Sopimisen järjestelmä on haastettu – pysyykö työmarkkinoiden palapeli koossa?

Teollisuusliiton näkökulmasta viimeisin työmarkkinakierros on ollut poikkeava.

– Meidät haastettiin työnantajapuolelta siinä, millaista sopimusjärjestelmää tulevaisuudessa ylläpidetään, sanoo Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto.

Työnantajapuolen Metsäteollisuus ry ilmoitti loppuvuonna 2020 lopettavansa työehtosopimusten tekemisen, joten mekaanisessa metsäteollisuudessa siirryttiin yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin.

Teknologiateollisuus ry puolestaan ilmoitti maaliskuussa 2021 lopettavansa työehtosopimusten tekemisen ja siirtävänsä valtakunnalliset neuvottelut uuteen Teknologiateollisuuden työnantajat ry:hyn, johon alan yritykset voivat halutessaan liittyä.

Uuteen yhdistykseen liittyi lopulta riittävä määrä yrityksiä, joten teknologiateollisuuteen saatiin aikaan uusi yleissitova työehtosopimus vanhan sopimuksen pohjalta.

– Yritykset näkivät valtakunnallisen työehtosopimustoiminnan järkevänä, Aalto toteaa.

NEUVOTTELUJEN SYKLI LYHENEE

Työnantajapuolen irtiotot ovat heiluttaneet koko työmarkkina-asetelmaa.

– Keskinäinen luottamus muuttui laajasti ja pysyvällä tavalla työmarkkinatoiminnassa, Aalto sanoo.

Mekaanisessa metsäteollisuudessa on lähes 200 yritystä, joihin Teollisuusliitto pyrkii tekemään työehtosopimukset. Huhtikuun alussa reilusti yli 90 prosenttia alalla työskentelevistä liiton jäsenistä oli työehtosopimusten piirissä.

Valtakunnallisten työehtosopimusten yleisin kesto on 1+1 vuotta, mikä tarkoittaa, että toisen sopimusvuoden palkankorotuksista neuvotellaan ennen ensimmäisen päättymistä. Jos palkankorotuksista ei synnyt sopua, aukeavat myös tekstisisällöt neuvoteltaviksi.

– Sopimusneuvotteluja käydään nyt lyhemmällä syklillä. Levottomuudet voivat yleistyä, Aalto arvioi.

Yrityskohtaiset sopimukset ovat kestoltaan eri mittaisia. Yleisimmin sopimukset ovat kahden tai kolmen vuoden pituisia.

– Mekaaninen metsäteollisuus on työmarkkinahäiriöiden kohteena joka vuosi. En tiedä, oliko päätös työnantajien kannalta harkittu, Aalto sanoo.

Työehtosopimusten ja työmarkkinoiden hajaantuminen on haaste myös suomalaiselle sovittelujärjestelmälle, joka on tehty alakohtaisten työehtosopimusten maailmaan.

– Järjestelmää ei ole rakennettu siihen, että on satoja tai tuhansia neuvotteluja ja lakonuhkia, Aalto muistuttaa.

KOLMIKANNASTA YKSIKANTAAN

Viime vuosien tapahtumat haastavat koko työmarkkinamekanismin. Perinteisesti Suomessa on sovittu kolmikantaisesti työmarkkinaosapuolten ja maan hallituksen kesken muun muassa työttömyysturvaan, eläkkeisiin, sosiaaliturvaan ja verotukseen liittyviä asioita.

Työnantajapuoli on luopunut kolmikantaisesta sopimisesta, joten nykyään on auki, miten työmarkkinoihin liittyvistä järjestelmistä sovitaan jatkossa.

– Työnantajapuolen eri seurakuntaisuus näkyy siinä mielessä, että on entistä vaikeampaa ajatella, että syntyisi isoja yhteisiä asioita, Aalto sanoo.

Enää työmarkkinapöydässä ei ole suuria kokonaisuuksia, joissa päätettäisiin kerralla sekä työehdoista että yhteiskunnan rakenteista.

– Nyt sopimuksen arviointi perustuu yksittäiseen työehtosopimukseen. Ei ole enää sopimusta sivuavia asioita, jotka vaikuttavat arviointiin, Aalto sanoo.

Työmarkkinajärjestelmä on suojannut poliittisia päätöksentekijöitä, kun on tehty vaikeita ratkaisuja.

Valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen kesken sovitut järjestelmätason uudistukset ovat saavuttaneet laajemman hyväksynnän verrattuna siihen, että maan hallitus päättää asioista yksin.

– Työmarkkinajärjestelmä on suojannut poliittisia päätöksentekijöitä, kun on tehty vaikeita ratkaisuja, Aalto sanoo.

Jatkossa korostuu vaikuttaminen poliittisiin päätöksiin.

– Teollisuusliittoa kuunnellaan ja on kuunneltu lainsäädäntöön liittyvissä valmisteluissa riippuen siitä, mikä on hallituksen kulloinenkin koostumus, Aalto toteaa.

Myös äänestämisen tärkeys korostuu. Maan hallituksen kokoonpanolla on entistä suurempi vaikutus työntekijöiden asemaan.

YHTEENOTOT VOIVAT KÄRJISTYÄ

Työmarkkinoiden hajaantuminen voi pahimmillaan koetella yhteiskuntarauhaa.

– Järjestäytyneen yhteiskunnan etu on, että voidaan yhdessä hoitaa asioita, Aalto sanoo.

UPM:n ja Paperiliiton välinen työtaistelu kesti alkuvuonna 112 päivää. Yrityksen kylmäkiskoinen suhtautuminen on viestittänyt, että sopimisen tilalle halutaan sanelua.

– Isäntien tavoite on direktio-oikeuden kasvattaminen ja työehtojen heikentäminen. Juhlapuheissa voidaan sanoa muuta, Aalto toteaa.

Aalto pohtii, että paperin kiistassa pysyttiin sivistyneiden työtaistelutoimien piirissä, mutta tulevaisuudesta ei ole takeita. Jos vastaavanlaiset kiistat yleistyvät, voivat yhteenotot kärjistyä. Maailmalla on paljon rauhattomia esimerkkejä vähemmän vakiintuneista sopimusyhteiskunnista.

– Täällä ei ole vielä palanut yhtään autoa, Aalto sanoo.

Isäntien tavoite on direktio-oikeuden kasvattaminen ja työehtojen heikentäminen.

Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n eläkkeelle jäänyt työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen on kommentoinut julkisuudessa, että työehtosopimusjärjestelmän keskeinen tehtävä on pitää yhteiskunta rauhallisena.

– Isossa kuvassa yhteiskuntarauhan ylläpitäminen on kaiken A ja O, Aalto sanoo.

Työmarkkinakierroksen suorat vaikutukset työntekijöiden arkeen tulevat palkankorotusten ja työehtosopimusten muiden kirjausten kautta.

– Palkka on olennainen juttu, ja ymmärrän, että korotusten tasosta tulee kritiikkiä. Oli kuitenkin kyse myös muusta kuin palkankorotuksista, Aalto sanoo.

PALJON ON MYÖS ENNALLAAN

Työmarkkinajärjestelmää ja sopimusyhteiskuntaa on koeteltu, mutta moni asia on myös ennallaan. Alakohtaiset työehtosopimukset ovat edelleen toiminnan lähtökohta.

– Paljon puhutaan kahden entisen työmarkkinajärjestön toimista. Sen alle jää, että on paljon niitä työnantajajärjestöjä, jotka haluavat sopimista ja vuorovaikutusta, Aalto sanoo.

Myös joukkovoiman merkitys on ennallaan: ammattiyhdistysliike on sitä vahvempi, mitä enemmän sillä on jäseniä.

– Jos jotain voi toivoa tulevalta, niin korkeaa järjestäytymisastetta. Silloin on mahdollista neuvotella ja huolehtia palkoista ja muista ihmisille tärkeistä asioista, Aalto toteaa.

Pitkää peliä työmarkkinoilla

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta arvioi, että työnantajapuolen irtiotot viimeisimmällä työmarkkinakierroksella ovat osa tuttua tarinaa.

– Työnantajien pitkää linjaa on pyrkiä eroon sopimusrakenteista, Eloranta toteaa.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK lopetti keskitettyjen palkkaratkaisujen tekemisen vuonna 2016, ja sittemmin myös Metsäteollisuus ry on lopettanut alakohtaisten sopimusten tekemisen.

– Kun työnantajapuoli heikentää itse itsensä, samalla se heikentää myös ay-liikkeen valtaa, Eloranta pohtii.

Eloranta arvioi, että teknologiateollisuudessa ajatuksena oli murtaa yleissitovuus korona-ajan heikkojen näkymien vallitessa. Talous kuitenkin toipui ja työehtosopimuksia tehtiin tilauskirjojen ollessa täynnä.

– Pitikin saada työrauha aikaiseksi. Teollisuusliiton määrätietoisella tuuppauksella tälle kierrokselle saatiin riittävä kattavuus, Eloranta sanoo.

Alakohtaisten työehtosopimusten murtamisyritykset jäävät tuskin tähän. Työnantajapuoli tulee jatkossakin kyseenalaistamaan alakohtaisten sopimusten teon.

– Kiristysmentaliteetti on lisääntymässä, Eloranta toteaa.

POLITIIKKA KOROSTUU

Työnantajaleiri näyttää yhä enemmän hoitavan edunvalvontaa politiikan kenttien kautta. Juha Sipilän hallituksen aikaan elinkeinoelämällä oli selvä hallituksen tuki, mutta työnantajapuolelle ei ole tullut heikennyksiä nykyisenkään Sanna Marinin työntekijämyönteisen hallituksen aikana.

–Ay-liikkeen kanssa sopiminen on ottamista ja antamista. Hallituksen kanssa työnantajat ovat vain ottamassa. Työnantajien poliittinen selusta on turvattu, Eloranta sanoo.

Kolmikantaisesta sopimisesta ollaan siirtymässä parlamentaariseen päätöksentekoon, jossa työmarkkinajärjestöillä on lähinnä asiantuntijarooli. Eloranta ottaa esimerkiksi meneillään olevan sosiaaliturvauudistuksen, jota johtaa kansanedustajista koostuva sosiaaliturvakomitea.

– Siellä puhutaan muun muassa ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, jonka maksajat on työnnetty ulos varsinaisesta komiteatyöstä, Eloranta toteaa.

Kolmikantaisen sopimisen rapistaminen todennäköisesti tarkoittaa, että kolmikannan herättely yksittäisten kysymysten äärelle voi olla jatkossa vaikeaa.

– Voiko yksi palmu jäädä pystyy, jos kaikki aluskasvillisuus on poissa? Eloranta kysyy.

PIDEMPÄÄ SUUNNITTELUA

Viimeisimmällä työmarkkinakierroksella on ollut selvää, että työnantajapuoli koordinoi tavoitteensa vahvasti, vaikka keskitettyä sopimista ei enää muodollisesti harrasteta.

– Työnantaja on pelannut pitkää ja strategista peliä. Meidänkin pitäisi pystyä sellaiseen ajatteluun. Kierros kierrokselta meneminen ei ehkä tuota pitkässä juoksussa parasta ratkaisua, Eloranta pohtii.

Koordinaatiota vaikeuttavat muun muassa alakohtaiset erot ja neuvottelukierrosten pitkä kesto.

– Palkansaajien pitää saada korotukset nyt, mutta yritysten horisontti on toisenlainen näissä kysymyksissä. Pidempiaikaiseen strategiseen ajatteluun on kuitenkin tarvetta, Eloranta sanoo.

Työnantaja on pelannut pitkää ja strategista peliä. Meidänkin pitäisi pystyä sellaiseen ajatteluun.

Koko ay-liikettä yhdistävissä kysymyksissä on parhaat edellytykset yhteistyölle. Lähes kaikilla aloilla on ongelmia palkkojen tasossa ja tasa-arvossa.

– Tällaisiin asioihin pitäisi palkansaajien löytää yhteisiä ratkaisuja, Eloranta toteaa.

RAUHAA JA EHEYTTÄ

Suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu ja kehitetty yhteisesti sopimalla. Malli on yleensä hyödyttänyt kaikkia.

– Jos halutaan vakautta, ennustettavuutta ja toimitusvarmuutta, yrityskohtaisen sopimisen malli ei näytä tuovan onnea ja autuutta, Eloranta toteaa.

Alakohtaisilla työehtosopimuksilla on luotu parempia työehtoja. Vaikka lainsäädäntö suojaa työntekijää, laissa ei säädetä esimerkiksi minimipalkasta, lomarahoista tai vuorolisistä.

– Laki antaa vain viimeisen perälaudan. Sopiminen on tuonut voita leivän päälle, Eloranta sanoo.

Lainsäädäntö on kuin yhden koon sukkahousut koko porukalle.

Valtakunnallisten työmarkkinajärjestöjen tekemät työehtosopimukset myös laajentavat paikallisen sopimisen mahdollisuuksia verrattuna lakiin.

– Lainsäädäntö on kuin yhden koon sukkahousut koko porukalle, Eloranta kuvailee.

Maailma muuttuu, mutta kollektiivisen edunvalvonnan tarve ei ole vähentynyt. Työnantajapuolen irtiotot ovat tuoneet esiin, ettei mikään ole kiveen hakattua.

– Lomarahakin pitää joka kerta neuvottelussa varmistaa ja vahvistaa, Eloranta antaa esimerkin.

Hän toivoo, että suomalaiset pitävät jatkossakin kiinni luottamukseen perustuvasta sopimusyhteiskunnasta. Ilmastonmuutos, koronapandemia ja Ukrainan sota ovat näyttäneet, että sopeutumiskykyä tarvitaan.

– Muutokset ovat välttämättömiä, mutta niiden tekotapaan pitää vaikuttaa. Nyt jos koskaan pitäisi kyetä keskenään löytämään ratkaisuja, jotka tukevat yhteiskunnan rauhaa ja eheyttä, Eloranta sanoo.

Tuloksen pumppaus luo levottomuutta

Suomalaisten työmarkkinoiden muutos on osa maailmanlaajuista kehitystä, arvioi Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila. Varsinkin suuret yritykset toimivat kansainvälisesti, ja osakkeenomistajia miellyttäviä lukuja täytyy esitellä kvartaaleittain, eli neljä kertaa vuodessa.

– Globaalissa kvartaalitaloudessa pumpataan tulosta kiivastahtisesti, mikä tuottaa levottomuutta ja painetta työmarkkinoille, Anttila sanoo.

Metsäteollisuus ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n irtiotot alakohtaisten työehtosopimusten teosta ovat osa tätä ilmiötä.

– Selvästi näkyy, että paineet paikalliseen sopimiseen ja monenlaisten erilaisten sopimusten tekemiseen ovat kasvaneet. Työnantajapuolen lähtökohta on ideologinen ja keinoarsenaalia testataan, Anttila arvioi.

Viimeisimmällä työmarkkinakierroksella Teollisuusliitto on tehnyt alakohtaisia, yrityskohtaisia ja liiketoimintakohtaisia sopimuksia.

– Pohjoismaista hyvinvointimallia on haastettu myös muissa maissa. Suomen ja Ruotsin sopimisen mallit ovat kuitenkin hyvin samanlaiset. Erojakin on. Ruotsissa paikallinen sopiminen on yleistä julkisella sektorilla, meillä tähän luodaan painetta yksityisen sektorin puolelta, Anttila kertoo.

Ilmiö ei myöskään ole uusi, sillä keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen kritiikkiä on esitetty kymmeniä vuosia.

– Keskustelua on käyty enenevästi koko EU-Suomen ajan, Anttila toteaa.

Hän pohtii, että työnantajapuoli näyttää tavoittelevan saksalaistyylistä joustotyön mallia, jossa työn määrää säädellään markkinatilanteen mukaan. Mallista hyötyvät lähinnä yritykset, jotka voivat helpommin optimoida tuotannon määrää. Suomessa heikkojen aikojen yli on perinteisesti menty joustavasti lomautusten avulla.

Optimointia voitaisiin tehdä myös työntekijöitä hyödyttävällä tavalla.

– Mitä jos tulevissa tes-pöydissä alettaisiin ottaa huomioon palkan muodostuksessa myös sivuvirtoja, Anttila kysyy ja viittaa muun muassa tuotannossa syntyviin rahanarvoisiin jätteisiin ja tuotannosta kerättävään ja myyntikelpoiseen dataan, eli tietoon.

MENNEESEEN EI OLE PALUUTA

Anttila arvioi, että työnantajien puolelle vuosina 2015–2019 asettunut Juha Sipilän hallitus oli vauhdittamassa työmarkkinoiden muutosta. Esimerkiksi työehtoja heikentänyt kilpailukykysopimus runnottiin läpi niin sanottujen pakkolakien uhalla.

– Se henki jäi elämään vahvasti työnantajapuolella. Toki monet ajetuista muutoksista oli jo esitelty keskustan työreformissa 1990-luvun lopussa, Anttila sanoo.

Takavuosina tehtiin keskitettyjä kolmikantaisia työmarkkinaratkaisuja, mutta nykyään puhe on vahvasti kääntynyt yritysten kilpailukykyyn.

– Suomalainen ay-liike on omaksunut, että tuottavuuden kasvu ja kilpailukyky otetaan huomioon neuvotteluissa siinä missä ostovoiman säilyttäminenkin, Anttila sanoo.

Yhteiskuntarauhan edellytys on, että liian moni ei joudu marginaaliin.

Moni työnantajajärjestö haluaa edelleen tehdä valtakunnallisia työehtosopimuksia, mutta työmarkkinat ovat kokonaisuudessaan muutoksen tilassa.

– Veikkaan, ettei menneeseen ole paluuta. Työmarkkinoilla muutos on eri aikaista ja eri tahtista eri sopimusaloilla, Anttila sanoo.

Työehdoista sopimisen hajautuminen voi tarkoittaa myös työehtojen hajautumista.

– Kun kenttä moninaistuu, palkkaerot tulevat kasvamaan ja neuvottelut käyvät hankalammiksi, Anttila sanoo.

Pitkällä aikavälillä tällainen kehitys voi ravistella yhteiskunnan perusteita.

– Yhteiskuntarauhan edellytys on, että liian moni ei joudu marginaaliin, Anttila sanoo.

Irtiotoille löytyi vastavoima

Työmarkkinoilla on tehty dramaattisia irtiottoja, joihin nähden viimeisin työmarkkinakierros on sujunut teollisuudessa yllättävänkin rauhallisesti, arvoivat yliopistotutkija Paul Jonker-Hoffrén Tampereen yliopistosta, sosiaalipolitiikan tutkija ja opettaja Satu Ojala Tampereen yliopistosta ja yliopistolehtori Markku Sippola Helsingin yliopistosta.

Jonker-Hoffrén, Ojala ja Sippola ovat tehneet yhdessä työmarkkinatutkimusta. Esimerkiksi vuonna 2021 Teollisuuden palkansaajat TP ry julkaisi kolmikon laatiman Irti keskitetystä, kohti paikallista? Neljä myyttiä paikallisesta sopimisesta -analyysin, jossa puretaan väitteitä paikallisen sopimisen paremmuudesta suhteessa yleissitoviin työehtosopimuksiin.

– Kansainvälisessä vertailussa tulee selkeästi esiin, että keskitetty järjestelmä on tuottanut pitkällä aikavälillä yllättävän myönteisen työllisyyskehityksen, Ojala kertoo.

Työnantajajärjestöt Metsäteollisuus ry ja Teknologiateollisuus ry ovat irtautuneet työehtosopimustoiminnasta ja korostaneet paikallisesti sovittujen työehtojen parantavan kilpailukykyä.

– Teknologiateollisuudella ja metsäteollisuudella on argumenttina, että ne ovat erityisiä vientialoja, joilla pitää olla myös eriytyneet työehdot, Sippola sanoo.

Julkisuudessa usein maalataan kuvaa, jossa alakohtaiset, yleissitovat työehtosopimukset ovat jäykkiä ja vanhanaikaisia. Paikallinen sopiminen on näissä keskusteluissa uutta ja kilpailukykyä parantavaa.

– Taustalla on ideologia, että hajauttamalla saadaan parempaa tuottavuutta ja työllisyyttä. Se on uskoa, jolle ei välttämättä ole käytännön todistusaineistoa, Sippola toteaa.

Teknologiateollisuuteen syntyi lopulta uusi yleissitova työehtosopimus, vaikka vielä lokakuussa 2021 neuvottelujen alustakaan ei ollut vielä tietoa.

– Dramaattisten käänteiden jälkeen meni yllättävän rauhallisesti, ja teknologiateollisuuden isoista työnantajista riittävän suuri osa ilmoittautui uuteen yhdistykseen, Ojala sanoo.

NEUVOTTELUVOIMA ON RIITTÄNYT

Mekaanisessa metsäteollisuudessa Teollisuusliitto neuvottelee yrityskohtaiset sopimukset lähes 200 yritykseen.

– Työntekijäpuolella on yllättävästikin neuvotteluvoimaa, Sippola sanoo.

Työnantajapuolen irtiotot eivät ole heikentäneet ay-liikettä, vaan vaikutukset näyttävät päinvastaisilta. Teollisuusliiton jäsenmäärä on kasvanut, ja joukkovoimalla neuvoteltujen työehtosopimusten merkitys on tullut aiempaa selkeämmäksi.

– Suomen ammattiliittojärjestelmää ei ole kuopattu, vaan se on pystynyt nostamaan profiiliaan, Sippola toteaa.

Kentän muutos on ehkä hyödyllinen potku persuuksiin.

Vakaina aikoina ammattiliitot ovat voineet keskittyä alakohtaiseen työehtosopimustoimintaan, joka on voinut jäädä kaukaiseksi työpaikkojen näkökulmasta katsottuna. Muuttuneessa tilanteessa ay-liike näyttää tulleen lähemmäs jäseniä.

– Kentän muutos on ehkä hyödyllinen potku persuuksiin, Jonker-Hoffrén toteaa.

OSALLISUUS LUO HYVÄKSYNTÄÄ

Työnantajapuoli on irtisanoutunut keskitetyistä työmarkkinaratkaisuista, mutta esimerkiksi korona-ajan alussa maan hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken löytyi nopeasti yksimielisyys poikkeusaikana tarvittavista työmarkkinoiden väliaikaisista muutoksista.

Kolmikannan kaivaminen esiin on siis näyttänyt mahdolliselta, mutta ajan kuluessa se muuttuu entistä vaikeammaksi.

– Ymmärrys ja osaaminen kolmikannasta heikkenee, Sippola pohtii.

Nyt näyttää, että ollaan siirtymässä hallituksen ja työmarkkinaosapuolien vapaamuotoisista neuvotteluista kohti parlamentaarista prosessia.

Ymmärrys ja osaaminen kolmikannasta heikkenee.

– Näkisin, että painopiste muuttuu politiikan suuntaan. Ehkä päätöksenteko on jatkossa vaikeampaa kuin vapaasti sopien, Jonker-Hoffrén pohtii.

Aiemmin kolmikantaisesti on pystytty katsomaan suuria kokonaisuuksia, mikä voi jatkossa hankaloitua, jos sopiminen etenee yksi asia kerrallaan.

– On helpompaa sopia, kun on iso läjä asioita pöydällä, Sippola toteaa.

Ay-liike on tuonut vaikeillekin päätöksille yleistä hyväksyntää suuren jäsenmääränsä kautta. Jos kolmikannasta luovutaan, voi olla tarve löytää uusia oikeutuksen keinoja.

– Toivottavasti valmistelu olisi jatkossa osallistavaa ja laajaa, eikä tehtäisi nopeita vetoja sinne tänne, Ojala toivoo.