Liima yhdistää Kiillon tehtailla

Hento liiman haju leijailee vastaan Kiillon polyme­roin­ti­lai­toksen rappu­käy­tä­vässä Lempää­lässä. Polyme­roija Jarmo Altonen on pyöräillyt töihin kuudeksi.

– Viime viikolla työka­verit laittoivat jugurt­ti­pur­kista räpät­timiä polku­pyö­räni pinnoihin. Kyllä huumori kuuluu työpäi­vään, Altonen toteaa.

Hän polymeroi jokai­sessa työvuo­ros­saan 10 000 kiloa disper­siota eli liiman sideainetta.

– Kemia on ihmeel­listä. Jokainen ajo on erilainen. Käytän samoja raaka-aineita joka päivä, mutta ne käyttäy­tyvät aina eri lailla.

Kun prosessi on valmis, Altonen siirtää disper­sion reakto­rista jäähdy­tys­säi­liöön. Siellä se on kahdeksan tuntia ennen kuin se siirre­tään putkia pitkin liimatehtaaseen.

–Tämä on pääasiassa valvo­mo­työtä. Liikun työvuoron aikana vain puoli tuntia, kun käyn pesemässä reaktorin. Liikkua pitää sitten töiden jälkeen.

Työnan­taja tarjoaa tennistä, padelia, jääkiekkoa, sählyä, lento­palloa ja joogaa, mutta Altosta ei ole viime vuosina treeneissä näkynyt.

– Polvet vähän juilii. Ensin leikat­tiin toinen ja nyt kiukut­telee toinen.

Kiekkot­ree­nien sijaan Altonen käy kerran viikossa työnan­tajan kustan­ta­massa fysio­te­ra­piassa. Siitä on ollut apua, hän sanoo. Lisäksi Altonen metsästää ja golfaa.

– Pistin koko e‑passini golfiin, Altonen sanoo ja kertoo, että Kiilto tukee työnte­ki­jöi­densä liikunta- ja kulttuu­ri­har­ras­tuksia jopa 400 eurolla vuodessa.

“OPIN JOKA PÄIVÄ UUTTA”

Liima­teh­taan toisessa kerrok­sessa tuotan­to­työn­te­kijä Mika Järvinen valuttaa liiman sideai­netta sekoit­ta­jaan isosta IBC-kontista. Tällä kertaa sitä tarvi­taan 340 kiloa.

– Sekoi­tamme raaka-aineet reseptin mukaan. Osa tulee putkia pitkin ja osa on konteissa. Resep­teissä lukee myös, millä nopeuk­silla liimaa sekoi­te­taan ja kuinka kauan.

Järvinen on työsken­nellyt Kiillolla 21 vuotta. Hän aloitti pakkaa­mossa armeijan jälkeen ja suoritti ensim­mäi­sinä työvuo­si­naan kemian ammattitutkinnon.

– Se oli työpaikan järjes­tämä koulutus. Sain siitä ammat­ti­taidon ja siirryin sitten pakkaa­mosta liiman­val­mis­tuk­seen vuonna 2004, Järvinen kertoo.

Opin joka päivä jotain uutta, ja haasteetkin lisään­tyivät pari vuotta sitten, kun aloitin liiman valmis­tuksen kymppinä.

Hän on viihtynyt Kiillolla hyvin eikä suunnit­tele vaihta­vansa työpaikkaa.

– Työ on mielen­kiin­toista. Opin joka päivä jotain uutta, ja haasteetkin lisään­tyivät pari vuotta sitten, kun aloitin liiman valmis­tuksen kymppinä.

Järvinen sulkee sekoit­tajan luukun, ja kone aloittaa työnsä. Kun raaka-aineet ovat sekoit­tu­neet tasai­seksi liimaksi, Järvinen ottaa siitä näytteen.

– Laadun­val­von­ta­la­bo­ra­torio tutkii sen ja antaa liimalle pakkaus­luvan, jos väri, visko­si­teetti ja ph-arvo ovat oikeissa rajoissa, hän kertoo.

UUSI KULJETIN TOI JOULUN

Ennen kuin liimat voidaan pakata, pitää niille varatut astiat etike­töidä. Tuotan­to­työn­te­kijä Laura Suominen syöttää harmaita 15 litran suora­kai­deas­tioita lavalta upouuden kuljet­timen kitaan.

– Kun tämä uusi kone tuli helmi­kuussa, olin kuin lapsi joulu­aat­tona. En meinannut malttaa kotiin lähteä, Suominen sanoo.

Eikä aikaa­kaan, kun astiat jo vilis­tävät linjastoa pitkin, ja etike­töin­ti­kone lätkii tarrat niiden molem­piin poskiin.

– Uusi kuljetin säästää olkapäitä. Se oli työnan­tajan toivekin, että sairas­pois­sao­loja olisi vähemmän, kun kone hoitaa fyysi­simmän osuuden, tuotan­to­työn­te­kijä Sari Vuori sanoo ja pinoaa linjaston toisessa päässä astioita lavalle.

Lähipäi­vinä niihin pakataan NoWo-seinäliimaa.

– Yritämme olla kaksi päivää tuotantoa edellä.

Vuori pääsi Kiillolle töihin työhar­joit­telun jälkeen vuonna 2000. Sitä ennen hän työsken­teli Viialan nahka­teh­taalla, kunnes se teki konkurssin vuonna 1995.

– Sen jälkeen olin lasten kanssa kotona, kunnes kuopus täytti kolme.

Vuoren mukaan väki viihtyy Kiillolla, eivätkä 30–40 vuoden työurat ole harvinaisia.

– Kiillon yksi vahvuus on, että täällä voi tehdä päivä­työtä ja viikon­loput ovat vapaat. Ketään ei runnota kahteen vuoroon. Pakkaa­mos­sakin teemme aamua, päivää ja iltaa.

Kiillon yksi vahvuus on, että täällä voi tehdä päivä­työtä ja viikon­loput ovat vapaat.

Myös Laura Suominen kiittelee työnan­tajaa joustavaksi.

– Pelaan amerik­ka­laista jalka­palloa ja pääsen käymään hyvin treeneissä. Etenkin pelejä edeltävät treenit ovat tosi tärkeät.

TAUOT SAA PITÄÄ

Seinä­lii­maerää varten tarvi­taan 330 astiaa. Koneen mukaan yksi astia puuttuu, Suominen toteaa.

– Varmaan yksi puuttuu, vastaa Vuori, joka on pitänyt astioista lukua.

Niinpä linjas­tolta tulee vielä yksi astia.

– Vaikka täälläkin on kiirettä, saan kuitenkin pitää tauot. Työ on paremmin rytmi­tettyä kuin edelli­sessä työpai­kas­sani piene­läinkli­ni­kalla, Suominen sanoo.

Siellä hän uupui ja päätti vaihtaa alaa.

– Opiskelin Valkea­kosken ammat­tio­pis­tossa proses­si­teol­li­suutta. Olin paperi­puo­lella, mutta tein samalla kemiankin paperit, jotta pystyn hakemaan töitä kummal­takin puolelta.

Suominen sai vakituisen paikan Kiillolta viime syksynä harjoit­telun ja oppiso­pi­muksen kautta. Nyt hän opiskelee Kiillon sisäi­sessä koulu­tuk­sessa turvallisuusvalvojaksi.

– Palkka voisi aina olla parempi, mutta omalla aktii­vi­suu­della siihen voi vaikuttaa. Jos haluaa, voi opetella uutta. Palkka­luokka nousee sen mukaan, mitä enemmän osaa.

Kun Suominen aloitti klinik­kae­läin­hoi­ta­jana, hänen palkkansa oli 1 100 euroa kuussa.

– Kymme­nessä vuodessa sain sen sellai­selle tasolle, jonka saavutin täällä kahdessa vuodessa. Minusta on ihan outoa, että minulla on säästötili.

Alanvaihto kannatti myös ihmis­suh­teiden kannalta. Kiillolta löytyi uusia ystäviä ja mies.

– Liima yhdistää, Suominen vitsailee.

TUOTANNOSSA VALTAOSA MIEHIÄ

Seinän toisella puolella pääluot­ta­mus­mies, tuotan­to­työn­te­kijä Paula Järvinen valmis­tautuu laske­maan tasoi­te­ta­pet­ti­liimaa suorakaideastioihin.

– Olen nyt toista vuotta pääluot­ta­mus­mie­henä. Asetuin ehdolle, koska halusin vaikuttaa työhy­vin­voin­tiin, tasa-arvoon ja yhden­ver­tai­suu­teen, hän sanoo.

Järvinen tuli Kiillolle 20 vuotta sitten liiman­val­mis­tuk­sessa työsken­te­levän veljensä Mika Järvisen jalanjäljissä.

– Alkuun olin kesät kotona. Vakitui­sena aloitin vuonna 2007. Sittemmin toinenkin veljis­täni päätyi tänne. Hän tosin oli välillä viisi vuotta pois, mutta palasi viime syksynä.

Asetuin ehdolle, koska halusin vaikuttaa työhy­vin­voin­tiin, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen.

Kiilto työllistää Lempää­lässä lähes 120 tuotan­to­työn­te­kijää. Järjes­täy­ty­mi­saste on yli 80 prosenttia. Työnte­ki­jöistä valtaosa on miehiä.

– Meillä on tuotan­nossa 17 naista. Heistä kaksi työsken­telee liiman­val­mis­tuk­sessa, yksi laasti­teh­taalla ja loput täällä pakkaa­mossa, Järvinen kertoo.

Hän toimii myös Forssan lattia­ta­soi­teyk­sikön ja Vantaan varaston pääluot­ta­mus­mie­henä. Niissä työsken­telee yhteensä yhdeksän ihmistä.

Kiillon Lempäälän-tehtaiden työnte­kijät kuuluvat ammat­tio­sasto 509:ään eli Tekno-Kemia Lempäälään.

– Olemme järjes­tä­mässä nimikil­pailua, jotta saamme ammat­tio­sas­tolle kuvaa­vamman nimen, Järvinen kertoo.

”Yhteistä kemiaa”

Liima­teh­taan lisäksi Kiillolla on Lempää­lässä toinenkin tehdas. Se sijaitsee kiven­heiton päässä vanhan Tampe­reen­tien toisella puolella.

Siellä tehdään sauma­laas­teja ja tasoit­teita rauta­kaup­poihin ja urakoit­si­joille. Vuonna 2006 valmis­tu­neen tehtaan siilot kohoavat 43 metrin korkeu­teen. Siiloista raaka-aine annos­tel­laan vaakojen kautta sekoit­ta­jaan ja jaetaan pakkauslinjastoille.

Yhdellä linjas­toista työsken­telee tuotan­to­työn­te­kijä Mika Järven­sivu työpa­rinsa Juha Timosen kanssa.

– Pakkaamme parhail­laan tumman­har­maata lattia­sau­ma­laastia suursä­keistä kymmenen kilon ämpäreihin, Järven­sivu kertoo.

Hän valvoo linjaston häntä­päätä. Siellä kone pudottaa laastin ämpäriin, laittaa kannen päälle ja lyö tarran ämpärin kylkeen.

– Olin aina ollut kiinnos­tunut tulemaan tänne töihin, koska asun lähellä ja olin kuullut Kiillosta pelkkää hyvää, mutta en päässyt, Järven­sivu sanoo ja pinoaa ämpäreitä trukkilavalle.

Toivot­ta­vasti minun ei tarvitse koskaan vaihtaa työpaikkaa.

Vajaa viisi vuotta sitten tärppäsi. Järven­sivu kuuli kaveril­taan, että Kiillolle haetaan työnte­ki­jöitä ja sai tältä suositukset.

– Tämä on paras työpaikka, missä olen ollut. Työnan­taja on reilu ja pitää huolta työnte­ki­jöiden terveydestä.

Järven­sivu arvostaa myös työnan­tajan tarjoamia harras­tus­mah­dol­li­suuksia, vaikka ei pienten lasten isänä olekaan niitä ehtinyt viime vuosina juuri hyödyntää. Maalis­kuussa hän kuitenkin osallistui työpaikan pilkkikisoihin.

– Se oli kyllä mukava tapah­tuma. Kaikki yhteinen tekeminen on plussaa. Se antaa paljon hyviä kokemuksia ja luo yhteistä kemiaa.

Kun lavalla on 44 ämpäriä, Järven­sivu hakee trukin, siirtää lavan varas­toon odotta­maan kyytiä maail­malle ja palaa takaisin linjas­tolle uuden lavan kanssa.

– Toivot­ta­vasti minun ei tarvitse koskaan vaihtaa työpaikkaa.

SUOJAIMET KÄYTTÖÖN

Viimeiset kolme vuotta Kiillolla on kehitetty erityi­sesti konetur­val­li­suutta, kertoo työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Aleksi Saarinen.

– Koneita on päivi­tetty ja vanhoja koneita, joita ei ole pystytty tekemään turval­li­siksi, on hävitetty. Vanhimmat käytöstä poistetut koneet ovat olleet 1980-luvulta.

Saarinen työsken­telee sähkö­asen­ta­jana kunnos­sa­pi­dossa. Hän toimii nyt toista kautta työsuojeluvaltuutettuna.

– Siksi minä tähän lähdinkin, kun työtur­val­li­suus kuuluu myös omaan ammat­tiini. Nyt pystyn vaikut­ta­maan siihen entistä enemmän.

Seuraa­vaksi kehitämme työer­go­no­miaa, ja työnte­ki­jöiden suojain­kou­lu­tukset alkoivat maaliskuussa.

Työnan­taja suhtautuu Saarisen mukaan positii­vi­sesti hänen ehdotuk­siinsa, mutta jos niistä aiheutuu isoja kustan­nuksia, eivät ehdotukset tahdo edetä.

– Seuraa­vaksi kehitämme työer­go­no­miaa, ja työnte­ki­jöiden suojain­kou­lu­tukset alkoivat maalis­kuussa. Suojain­toi­mit­tajan koulut­taja käy joka osastolla.

Työnte­kijät käyttävät suoja­la­seja tunnol­li­sesti, mutta hengi­tys­suo­jaimet ja paksut kumihanskat tuppaavat osalta unohtu­maan, Saarinen sanoo.

– Suojaimia on kaikki kaapit aina vääräl­lään. Olen muistut­tanut esimiehiä, että he vahti­sivat suojainten käyttöä paremmin. Valvonta on kuitenkin heidän vastuullaan.

KIILTO OY

PERUSTETTU 1919
KOTIPAIKKA Lempäälä
PÄÄOMISTAJAT Erkki Solja ja lapset Eeva ja Ville Solja
TUOTANTO Teolli­suuden liimat, palones­to­tuot­teet ja raken­ta­misen tuotteet kuten laastit, tasoit­teet ja lattiapäällysteet
HENKILÖSTÖ 214 työnte­kijää, joista tuotan­nossa 117
LIIKEVAIHTO 70,3 miljoonaa (2020)