Järjes­täy­ty­mi­sen kirjava maailma

Pohjois­maissa tyypil­li­siä ovat korkea järjes­täy­ty­mi­saste, vahva läsnä­olo työpai­koilla sekä työt­tö­myys­kas­so­jen yhteys liit­toi­hin. Keskus­jär­jes­töt ovat itse­näi­siä ja katta­via, eivätkä ne jakaudu poliit­tis­ten syiden vuoksi.

Näin ei ole kaik­kialla. Esimer­kiksi Intiassa kamp­pai­lee 11 keskus­jär­jes­töä, joista useilla on eri poliit­ti­nen tausta hindu­na­tio­na­lis­mista eri kommunistipuolueisiin.

Malli on tuttu Euroo­pas­ta­kin: esimer­kiksi Belgiassa on 1,6 miljoo­nan jäse­nen kris­til­lis­ten ammat­ti­liit­to­jen keskus­jär­jestö ACV-CSC. Se sai alkunsa vuonna 1886 perus­te­tusta Puuvil­la­työ­läis­ten anti­so­sia­lis­ti­sesta liitosta.

Rans­kassa ammat­ti­lii­toilla on valtaa, mutta liitot ovat heik­koja ja pieniä.

Syynä ovat laki­sää­tei­set, yrityk­sissä työn­te­ki­jöitä edus­ta­vat sosi­aali- ja talous­ko­mi­teat. Ne vali­taan joka neljäs vuosi, ja liit­to­jen voima riip­puu vaalituloksista.

Maan viisi keskus­jär­jes­töä kilpai­le­vat äänistä, ja menes­ty­vät pääse­vät sopi­maan työeh­doista. Vuonna 2018 sosi­aali- ja talous­ko­mi­teoi­den vaaleissa äänesti 5,4 miljoo­naa työn­te­ki­jää, ja seuraa­vat vaalit ovat joulu­kuussa. Järjes­telmä perus­tuu yksi­tyis­koh­tai­seen lainsäädäntöön.

Saksan yritys­neu­vos­tot eivät ole niin sidot­tuja liit­toi­hin kuin Rans­kassa, mutta niiden­kin vaaleissa liitot ovat vahvasti mukana. Neuvos­toilla on laajoja oikeuk­sia, ja ne korvaa­vat osin luottamusmiesjärjestelmän.

Britan­niassa monet liitot ovat perin­tei­sesti osa työväen­puo­luetta, ja ne käyt­tä­vät ääni­val­taa puolue­ko­kouk­sessa. Tämä sidos on kuiten­kin vähi­tel­len hiipu­massa. Ruot­sissa ammat­ti­lii­tot liit­ti­vät vuoteen 1991 asti jäse­nensä usein auto­maat­ti­sesti sosi­aa­li­de­mo­kraat­ti­seen puolueeseen.

Lait rajoit­ta­vat järjes­täy­ty­mistä monessa maassa. Yhdys­val­loissa liiton on ensin kerät­tävä kanna­tus­kor­tit työn­te­ki­jöi­den enem­mis­töltä ja sen jälkeen vielä saatava enem­mistö vaaleissa. Usein työnan­taja pyrkii estä­mään sen.

Kolum­biassa on murhattu satoja aktii­veja, Pales­tii­nassa Israe­lin miehi­tys­hal­linto voi evätä työlu­pia ay-toimin­nan vuoksi ja Iranissa aktii­veja vangi­taan ja ruoskitaan.

Suoma­lai­sen sopi­mus­jär­jes­tel­män vahvuus on sen riip­pu­mat­to­muus polii­ti­koista. Maissa, joissa työelä­mästä pääte­tään laeilla, työn­te­ki­jöi­den oikeu­det ja edut voivat hävitä heti vaali­päi­vän jälkeen.

Kattava järjes­täy­ty­mi­nen, aktii­vi­set jäse­net, monia palve­luja ja koulu­tusta tarjoa­vat liitot sekä tehok­kaat pääluot­ta­mus­mie­het ovat pohjois­mai­sen mallin globaa­lit valttikortit.