Haalis­tunut tulevaisuus

Sekasin-chat on valta­kun­nal­linen ja ilmainen keskus­te­lua­lusta 12–29-vuotiaille. Sekasin Kollek­tiivin toimin­nan­joh­taja Satu Raappana kertoo, että vastaajia on 1 900, puolet heistä alan ammat­ti­laisia, puolet koulu­tet­tuja vapaa­eh­toisia. Korona on lisännyt nuorten yhteydenottoja.

– Viime vuonna tuli 170 000 yhtey­den­ottoa ja 28 000 keskus­te­lijaa pääsi läpi. Kevyistä aiheista puhut­tiin harvoin.

– Huolien kärjessä on paha olo, jonka sisällä on masen­nusta, ahdis­tu­nei­suutta ja pelkoa. Toisena kärkiai­heena ovat ihmis­suh­teet, niin perhe‑, kaveri- kuin parisuh­teetkin. Joka kymme­nen­teen keskus­te­luun liittyy itsetu­hoisia ajatuksia.

Eniten Sekasin-chatissä vierailee toisaalta 15–17-vuotiaita, toisaalta 20–24-vuotiaita. Nämä ovat ikäkausia, jolloin siirry­tään ehkä uudelle opinas­teelle, jopa vieraalle paikka­kun­nalle, ja halutaan itsenäistyä vanhem­mista, löytää uusi kaveri­piiri. Korona­ra­joi­tukset ovat vieneet monilta mahdol­li­suudet tähän.

– Nuoruuden tarkoitus on löytää vastaus siihen, kuka minä olen ihmisenä, kuka minä olen suhteessa muihin. Pystynkö, valmis­tunko, jaksanko? Nyt vertais­kon­taktit puuttuvat. On vaikea jaksaa, on vaikea jatkaa opintoja, Raappana kuvailee nuoruu­teen erityi­sesti liittyvää etsintää ja tarvetta vertaisryhmään.

MITÄ ON TEHTÄVISSÄ?

Sekasin-chatin toimin­nan­joh­taja ei halua arvos­tella korona­pan­de­mian rajoi­tuksia Suomessa, vaikka lapset tai nuoret eivät useim­miten sairastu vakavaan tautiin. Mutta hän toivoo, että kaikkein viimei­sim­mäksi rajoi­tusten pitäisi koskea lapsia ja nuoria, heidän koulu­jaan ja harrastuksiaan.

Chatti­linjan palaute kertoo Raappa­nasta sen, mitä nuoret ovat janon­neet niin ennen koronaa kuin koronan aikana.

– Nuoret sanovat usein keskus­telun päätteeksi: kiitos kun kuuntelit mua, kiitos kun uskoit muhun ja olit mulle niin ihana. Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Keskus­telu voi saada nuoren uskomaan, ettei hän ole huono ja että tästäkin ajasta selvitään.

Suomi vaatii hyvin varhai­sessa vaiheessa nuorelta suunni­tel­mal­li­suutta ja opiske­lu­va­lin­toja. Sosiaa­lisen median paine vielä vaatii, että pitää koko ajan suorittaa ja olla valtavan dynaaminen.

– Eivät kaikki nuoret pysty tässä elämän­vai­hees­saan suunni­tel­mal­li­suu­teen. Monelle nuorelle riittäisi, että ollaan selvitty hengissä tästä poikkeus­a­jasta, Raappana kuvailee.

Nuori tarvitsee jonkun, joka kuuntelee ja kannat­telee hetken.

Käytännön tukimuo­doista tärkeim­piin kuuluvat Raappa­nasta Sekasin-chatin tapaiset palvelut, joissa nuori saa itse määri­tellä avun tarpeensa eikä häntä leimata. Oppilai­tosten kannat­taisi rakentaa yhtei­söl­listä opiske­lu­huoltoa, jolloin kaikki aikuiset pystyvät kohtaa­maan nuoren. Raappana toivoo resurs­seja myös ”digipol­kuihin”, sillä osa nuorista saattaa tarvita diagnoosia ja ammat­ti­laisten hoitoa.

– Kaikki nämä 170 000 nuorta eivät tarvitse diagnoosia eivätkä psykiatria paikalle. Meidän viiden vuoden kokemuk­semme ja kriisi­pu­he­li­mien vuosi­kym­menten kokemus osoit­tavat, että nuori tarvitsee jonkun, joka kuuntelee ja kannat­telee hetken. Siitä voidaan sitten lähteä eteenpäin.

Valoa näkyvissä, mutta miten hitsata etänä?

– Niillä, joiden opiskelu on takunnut jo aiemmin, on se etäope­tuk­sessa takunnut vielä pahemmin. Jos opiske­lu­mo­ti­vaatio on ollut vähän siinä ja tässä, niin sitten se vähäkin motivaatio on hälven­tynyt. Mutta osalla opiskelu on mennyt ihan hyvin eteen­päin ja opinto­suo­ri­tuksia on tullut.

Mikael Kölhin mielestä ammat­ti­kou­lussa opiske­le­vien menes­ty­minen on jakau­tunut entistä pahemmin kahtia. Kölhi on Teolli­suus­liiton nuori­so­jaoston puheen­joh­taja ja Hyvin­kään Konec­ra­nesin asentaja, mutta tällä haavaa hän on opinto­va­paalla tähtäi­mes­sään yhtei­sö­pe­da­gogin tutkinto. Työhar­joit­te­lus­saan SAKKI ry:ssä, eli ammat­tiin opiske­le­vien etujär­jes­tössä, Kölhi auttaa ja tukee ammat­ti­kou­lussa opiske­levia nuoria.

– Osalle etäopetus on tuonut yksinäi­syyttä. Ja korona-aika kyllä näkyy. Työhar­joit­te­lu­paik­kojen saaminen on vaikeaa. Ja vaikka sellaisen saisikin, saako siellä kuiten­kaan tehdä oman alan töitä? Tämä haastaa valmis­tu­misen. Kirjoilla olevien opiske­li­joiden määrä on noussut, ja valmis­tu­neiden laskenut.

– Ammat­tiin opiske­le­minen on hyvin konkreet­tista tekemistä. Jos ei hitsaa­maan pääse, niin ei sitä etänä­kään pysty opiske­le­maan, Kölhi huomauttaa.

Tunnelin päässä on Kölhin mielestä kuitenkin nyt valoa, kun korona­ti­lanne näyttää olevan hellit­tä­mässä ja yhä enemmän palataan lähio­pe­tuk­seen. Hän on nähnyt, että nuorta pysty­tään autta­maan konkreet­ti­silla toimilla.

– Olen ollut vastuu­opet­tajan työpa­rina. Ollaan opiske­li­ja­läh­töi­sesti pilkottu tehtäviä pienem­piin osiin, jotta opiske­lija pääsee alkuun. Neuvo­taan, miten suunni­tel­laan arkea ja tehdään kalen­teria. Raken­ne­taan verkostoa työhar­joit­telua varten, Kölhi kuvaa autta­misen apuvälineitä.

Tämä on ollut oppimisen matkaa kaikille.

Kölhin mielestä koronasta on opittu se, että digitaa­lisia opetus­vä­li­neitä voidaan ja pitääkin käyttää myös tulevaisuudessa.

– Tämä on ollut oppimisen matkaa kaikille, vaikka koulu­laitos ei ollut alun alkaen valmis tällai­seen massii­vi­seen etäope­tuk­seen. Digitaa­li­suuden käyttö tulee lisään­ty­mään ja helpot­tu­maan. Tämä vahvistaa sitä yksilöl­listä polkua, mitä amiksissa tullaan kulke­maan, Kölhi uskoo.

LIITOSTA ”OMA PORUKKA”?

– Toivon ja uskon, että jos korona-aikana ei ole päässyt kouluun eikä ole löytänyt omaa ryhmää tai porukkaa, sellaisen voi löytää Teolli­suus­liiton nuorten tapah­tu­mista, sanoo liiton nuori­so­toi­mit­sija Petteri Matteinen.

Koronasta huoli­matta viime syksynä päästiin järjes­tä­mään Murikassa teolli­suus­nuorten Tenu-päivät ja webinaa­reissa on annettu työka­luja työn hakemi­seen ja itsestä huolehtimiseen.

Matteinen toteaa, että nuori­so­jaoston jäsenet toimivat aktii­vi­sesti omilla työpai­koil­laan osallis­tuen laajasti muuhunkin toimin­taan samoin kuin soitte­lu­rin­keihin. Nykyisin liitosta soite­taan ammat­tiin valmis­tu­ville opiske­li­ja­jä­se­nille alkuvuo­desta, keväällä ja syksyllä.

– 50–60 prosent­tiin soitoista vasta­taan, mutta 99 prosenttia vastaa­jista suhtau­tuvat soittoon positiivisesti.

– Kysymme valmis­tu­mi­sesta, onko töitä löytynyt tai miten ne ovat lähte­neet käyntiin. Totta kai kuunte­lemme, kun nuorella on kerrot­tavaa, ja siinä on usein noussut esiin opintojen pitkit­ty­minen, Matteinen kertoo korona-ajan vaikutuksista.

Esimer­kiksi vuonna 2019 Stadin ammatti- ja aikuis­opiston opiske­li­joista opintonsa keskeytti 8,4 prosenttia opiske­li­joista, kun korona­vuonna 2020 niin teki 12,7 prosenttia. Sitä ei voi tietää, onko kyseessä vain korona.

Jos valmis­tu­misen jälkeen ei ole löytynyt töitä, Matteinen kertoo nuorelle, että Tatsi ry järjestää toimintaa ammat­ti­liit­tojen työttö­mille jäsenille. Nuorelle yrite­tään muutenkin antaa aina neuvoja eteen­päin, toimit­sija vakuuttaa.

PELOT JA PANDEMIA

Työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Marjut Lumijärvi Teolli­suus­lii­tosta sanoo, että ”onhan se vähän outoa”, että rajoi­tus­toi­mien tietyssä vaiheessa kapakoissa sai käydä nautti­massa alkoholia, mutta nuori­soas­teen ja korkea­kou­lujen opetusta rajoi­tet­tiin. Opetta­jien ammat­ti­liitto OAJ ja majoitus- ja ravin­tola-alan etujär­jestö Mara ovat olleet kärkkäitä ottamaan kantaa siihen, miten pande­miaa tulisi hoitaa.

– Pelot omasta tervey­destä tai omasta toimeen­tu­losta ovat varmasti niitä asioita, jotka tässä takana jylläävät, asian­tun­tija arvioi.

Lumijärvi iloitsee siitä, että maan hallitus on taas poistanut työttö­myys­turvan omavas­tuu­päivät helpot­taen näin työttö­mien ja lomau­tet­tujen tilan­netta. Hän painottaa myös, että hallitus on kehot­tanut pitämään lasten harras­tukset pääsään­töi­sesti auki ja nuorimmat ikäluokat, eli 1–3‑luokkalaiset, ovat olleet koko ajan lähiopetuksessa.

Eihän erityistä tukea tarvit­sevia löydetä, jollei kaikille tarjota palveluja!

Lumijär­vestä kuulostaa puoles­taan ”keski­pa­halta”, kun joissain kunnissa luovut­tiin määrä­ajaksi koulu­laisten terveys­tar­kas­tuk­sista. Henki­lö­kuntaa on siirretty esimer­kiksi antamaan koulu­lai­sille korona­ro­ko­tuksia. Lumijärvi muistuttaa, että tarkas­tuk­sissa tavataan koko ikäluokka.

– Tässä on samaa kuin neuvo­la­toi­min­nassa. Eräs polii­tikko ehdotti aikanaan, että ei tarjota kaikille neuvo­la­käyn­tejä vaan vain niille, jotka tarvit­sevat erityistä tukea. Mutta eihän erityistä tukea tarvit­sevia löydetä, jollei kaikille tarjota palve­luja! Lumijärvi selventää hyvin­voin­ti­val­tion periaat­tei­siin kuuluvaa toimintamallia.

Joille­kuille koulu­lai­sille on käynyt niin, että etäopetus on toiminut paremmin kuin lähiopetus.

– Se on asia, jota pitää kouluissa miettiä. Miksi näin?

SYNTYYKÖ HYÖTYÄ VAI HAITTAA?

Niin Suomesta kuin maail­mal­takin on alkanut kuulua katumusta siitä, että lasten ja nuorten koulun­käyntiä ja harras­tuksia on rajoi­tettu korona­pan­de­mian aikana. Esimer­kiksi THL:n Mika Salminen on sanonut: ”Ei ole oikeasti kunnolla arvioitu, minkä­laiset haitat on siitä, että opiske­lijat ovat etäopin­noissa kiinni vuosi­kau­palla… Mikä on se lasku, mikä siitä tulee?”(HS 5.2.)

Englan­nissa puoles­taan kansan­ter­veys­tie­teen profes­sori Allyson Pollock on kertonut katuvansa sitä, ettei hän vastus­tanut voimak­kaasti koulujen sulke­mista, sillä lapsilla on kaikkein pienin riski sairastua. ”Koulujen sulke­misen toinen kierros oli lapsille katastrofi.” (The Guardian 5.2.)

– Uskon, että kaikki ovat tehneet parhaansa tämän kummal­lisen tilan­teen äärellä. Mutta sitä toivoisin, että mietit­täi­siin (rajoi­tusten) mielen­ter­veys­vai­ku­tuksia. Miten tärkeää on jopa aikui­selle se, että hän saa harrastaa ja purkaa arjen stressiä ja tuntei­taan. Nuoruuden kehitys­vai­heessa harras­tuk­silla ja vertais­suh­teilla on vielä erityinen tehtä­vänsä, sanoo Anniina Pesonen, MIELI ry:n varhais­kas­vatus- ja koulu­työstä vastaava päällikkö.

Päivä­ko­deissa ja kouluissa aikui­setkin uupuvat hektisten uudis­tusten ja vaati­musten takia, ja se heijastuu lapsiin ja nuoriin. Nuorten ahdis­tu­nei­suus on nähty jo ennen koronaa, vaikka pandemia rajoi­tuk­si­neen on vaikeut­tanut tilannetta.

Pesonen toivoo, että päivä­ko­teihin ja kouluihin saadaan järkevät ryhmä­koot ja riittävät resurssit. Mielen­ter­veys tarkoittaa koko yhteisön ja kouluis­sakin koko henki­lö­kunnan hyvin­vointia ja arjen tekoja. Kouluissa jokai­sella aikui­sella pitäisi olla aikaa pysähtyä ja kuunnella.

– Nuoruu­teen kuuluu haahuilu. Nuorelle pitää antaa kasvun rauha. Pärjää­mi­seen keskit­tyvän kulttuurin sijasta nuorille pitäisi vakuuttaa, että jokai­selle löytyy oma polku.