoimaa, kertoo hämeen­lin­na­laisen Metsä­ko­ne­pal­velun luotta­mus­mies Esa Sorila, joka seuraa alan kehitystä Metsä­alan työelämätoimikunnassa.

Metsä­ko­nea­lalla työvoi­ma­pula on hänen mukaansa jo älytön.

– Emme pysty tekemään lähes­kään sitä työmäärää, mikä kesäksi on pyydetty, kun ei ole porukkaa. Tämä trendi on joka puolella Suomea. Joka paikassa haetaan koko ajan kuljet­tajia kiihty­vällä vauhdilla.

Metsä­ko­ney­rit­täjät ovat Sorilan mukaan herää­mässä koulu­tuksen tarpeeseen.

– Mikäli viidestä isosta biohank­keesta suurin osa toteutuu, kuljet­tajia tarvi­taan todella paljon muutaman vuoden päästä. Isot tehdas­hank­keet eivät saa kaatua työntekijäpulaan.

PEREHDYTYKSESTÄ KORVATAAN

Metsä­ko­ne­pal­velu kuuluu niihin isoihin metsä­ko­nealan yrityk­siin, jolla on perin­teitä kuljet­ta­jien koulutuksessa.

– Meillä nimet­tiin jo kymmenen vuotta taakse­päin ensim­mäiset opastajat. Olen itsekin pereh­dyt­tänyt monia henki­löitä urani aikana.

Metsä­ko­ne­pal­velu tekee yhteis­työtä Jämsän ammat­tiop­pi­lai­toksen kanssa.

– Oppilai­toksen Kiipulan osasto on ajamassa meillä metsässä. Oppilailla on kolmen kuukauden harjoit­te­luaika. Siellä on koko ajan opettaja mukana valvo­massa toimintaa.

Sorilan mukaan opastajia työpai­kalla tarvi­taan koko ajan lisää. Se on työ, joka hänen mukaansa ei sovi aivan kaikille ammattilaisille.

– Joiltakin voi palaa käämit jo muutaman päivän jälkeen. Kun he sanovat samasta asiasta kaksi kertaa, niin he kokevat, että se toinen kerta on jo liikaa. Monesti harjoit­te­li­joille pitää sanoa samasta asiasta kymmenen kertaa, eikä vielä­kään hermostua.

Metsä­ko­ne­pal­ve­lussa kuljet­ta­jille makse­taan rahal­li­sesti pereh­dy­tyk­seen käyte­tystä ajasta.

– Pereh­dyt­tä­jille makse­taan kohtuul­lista palkkaa sekä kompen­soi­daan rahal­li­sesti myös menetettyä vapaa-aikaa, koska harjoit­te­lija ottaa usein yhteyttä työajan ulkopuolellakin.

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN UUDISTUS

Ammatil­linen koulutus muuttui kuluvan vuoden alussa perusteellisesti:

• Ammatil­li­sessa koulu­tuk­sessa ei enää tehdä eroa nuorten koulu­tuksen ja aikuis­kou­lu­tuksen välillä.
• Koulu­tuk­seen voi hakea jousta­vasti jatku­vassa haussa. Keväällä järjes­te­tään kuitenkin yhteis­haku perus­koulun päättäville.
• Ammatil­li­sessa koulu­tuk­sessa voi suorittaa perus‑, ammatti- ja erikoi­sam­mat­ti­tut­kin­toja. Oppilaiden arviointi perustuu näyttöihin. Opiske­li­jalla on mahdol­li­suus opiskella koko tutkinto tai tutkinnon osia omien tarpei­densa mukaisesti.
• Opinnoissa otetaan huomioon aiemmin hankittu osaaminen. Opiske­lija opiskelee vain niitä asioita, mitä hän ei osaa.
• Jokai­selle opiske­li­jalle tehdään henki­lö­koh­tainen osaamisen kehit­tä­mis­suun­ni­telma (HOKS). Siihen kirja­taan suunni­telma siitä, millä opetuksen, ohjauksen ja työpai­kalla tapah­tuvan oppisen yhdis­tel­mällä osaamista kertyy niin, että hän saa opintonsa suoritettua.
• Työpai­kalla tapah­tuvaa oppimista ohjaavat työpaikan nimeämät vastuul­liset ohjaajat. Koulu­tuksen järjes­täjän vastuulla on heidän pereh­dyt­tä­mi­sensä. Koulu­tusta ohjaa myös opettaja tai koulu­tuksen järjes­täjän edustaja.

Työpai­kalla oppiminen voi perustua oppiso­pi­muk­seen tai koulutussopimukseen:

• Oppiso­pi­muk­sessa opiske­li­jalla pitää olla työnan­tajan kanssa solmittu työso­pimus. Opiske­lija tekee työtä työsuh­teen ehdoilla ja saa palkkaa. Oppiso­pi­muk­sella voi suorittaa koko tutkinnon, tutkinnon osia tai pienempiä kokonaisuuksia.
• Koulu­tus­so­pi­muk­sessa koulu­tuksen järjes­täjä ja työnan­taja solmivat sopimuksen. Opiske­lija ei ole työsuh­teessa eikä saa palkkaa tai muuta vasti­ketta. Koulu­tus­so­pimus voidaan sopia tutkinnon osista, useam­masta tutkinnon osasta tai pienem­mistä kokonaisuuksista.
• Ammatil­li­sissa opinnoissa osaaminen osoite­taan näytöissä tekemällä käytännön töitä aidoissa tilanteissa.

Ammatil­lisen tutkinnon jälkeen opiske­lija voi jatkaa opinto­jaan korkea­kou­lussa. Korkea­kou­lujen hakuva­lin­toihin ollaan Suomessa mietti­mässä uudistuksia.

(Lähteenä käytetty opetus­hal­li­tuksen tieto­pa­kettia Ammatil­lisen koulu­tuksen reformi – tieto­pa­ketti ohjaajille)

Jos työpai­kal­lal­lasi on osaaja­pulaa, oppilai­tokset auttavat koulu­tuksen räätälöinnissä.

TEKSTI JARI ISOKORPI
KUVAT JUHA METSO