Ihanaa, läsnä työympäristöseminaarissa!

TYÖYMPÄRISTÖSEMINAARI 24.–25.5.2022

Lähem­mäs 80 liiton työsuo­je­lu­toi­mi­jaa oli alku­vii­kosta koolla työym­pä­ris­tö­se­mi­naa­rissa Murikka-opis­tossa Tampereella.

Ensim­mäi­sen päivän antiin kuului työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Vesa Kota­vii­dan katsaus ajan­koh­tai­siin asioihin.

– Alle 25-vuotiailla työn­te­ki­jöillä on kahdek­san­ker­tai­nen riski joutua työta­pa­tur­maan. Taus­talla on huono pereh­dy­tys ja se, että heidät laite­taan teke­mään työteh­tä­vi­ään taitoi­hinsa nähden liian aikaisin.

Tätä koko salia hätkäh­dyt­tä­nyttä tilas­to­tie­toa seurasi pyyntö siitä, että työsuo­je­lu­val­tuu­te­tut pitäi­si­vät huolen siitä, että kesä­työn­te­ki­jät pereh­dy­te­tään kunnolla ja että heistä pide­tään muuten­kin hyvää huolta.

Muri­kan rehtori Juha Vasara puoles­taan muis­tutti, että valtuu­tet­tu­jen kannat­taa aktii­vi­sesti ehdot­taa ja antaa palau­tetta työsuo­je­lu­kurs­seista. Hän myös vakuutti, että Murikka ei ole lähte­mässä verkko-opetuk­sen tielle.

– Haluamme pitää kiinni siitä, että on mahdol­li­suus ja oikeus läsnä­kou­lu­tuk­seen, Vasara totesi.

Rehtori yllytti myös Next Step ‑kurs­sille tule­via konka­reita kunnioit­ta­maan sitä opis­ton toivetta, että he houkut­te­li­si­vat mukaan jonkun toisen, joka osal­lis­tuisi First Step ‑kurs­sille.

Aamu­päi­vän session jälkeen jakau­dut­tiin työs­ken­te­le­mään neljässä, kier­tä­vässä työpa­jassa, joiden aiheina olivat: Vanhem­muus työelä­mässä – kohti uudis­tu­vaa lakia, Liik­kuva aikui­nen – palau­tu­mi­nen, Mieli työssä ja Jotain pientä kemikaaleista.

HYVÄ, ETTÄ TASAN

– Minusta uusi perhe­va­paa­laki on peri­aat­teessa parempi kuin vanha. Olisi hyvä, että molem­mat vanhem­mat olisi­vat yhtä paljon lapsen kanssa, sanoo auto­maa­lari, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Janne Hele­nius K Autosta Tampereelta.

Tämän vuoden elokuussa voimaan astuva uudis­tus säätää, että kumpi­kin vanhempi pitää 320 päivän vapaista 160 päivää. Toiselle vanhem­malle tuosta satsista saa kuiten­kin vapaasti siir­tää 63 päivää. Kuviossa voi olla myös joku muu huoltaja.

Hele­nius kertoo itse käyt­tä­neensä kaikki mahdol­li­set vanhan mallin salli­mat vapaat.

– Olen ymmär­tä­nyt, että on ollut miehiä, jotka eivät ole halun­neet pitää kuin vain ne pakol­li­set, Hele­nius ihmettelee.

Valtuu­tettu kertoo lähet­tä­neensä heti semi­naa­rista vinkit ja asiaa koske­vat netti­lin­kin työka­ve­ril­leen, jonka perhee­seen odote­taan lasta. Semi­naa­rista haettu tiedon­jano tuli siis sammu­tet­tua. Tuore valtuu­tettu tammi­kuulta kertoo pitä­vänsä työpai­kan kaapissa myös työsuo­je­lun perus­kurs­silta saatua liiton kassia. Siihen on hyvä täyden­tää tästä ja kaikista muis­ta­kin, start­ti­kurs­sin kautta alka­neen työsuo­je­lun opin­po­lun tilai­suuk­sista saatu materiaali.

– Näin on tarvit­taessa töissä nopeasti tietoa saatavilla.

Hele­niuk­selle semi­naa­rin oleel­li­sinta antia on ollut sekin, että Muri­kan isossa salissa ”näki yhteyshenkilöt”.

– On hyvä, että kaikki työym­pä­ris­töyk­si­kön työn­te­ki­jät esitel­tiin. Näki, ketkä liitossa mitä­kin asiaa hoitavat.

IKÄÄNTYMINEN HUOLETTAA

Vitru­lan Compo­si­tes Oy:stä Mikke­listä saapu­nut koneen­hoi­taja Riitta Vilja­kai­nen on yksi heistä, jotka ovat tavat­to­man tyyty­väi­siä pääs­ty­ään ”näke­mään taas ihmi­siä livenä”.

Vilja­kai­nen toimii työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun pestin jätet­ty­ään työsuo­je­lu­toi­mi­kun­nan asian­tun­ti­ja­jä­se­nenä. Hän haki semi­naa­rista vink­kejä siihen, miten ikään­tyvä, raskasta kaksi­vuoro- tai yötyötä tekevä työn­te­ki­jä­po­rukka saadaan jaksa­maan eläk­keelle asti. Tehdas valmis­taa lasi­kuitu- ja hiili­kui­tu­lu­jit­teita. Työ on fyysi­sesti raskasta aiheut­taen tuki- ja liikun­tae­lin­ten vaivoja.

– Itse olen ollut töissä tehtaassa 23 vuotta, ja suurella osalla työto­ve­reista on takana yli 20 vuotta. Eihän tästä enää kette­räm­miksi tulla, Vilja­kai­nen miettii.

Työnan­taja on ”tullut vastaan” asiassa siinä, että tehtaalla käy neljästi vuodessa työfy­sio­te­ra­peutti katsas­ta­massa kaik­kien työn­te­ki­jöi­den työpis­teet ja etsi­mässä helpo­tusta kuor­mi­tuk­seen. Vilja­kai­nen uskoo, että työn raskaus osal­taan kiris­tää työyh­tei­sön ilma­pii­riä, kun väsy­mys kaiver­taa mieltä.

– Tämän­kin takia mieli­asiat kiin­nos­ta­vat, Vilja­kai­nen toteaa.

Omaa jaksa­mis­taan Vilja­kai­nen aikoo nyt helpot­taa sillä, että suun­nit­te­lee ”vaka­vasti” hyppää­vänsä niille vertais­tuen kana­ville, joita semi­naa­rissa mainos­tet­tiin. Työsuo­je­lu­toi­mi­jat muiden muassa kahvi­te­taan virtu­aa­li­sesti joka kuun viimei­senä tors­tai­aa­muna Turval­li­sesti työpai­kalla -tuokioissa. Kahveille pääsee Teol­li­suus­lii­ton sivu­jen kautta, ja kesä­tauon jälkeen seuraava sessio on 25. elokuuta.

– Vaatii totut­te­lua, mutta perhe­va­paa­uu­dis­tus on hyvä. On ilo katsella nyky­ajan nuoria isiä. He osal­lis­tu­vat niin luon­te­vasti perheen arkeen, Vilja­kai­nen kuvaa.

Perhe­va­paan käytän­nön toteut­ta­mi­sesta työpai­koilla Vilja­kai­nen toivoisi alueel­li­sia tai ammat­tio­sas­to­koh­tai­sia koulutustilaisuuksia.

TIETOKONE OHENTAA KESKUSTELUN

– Tieto­ko­neen väli­tyk­sellä käyty keskus­telu on ylipäänsä ohutta. Asiat piste­tään halki, poikki ja pinoon, ja sitten paine­taan punaista luuria. Mutta entäs sitten?

Borea­lis Poly­mers Oy:n päätoi­mi­nen työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Petri Taanila Porvoosta kavah­taa ajatusta, että työsuo­je­lu­kou­lu­tuk­sia siir­ret­täi­siin enem­män verk­koon. Työnan­ta­ja­puo­lella tästä haaveil­laan. Taani­lalla on riit­tä­västi koke­musta Teams-pala­ve­reista tietääk­seen, mikä netti­poh­jai­suu­dessa kiikastaa.

– Ei voida olet­taa, että kaikilla on tieto­taito asiaan. Yhtey­det eivät aina toimi. Verkos­toi­tu­mi­nen jää koko­naan pois. Ja ennen kaik­kea se on raskasta. En osal­lis­tuisi mielel­läni tieto­ko­neella edes yhden päivän semi­naa­riin, Taanila sanoo.

Työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna jaksaa, kun tapaa tieto­ko­nei­den sijasta ihmisiä.

– Tässä työssä parasta on ihmis­ten kohtaa­mi­nen. Se on työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna olemi­sen siis­tein juttu.

Semi­naa­rin työpa­joissa Taanila pääsi ”peilaa­maan” osaa­mis­taan ja tieto­jaan tämän hetken tasoon työsuo­je­lu­asioissa. Palau­tu­mi­seen keskit­ty­neessä työpa­jassa Taanila sai vahvis­tuk­sen sille, että oikealla polulla ollaan.

– Kaikki lähtee hengi­tyk­sestä, ihan kuten vaikka munkit tai mind­ful­nes­sin tai aivan taval­li­sen rentou­tu­mi­sen opit sano­vat. Valla­taan ajatuk­set, kuun­nel­laan omaa hengi­tystä. Ei ajatella eilistä eikä huomista vaan vain tätä hetkeä; mitä kuulen, mitä tunnen.

Psyko­so­si­aa­lista kuor­maa näyt­tää kerty­vän työn­te­ki­jöille yhä vain enem­män. Taani­lasta on hyvä, että asiaa avataan. Itse hän toivoo, että joka ikisellä olisi työn vasta­pai­non­ajo­kin asia, johon on ”sydä­men palo ja teke­mi­sen polte”. Hänelle itsel­leen se on sakso­fo­nin soittaminen.

– Sakso­fo­nia soite­taan koko keholla. Siinä on täysillä mukana.

– Jokai­sella pitäisi olla niitä hetkiä, että keskit­tyy silmät kiinni vain siihen teke­mi­seen. Lajilla ei ole väliä.

LISÄÄ KEMIKAALIKOULUTUSTA

– Myrk­ky­kou­lu­tuk­sia haluai­sin lisää. Olen työsuo­je­lua­sia­mies, ja työsuo­je­lul­li­sesti edus­tan 60–70 työn­te­ki­jää. Esimer­kiksi hioma­nes­tei­den takia meidän pitäisi nyt käydä pitkä­ai­kais­ten altis­tus­ten kimp­puun. Vaiku­tet­tai­siin siihen, että meillä olisi laadu­kasta elin­ai­kaa työuran jälkeenkin.

Viimeis­te­ly­vals­saaja Jouni Kaivola Outo­kumpu Stain­less Oy:stä Torniosta tietää, ettei isossa talossa uudis­tuk­set etene ihan ”naps ja kops”. Vaikka paljon on jo tehty­kin, on esimer­kiksi saatu koneik­koi­hin parem­pia suojauk­sia ja tehok­kaam­pia kohde­pois­toja ja kolhu- ja ruhje­tyyp­pi­set tapa­tur­mat on painettu mini­miin, työsuo­jelu on pitkien linjo­jen puurtamisesta.

– Tämä on vähän kuin minun harras­tuk­seni. Kerään ja kunnos­tan moot­to­ri­pyö­riä. Ensin saan vihiä jostain pyörästä, ja sitten voin mennä vuosia, että sen löydän ja pääsen keskus­te­le­maan osta­mi­sesta myyjän kanssa, Kaivola kuvai­lee pitkä­jän­tei­syy­den ja sitkey­den merki­tystä niin työsuo­je­lu­teh­tä­vissä kuin harrastuksessaankin.

”Kun näette tämän merkin, juos­kaa pakoon ja otta­kaa selvää ennen kuin palaatte.” Näin oli kemi­kaa­li­työ­pa­jassa todettu räväk­kään tapaan siitä, miten jonkin kemi­kaa­lin syöpä­vaa­ral­li­suus­merk­kiin pitää suhtautua.

Kaivola komp­paa sitä, että työsuo­je­lu­työssä on otet­tava jatku­vasti selvää ja pidet­tävä itsensä ajan tasalla, vaik­kapa juuri työym­pä­ris­tö­se­mi­naa­riin osal­lis­tu­malla. Hän luot­taa siihen, että semi­naa­rissa esitel­lyt yksi­kön asian­tun­ti­jat nouse­vat kyllä mieleen, kun työpai­kalla tulee vastaan jokin tietyn aihei­nen ongelma. Kaivo­lan toiveissa on vielä, että Pohjois-Suomessa asuville liiton jäse­nille järjes­tet­täi­siin lisää paikal­li­sia koulutuksia.

Mikä liikut­taa suomalaista?

Kunto­lu­ku­jen karuu­desta ei voi olla kuiten­kaan kuin yhtä mieltä, vaikka kaih­tai­si­kin eri kunto­la­jeista kiis­te­le­mistä: Suoma­lai­set eivät liiku tarpeeksi.

– 80 prosent­tia Suomen työi­käi­sistä liik­kuu tervey­tensä kannalta liian vähän, Malvela täsmen­tää asian prosenttiluvuiksi.

Liik­kuva työelämä on osa Liik­kuva aikui­nen ‑ohjel­maa. Malvela alle­vii­vaa, että liikunta kelpaa työka­luksi ”aika moneen asiaan”.

– Liikunta palaut­taa, liikunta estää tuki- ja liikun­tae­li­mis­tön vaivo­jen synty­mistä, liikunta suju­voit­taa työn tekemistä.

Liik­ku­mi­nen olisi tärkeää niin työn­te­ki­jöi­den itsensä kuin työnan­ta­jien kannalta. Mistä pitäisi lähteä?

SUORITTAMISTA VAI KÄVELYÄ?

Malve­lasta suoma­lais­ten valta­kun­nan­laa­jui­sen kunto­kuu­rin voisi aloit­taa siitä, että arki­lii­kunta koho­tet­tai­siin sille kuulu­vaan arvoon.

– Heität jump­pa­ka­mat kassiin ja menet kolme kertaa viikossa tree­naa­maan puoleksi tunniksi urhei­lu­paik­kaan. Ajat sinne autolla ja loput ajat istut. Tätä pide­tään oikeana liikun­tana. Asia­han ei ole näin.

Malvela koros­taa, että joka­päi­väi­nen, vaikka vart­ti­tun­nin­kin pätkissä harjoi­tettu ahkera käve­le­mi­nen, eli arki­nen aktii­vi­suus, voi tuoda jump­pa­kas­sit­ree­nejä isom­mat terveys­hyö­dyt. Eikä tässä vielä kaikki.

– Nykyi­sin ihmi­sillä on arjes­saan paljon psyyk­kistä kuor­maa. Mata­lan tason liikunta vähen­tää ahdis­tusta ja masen­nusta. Se lievit­tää nopeasti mielen kuormitusta.

– Ja onhan se ­kuuluisa juttu, että filo­so­fit ja ajat­te­li­jat ovat aina keksi­neet syväl­li­siä ajatuk­sia kävel­les­sään, Malvela muistuttaa.

Mata­lan tason liikunta vähen­tää ahdis­tusta ja masennusta.

Kirjai­lija-filo­sofi Friedrich Nietzsche on jopa lausu­nut, että vain kävel­lessä synty­neet ajatuk­set ovat ylipäänsä minkään arvoisia.

Kaik­kialla Suomessa ei suin­kaan pystyisi työmat­ko­jaan teke­mään kävel­len tai pyöräil­len. Mutta suurissa kaupun­geissa voisi. Malve­lalla ei olekaan seli­tystä sille, miksi aivan kaikilla työpai­koilla ei edis­tetä pyöräi­lyä, eli tuota käve­lyn ohella toista arki­lii­kun­nan kuningaslajia.

– Ihmet­te­len, miksei perus­ku­vioita saada kuntoon. Työpai­koilla olisi kuiten­kin helppo hoitaa kolme asiaa: saada pyöräi­li­jöille puku- ja pesu­ti­lat ja turval­li­nen pyörä­talli. Siis tila, josta fillari ei heti katoa, Malvela opastaa.

LIIKUNTA KUULUU HYVÄÄN JOHTAMISEEN

Tutki­muk­set ovat osoit­ta­neet, että liikunta lisää työn tuot­ta­vuutta. Kyse ei ole vain siitä, että hyvä­kun­toi­silla työn­te­ki­jöillä voi olla vähem­män sairaus­lo­mia. Liikun­ta­mah­dol­li­suuk­sia tarjoa­vat työnan­ta­jat luovat myös yhtei­söl­li­syyttä ja hyvää yrityskuvaa.

– On osoi­tettu, että liikunta on pala hyvää henki­lös­tö­joh­ta­mista. Se kuuluu johdon ja esihen­ki­löi­den arvos­ta­vassa puheessa. Se on kuun­te­lua. Mitä henki­löstö haluaa?

Palkan­saa­jista useampi kuin neljä viidestä olisi valmis liik­ku­maan enem­män, mikäli saisi työnan­ta­jalta lisää tukea. Poten­ti­aa­li­sia liikun­nan lisää­jiä on kaikissa ammatti- ja ikäryh­missä. Tieto selviää Liik­kuva aikui­nen ‑ohjel­man teet­tä­mästä Henki­lös­tö­lii­kun­nan barometrista.

Malve­lasta liikunta voisi vielä parem­min olla mukana henki­lös­tö­joh­ta­mi­sen koko­nai­suu­dessa, jottei se olisi vain rahal­li­nen seteli tai vastaava. Esimer­kiksi fyysi­sesti kuor­mit­ta­vissa töissä liikun­nal­li­set keinot nopeut­ta­vat palautumista.

Työter­veys­huol­lon rooli voisi olla isompi. Siellä pitäisi ottaa liik­ku­mi­nen puheeksi.

– Reper­tu­aari on kaven­tu­nut. Liikun­ta­se­te­leillä korva­taan tarjon­nan kirjoa. Ja kaikki eivät edes käytä sete­leitä, sillä 30 prosent­tia jättää sete­lit käyt­tä­mättä, Malvela muistuttaa.

– Baro­met­rin mukaan työn­te­ki­jät kuiten­kin lisäi­si­vät liikun­taa, jos työnan­taja tukisi enem­män. Ja tämä pätee kaik­kiin aloi­hin ja koulu­tus­ta­soi­hin kaik­kialla Suomessa.

Kehit­tä­mis­pääl­likkö sanoo, että baro­met­ri­ky­se­lyssä työter­veys­huol­lon rooli näyt­täy­tyy yllät­tä­vän vaati­mat­to­mana liik­ku­mi­sen edistämisessä.

– Työter­veys­huol­lon rooli voisi olla isompi. Siellä pitäisi ottaa liik­ku­mi­nen puheeksi. Jos työter­veys­huol­lolla itsel­lään ei ole sopi­muk­sessa mahdol­li­suuk­sia, voisi se aina­kin ohjata työn­te­ki­jää eteen­päin, Malvela vaatii.

Suomessa on esimer­kiksi jo 170 kunnassa maksu­ton liikuntaneuvontapalvelu.

– Se on nime­no­maan asia­kas­läh­töi­nen ja räätä­löity. Asioita ei kaadeta yksi­lön niskaan, Malvela painot­taa ja kertoo, että tavoit­teena on saada palvelu laajen­net­tua kaik­kiin kuntiin.

YKSILÖN VAI SYSTEEMIN VASTUULLA?

– Työelämä muut­tuu. Yhä useampi on yksi­ny­rit­täjä. Ja vaikka työs­ken­te­lisi jossain orga­ni­saa­tiossa, yhä useam­min omasta kunnosta huoleh­ti­mi­nen on omalla vastuulla.

Näin Malvela asian näkee ja huomaut­taa, että ”on itse valit­tava”, lähteekö vaikka sinne kunnal­li­seen liikun­ta­pal­ve­luun. Hän painot­taa, että tieten­kin on tärkeää panos­taa myös työolo­jen paran­ta­mi­seen kuten muuhun­kin ”systee­mi­ta­son” toimintaan.

– Raha puhuu. Vaikut­ta­mis­työ on tärkeää. Liikun­ta­se­teli on suosittu varmasti siksi, että siinä on vero­tuk­sen tuki mukana.

Malve­lan mielestä myös työter­veys­huol­lon ”liikun­ta­re­sep­tit” pitäisi hyväk­syä yhtä lailla kuluksi siinä missä lääke­tie­teel­li­nen hoitokin.

Työmark­ki­na­jär­jes­töille Malvela heit­tää pohdit­ta­vaksi sen, että palaut­ta­vista tauoista ja työajoista keskus­tel­tai­siin entistä useam­min osana työehtosopimusneuvotteluja.

Tästä kaikesta liikun­ta­pu­heesta mahdol­li­sesti ahdis­tu­neelle luki­jalle Malve­lalla on vielä erit­täin lohdul­li­nen viesti.

– Itsel­lensä kannat­taa olla armol­li­nen. Ei kannata vähek­syä mitään, mikä lataa akkuja, olisi se sitten miele­käs harras­tus tai vaikka Netflixin katselu.