Henna Hänninen: ”Milloin minusta tuli ei-ujo?”

Ujoudessa ei tietenkään ole mitään paheksuttavaa eikä se ole vika, joka pitäisi ihmisessä korjata. Pääluottamusmiehelle se ei ehkä kuitenkaan ole kaikkein toivottavin ominaisuus.

– Olen saanut itsevarmuutta ja hyviä kaverisuhteita. Olen saanut apua ja tukea ja tuntenut suurta yhteisöllisyyttä, kuvaa ammattiyhdistysliikkeen merkitystä lähettämötyöntekijä, pääluottamusmies Henna Hänninen.

Akaassa, Fläkt Group Finland Oy:ssä työskentelevä Hänninen kertoo, että nuorena hän haaveili lentoemännän urasta.

– Kävinkin Finnairilla pääsykokeissa, mutta se taisi tyssätä siihen, etten osannut vastata ruotsiksi, kun vaihdettiin lennosta suomesta ruotsiksi. Jännitti niin hirveästi.

– Ja luokan edessä puhuminen oli ihan kauheaa, Hänninen kuvailee omaa nuoruudenaikaista itseään.

Lukion papereilla ei olisi varmaankaan päässyt ammattikorkeakouluun, joten Hänninen luki itsensä ensin merkonomiksi Valkeakosken ammattiopistossa. Sieltä hankittu mainio todistus aukaisi Hämeenlinnan ammattikorkean ovet. Hänestä piti tulla tietojenkäsittelyn ammattilainen.

– IT-alasta puhuttiin, että se on tulevaisuutta. Että sillä ihmiset tienaa ihan hirveästi ja että aina tulee riittämään töitä, Hänninen kuvaa 2000-luvun taitteen hypetystä.

Sittenhän IT-kupla puhkesi. Hännisen tradenomi-opinnot vielä vähän venyivät, kun piti opiskelun ohessa olla aina tilaisuuden tullen tienaamassa rahaa. Työpaikka oli samainen Fläkt Group, ilmanvaihtolaitteita valmistava yritys, joka aiemmin tunnettiin perheyritys Lapinleimuna.

KESÄTÖISTÄ LOPULTA ”TETRIKSENPELAAJAKSI”

– Tulin isän siivellä kesätöihin 15-vuotiaana. Isäni oli yrityksessä melkein 40 vuotta remonttimiehenä, Hänninen kertoo verenperinnöstä ja polustaan töihin Fläktille, syntymäkunnan tärkeälle työnantajalle.

Yrityksen palveluksessa tuli joulukuussa täyteen 15 vuotta, Hänninen kertoo.

– Olen tehnyt vuosien mittaan kaikenlaista. Olen opetellut monen tiimin työt, sekä kehotuksesta että omasta halusta.

Kokemusta on kertynyt niin pakkotahtisesta kokoonpanotyöstä kuin kiireapulaisuudesta maalaamossa. Mieluisinta on kuitenkin itsenäinen ja vastuullinen työ lähettämön ainoana työntekijänä.

– Kaikkein eniten olen tykännyt tästä nykyisestä työstäni. Minusta on ihanaa ”pelata tetristä” joka päivä! Miten saan kaiken mahtumaan nätisti rekkaan? Minkälaisen lavan voi laittaa toisen päälle ja mikä laitetaan alimmaiseksi?

Rekka lähtee joka päivä yrityksen logistiikkakeskukseen Turkuun, mutta Hänninen vastaa siitäkin, että suoraan asiakkaalle matkaavat lähetykset pääsevät perille. Hänen tontillaan ovat myös sekä Suomeen että ulkomaille lähtevät postit.

MIKÄ SAI AY-AKTIIVIKSI?

– Sipilän hallitus.

Hänninen oli liittynyt heti keväällä 2007 liiton jäseneksi, kun hänet oli vakinaistettu edeltävänä joulukuuna. Mutta varsinaiseen ay-toimintaan Hännisen sai lähtemään vasta Juha Sipilän hallitus. Sipilän niin sanottuja pakkolakeja vastustettiin suuressa mielenosoituksessa Helsingissä syyskuussa 2015.

– Oli hienoa olla mukana. Siellä tunsi yhteisöllisyyttä tosi paljon. Tuli olo, että kyllä me teille vielä näytetään, Hänninen kuvailee.

Kiky kylläkin tuli, kun ay-liike suostui nielemään pakkolakien purkamisen ehtona olleen 24 tunnin palkattoman työajan lisäyksen. Hänninen on tosin edelleen sitä mieltä, että ”porukat olisivat olleet valmiit tappelemaan ja pitkään” kiky-tunteja vastaan, jos joukkovoiman näyttämistä olisi jatkettu. Omalla työpaikalla tuo ”veret kiehauttava” ilmaistyö muuntui kuitenkin onneksi vain 8 tunnin maalaushommiksi ja hätäensiapukurssiksi.

– Virolaisen Mikko nappasi minua siellä mielenosoituksessa hartiasta kiinni ja pyysi, että tulisin ammattiosaston hallituksen seuraavaan kokoukseen. Ihan vain katselemaan ja kuuntelemaan.

Heikomman puolta on pidettävä ja vääryyteen on puututtava.

Hänninen muistelee, että taisipa paikallisena ay-vaikuttajana tunnettu Virolainen, nykyinen liiton aluetoimitsija, houkutella häntä mukaan lauseella: ”Kun olet tuollainen terrieri…”

Peräänantamattomuutta ja päättäväisyyttä, niitä Hännisestä löytyy.

– Heikomman puolta on pidettävä ja vääryyteen on puututtava. Niitä periaatteita olen yrittänyt omassa toiminnassani noudattaa.

Muut ammattiyhdistysliikkeessä toimivat ihmiset ovat Hännistä terrierin työssä auttaneet, sen hän auliisti toteaa. Ja sitten on vielä Murikka!

MURIKKA – IHMISEN PARAS PAIKKA

– En voi varmaan tarpeeksi kehua Murikkaa. Sinne menee kuin kotiinsa. Ja siellä tuntemattomatkin ovat tuttuja.

– Rupesin kurssittamaan siellä itseäni, enkä tiedä ihmiselle parempaa paikkaa kuin se, Hänninen hehkuttaa.

Pääluottamiesmiehen pestiin kesken kauden varapääluottamusmiehen paikalta syyskuussa 2019 noussut Hänninen sanoo, että Murikassa jos missä tuntee yhteisöllisyyttä.

– Kaikki ovat samanhenkisiä. Autetaan kaveria, tunsit hänet tai et. Siellä on todella helppo olla, sillä kaikki painivat samojen asioiden ja vaikeuksien kanssa. Ja jos joku toinen on jo saman asian kohdannut, häneltä voi saada hyviä neuvoja siitä, miten asia kannattaisi hoitaa.

– Voit kysyä tyhmiäkin kysymyksiä. Tai niin no, tyhmiä kysymyksiä ei edes ole, Hänninen naurahtaa.

Rupesin kurssittamaan siellä itseäni, enkä tiedä ihmiselle parempaa paikkaa kuin Murikka.

Murikan kursseilla syntyy ystävyyssuhteita.

– Siitä kertoo sekin, että voidaan jo etukäteen sopia, mille kurssille mennään taas yhdessä.

Murikasta löytyi myös parisuhde, Hänninen paljastaa.

Hänninen haluaa muistuttaa vielä kaiken hyvän päälle siitä, että teollisuusliittolaisten ikiomassa opistossa henkilökunta on osaavaa ja ottaa kaikki huomioon.

– Murikan opettajat ovat ihan tavattoman ammattitaitoisia, pääluottamusmies kehuu.

AMMATTIOSASTO PUNNITAAN NYT?

Etelä-Pirkanmaan teollisuustyöväen ammattiosasto 169:ään kuuluu myös Toijala Works. Juuri haastattelua edeltävänä iltana liekit ovat alkaneet niellä paikkakunnan suurimman työnantajan hallia. Haastattelupäivänä koko halli on jo menetetty. Hännisen asuinkerrostalon lumista pihaa pilkuttavat noki ja savunhajuiset, epämääräiset roskat ja riekaleet palon jäljiltä, vaikka matkaa hallille on runsas kilometri.

– Lieskat näkyivät puitten latvojen yli ja ikkunat helisivät, kun kaasupullot räjähtelivät, Hänninen kertoo edeltävästä illasta.

Toijala Worksin työntekijöillä on nyt vaara jäädä työttömiksi.

– Minun työpaikkani ihmiset ovat todella huolissaan ja toistelevat, että kunpa voisimme jotenkin auttaa.

Ammattiosasto 169:n yhteenkuuluvuus ja keskinäinen tuki tulevat ehkä koetelluiksi juurikin tällä hädän hetkellä. Toimiin on jo ryhdytty ja siinä keskiössä on ammattiosaston toimisto, Metallikellari.

– Toijala Worksin pääluottamusmies voi perustaa sinne väliaikaisen vastaanoton, jonne ihmiset voivat tulla. Kysymyksiä on nyt varmasti niin monta kuin on työntekijää, Hänninen kertoo ammattiosaston ensiavuksi tarkoitetuista suunnitelmista.

Ammattiosasto ja sen Metallikellari ovat myös Hänniselle itselleen tärkeitä. Kellari on ”päämaja”. Se on entinen pieni teatteri, jossa on joskus toiminut myös vapaaehtoisten pyörittämä selviämisasema. Nyt se on luottamusmiesten vaikeuksista-selviytymisen-asema, jossa työpaikkojen kiperiin kysymyksiin ja taisteluihin saa välittömästi vertaistukea.

– Siellä on meidän omalta työpaikaltamme kaksi muuta, mutta käymme hallituksen kokouksissa aina kaikkien työpaikkojen kuulumiset läpi.

Hänninen toteaa, että hallituksen jäsenten yhteydenpito on tiivistä. Yhteiset illanvietot tai juhannusjuhlat eivät ole harvinaisuus. Tuhannen jäsenen ammattiosasto on muutenkin todella virkeä. On kaikille jäsenille avoimia perhepäiviä, ay-koulua, pilkkikisoja ja pikkujouluja.

Ei tarvitse olla tietynlainen ihminen, jotta voisi osallistua ammattiyhdistysliikkeen toimintaan. Tätä Hänninen tähdentää ja kehottaa olemaan uskomatta valtavirtalehdistön luomaa kuvaa ammattiyhdistystoiminnasta.

– Iltapäivälehdet kirjoittavat ihan hirveää roskaa. Näkökulma on aina työnantajan, Hänninen puuskahtaa.

Pääluottamusmies kuvaa, että ”kauhu ja pelko” oli valtava, kun työntekijöille alkoi tällä neuvottelukierroksella valjeta, mitä kaikkea tapahtuisi, jos työehtosopimusta ei lainkaan solmittaisi. Kyse kun ei ole vain palkankorotuksista, vaan pekkasista, äitiys- ja isyysvapaista, palkallisesta sairauslomasta, arkipyhäkorvauksista… Aina vain jatkuvan listan etuudet taataan nykymuodossaan vain työehtosopimuksissa, ei laeissa.

KOKEMUS JA KIITOS KANTAVAT

– Kokemus tuo kovuutta. Taisi aikoinaan olla [silloinen Metalliliiton toimitsija] Holapan Heikki, joka minulle niin sanoi. Ja totta se on. Enää minua ei niin helposti lyödä maihin, Hänninen toteaa ja jatkaa, että nykyisin hän uskaltaa muistuttaa insinöörejä siitä, että kaikkiin töiden muutoksiin ja suunnitelmiin kannattaisi ottaa mukaan ne aidot asiantuntijat, kyseisen työn tekijät.

Ei kissa kiitoksella elä, väittää vanha sanonta. Mutta meidän muidenkin ihmisten tavoin, kyllä pääluottamusmies kiitoksella aika pitkään elää. Hänninen sanoo, että ohimennen kuultu lause ”ton teit hyvin” tai ”pidä toi” auttaa jaksamaan. Hän kertoo myös lähes liikuttuneena, miten eräs töistä irtisanoutunut nuori mies kävi jättämässä hänelle lähettämön koppiin suklaata ja pienen post-it-lapun, jossa luki ”Kiitos”.

Ja sitten ovat tietysti ne toiset ay-aktiivit. He ovat osaltaan kantaneet ujoa Hennaa sinne Murikan isoon auditorioon.

– En tiedä, missä vaiheessa minusta tuli ei-ujo. Mutta viimeisin esimerkki on se, kun nousin siellä luottamusmiesten seminaarissa ylös ja esittelin itseni koko porukalle. Eikä minua jännittänyt yhtään.