Tuulta päin – kriisi­vuosi 2022 koetteli kotita­louksia, mutta avasi myös mahdollisuuksia

Talouden ja työlli­syyden mitta­reiden perus­teella vuosi 2022 ei näytä kriisi­kau­delta suoma­lai­sessa teolli­suu­dessa. Nyt aletaan olla koronaa edeltävän ajan lukemissa ja niiden ylikin, kertovat tutki­mus­pääl­likkö Anu-Hanna Anttila ja erikois­tut­kija Timo Eklund Teollisuusliitosta.

– Selkeät korkea­suh­dan­teen tunnus­merkit täyttyvät tällä hetkellä, Eklund sanoo.

– Suomen työlli­syy­saste on pysynyt korkealla, ja lomau­tusten määrä on vuodessa puolit­tunut, Anttila kertoo.

Vuoden 2008 talous­kriisi näyttää talous­lu­kujen valossa paljon dramaat­ti­sem­malta kuin korona-ajan ja Ukrai­nassa käytävän sodan vaikutukset.

Valtio­valta ja yritykset ovat pysty­neet tekemään tarvit­tavia muutoksia tilan­teen mukaan. Erityi­sesti Pohjois­maat näyttävät selvin­neet kriisia­joista pienim­millä seurauksilla.

– Näyttää, että näiden maiden taloudet kestävät hyvin tällaiset kriisit, Eklund sanoo.

YRITYKSET TAKOVAT TULOSTA

Inflaa­tion eli hintojen nousun kiihtyessä oli huolena, pysty­vätkö yritykset sopeut­ta­maan toimin­to­jaan kulujen kasvaessa.

– Suoma­lai­silla yrityk­sillä on hinnoit­te­lu­voimaa. Ne ovat pysty­neet siirtä­mään onnis­tu­neesti kasva­neita kuluja omiin hintoi­hinsa. Ja siinä sivussa kasvat­ta­maan omia kattei­taan, Eklund sanoo.

– Monien yritysten ei ole tarvinnut tinkiä voitto-osuudes­taan, päinvas­toin, Anttila toteaa.

Monien yritysten ei ole tarvinnut tinkiä voitto-osuudes­taan, päinvastoin.

Tästä huoli­matta julki­sessa keskus­te­lussa maala­taan hyvin synkkiä kuvia tulevista ajoista. Tilan­tee­seen vaikut­tavat lähes­tyvät eduskun­ta­vaalit ja menossa olevat työehtosopimusneuvottelut.

– Eduskun­ta­vaa­lien lähei­syys paineistaa poliit­tista keskus­telua entistä ärhäkäm­mäksi. Ja kun neuvo­tel­laan palkka­rat­kai­suista, uhkakuvia aletaan aina maalailla työnan­ta­ja­puo­lella, Anttila sanoo.

Valtion velan kauhis­telu on myös taval­lista vaalien alla.

– On harras­tettu aktii­vista suhdan­ne­po­li­tiikkaa. On vastattu perus­tel­luilla toimilla tilan­tee­seen. Siksi julkinen talous on nyt syvän alijää­mäinen, Eklund sanoo.

KOTITALOUKSILLA VAIKEAMPAA

Työnte­ki­jöiden näkökul­masta tilanne on vaikeampi. Kovin hintojen nousu sitten 1980-luvun syö ostovoimaa ja laittaa monet kotita­loudet tiukalle.

Teolli­suus­liiton jäsen­pa­nee­lille loppu­vuonna 2022 tehty ostovoi­ma­ky­sely kertoo, että viidesosa 2 004 vastaa­jasta arvioi talous­ti­lan­teensa huonoksi. Luottamus tulevaan on heikkoa, sillä kolmannes arvioi talous­ti­lan­teensa olevan nykyistä huonompi vuoden kuluttua.

– Ostovoima on se, missä kriisi näkyy taval­listen ihmisten elämässä, Eklund sanoo.

Työlli­syys on huipussa, ja yrityk­sillä menee hyvin. Eikös nyt olisi palkan­ko­ro­tusten aika?

Teolli­suus­liitto on esittänyt, että ostovoimaa paran­net­tai­siin palaut­ta­malla vuonna 2016 kilpai­lu­ky­ky­so­pi­muk­sessa työnan­ta­jilta työnte­ki­jöille siirretyt noin kahden prosentin sosiaa­li­va­kuu­tus­maksut takaisin työnan­ta­jien maksettavaksi.

– Tavalla tai toisella on kotita­louk­sien ostovoima saatava parem­maksi. Yhä useam­malle on nyt väliä sillä, mitä eurolla saa, kun pistää rahan kiertä­mään, Anttila sanoo.

Selkeä tapa vastata inflaa­tioon on palkkojen nosta­minen. Niin on tehty myös Suomen kilpailijamaissa.

– Työlli­syys on huipussa, ja yrityk­sillä menee hyvin. Eikös nyt olisi palkan­ko­ro­tusten aika? Anttila kysyy.

Neuvot­te­le­malla vakautta epävar­moihin oloihin

Teolli­suus­liiton työmark­kin­ajoh­taja ja tekno­lo­gia­sek­torin johtaja Jyrki Virtanen kertoo, että kriisi­vuosi 2022 ei ole tuonut suuria muutoksia sektorin toimialoille.

– Tilanne voi näkyä Venäjän kauppaa tehneissä yrityk­sissä, mutta isossa kuvassa vaiku­tuksia on vähän, Virtanen sanoo.

Energian hinnan­nousu on näkynyt selvimmin työpaik­kojen arjessa. Tekno­lo­gia­sek­to­riin kuulu­villa alkutuo­tannon aloilla poikkeus­ajat ovat näkyneet myös kausi­työ­voiman saatavuudessa.

– Suomessa teolli­suu­della on mennyt tämä vuosi hyvin. Meillä on ääret­tömän korkea työlli­syy­saste, ja yritykset ovat tehneet hyvää tulosta koko vuoden, Virtanen sanoo.

Yksit­täisten yritysten tilan­teista ei kannata tehdä liian pitkälle vietyjä yleistyksiä.

– Oli suhdanne mikä tahansa, aina noin 20 prosen­tilla yrityk­sistä menee huonommin, Virtanen toteaa.

Epävarma maail­man­ti­lanne ja huoli tulevasta ovat näkyneet myös loppu­vuoden työehtosopimusneuvotteluissa.

Talous­luvut osoit­tavat, että palkan­ko­ro­tukset eivät vaaranna Suomen teolli­suuden kilpai­lu­kykyä. Epävar­moissa oloissa työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luissa olisi mahdol­li­suus vakauttaa tilannetta.

Tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa ei syntynyt sopua vuoden 2023 palkan­ko­ro­tuk­sista, joten työeh­to­so­pi­mukset aukesivat kokonai­suu­des­saan neuvoteltaviksi.

– Olisi fiksua saada vuotta pidempi ratkaisu. Tulisi ennus­tet­ta­vuutta ja vakautta yrityk­sille, Virtanen sanoo.

SOPEUTUMISKYKYÄ ON KOETELTU

Teolli­suus­liiton kemian sektorin johtaja Toni Laiho kertoo, että kriisi­vuosi 2022 on koetellut yrityksiä ja työnte­ki­jöitä hyvin eri tavoin.

– Joillain aloilla, esimer­kiksi lääke­teol­li­suu­dessa ja öljybis­nek­sessä, on mennyt aivan hyvin. Sitten on aloja, joissa nykyiset sähkön­hinnat ja energia­kriisi vaikut­tavat kannat­ta­vuu­teen, Laiho kertoo.

Harva toimiala tai yritys on täysin suojassa kriisien vaikutuksilta.

– Teolli­suu­dessa on pitkiä tuotanto- ja toimi­tus­ket­juja. Kun yksi alkaa ontua, vaikuttaa se muihinkin, Laiho sanoo.

Tulevai­suu­den­kuva on tällä hetkellä hyvin kirjava.

– Pelätään hiipu­mista ja lamaa. Samaan aikaan pitäisi saada työvoimaa lisää ja miettiipä osa yrityk­sistä inves­toin­te­jakin, Laiho sanoo.

Vuoden 2023 palkan­ko­ro­tuk­sista ei kemian aloilla päästy yhtei­sym­mär­ryk­seen, joten koko työeh­to­so­pimus aukesi neuvo­tel­ta­vaksi. Epävar­massa tilan­teessa vakaille työmark­ki­noille luulisi olevan tilausta.

–  Pyrimme vaikut­ta­maan siten, että saatai­siin stabii­liutta ja ennus­tet­ta­vuutta lisää, samalla kun ostovoi­maakin on turvat­tava, Laiho kertoo.

Vuosi 2022 on näyttänyt, että mitä tahansa voi tapahtua. Sopeu­tu­mis­kykyä on koeteltu.

– Pitää pystyä venymään ja taipu­maan, se on tämän vuoden raskas oppi, Laiho toteaa.

USKO TULEVAAN RATKAISEVAA

Korona-aika on kohdellut puutuo­tealan yrityksiä pääosin positii­vi­sesti. Ihmiset ovat sijoit­ta­neet rahaa koteihin, kun muut kulutus­mah­dol­li­suudet ovat olleet tauolla.

– Puutuo­tea­lalla on ollut parhaita aikoja moniin vuosiin, kertoo Teolli­suus­liiton puutuo­te­sek­torin johtaja Jyrki Alapar­tanen.

Venäjän hyökkäys Ukrai­naan on aiheut­tanut kahden­suun­taisia vaikutuksia.

– Toisaalla yrityk­sillä on isoja vaikeuksia selviytyä tilan­teesta. Sitten on yrityksiä, joille tilanne on tuonut positii­visia asioita, Alapar­tanen kertoo.

Hintojen nousu ja epävarma tulevai­suu­den­kuva ovat huonoja merkkejä puutuo­tea­lalle. Ihmiset lykkäävät hankin­toja ja rakennusprojekteja.

– Jos luottamus tulevaan horjuu, se näkyy teolli­suu­dessa ensim­mäi­senä puutuo­te­sek­to­rilla, Alapar­tanen kertoo.

MUUTOSVUOSI MYÖS TES-KENTÄLLÄ

Vuosi 2022 on ollut muutoksen aikaa mekaa­ni­sessa metsä­teol­li­suu­dessa. Työnan­ta­ja­jär­jestö Metsä­teol­li­suus ry lopetti työeh­to­so­pi­musten tekemisen, joten toimia­lalla siirryt­tiin yritys­koh­tai­siin sopimuksiin.

Alapar­tanen arvioi, että epävar­moista asetel­mista alkanut vuosi sujui työeh­to­so­pi­muk­silla mitaten onnistuneesti.

– Jäsenemme on valtaosin saatu työeh­to­so­pi­musten piiriin, Alapar­tanen kertoo.

Mekaa­nisen metsä­teol­li­suuden yrityk­sistä löytyi myös halua pysyä valta­kun­nal­lisen työeh­to­so­pi­muksen piirissä. Useat yritykset siirtyivät sovel­ta­maan puuse­pän­teol­li­suuden sopimusta. Hirsi­ta­lo­teol­li­suuden yritykset puoles­taan järjes­täy­tyivät ja solmivat alalle oman yleis­si­tovan työehtosopimuksen.

Työmark­ki­na­kierros loi pohjan yritys­koh­taisten sopimusten tekemi­seen, mutta jatkos­sakin valta­kun­nal­liset sopimukset ovat ykkös­vaih­toehto, jolla luodaan vakautta.

– Raaka-aineen, energian ja loppu­tuot­teen hinnoissa ei näytä olevan mitään vakautta. Pitää ihmetellä, jos yhteis­kun­nassa ei nähdä tarvetta työmark­ki­noiden tasapai­nolle ja ennus­tet­ta­vuu­delle, Alapar­tanen toteaa.

Kriisit yhdis­tävät ja jakavat

– Korona muutti työsken­te­ly­tapaa kansal­li­sesti ja kansain­vä­li­sissä puitteissa, kertoo kansain­vä­lisen toiminnan päällikkö Jari Hakka­rainen Teollisuusliitosta.

Teolli­suus­työn­te­ki­jöiden ammat­ti­liit­tojen katto­jär­jes­tössä IndustriALL Global Unionissa työsken­tely on siirtynyt pitkälti verkkoon.

– Yllät­tävän nopeasti toiminta löysi uomansa, Hakka­rainen sanoo.

Käytän­nössä tämä on tarkoit­tanut, että kokouksia on entistä enemmän, kun paikan päälle ei tarvitse matkustaa. Sääntö­mää­räisten asioiden käsit­tely on verkossa sujuvaa, mutta keskus­telut saattavat kuihtua.

Verkos­tojen ja luotta­muk­sel­listen suhteiden raken­ta­minen on erilaista verkko­ko­kousten yhtey­dessä, mutta monen­lainen toiminta on mahdol­lista hoitaa etänä.

– Uskallan väittää, että vähin­tään puolet toimin­nasta pysty­tään siirtä­mään verkkoon sisällön kärsi­mättä, Hakka­rainen sanoo.

VERKOSTO TUKENA TYÖTAISTELUSSA

Positii­vinen esimerkki kansain­vä­lisen yhteis­työn tiivis­ty­mi­sestä liittyy Paperi­liiton ja UPM:n työtais­te­luun alkuvuonna 2022.

– Kyettiin raken­ta­maan konkreet­tisia solidaa­ri­suuden osoituksia globaa­listi, Hakka­rainen kertoo.

Monikan­sal­lisen UPM:n työnte­ki­jöiden ammat­tiyh­dis­tysten verkosto kokoontui vähin­tään kerran kuussa ja otti kantaa tilan­tee­seen. Ay-toimijat Euroo­pasta ja Amerikan mante­reilta olivat yhtey­dessä UPM:n johtoon ja asiakkaisiin.

Vähin­tään puolet toimin­nasta pysty­tään siirtä­mään verkkoon sisällön kärsimättä.

– Oli upeaa seurata, kun kansain­vä­linen ulottu­vuus raken­net­tiin globaalin federaa­tion tuella ja kyettiin tekemään yhteisiä päätöksiä, Hakka­rainen kertoo.

Paperi­lii­tosta on kerrottu, että kansain­vä­li­sellä ulottu­vuu­della oli vaikutus työtais­telun loppu­tu­lok­seen. Yhteistyö myös näytti, etteivät paperi­liit­to­laiset olleet yksin puolus­ta­massa työehtoja.

– Toiminta­tapa tullaan varmasti monis­ta­maan muihinkin yhtiöihin, Hakka­rainen arvioi.

SOTA AIHEUTTANUT JAKOLINJOJA

Venäjä aloitti hyökkäys­sodan Ukrai­nassa helmi­kuussa 2022.

– Hyökkäys on käytän­nössä aiheut­tanut hajaan­nusta Euroopan ja Euroopan ulkopuo­lisen ay-liikkeen välillä, Hakka­rainen kertoo.

Euroo­passa sota nähdään yksise­lit­teisen tuomit­ta­vana hyökkäyk­senä itsenäistä valtiota ja demokraat­tista maail­man­jär­jes­tystä vastaan. Myös toisen­laisia näkökan­toja on maailmalla.

– Etenkin Latina­lai­sessa Ameri­kassa nähdään, että kriisi on USA:n ja Venäjän välinen, Hakka­rainen kertoo.

Etenkin Latina­lai­sessa Ameri­kassa nähdään, että kriisi on USA:n ja Venäjän välinen.

Yhdys­val­tojen takavuo­sien toimet Latina­lai­sessa Ameri­kassa eivät ole unohtu­neet, joten alueen ay-liikkees­säkin USA nähdään usein vihollisena.

Venäläisten ammat­ti­liit­tojen erotta­minen on ollut esillä IndustriALL Global Unionissa, mutta äänes­tyk­seen asti asia ei ole edennyt, eikä äänes­tyksen loppu­tulos olisi ennalta selvä. Asiaan saatiin välirauha, kun venäläiset järjestöt jäädyt­tivät toimin­tansa järjestössä.

TEHOSTAMINEN ON MAHDOLLISTA

Ilmas­ton­muu­toksen jarrut­ta­mi­seen tarvi­taan massii­visia toimia, joilla on jo kiire. Kasvi­huo­ne­kaa­sujen karsi­minen tarkoittaa joillekin aloille kutis­tu­mista ja kasvua toisille.

Euroop­pa­lainen ay-liike on vaatinut, että vihreä siirtymä täytyy hoitaa reilulla tavalla, jotta ilmas­ton­muu­toksen torjunnan hinta hoidet­tai­siin yhteisvastuullisesti.

– On oikeas­taan ensim­mäinen kerta, että kansain­vä­linen ay-liike on etupai­not­tei­sesti liikkeellä. Poikkeus­ajoista on otettava opiksi, että kansain­vä­lisen toiminnan tehos­ta­minen on mahdol­lista, Hakka­rainen sanoo.

Ilmasto lämpenee, ennakointia tarvitaan

Ilmaston lämpe­ne­misen hidas­ta­minen on elintär­keää, jos maapallo halutaan pitää tulevai­suu­des­sakin elinkel­poi­sena miljar­deille ihmisille.

Yleisellä tasolla tästä on maail­man­laa­juinen yhtei­sym­märrys, mutta käytännön toimista sopiminen ei ole helppoa. Viimeksi asioita puitiin marras­kuussa Egyptissä YK:n ilmastokokouksessa.

– Se turhauttaa vuosi vuodelta enemmän, kuinka hidasta päätök­sen­teko on, sanoo Egyptin kokouk­sessa mukana ollut SAK:n kansain­vä­listen asioiden asian­tun­tija Pia Björk­backa.

Toisaalta hän ymmärtää, etteivät päätökset ole helppoja, kun puhutaan valta­vista panostuksista.

– Surul­lista kuitenkin on, että ilmas­to­toimet ja ‑tuet ovat paljon pienempiä, kuin mitä maail­malla annetaan tukia fossii­li­siin energia­muo­toihin, Björk­backa sanoo.

KANSALAISJÄRJESTÖT VAIKUTTAVAT

Ihmisoi­keuk­sien toteu­tu­minen ilmas­ton­muu­toksen hillin­nässä ei ole itses­tään selvää. On nurin­ku­rista, jos esimer­kiksi hillin­tä­pro­jek­tilla tuhotaan alkupe­räis­kansan asuin- ja metsästysmaat.

Kansa­lais­jär­jes­töjen vaikut­ta­mistyö on tärkeää, jotta kaikki näkökulmat tulevat kuulluiksi.

– Ihmisoi­keus­ky­sy­mykset ovat neuvot­te­luissa kauppa­vä­line, Björk­backa toteaa.

Neuvot­te­luissa on kyse myös tulkin­noista ja sanamuo­doista. Esimer­kiksi Lähi-idän rikkaat öljyval­tiot ovat tulkin­neet oikeu­den­mu­kaisen vihreän siirtymän tarkoit­tavan, että muut maat maksavat heille öljyta­lou­desta irtautumisesta.

Ihmisoi­keus­ky­sy­mykset ovat neuvot­te­luissa kauppaväline.

Turhaut­ta­vista hidas­teista huoli­matta kansa­lais­jär­jes­töjen työ tuottaa tulosta. Esimer­kiksi Pariisin ilmas­to­so­pi­muksen päästö­vä­hen­nysten markki­na­hy­vi­tys­me­ka­nis­miin liittyvät suosi­tukset palau­tet­tiin valmis­te­luun ihmisoi­keus­jär­jes­töjen tekemän painos­tuksen ansiosta. Suosi­tuk­sissa oli puutteel­liset ekolo­giset ja ihmisoi­keu­del­liset kriteerit.

– Sillä on vaiku­tusta, kun kansa­lais­jär­jes­töjen kanssa saadaan rivit suoriksi, Björk­backa sanoo.

VAUHTIA VIHREÄÄN SIIRTYMÄÄN

Venäjän hyökkäys Ukrai­naan on sekoit­tanut Euroopan energia­ti­lan­teen perin pohjin. Venäläi­sestä öljystä ja kaasusta ollaan irtau­tu­massa huomat­ta­vasti suunni­teltua nopeammin.

– Kaasu­putken sulke­minen pakotti Euroopan polvil­leen mietti­mään energia­po­li­tiikkaa. Siinä on myös mahdol­li­suus, Björk­backa sanoo.

Kaasu­putken sulke­minen pakotti Euroopan polvil­leen mietti­mään energiapolitiikkaa.

Alkuun venäläistä energiaa saate­taan korvata poltta­malla hiiltä ja puuta entistä enemmän, mikä kasvattaa hiili­diok­si­di­pääs­töjä. Björk­backa kuitenkin arvioi, että hieman pidem­mällä aikavä­lillä vihreiden tekno­lo­gioiden kehitys ja päästöt­tö­mien energia­muo­tojen käyttöön­otto vauhdittuvat.

– Sota voi olla iso nytkäh­dys­piste, kun myöhemmin katso­taan asiaa, Björk­backa arvioi.

ENNAKOINTI ELINTÄRKEÄÄ

Yritysten on jatkossa panos­tet­tava vähäpääs­töi­seen ja energiaa säästä­vään toimin­taan. Näköpii­rissä ei ole, että ilmas­ton­muu­toksen torjun­nassa oltai­siin ottamassa taka-askelia.

– Pitää ennakoida ja muuttaa yrityksen liike­toi­mi­stra­te­giaa, Björk­backa sanoo.

Kaikkien osapuo­lien kannalta on parasta, että yritykset ennakoiden paran­tavat mahdol­li­suuk­siaan työllistää. Jos proses­seja, tekno­lo­gioita ja työnte­ki­jöiden osaamista kehite­tään ajoissa, säästy­tään tehtaiden sulke­mi­silta ja työttömyydeltä.

Jos työnan­tajat eivät ole aktii­vi­sesti kerto­massa duuna­reille ilmas­to­toi­mis­taan, ei siihen pitäisi tyytyä.

– Työnte­ki­jöiden pitäisi kysellä toimien perään ja varmistaa, että yritykset ovat valmiita hiili­neut­raa­liin yhteis­kun­taan, Björk­backa sanoo.

Parempi maailma ei rakennu itsestään

Venäjä valtasi Krimin niemi­maan vuonna 2014 ja aseel­linen konflikti alkoi tuolloin Itä-Ukrainassa.

– Sodan mahdol­li­suus oli läsnä pitkän aikaa. Oli toden­nä­köistä, että konflikti laajenee, jos sitä ei ratkaista, sanoo maail­man­po­li­tiikan profes­sori Heikki Patomäki Helsingin yliopistosta.

Harva kuiten­kaan osasi arvata helmi­kuussa 2022 alkaneen Venäjän hyökkäyksen mittakaavaa.

Maail­man­po­li­tiikan asetelmaa voi pitää myös kylmän sodan uutena tulemi­sena. Patomäki muistuttaa, etteivät perim­mäi­sinä pelot­teina olevat ydina­seet kadon­neet Neuvos­to­liiton romah­duk­seen 1990-luvun alussa.

– Siinä mielessä kylmä sota ei koskaan loppunut, Patomäki toteaa.

Kylmän sodan jälkeinen järjestys perus­tet­tiin yksioi­koi­selle markkinautopialle.

1990-luvun murros­koh­dassa olisi kuitenkin ollut mahdol­lista lopettaa kylmä sota raken­ta­malla tasapai­noista maail­man­jär­jes­tystä poliit­ti­sesti ja taloudellisesti.

– 1990-luvulla hukat­tiin mahdol­li­suus. Kylmän sodan jälkeinen järjestys perus­tet­tiin yksioi­koi­selle markki­nau­to­pialle, Patomäki sanoo.

Venäjällä valtio- ja talous­jär­jes­telmä vaihtui äkkiry­säyk­sellä, mikä tarkoitti yltiö­rik­kaiden oligark­kien nousua ja isolle osalle kansaa epävar­muutta, köyhyyttä ja kurjuutta. Moni kaipasi kovempaa valtio­valtaa tasaa­maan tilannetta.

– Vladimir Putin tuli toteut­ta­maan sitä sosiaa­lista kysyntää, Patomäki sanoo.

YK-RATKAISU UKRAINAAN?

Ukrainan sodasta ja sitä edeltä­neistä kehitys­ku­luista kannattaa ottaa opiksi, että tilai­suuksia paremman maailman luomi­seen ei kannata heittää hukkaan.

– Ainoa ratio­naa­linen politiikan suunta on, että ydinsodan toden­nä­köi­syyttä pienen­ne­tään, Patomäki sanoo.

Ukrainan tilanne näyttää monin tavoin olevan umpisol­mussa, mutta rauhan palaut­ta­misen keinoja kannattaa aktii­vi­sesti kehittää.

– Sodat päättyvät ennemmin tai myöhemmin rauhan­neu­vot­te­luihin, Patomäki sanoo.

Patomäki arvioi, että ulospääsy sodasta voisi olla valloi­tet­tujen Ukrainan alueiden saatta­minen YK:n alaisuu­teen. 10–15 vuoden demokraat­tisen kehityksen jälkeen alueet voisivat itse päättää, mitä haluavat tulevaisuudeltaan.

– YK-ratkaisu antaisi tilan­teen tasoittua, Patomäki perustelee.

Ainoa ratio­naa­linen politiikan suunta on, että ydinsodan toden­nä­köi­syyttä pienennetään.

Venäjän hyökkäyksen alettua  julkinen mieli­pide ja polii­tik­kojen kannat Suomessa kääntyivät nopeasti Pohjois-Atlantin puolus­tus­liiton Naton jäsenyyden kannalle. Suomi ja Ruotsi hakivat Naton jäseniksi toukokuussa.

Jäsenyyden vahvis­ta­misen jälkeen Suomi pääsee Naton pöytiin keskus­te­le­maan. Patomäki katsoo, ettei Suomen painoarvo maail­man­po­li­tii­kassa kuiten­kaan vahvistu verrat­tuna sotilaal­lisen sitou­tu­mat­to­muuden aikaan.

– Suomi tulee alistei­seksi osaksi länttä, joka muistuttaa kylmän sodan länttä, Patomäki arvioi.

VALTIOT YHTEISTOIMINTAAN

Talous‑, terveys- ja turval­li­suus­kriisit ovat osoit­ta­neet, ettei valtioiden aika ole ohi. Valtiot ja keskus­pankit ovat ottaneet suurta roolia kriiseistä selviytymisessä.

Aika näyttää, palataanko kriisien tasaan­nuttua vanhoille raiteille. Poikkeus­ajat ovat kuitenkin osoit­ta­neet, että aiemmin mahdot­to­miksi leimatut opit ovatkin käytän­nössä toimi­neet ja yhteis­työllä voidaan saavuttaa tuloksia.

Hyvä esimerkki yhteis­työn tulok­sista on kesällä 2021 OECD:ssä ja G20 maiden kesken sovittu uudistus, joka pyrkii puuttu­maan monikan­sal­listen suury­ri­tysten veron­kier­toon. Uudis­tuksen tavoit­teena on asettaa yritys­ve­ro­tuk­seen kansain­vä­linen minimi ja kohdentaa ylikan­sal­listen yritysten veron­maksua maihin, joissa yritykset varsi­nai­sesti toimivat.

Tähän asti valtiot ovat kilpail­leet yritysten huomiosta alenta­malla yritys­ve­roja. Tällai­sessa kilpai­lussa useim­miten yritykset ovat voittajia ja taval­liset kansa­laiset häviäjiä. Yhteiset pelisäännöt luovat myös yhteistä hyvää.

– Pelia­se­telma on sama kuin ay-liikkeessä. Kun pystyy organi­soi­maan yhteis­toi­mintaa, voi parantaa asemaa. Samaa voidaan tehdä valtioiden kesken, Patomäki sanoo.