Sopimisen järjestelmä on haastettu – pysyykö työmarkkinoiden palapeli koossa?

Teol­lisu­us­li­iton näkökul­mas­ta viimeisin työ­markki­nakier­ros on ollut poikkea­va.

– Mei­dät haastet­ti­in työ­nan­ta­japuolelta siinä, mil­laista sopimusjär­jestelmää tule­vaisu­udessa ylläpi­de­tään, sanoo Teol­lisu­us­li­iton puheen­jo­hta­ja Riku Aal­to.

Työ­nan­ta­japuolen Met­sä­te­ol­lisu­us ry ilmoit­ti lop­pu­vuon­na 2020 lopet­ta­vansa työe­htosopimusten tekemisen, joten mekaanises­sa met­sä­te­ol­lisu­udessa siir­ryt­ti­in yri­tysko­htaisi­in työe­htosopimuk­si­in.

Teknolo­gia­te­ol­lisu­us ry puolestaan ilmoit­ti maalisku­us­sa 2021 lopet­ta­vansa työe­htosopimusten tekemisen ja siirtävän­sä val­takun­nal­liset neu­vot­te­lut uuteen Teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den työ­nan­ta­jat ry:hyn, johon alan yri­tyk­set voivat halutes­saan liit­tyä.

Uuteen yhdis­tyk­seen liit­tyi lop­ul­ta riit­tävä määrä yri­tyk­siä, joten teknolo­gia­te­ol­lisu­u­teen saati­in aikaan uusi yleis­si­to­va työe­htosopimus van­han sopimuk­sen poh­jal­ta.

– Yri­tyk­set näkivät val­takun­nal­lisen työe­htosopimus­toimin­nan järkevänä, Aal­to toteaa.

NEUVOTTELUJEN SYKLI LYHENEE

Työ­nan­ta­japuolen irtiotot ovat heilut­ta­neet koko työ­markki­na-asetel­maa.

– Keskinäi­nen luot­ta­mus muut­tui laa­jasti ja pysyväl­lä taval­la työ­markki­na­toimin­nas­sa, Aal­to sanoo.

Mekaanises­sa met­sä­te­ol­lisu­udessa on läh­es 200 yri­tys­tä, joi­hin Teol­lisu­us­li­it­to pyrkii tekemään työe­htosopimuk­set. Huhtiku­un alus­sa reilusti yli 90 pros­ent­tia alal­la työsken­tele­vistä liiton jäsenistä oli työe­htosopimusten piiris­sä.

Val­takun­nal­lis­ten työe­htosopimusten yleisin kesto on 1+1 vuot­ta, mikä tarkoit­taa, että toisen sopimusvuo­den palkanko­ro­tuk­sista neu­votel­laan ennen ensim­mäisen päät­tymistä. Jos palkanko­ro­tuk­sista ei syn­nyt sop­ua, aukea­vat myös tek­sti­sisäl­löt neu­voteltaviksi.

– Sopimus­neu­vot­telu­ja käy­dään nyt lyhem­mäl­lä syklil­lä. Lev­ot­to­muudet voivat yleistyä, Aal­to arvioi.

Yri­tysko­htaiset sopimuk­set ovat kestoltaan eri mit­taisia. Yleisim­min sopimuk­set ovat kah­den tai kol­men vuo­den pitu­isia.

– Mekaa­ni­nen met­sä­te­ol­lisu­us on työ­markki­nahäir­iöi­den kohteena joka vuosi. En tiedä, oliko päätös työ­nan­ta­jien kannal­ta harkit­tu, Aal­to sanoo.

Työe­htosopimusten ja työ­markki­noiden hajaan­tu­mi­nen on haaste myös suo­ma­laiselle sovit­telu­jär­jestelmälle, joka on tehty alako­htais­ten työe­htosopimusten maail­maan.

– Jär­jestelmää ei ole raken­net­tu siihen, että on sato­ja tai tuhan­sia neu­vot­telu­ja ja lakonuhkia, Aal­to muis­tut­taa.

KOLMIKANNASTA YKSIKANTAAN

Viime vuosien tapah­tu­mat haas­ta­vat koko työ­markki­namekanis­min. Per­in­teis­es­ti Suomes­sa on sovit­tu kolmikan­tais­es­ti työ­markki­naos­a­puolten ja maan hal­li­tuk­sen kesken muun muas­sa työt­tömyys­tur­vaan, eläkkeisi­in, sosi­aal­i­tur­vaan ja vero­tuk­seen liit­tyviä asioi­ta.

Työ­nan­ta­japuoli on luop­unut kolmikan­tais­es­ta sopimis­es­ta, joten nykyään on auki, miten työ­markki­noi­hin liit­tyvistä jär­jestelmistä sovi­taan jatkos­sa.

– Työ­nan­ta­japuolen eri seu­rakun­taisu­us näkyy siinä mielessä, että on entistä vaikeam­paa ajatel­la, että syn­ty­isi iso­ja yhteisiä asioi­ta, Aal­to sanoo.

Enää työ­markki­napöy­dässä ei ole suuria kokon­aisuuk­sia, jois­sa päätet­täisi­in ker­ral­la sekä työe­hdoista että yhteiskun­nan rak­en­teista.

– Nyt sopimuk­sen arvioin­ti perus­tuu yksit­täiseen työe­htosopimuk­seen. Ei ole enää sopimus­ta sivuavia asioi­ta, jot­ka vaikut­ta­vat arvioin­ti­in, Aal­to sanoo.

Työ­markki­na­jär­jestelmä on suo­jan­nut poli­it­tisia päätök­sen­tek­i­jöitä, kun on tehty vaikei­ta ratkaisu­ja.

Val­tio­val­lan ja työ­markki­na­jär­jestö­jen kesken sovi­tut jär­jestelmä­ta­son uud­is­tuk­set ovat saavut­ta­neet laa­jem­man hyväksyn­nän ver­rat­tuna siihen, että maan hal­li­tus päät­tää asioista yksin.

– Työ­markki­na­jär­jestelmä on suo­jan­nut poli­it­tisia päätök­sen­tek­i­jöitä, kun on tehty vaikei­ta ratkaisu­ja, Aal­to sanoo.

Jatkos­sa koros­tuu vaikut­ta­mi­nen poli­it­tisi­in päätök­si­in.

– Teol­lisu­us­li­it­toa kuun­nel­laan ja on kuun­nel­tu lain­säädän­töön liit­tyvis­sä valmis­teluis­sa riip­puen siitä, mikä on hal­li­tuk­sen kul­loinenkin koos­t­u­mus, Aal­to toteaa.

Myös äänestämisen tärkeys koros­tuu. Maan hal­li­tuk­sen kokoon­panol­la on entistä suurem­pi vaiku­tus työn­tek­i­jöi­den ase­maan.

YHTEENOTOT VOIVAT KÄRJISTYÄ

Työ­markki­noiden hajaan­tu­mi­nen voi pahim­mil­laan koetel­la yhteiskun­ta­rauhaa.

– Jär­jestäy­tyneen yhteiskun­nan etu on, että voidaan yhdessä hoitaa asioi­ta, Aal­to sanoo.

UPM:n ja Paper­ili­iton väli­nen työ­tais­telu kesti alku­vuon­na 112 päivää. Yri­tyk­sen kylmäkiskoinen suh­tau­tu­mi­nen on viestit­tänyt, että sopimisen tilalle halu­taan sanelua.

– Isän­tien tavoite on direk­tio-oikeu­den kas­vat­ta­mi­nen ja työe­hto­jen heiken­tämi­nen. Juh­la­puheis­sa voidaan sanoa muu­ta, Aal­to toteaa.

Aal­to pohtii, että paperin kiis­tas­sa pysyt­ti­in sivistynei­den työ­tais­te­lu­toimien piiris­sä, mut­ta tule­vaisu­ud­es­ta ei ole takei­ta. Jos vas­taa­van­laiset kii­s­tat yleistyvät, voivat yhteeno­tot kär­jistyä. Maail­mal­la on paljon rauhat­to­mia esimerkke­jä vähem­män vaki­in­tuneista sopimusy­hteiskun­nista.

– Tääl­lä ei ole vielä palanut yhtään autoa, Aal­to sanoo.

Isän­tien tavoite on direk­tio-oikeu­den kas­vat­ta­mi­nen ja työe­hto­jen heiken­tämi­nen.

Esimerkik­si Elinkei­noelämän keskus­li­it­to EK:n eläk­keelle jäänyt työ­markki­na­jo­hta­ja Lasse Laatunen on kom­men­toin­ut julk­isu­udessa, että työe­htosopimusjär­jestelmän keskeinen tehtävä on pitää yhteiskun­ta rauhal­lise­na.

– Isos­sa kuvas­sa yhteiskun­ta­rauhan ylläpitämi­nen on kaiken A ja O, Aal­to sanoo.

Työ­markki­nakier­roksen suo­rat vaiku­tuk­set työn­tek­i­jöi­den arkeen tule­vat palkanko­ro­tusten ja työe­htosopimusten muiden kir­jausten kaut­ta.

– Palk­ka on olen­nainen jut­tu, ja ymmär­rän, että koro­tusten tasos­ta tulee kri­ti­ikkiä. Oli kuitenkin kyse myös muus­ta kuin palkanko­ro­tuk­sista, Aal­to sanoo.

PALJON ON MYÖS ENNALLAAN

Työ­markki­na­jär­jestelmää ja sopimusy­hteiskun­taa on koetel­tu, mut­ta moni asia on myös ennal­laan. Alako­htaiset työe­htosopimuk­set ovat edelleen toimin­nan lähtöko­h­ta.

– Paljon puhutaan kah­den entisen työ­markki­na­jär­jestön toimista. Sen alle jää, että on paljon niitä työ­nan­ta­ja­jär­jestöjä, jot­ka halu­a­vat sopimista ja vuorovaiku­tus­ta, Aal­to sanoo.

Myös joukkovoiman merk­i­tys on ennal­laan: ammat­tiy­hdis­tys­li­ike on sitä vahvem­pi, mitä enem­män sil­lä on jäseniä.

– Jos jotain voi toivoa tule­val­ta, niin korkeaa jär­jestäy­tymisas­tet­ta. Sil­loin on mah­dol­lista neu­votel­la ja huole­htia palkoista ja muista ihmisille tärkeistä asioista, Aal­to toteaa.

Pitkää peliä työmarkkinoilla

Suomen Ammat­tili­it­to­jen Keskusjär­jestön SAK:n puheen­jo­hta­ja Jarkko Elo­ran­ta arvioi, että työ­nan­ta­japuolen irtiotot viimeisim­mäl­lä työ­markki­nakier­roksel­la ovat osa tut­tua tari­naa.

– Työ­nan­ta­jien pitkää lin­jaa on pyrk­iä eroon sopimus­rak­en­teista, Elo­ran­ta toteaa.

Elinkei­noelämän keskus­li­it­to EK lopet­ti keskitet­ty­jen palkkaratkaisu­jen tekemisen vuon­na 2016, ja sit­tem­min myös Met­sä­te­ol­lisu­us ry on lopet­tanut alako­htais­ten sopimusten tekemisen.

– Kun työ­nan­ta­japuoli heiken­tää itse itsen­sä, samal­la se heiken­tää myös ay-liik­keen val­taa, Elo­ran­ta pohtii.

Elo­ran­ta arvioi, että teknolo­gia­te­ol­lisu­udessa ajatuk­se­na oli mur­taa yleis­si­tovu­us korona-ajan heikko­jen näkymien val­lites­sa. Talous kuitenkin toipui ja työe­htosopimuk­sia tehti­in tilauskir­jo­jen ollessa täyn­nä.

– Pitikin saa­da työrauha aikaisek­si. Teol­lisu­us­li­iton määräti­etoisel­la tuup­pauk­sel­la tälle kier­rokselle saati­in riit­tävä kat­tavu­us, Elo­ran­ta sanoo.

Alako­htais­ten työe­htosopimusten mur­tamisyri­tyk­set jäävät tuskin tähän. Työ­nan­ta­japuoli tulee jatkos­sakin kyseenalais­ta­maan alako­htais­ten sopimusten teon.

– Kiristys­men­tal­i­teet­ti on lisään­tymässä, Elo­ran­ta toteaa.

POLITIIKKA KOROSTUU

Työ­nan­ta­jaleiri näyt­tää yhä enem­män hoita­van edun­valvon­taa poli­ti­ikan kent­tien kaut­ta. Juha Sip­ilän hal­li­tuk­sen aikaan elinkei­noelämäl­lä oli selvä hal­li­tuk­sen tuki, mut­ta työ­nan­ta­japuolelle ei ole tul­lut heiken­nyk­siä nykyisenkään San­na Marinin työn­tek­i­jämyön­teisen hal­li­tuk­sen aikana.

–Ay-liik­keen kanssa sopimi­nen on ottamista ja antamista. Hal­li­tuk­sen kanssa työ­nan­ta­jat ovat vain otta­mas­sa. Työ­nan­ta­jien poli­it­ti­nen selus­ta on tur­vat­tu, Elo­ran­ta sanoo.

Kolmikan­tais­es­ta sopimis­es­ta ollaan siir­tymässä par­la­men­taariseen päätök­sen­tekoon, jos­sa työ­markki­na­jär­jestöil­lä on lähin­nä asiantun­ti­ja­rooli. Elo­ran­ta ottaa esimerkik­si meneil­lään ole­van sosi­aal­i­tur­vau­ud­is­tuk­sen, jota johtaa kansane­dus­ta­jista koos­t­u­va sosi­aal­i­tur­vakomitea.

– Siel­lä puhutaan muun muas­sa ansiosi­don­nais­es­ta työt­tömyys­tur­vas­ta, jon­ka mak­sa­jat on työn­net­ty ulos varsi­nais­es­ta komiteatyöstä, Elo­ran­ta toteaa.

Kolmikan­taisen sopimisen rapis­t­a­mi­nen toden­näköis­es­ti tarkoit­taa, että kolmikan­nan herät­te­ly yksit­täis­ten kysymys­ten äärelle voi olla jatkos­sa vaikeaa.

– Voiko yksi pal­mu jäädä pystyy, jos kaik­ki aluskasvil­lisu­us on pois­sa? Elo­ran­ta kysyy.

PIDEMPÄÄ SUUNNITTELUA

Viimeisim­mäl­lä työ­markki­nakier­roksel­la on ollut selvää, että työ­nan­ta­japuoli koordi­noi tavoit­teen­sa vah­vasti, vaik­ka keskitet­tyä sopimista ei enää muodol­lis­es­ti har­raste­ta.

– Työ­nan­ta­ja on pelan­nut pitkää ja strate­gista peliä. Mei­dänkin pitäisi pystyä sel­l­aiseen ajat­telu­un. Kier­ros kier­rokselta men­e­m­i­nen ei ehkä tuo­ta pitkässä juok­sus­sa paras­ta ratkaisua, Elo­ran­ta pohtii.

Koor­di­naa­tio­ta vaikeut­ta­vat muun muas­sa alako­htaiset erot ja neu­vot­telukier­rosten pitkä kesto.

– Palka­nsaa­jien pitää saa­da koro­tuk­set nyt, mut­ta yri­tys­ten horisont­ti on toisen­lainen näis­sä kysymyk­sis­sä. Pidem­piaikaiseen strate­giseen ajat­telu­un on kuitenkin tarvet­ta, Elo­ran­ta sanoo.

Työ­nan­ta­ja on pelan­nut pitkää ja strate­gista peliä. Mei­dänkin pitäisi pystyä sel­l­aiseen ajat­telu­un.

Koko ay-liiket­tä yhdis­tävis­sä kysymyk­sis­sä on parhaat edel­ly­tyk­set yhteistyölle. Läh­es kaikil­la aloil­la on ongelmia palkko­jen tasos­sa ja tasa-arvos­sa.

– Täl­laisi­in asioi­hin pitäisi palka­nsaa­jien löytää yhteisiä ratkaisu­ja, Elo­ran­ta toteaa.

RAUHAA JA EHEYTTÄ

Suo­ma­laista yhteiskun­taa on raken­net­tu ja kehitet­ty yhteis­es­ti sopi­mal­la. Malli on yleen­sä hyödyt­tänyt kaikkia.

– Jos halu­taan vakaut­ta, ennustet­tavu­ut­ta ja toim­i­tus­var­muut­ta, yri­tysko­htaisen sopimisen malli ei näytä tuo­van onnea ja autu­ut­ta, Elo­ran­ta toteaa.

Alako­htaisil­la työe­htosopimuk­sil­la on luo­tu parem­pia työe­hto­ja. Vaik­ka lain­säädän­tö suo­jaa työn­tek­i­jää, lais­sa ei sääde­tä esimerkik­si min­imi­palka­s­ta, lomara­hoista tai vuoroli­sistä.

– Laki antaa vain viimeisen perälau­dan. Sopimi­nen on tuonut voita leivän päälle, Elo­ran­ta sanoo.

Lain­säädän­tö on kuin yhden koon sukka­housut koko porukalle.

Val­takun­nal­lis­ten työ­markki­na­jär­jestö­jen tekemät työe­htosopimuk­set myös laa­jen­ta­vat paikallisen sopimisen mah­dol­lisuuk­sia ver­rat­tuna laki­in.

– Lain­säädän­tö on kuin yhden koon sukka­housut koko porukalle, Elo­ran­ta kuvailee.

Maail­ma muut­tuu, mut­ta kollek­ti­ivisen edun­valvon­nan tarve ei ole vähen­tynyt. Työ­nan­ta­japuolen irtiotot ovat tuoneet esi­in, ettei mikään ole kiveen hakat­tua.

– Lomara­hakin pitää joka ker­ta neu­vot­telus­sa varmis­taa ja vahvis­taa, Elo­ran­ta antaa esimerkin.

Hän toivoo, että suo­ma­laiset pitävät jatkos­sakin kiin­ni luot­ta­muk­seen perus­tu­vas­ta sopimusy­hteiskun­nas­ta. Ilmas­ton­muu­tos, koron­a­pan­demia ja Ukrainan sota ovat näyt­täneet, että sopeu­tu­miskykyä tarvi­taan.

– Muu­tok­set ovat vält­tämät­tömiä, mut­ta niiden teko­ta­paan pitää vaikut­taa. Nyt jos koskaan pitäisi kyetä keskenään löytämään ratkaisu­ja, jot­ka tuke­vat yhteiskun­nan rauhaa ja eheyt­tä, Elo­ran­ta sanoo.

Tuloksen pumppaus luo levottomuutta

Suo­ma­lais­ten työ­markki­noiden muu­tos on osa maail­man­laa­juista kehi­tys­tä, arvioi Teol­lisu­us­li­iton tutkimus­pääl­likkö Anu-Han­na Antti­la. Varsinkin suuret yri­tyk­set toimi­vat kan­sain­välis­es­ti, ja osak­keen­o­mis­ta­jia miel­lyt­täviä luku­ja täy­tyy esitel­lä kvar­taaleit­tain, eli neljä ker­taa vuodessa.

– Globaalis­sa kvar­taal­i­taloudessa pumpataan tulosta kiivas­tah­tis­es­ti, mikä tuot­taa lev­ot­to­muut­ta ja painet­ta työ­markki­noille, Antti­la sanoo.

Met­sä­te­ol­lisu­us ry:n ja Teknolo­gia­te­ol­lisu­us ry:n irtiotot alako­htais­ten työe­htosopimusten teosta ovat osa tätä ilmiötä.

– Selvästi näkyy, että paineet paikalliseen sopimiseen ja mon­en­lais­ten eri­lais­ten sopimusten tekemiseen ovat kas­va­neet. Työ­nan­ta­japuolen lähtöko­h­ta on ide­ologi­nen ja keinoarse­naalia tes­tataan, Antti­la arvioi.

Viimeisim­mäl­lä työ­markki­nakier­roksel­la Teol­lisu­us­li­it­to on tehnyt alako­htaisia, yri­tysko­htaisia ja liike­toim­intako­htaisia sopimuk­sia.

– Pohjo­is­maista hyv­in­voin­ti­mallia on haastet­tu myös muis­sa mais­sa. Suomen ja Ruotsin sopimisen mallit ovat kuitenkin hyvin saman­laiset. Ero­jakin on. Ruot­sis­sa paikalli­nen sopimi­nen on yleistä julkisel­la sek­to­ril­la, meil­lä tähän luo­daan painet­ta yksi­tyisen sek­torin puolelta, Antti­la ker­too.

Ilmiö ei myöskään ole uusi, sil­lä keskitet­ty­jen työ­markki­naratkaisu­jen kri­ti­ikkiä on esitet­ty kym­meniä vuosia.

– Keskustelua on käy­ty enenevästi koko EU-Suomen ajan, Antti­la toteaa.

Hän pohtii, että työ­nan­ta­japuoli näyt­tää tavoit­tel­e­van sak­salaistyylistä jous­to­työn mallia, jos­sa työn määrää säädel­lään markki­nati­lanteen mukaan. Mallista hyö­tyvät lähin­nä yri­tyk­set, jot­ka voivat helpom­min opti­moi­da tuotan­non määrää. Suomes­sa heikko­jen aiko­jen yli on per­in­teis­es­ti men­ty jous­tavasti lomau­tusten avul­la.

Opti­moin­tia voitaisi­in tehdä myös työn­tek­i­jöitä hyödyt­täväl­lä taval­la.

– Mitä jos tule­vis­sa tes-pöy­dis­sä alet­taisi­in ottaa huomioon palkan muo­dos­tuk­ses­sa myös sivu­vir­to­ja, Antti­la kysyy ja viit­taa muun muas­sa tuotan­nos­sa syn­tyvi­in raha­nar­voisi­in jät­teisi­in ja tuotan­nos­ta kerät­tävään ja myyn­tikelpoiseen dataan, eli tietoon.

MENNEESEEN EI OLE PALUUTA

Antti­la arvioi, että työ­nan­ta­jien puolelle vuosi­na 2015–2019 aset­tunut Juha Sip­ilän hal­li­tus oli vauhdit­ta­mas­sa työ­markki­noiden muu­tos­ta. Esimerkik­si työe­hto­ja heiken­tänyt kil­pailukykysopimus run­not­ti­in läpi niin san­ot­tu­jen pakko­lakien uhal­la.

– Se hen­ki jäi elämään vah­vasti työ­nan­ta­japuolel­la. Toki mon­et aje­tu­ista muu­tok­sista oli jo esitel­ty keskus­tan työre­formis­sa 1990-luvun lopus­sa, Antti­la sanoo.

Takavu­osi­na tehti­in keskitet­tyjä kolmikan­taisia työ­markki­naratkaisu­ja, mut­ta nykyään puhe on vah­vasti kään­tynyt yri­tys­ten kil­pailukykyyn.

– Suo­ma­lainen ay-liike on omak­sunut, että tuot­tavu­u­den kasvu ja kil­pailukyky ote­taan huomioon neu­vot­teluis­sa siinä mis­sä ostovoiman säi­lyt­tämi­nenkin, Antti­la sanoo.

Yhteiskun­ta­rauhan edel­ly­tys on, että liian moni ei joudu mar­gin­aali­in.

Moni työ­nan­ta­ja­jär­jestö halu­aa edelleen tehdä val­takun­nal­lisia työe­htosopimuk­sia, mut­ta työ­markki­nat ovat kokon­aisu­udessaan muu­tok­sen tilas­sa.

– Veikkaan, ettei men­neeseen ole palu­u­ta. Työ­markki­noil­la muu­tos on eri aikaista ja eri tahtista eri sopimusa­loil­la, Antti­la sanoo.

Työe­hdoista sopimisen hajau­tu­mi­nen voi tarkoit­taa myös työe­hto­jen hajau­tu­mista.

– Kun kent­tä mon­i­nais­tuu, palkkaerot tule­vat kas­va­maan ja neu­vot­te­lut käyvät han­kalam­mik­si, Antti­la sanoo.

Pitkäl­lä aikavälil­lä täl­lainen kehi­tys voi rav­is­tel­la yhteiskun­nan perustei­ta.

– Yhteiskun­ta­rauhan edel­ly­tys on, että liian moni ei joudu mar­gin­aali­in, Antti­la sanoo.

Irtiotoille löytyi vastavoima

Työ­markki­noil­la on tehty dra­maat­tisia irtiot­to­ja, joi­hin näh­den viimeisin työ­markki­nakier­ros on sujunut teol­lisu­udessa yllät­tävänkin rauhal­lis­es­ti, arvoivat yliopis­to­tutk­i­ja Paul Jonker-Hof­frén Tam­pereen yliopis­tos­ta, sosi­aalipoli­ti­ikan tutk­i­ja ja opet­ta­ja Satu Ojala Tam­pereen yliopis­tos­ta ja yliopis­tole­htori Markku Sip­po­la Helsin­gin yliopis­tos­ta.

Jonker-Hof­frén, Ojala ja Sip­po­la ovat tehneet yhdessä työ­markki­natutkimus­ta. Esimerkik­si vuon­na 2021 Teol­lisu­u­den palka­nsaa­jat TP ry julka­isi kolmikon laa­ti­man Irti keskite­tys­tä, kohti paikallista? Neljä myyt­tiä paikallis­es­ta sopimis­es­ta ‑ana­lyysin, jos­sa pure­taan väit­teitä paikallisen sopimisen parem­muud­es­ta suh­teessa yleis­si­tovi­in työe­htosopimuk­si­in.

– Kan­sain­välisessä ver­tailus­sa tulee selkeästi esi­in, että keskitet­ty jär­jestelmä on tuot­tanut pitkäl­lä aikavälil­lä yllät­tävän myön­teisen työl­lisyyske­hi­tyk­sen, Ojala ker­too.

Työ­nan­ta­ja­jär­jestöt Met­sä­te­ol­lisu­us ry ja Teknolo­gia­te­ol­lisu­us ry ovat irtau­tuneet työe­htosopimus­toimin­nas­ta ja korosta­neet paikallis­es­ti sovit­tu­jen työe­hto­jen paran­ta­van kil­pailukykyä.

– Teknolo­gia­te­ol­lisu­udel­la ja met­sä­te­ol­lisu­udel­la on argu­ment­ti­na, että ne ovat eri­ty­isiä vien­tialo­ja, joil­la pitää olla myös eriy­tyneet työe­hdot, Sip­po­la sanoo.

Julk­isu­udessa usein maalataan kuvaa, jos­sa alako­htaiset, yleis­si­to­vat työe­htosopimuk­set ovat jäykkiä ja van­hanaikaisia. Paikalli­nen sopimi­nen on näis­sä keskusteluis­sa uut­ta ja kil­pailukykyä paran­tavaa.

– Taustal­la on ide­olo­gia, että hajaut­ta­mal­la saadaan parem­paa tuot­tavu­ut­ta ja työl­lisyyt­tä. Se on uskoa, jolle ei vält­tämät­tä ole käytän­nön todis­tu­saineis­toa, Sip­po­la toteaa.

Teknolo­gia­te­ol­lisu­u­teen syn­tyi lop­ul­ta uusi yleis­si­to­va työe­htosopimus, vaik­ka vielä lokaku­us­sa 2021 neu­vot­telu­jen alus­takaan ei ollut vielä tietoa.

– Dra­maat­tis­ten kään­tei­den jäl­keen meni yllät­tävän rauhal­lis­es­ti, ja teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den isoista työ­nan­ta­jista riit­tävän suuri osa ilmoit­tau­tui uuteen yhdis­tyk­seen, Ojala sanoo.

NEUVOTTELUVOIMA ON RIITTÄNYT

Mekaanises­sa met­sä­te­ol­lisu­udessa Teol­lisu­us­li­it­to neu­vot­telee yri­tysko­htaiset sopimuk­set läh­es 200 yri­tyk­seen.

– Työn­tek­i­jäpuolel­la on yllät­tävästikin neu­vot­telu­voimaa, Sip­po­la sanoo.

Työ­nan­ta­japuolen irtiotot eivät ole heiken­täneet ay-liiket­tä, vaan vaiku­tuk­set näyt­tävät päin­vas­taisil­ta. Teol­lisu­us­li­iton jäsen­määrä on kas­vanut, ja joukkovoimal­la neu­votel­tu­jen työe­htosopimusten merk­i­tys on tul­lut aiem­paa selkeäm­mäk­si.

– Suomen ammat­tili­it­to­jär­jestelmää ei ole kuopat­tu, vaan se on pystynyt nos­ta­maan profi­il­i­aan, Sip­po­la toteaa.

Ken­tän muu­tos on ehkä hyödylli­nen potku per­suuk­si­in.

Vakaina aikoina ammat­tili­itot ovat voineet keskit­tyä alako­htaiseen työe­htosopimus­toim­intaan, joka on voin­ut jäädä kaukaisek­si työ­paikko­jen näkökul­mas­ta kat­sot­tuna. Muut­tuneessa tilanteessa ay-liike näyt­tää tulleen lähem­mäs jäseniä.

– Ken­tän muu­tos on ehkä hyödylli­nen potku per­suuk­si­in, Jonker-Hof­frén toteaa.

OSALLISUUS LUO HYVÄKSYNTÄÄ

Työ­nan­ta­japuoli on irti­sanoutunut keskite­ty­istä työ­markki­naratkaisu­ista, mut­ta esimerkik­si korona-ajan alus­sa maan hal­li­tuk­sen ja työ­markki­nakeskusjär­jestö­jen kesken löy­tyi nopeasti yksimielisyys poikkeu­saikana tarvit­tavista työ­markki­noiden väli­aikai­sista muu­tok­sista.

Kolmikan­nan kaivami­nen esi­in on siis näyt­tänyt mah­dol­liselta, mut­ta ajan kulues­sa se muut­tuu entistä vaikeam­mak­si.

– Ymmär­rys ja osaami­nen kolmikan­nas­ta heikke­nee, Sip­po­la pohtii.

Nyt näyt­tää, että ollaan siir­tymässä hal­li­tuk­sen ja työ­markki­naos­a­puolien vapaa­muo­toi­sista neu­vot­teluista kohti par­la­men­taarista pros­es­sia.

Ymmär­rys ja osaami­nen kolmikan­nas­ta heikke­nee.

– Näk­isin, että pain­opiste muut­tuu poli­ti­ikan suun­taan. Ehkä päätök­sen­teko on jatkos­sa vaikeam­paa kuin vapaasti sopi­en, Jonker-Hof­frén pohtii.

Aiem­min kolmikan­tais­es­ti on pystyt­ty kat­so­maan suuria kokon­aisuuk­sia, mikä voi jatkos­sa han­kaloitua, jos sopimi­nen ete­nee yksi asia ker­ral­laan.

– On helpom­paa sopia, kun on iso läjä asioi­ta pöy­däl­lä, Sip­po­la toteaa.

Ay-liike on tuonut vaikeillekin päätök­sille yleistä hyväksyn­tää suuren jäsen­määrän­sä kaut­ta. Jos kolmikan­nas­ta luovu­taan, voi olla tarve löytää uusia oikeu­tuk­sen keino­ja.

– Toiv­ot­tavasti valmis­telu olisi jatkos­sa osal­lis­tavaa ja laa­jaa, eikä tehtäisi nopei­ta veto­ja sinne tänne, Ojala toivoo.