Ympäristö muuttuu – liitto toimii

Ammattiliiton toiminnan kivijalat ovat korkea järjestäytymisaste ja kattava luottamushenkilöiden verkosto. Niiden turvin liitto pärjää neuvottelu- ja edunvalvontaosapuolena toimintaympäristön muuttuessa ja vaikeissakin olosuhteissa. Tämä on jo koettu ja nähty ammattiliittojen voimakkaan kasvun ja nousun vuosikymmeninä 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin työntekijöiden asiaa ryhdyttiin edistämään monin tavoin puutteellisissa olosuhteissa. Teollisuusliiton toimintaympäristö on siihen nähden valmiimpi. Sen resurssit ovat suuremmat kuin työntekijöiden edunvalvojilla aikaisemmin.

Siinä on yleinen tausta, jota vasten Metsäteollisuus ry:n ilmoitusta lopettaa työehtosopimustoiminta voimassa olevien sopimuskausien päätyttyä on hyvä peilata.

Työnantajien etujärjestön päätös siirtää työehdoista sopiminen mekaanisessa metsäteollisuudessa ja bioteollisuudessa yrityskohtaiseksi ja työpaikoilla tapahtuvaksi toiminnaksi on vakavasti otettava linjanmuutos. Sen seuraukset ovat vielä vaikeasti ennustettavissa.

Tilanne ei kuitenkaan räjähdä käsiin. Työehtosopimukset ovat voimassa. Niiden mukaisesti toimitaan sopimuskausien päättymiseen asti. Mekaanisessa metsäteollisuudessa se tarkoittaa vuoden 2021 loppua. Teollisuusliitolla on näin ollen noin vuosi aikaa suunnitella ja valmistella tarvittavat ratkaisut ja toimenpiteet jäsenten etujen ajamiseksi myös yrityskohtaisessa sopimisessa. Tämä työ on jo käynnissä.

Paikallista sopimista on harjoitettu työpaikoilla työehtosopimusten pohjalta jo pitkään ja usein menestyksekkäästi niin, että saavutetut ratkaisut ovat hyödyttäneet työnantajia ja työntekijöitä. Siinä työssä keskeisiä toimijoita ovat olleet ja edelleen ovat liiton kouluttamat asiansa osaavat luottamushenkilöt.

Yrityspuolella tilanne on toisenlainen. Lopulta vain melko harvoilla yrityksillä on omaa korkeatasoista osaamista työehdoista neuvottelemiseksi ja sopimiseksi. Metsäteollisuuden valitsemalla tiellä yksi iso muuttuja on se, että työrauhasta neuvotteleminen siirtyy työpaikoille. Vaikka tämän nähtäisiin työnantajien näkökulmasta palvelevan metsäteollisuuden konsernien intressejä, voidaan kysyä, palveleeko toimintamalli pienempien yritysten tarpeita?

Luottamusmiesvaalit käydään Teollisuusliiton sopimusaloilla marras- ja joulukuussa. Erinomainen tavoite on saada luottamusmies jokaiselle työpaikalle. Sen rinnalla järjestäytymisasteen kohottaminen, eli uusien jäsenten saaminen liittoon, on olennainen tavoite ja tehtävä. Etenkin työpaikkakohtaisessa sopimisessa tarvitaan kaikki työntekijät samaan joukkueeseen.


PETTERI RAITO
Päätoimittaja

AVAAJA: Meinaatko, että yksin pärjäisit?

Vastapäätä istuu puvussaan konsernin toimitusjohtaja. Rinnalla on juristi, vielä kovempi luu. Saman pöydän ääressä istut haalareissasi sinä. Taiteilet tuolin reunalla ja yrität tinkiä itsellesi pekkaset, oikeuden sairausloman palkkaan ja sitten, jos kantti vielä kestäisi, lomarahat. Olisiko helppoa?

AVAAJA kysyy ajankohtaisesta tai muuten tärkeästä aiheesta asiaa tuntevalta ihmiseltä. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi juttua julkaisussa Teollisuusliiton Facebookissa tai Twitterissä (14.10. alkaen). Ehdota palstalle aihetta tai haastateltavaa sähköpostilla.

Ammattiliitot ovat olemassa siksi, ettei kukaan meistä jäisi yksin sille tuolin reunalle.

– Työpaikan asioista ja työehdoista minä aina lähden. Ammattiyhdistysliike on sitä, että työpaikan asioita ratkaistaan ja että jokainen pääsee osallistumaan ja vaikuttamaan.

Teollisuusliiton järjestäjä Vesa Niininen rakentaa ammattiyhdistysliikkeen perusjalkaa. Tämä perusjalka on sitä, että työpaikalla liitytään liittoon, valitaan luottamusmiehet ja lähdetään yhdessä ratkomaan ongelmia. Niininen on nähnyt, että kannattaa aloittaa juuri siitä, mikä hiertää työpaikalla päivästä toiseen.

Vesa Niininen

– Järjestämisessä kyse on totisesta edunvalvonnasta. Ongelma voi liittyä työehtosopimuksen noudattamiseen tai johonkin muuhun työpaikan asiaan, joka vaivaa ihmisiä päivittäin, Niininen kuvailee.

Työntekijät on saatava vakuuttumaan omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa. Luottamus kasvaa, kun työpaikan ongelma on ratkaistu joukkovoimalla.

– Ei nyt tarvitse kaikkein hurjimmilla vaatimuksilla lähteä liikkeelle. Kun edunvalvontakysymys on realistinen, yleensä työnantaja suostuu. Ja harva työnantaja on niin hölmö, että kieltäytyy, jos työntekijöiden osallistuminen on vahvaa ja järjestäytymisaste huitelee 80 pinnassa.

– Työnantaja voi lähteä uhkailemaan tai yrittää harjoittaa esimerkiksi klassista hajota ja hallitsee -taktiikkaa. Yritetään saada osastot toisiaan vastaan, tai annetaan pikku suosionosoituksia joillekin työntekijöille. Tämä pitää käydä työntekijöiden kanssa läpi, jotta he huomaavat mistä on kyse.

TYÖEHTOJA EI VAIN ”OLE”

Joukkovoiman laki pätee niin valtakunnan tasolla kuin yksittäisessä työpaikassa. Suomessa ei laki takaa juuri mitään. Kaikki on sovittu työehtosopimuksissa eli tesseissä. Eri ammattiliitot solmivat ne vastaavien alojen työnantajaliittojen kanssa. Vain liittymällä liittoon työntekijät voivat taivuttaa työnantajapuolen siihen, että se ylipäänsä lähtee neuvottelemaan.

– Koko tes-järjestelmä, vähimmäispalkat ja palkankorotukset, luottamusmiesjärjestelmä, lomarahat, pekkaset, sairausajan palkat ja vuorolisät. Joka ikinen näistä eduista on työntekijöillä vain siksi, että niistä on neuvottelemalla sovittu, Niininen vääntää rautalankaa.

YTK eli Loimaan kassa on vain ja ainoastaan työttömyyskassa. Halvalla ei hyvää saa – eikä varsinkaan säällisiä työehtoja. Eikä Loimaalta kukaan soita ja kysele kuulumisia. Niininen kertoo, että hän järjestäjänä toimii työpaikan työntekijöiden ja luottamusmiesten tukena. Hän on soitellut ja kysellyt kuulumiset työpaikkakampanjan jälkeenkin.

JOS SOPIMISTA EI OLISI…

– Iso pääoma ottaisi vallan. Suuret yritykset määrittäisivät aivan kaiken. Eivät pienyrittäjät sitä valtaa saisi, Niininen ampuu alas pikkuyrittäjien isoja kuvitelmia ay-liikkeen ja sopimisen kulttuurin musertamisesta.

– Katsokaa, mitä tapahtuu rakennuspuolella. Suuret rakennusfirmat käyttävät kovaa valtaa suhteessa PK-yrityksiin, järjestäjä toteaa.

Tämä kurinpito jalkautuu lopulta hyväksikäytöksi. Jopa Stadionin korjauksen kaltaisissa julkisissa hankkeissa alihankintaketjujen viimeisistä lenkeistä löytyy oikeudettomia, järkyttävällä tavalla hyväksikäytettyjä ulkomaalaisia työntekijöitä.

Joka ikinen näistä eduista on työntekijöillä vain siksi, että niistä on neuvottelemalla sovittu.

Julkiseen keskusteluun on saatava käytännön tolkku. Toimittajien on vaadittava vastaukset siihen, mitä poliitikko oikein tarkoittaa hokiessaan paikallista sopimisen lisäämistä.

– Ja yrittäjäjärjestö esittää, että pienyrittäjien pöytälaatikot pursuavat liikeideoita. Ja että ne ideat sitten jotenkin välittömästi lähtisivät lentoon, kunhan saadaan tehdä enemmän paikallista sopimista.

Enemmän Suomen taloutta ja tuotteiden kysyntää heilauttelee maailmantalous. Pienyrittäjien epävarmuutta ei Niinisen mukaan poista se, että lisätään työntekijöiden epävarmuutta.

– Aktiivisella työpaikkatoiminnalla saamme järjestäytymisastetta nostettua. Silloin meidän ei tarvitse tyytyvä vallitsevaan olotilaan. Saamme vaikutettua koko yhteiskunnan suuntaan.

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA
KUVA KITI HAILA

MAAILMA: Ay-oikeuksien loukkaukset lisääntyneet – työläisiä sorretaan myös koronan varjolla

Työntekijöiden oikeuksien loukkaukset olivat maailmassa vuonna 2019 yleisempiä kuin kertaakaan seitsemään vuoteen. Tämän kertoo ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC:n raportti ay-oikeuksien tilasta maailmassa.

KUVA YLLÄ: Bangladeshilaiset työläiset vaativat turvallisempia työoloja ja parempia palkkoja vappumarssilla 1. toukokuuta 2019. Bangladesh on yksi maailman heikoimmista maista työntekijöiden oikeuksien toteutumisessa. KUVA MUNIR UZ ZAMAN / AFP / LEHTIKUVA 

Vuosittain julkaistava raportti selvittää ay-oikeuksien toteutumista 144 maassa. Niistä 123 loukkasi lakko-oikeutta, 115 työehtosopimusten solmimisen vapautta ja 106 oikeutta perustaa ammattiliitto tai liittyä siihen.

Osassa maita tilanne on vieläkin synkempi. Työntekijöitä pidätettiin tai vangittiin 61 maassa, 51 maassa he kohtasivat väkivaltaa, ja yhdeksässä maassa ay-aktiiveja murhattiin.

Kesäkuussa julkistettu ITUC Global Rights Index 2020 -raportti tarkastelee oikeuksien toteutumista 97 eri kriteerin perusteella. Ne pohjautuvat Kansainvälisen työjärjestö ILO:n yleissopimuksiin.

Kuten aiemminkin, heikoin alue työntekijöille on Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka. Alueen romahtaneissa valtioissa Syyria, Jemen ja Libya mitkään oikeudet eivät toteudu. Israelin miehittämässä Palestiinassa tilanne on myös erittäin huono.

Kaikki alueen 18 maata loukkasivat järjestäytymis- ja lakko-oikeutta, 17 maata oikeutta neuvotella työehtosopimuksista. Kovakourainen oikeuksien polkija Saudi-Arabia uudisti viime vuonna työlakejaan, mutta teon vaikutusta ei vielä voitu arvioida.

Kymmenen maailman huonointa maata työntekijöille ovat Bangladesh, Brasilia, Egypti, Filippiinit, Honduras, Intia, Kazakstan, Kolumbia, Turkki ja Zimbabwe.

Raportti jakaa maat viiteen luokkaan oikeuksien toteutumisen perusteella. Niidenkin alle jää vielä yhdeksän romahtanutta maata, joissa laillinen järjestelmä on rikkoutunut kokonaan.

Maita, joissa ei ole mitään takeita oikeuksien toteutumisesta on 32. Niistä kymmenen maailman huonointa maata työntekijöille ovat jo viime vuonna listalla olleet Bangladesh, Brasilia, Filippiinit, Kazakstan, Kolumbia, Turkki ja Zimbabwe. Uusina joukkoon joutuivat Egypti, Honduras ja Intia.

Honduras on yksi maista, joissa ay-aktiiveja murhataan ja heitä uhkaillaan väkivallalla. Marraskuussa 2019 Chiquita-banaaniplantaasien työntekijöiden ammattiliiton johtaja Jorge Alberto Acosta ammuttiin biljardisalilla.

Liitto oli aiemmin vastustanut 77 päivän lakolla yhtiön järjestämän terveydenhoidon heikentämistä.

Vaikka raportin löydökset ovat järkyttäviä, joissakin maissa mennään vieläkin pidemmälle, sanoo ITUC:n pääsihteeri Sharan Burrow. Koronaviruksen vastaisten toimien tekosyyllä ajetaan työläisten oikeuksien vastaista linjaa.

– Tämä täytyy pysäyttää ja kääntää toiseen suuntaan, hän sanoo.

TEKSTI HEIKKI JOKINEN

Jari Nilosaari: Happea häkämyrkytyksen sijaan

Työnantajajärjestöt ja niiden äänitorvet eduskunnassa ovat vaatineet yleistä työttömyysturvaa oikeudenmukaisuuteen vedoten. Ne eivät kuitenkaan ole valmiita oikaisemaan niiden työssäkäyvien kohtaloa, jotka joutuvat tyytymään nollasopimuksiin, osa-aikaisuuteen, määräaikaisuuteen, mataliin palkkoihin tai jopa suoranaiseen alipalkkaukseen. Ne eivät myöskään ole valmiita kanneoikeuden laajentamiseen eivätkä vastaa myönteisesti aloitteisiin, joilla parannetaan työntekijöiden asemaa työpaikoilla esimerkiksi paikallisessa sopimisessa.

Ammattiyhdistysliike on esittänyt oikeudenmukaisia korjauksia työttömyysturvaan ja etenkin lyhytaikaisten ja matalapalkkaisten työntekijöiden asemaan työttömyyden kohdatessa. Näihin eivät työnantajajärjestöjen edustajat, eivätkä heidän äänitorvensa halua tarttua. Näyttää siltä, että heidän intressinsä on kurjistaa työntekijöiden sekä työttömien asemaa. Toisaalta he eivät halua ottaa käyttöön lakeja, jotka mahdollistavat yrittäjillekin tasapuolisen kilpailumahdollisuuden niitä epärehellisiä yrittäjiä vastaan, jotka vaikkapa alipalkkauksella tai maksamattomilla veroilla vääristävät terveen kilpailun ja toiminnan.

Onko tämä oikeudenmukaista rehellisiä yrittäjiä kohtaan?

Onko tämä oikeudenmukaista työntekijöitä tai työttömiä kohtaan, jotka haluavat tulla palkallaan toimeen ja elää myös työttömyyden kohdatessa ilman pelkoa siitä, että jäävät vaille työttömyyskorvauksia kohtuuttomien karenssien tai nollatuntisopimuksien tai osa-aikaisen työn vuoksi.

Ammattiyhdistysliike on saanut vuosien varrella aikaiseksi paljon hyvää. En ryhdy luettelemaan niitä keinoja, joilla hyvinvointivaltio on saatu aikaiseksi. Saati sitä pitkää listaa toimenpiteistä, joilla ay-liike on edistänyt suomalaista vientiä ja turvannut tuhansia työpaikkoja keskitetyillä sopimuksilla ja yhteisillä päätöksillä eri kriisien aikana. Enkä luettele niitä lukuisia tapauksia, kuinka jäseniä on autettu tai kuinka työpaikkakäynneillä on tarkistettu työntekijöiden olosuhteita ja puututtu kärjistyneisiin tilanteisiin.

Nyt on aika esittää omia vaatimuksia eikä tyytyä vain tarjottuun. Haluamme parantaa työssäkäyvien ja työttömien asemaa niin, että hyödyn saavat he, joita kohdellaan työpaikoilla väärin joko alipalkkauksen tai joidenkin muiden työsuhteeseen liittyvien syiden vuoksi. Tätä varten olemme olemassa. Autamme heitä, jotka ovat heikommassa asemassa.

Asiat ovat työpaikoilla pääosin hyvin. Palkat maksetaan sovitusti, työehtosopimuksia ja yhteisiä pelisääntöjä noudatetaan. Kiitän näitä lukuisia yrityksiä, jotka näin menettelevät. Toisaalta peli näyttää kuitenkin koventuneen. Ääripäät ja populistiset äänenpainot ovat saaneet valtaa eduskunnassa ja yrittäjäjärjestöissä, ja se näyttää uppoavan osaan kansasta kuin häkä ihmisen verenkiertoon.

SAK ja sen jäsenliitot, kuten Teollisuusliitto, muodostavat vastapainon, jota tarvitaan ihmisten suojaamiseen työpaikalla, kun omat voimat eivät ongelmatilanteissa riitä. Järjestäytyminen työpaikoilla takaa sen, että apua on saatavilla niissä vaikeissakin tilanteissa, joita saattaa tulla eteen kovenevassa kilpailussa työpaikoilla ja yhteiskunnassa. Vertauskuvana sanottuna ammattiyhdistysliike tuottaa turvan ja hapen, jota tarvitaan reiluun ja oikeudenmukaiseen elämään.

JARI NILOSAARI
Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja