Suojaan kemi­kaa­leilta – syynissä syanaatit

– Auton maalaus ja kaikki pohja­työt, kun auto on tullut tuolta pelti­puo­lelta. Kittaa­mi­nen, hiomi­nen, kitin päälle laitet­ta­vat pohjus­tus­tuot­teet ja hion­ta­maa­lit, auto­maa­lari Alisa Peevo kertoo oman työnsä toimista ja tarveaineksista.

Viisi vuotta Veholla työs­ken­nel­lyt Peevo on myös Suuta­ri­lan toimi­pis­teen vara­työ­suo­je­lu­val­tuu­tettu. Maalari toteaa olevansa hyvin tietoi­nen siitä, että liimoissa, kiteissä ja maaleissa on isosy­anaat­teja. Työn­te­ki­jöillä on ohjeis­tus siitä, miten kussa­kin työvai­heessa on suojau­dut­tava ja mitä lait­teita käytettävä.

– Kun vedän hioma­maa­lia auton osaan, otan tuon kohde­pois­ton ihan lähelle ja sitten käyte­tään joko raiti­sil­ma­mas­kia tai aktii­vi­hii­li­suo­dat­ti­milla varus­tet­tua maskia, Peevo kertoo.

– Kun mennään ruis­ku­tus­kop­piin maalaa­maan, piste­tään tuuli­pu­vun näköi­nen ruis­ku­tus­haa­lari päälle, kumi­hans­kat käteen ja ruis­ku­tus­ky­pärä päähän, maalari selvit­tää suojau­tu­mi­sen saloja kaik­kien käsit­tä­millä termeillä.

Kypä­rää voi sanoa myös paineil­ma­hu­puksi. Kuiva­tettu ilma johde­taan sinne kompres­so­rin kautta ulkoil­masta, jotta maalari ei altistu maalaus­kam­miossa leiju­ville aineille. Isosy­anaa­tit voivat imey­tyä elimis­töön myös ihon ja silmien kautta, joten ihon­kin suojaa­mi­nen kiireestä kanta­pää­hän on enem­män kuin tarpeellista.

AKTIIVINEN TYÖSUOJELUTOIMIKUNTA

Ennen hallin kier­tä­mistä ovat pääluot­ta­mus­mies, auto­ko­ri­me­kaa­nikko Ari Piis­pa­nen, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, auto­ko­ri­me­kaa­nikko Marko Nahkuri ja huol­to­pääl­likkö Mika Salmi kerto­neet yhtei­sen pöydän ääressä siitä, mitä Suuta­ri­lassa on tehty työn­te­ki­jöi­den tervey­den ja turval­li­suu­den eteen. Nahku­rilla on Veho-vuosia taka­naan 33, Piis­pa­sella 17 ja heistä kumpi­kin on suorit­ta­nut auto­ko­ri­mes­ta­rin erikoisammattitutkinnon.

– Vehossa on paikal­lista työsuo­je­lu­toi­min­taa vahvis­tettu ja sille on liike­toi­min­ta­joh­don vahva tuki. Työn­te­ki­jät halua­vat kyllä olla mukana kehit­tä­mässä turval­lista työpaik­kaa silloin, kun heille anne­taan siihen mahdol­li­suus, Salmi toteaa tyytyväisenä.

Työsuo­je­lu­toi­mi­kun­nassa ovat työsuo­je­lu­pääl­li­kön ohella vaki­nai­sina jäse­ninä työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, pääluot­ta­mus­mies ja vara­val­tuu­tettu. Kokouk­sissa on edus­tet­tuna aina myös työterveyshuolto.

– Me olemme saaneet jo niin paljon aikai­seksi. Mitään akuut­tia puutetta työsuo­je­lussa en näe. Ja mitä epäkoh­tia on, ne otetaan esiin ja korjaus aika­tau­lu­te­taan, Nahkuri kertoo toimi­kun­nan aktii­vi­sesta otteesta.

Kaikki vaurio­kor­jaa­mon työn­te­ki­jät on ilmoi­tettu syöpä­vaa­ral­li­sille aineille altis­tu­vien ASA-rekis­te­riin. Nyky­au­toissa käyte­tään Nahku­rin kuvauk­sen mukaan ”paljon erilai­sia liimaus­tek­nii­koita”. Tämän takia autoa­lan isoim­piin riski­nai­heut­ta­jiin kuulu­vat isosy­anaa­tit ovat ylei­nen aines­osa Suuta­ri­lassa käyte­tyissä kemikaaleissa.

– Kerran vuodessa teemme kemi­kaa­lien riski­nar­vioin­nin. Olemme myös nouk­ki­neet esiin kaikki syöpä­vaa­ral­li­set aineet. Me tiedos­tamme riskit ja osaamme suojau­tua niitä vastaan, Salmi alleviivaa.

Piis­pa­nen ja Nahkuri luet­te­le­vat käytän­nön toimia asiassa. Kaikille työvai­heille on tarkasti määri­tel­lyt ohjeet ja suojain­käy­tän­nöt. Työn­te­ki­jöillä on käytet­tä­vis­sään tehok­kaat kohde­pois­tot. Hioma­ko­neissa on sisään raken­nettu imuri pölylle. Kaikilla on suoja­la­sit, jotka suojaa­vat myös sivulta ja niissä on useita eri malleja, joista saa valita mielei­sensä. Hitsaus­ky­pä­rät ovat kevyitä, ja niis­tä­kin saa valita eri mallien välillä. Raiti­sil­ma­mas­keja ja aktii­vi­hii­li­suo­dat­ti­milla varus­tet­tuja maskeja, ”kärpäs­naa­ma­reita”, on aina saata­villa silloin kun nämä riit­tä­vät hengi­tyk­sen­suo­jai­miksi. Kuulon­suo­jai­miin on vaih­det­ta­via varaosia.

VALIKOIMAA ON, HUOLTO PELAA

– Suoja­hans­koista en edes tiedä, mitä kaik­kia malleja löytyy. On kemi­kaa­li­kä­si­nettä, on puuvil­la­hans­kaa, on kumi­hans­kaa, on hitsausnahkahanskaa…

– Juuri puhuin yhden työn­tekijän kanssa ja tote­simme, miten tavat­to­masti viil­to­suo­ja­kä­si­neet ovat kehit­ty­neet. Ne suojaa­vat nykyi­sin todella hyvin terä­vil­tä­kin esineiltä, Piis­pa­nen komppaa.

Tava­ran­toi­mit­ta­jat huoleh­ti­vat kaapeista, eli huolto on ulkois­tettu. Mutta tämä­kin asia näyt­tää pelittävän.

– Kävin tuossa kaapit läpi ja katsoin esimer­kiksi päivä­mää­rät. Kaikki oli kunnossa, eikä esimer­kiksi silmä­huuh­de­pul­loja ollut avat­tuina ja puolil­laan. Joskus­han joku voi ajatuk­sis­saan lait­taa kerran käyte­tyn takai­sin kaap­piin. Ja kaikista puut­teista voi ilmoit­taa eteen­päin, Nahkuri toteaa.

ENNALTAEHKÄISY KAIKEN YTIMESSÄ

– Me haluamme ehkäistä sairau­det jo enna­kolta. Työn­te­ki­jät otet­tiin mukaan silloin, kun maalaamo laitet­tiin uusiksi, Salmi kertoo.

– Meillä oli ulko­puo­li­nen suun­nit­te­lija, mutta sitten laitet­tiin vähin­tään­kin puolet suun­ni­tel­mista aivan uusiksi työn­te­ki­jöi­den ehdo­tus­ten mukaan.

Tava­ran­toi­mit­ta­jan velvol­li­suus on antaa suojain­kou­lu­tus, kun uutta ainetta otetaan käyttöön.

– Maalin­se­koi­tus­tila järjes­tet­tiin uudel­leen, ja siihen liit­ty­vässä ruis­kun­pe­sussa on huuva. Irto­tin­ne­riä ei enää ole, vaan meillä on suljettu tinne­rin­kier­to­jär­jes­telmä, Salmi kertoo muutoksista.

Piis­pa­nen ja Nahkuri huomaut­ta­vat, että korona-aikana ovat verk­ko­kou­lu­tuk­set onnis­tu­neet hämmäs­tyt­tä­vän hyvin.

– Tava­ran­toi­mit­ta­jan velvol­li­suus on antaa suojain­kou­lu­tus, kun uutta ainetta otetaan käyt­töön. Ja aika hyvin työn lomassa kiirii tieto kave­rilta kave­rille, Piis­pa­nen kehaisee.

TUTKITTAVIA LÖYTYI HELPOSTI

Nyt on keskus­telu neuvot­te­lu­huo­neessa käyty. Lähde­tään hallin puolelle.

Onko totta, että Työter­veys­lai­tok­sen isosy­anaat­ti­tut­ki­muk­sesta syystä tai toisesta pois jäämi­nen suoras­taan harmittaa?

– Kyllä, olisin toivo­nut, että olisin ehti­nyt mukaan, mutta olin juuri tutki­muk­sen aikaan kipeänä. Minusta olisi ihan hyvä, jos olisi jatku­vaa­kin moni­to­roin­tia, Alisa Peevo toteaa Työter­veys­lai­tok­sen tutkimuksesta.

Syksyn alku­puo­lella vapaa­eh­toi­sesti mukaan ilmoit­tau­tu­neilta työn­te­ki­jöiltä otet­tiin veri‑, virtsa- ja ihopyyh­käi­sy­näyt­teitä altis­tuk­sen tutkimiseksi.

Kollega, auto­maa­lari Mika Oksa pääsi ilmoit­tau­tu­maan koehenkilöksi.

– Miksi en olisi lähte­nyt mukaan? Isosy­anaatti taitaa olla se pahin, mitä meidän alalta löytyy. Meille luvat­tiin kertoa tulok­set, ja olisi­han mukava tietää, onko minkään­nä­köi­siä altis­tu­mi­sia ollut työpäi­vän aikana, Oksa pohdiskelee.

Oksalla maalaus­vuo­sia Veholla on kerty­nyt 23, ja työsuo­je­lun kohen­nuk­set näky­vät työssä.

– Kohde­pois­tot ovat autta­neet todella paljon, kun maala­taan pohja­vä­rejä, ne pois­ta­vat kaasuja ja käryjä.

Oksaan verrat­tuna auto­ko­ri­me­kaa­nikko, auto­ko­ri­mes­tari Jari Nousiai­nen pistää Veho-vuosissa kahta parem­maksi ja kertoo työs­ken­nel­leensä talossa ”neljän­nes­vuo­si­sa­dan”. Nousiai­sella on Teki­jän vierai­lun päivänä työn alla B‑luokan Mersu, joka oli kolhi­nut keulansa.

– Tämä alkaa olla loppusuo­ralla, on vedetty ja oikaistu keula kohdil­leen ja vaih­dettu runkoai­san pätkä. Seuraa­vaksi tämä noste­taan penkiltä, ja asen­taja lait­taa tähän moot­to­rin ja pyörän­ri­pus­tuk­set paikoilleen.

– Kyllä olemme saaneet koulu­tusta. Kohde­poisto on tärkein suojaus­keino kemi­kaa­lien kanssa. Sama­ten hitsa­tessa. Kun on tuol­lai­nen isompi vastus­hitsi, nousee­han siitä savu­kaa­suja kuten muus­sa­kin hitsaa­mi­sessa. Jos on enem­män joitain liuo­tin­poh­jai­sia aineita, niin silloin laitan ilman muuta kärpäs­mas­kin päälle. Ja kaikista aineista on käyt­tö­tur­va­tie­dot­teet katsot­ta­vissa, jos haluaisi tarkem­min tutkia. Aika hyvällä mallilla ovat täällä asiat, Nousiai­nen arvioi.

Auto­ko­ri­kor­jaaja Arto Koski nappaa esit­te­lyyn uuden ja iske­mät­tö­män P3-luokan hengi­tyk­sen­suo­jai­men. Tällaista suojainta hän käyt­tää, jos ahtaa­seen ja hanka­laan paik­kaan on mentävä hiomaan pienellä nailonlaikkakoneella.

– Tästä suojai­mesta ei mene pölyt tai käryt läpi, Koski selvit­tää. Muutoin on käytössä kaksi erilaista hioma­ko­netta tarjoava hiomakärry.

– Imuri imee hyvin sen hiotun pölyn pois.

Nyt ei hengi­tyk­sen­suo­jainta tarvita, sillä korjaa­jan poti­las­pai­kalla on iso paket­ti­auto, joka on lommout­ta­nut vasem­man poskensa.

– Tällai­nen etuo­ven alao­san oikaisu on aika tyypil­li­nen pelti­työ. Ensin käyte­tään rautoja, joilla saa vähän työn­net­tyä sisä­kautta. Aina ei sisä­kautta pääse, ja koko homman joutuu teke­mään ulkokautta.

Isosy­anaa­tit ovat siis Koskel­le­kin tuttuja työn riski­ke­mi­kaa­leja, mutta hän sanoo kaipaa­vansa niistä kuiten­kin lisää tietoa. Korjaaja tosin toteaa, ettei tunne vielä kaik­kia ”talon tapoja”, sillä auto- ja paket­ti­au­to­jen parissa hän on työs­ken­nel­lyt vasta kaksi viik­koa. Hän kertoo siir­ty­neensä tänne ”raskaalta puolelta” eli Vehon kuorma-autokorjaamosta.

– Kuorma-auto­jen kanssa on paljon huonoja asen­toja. Minul­la­kin on molem­missa käsissä lievää ranne­ka­na­vien ahtau­maa. Mutta jos ei töissä liikaa revi eikä vapaa-aika­na­kaan rasita paljon, niin silloin pärjää, Koski toteaa autoa­lalle niin kovin tyypil­li­sistä rasi­tuk­sen aiheut­ta­mista ongelmista.

”MEIDÄT SUOJATAAN”

Auto­maa­lari Kim Lind­qvist on lopet­ta­nut tämän­ker­tai­sen urak­kansa ruis­ku­tus­kam­miossa. Veholla mies kertoo viih­ty­neensä 15 vuotta.

– Työhöni kuulu­vat kaikki pohja­työt, sillä osa on saatava alku­pe­räi­sen näköi­seksi ennen maalaa­mista, Lind­qvist kertoo ammat­tinsa vaati­masta taitotasosta.

– Aina on vuosien varrella kerrottu kaikista tuot­teista, mitä ne pitä­vät sisäl­lään. Kitti on varmaan kaik­kein vahvinta kamaa, siinä on eniten isosy­anaat­teja. Eivät ne liuot­ti­met­kaan mitään hyviä aineita ole, ja niitä­kin maalaa­mi­sessa tarvitaan.

Lind­qvist mainit­see muis­ti­sai­rau­det liuot­ti­mien mahdol­li­sina haittavaikutuksina.

– Mutta kyllä meidät suoja­taan, maalari summaa miet­teensä vaurio­kor­jaa­mon työsuo­je­lun tasosta.

VEHO OY AB SUUTARILA

KOTIPAIKKA Helsinki
PERUSTETTU 1939
OMISTAJA Aminof­fin suku
TOIMIALA Merce­des-merk­kis­ten henkilö- ja paket­ti­au­to­jen vauriokorjaus
HENKILÖSTÖ, SUUTARILAN VAURIOKORJAAMO 51, joista korjaa­mo­työn­te­ki­jöitä 33
ASIAKASKÄYNTEJÄ, SUUTARILAN VAURIOKORJAAMO 5 100 /​ vuosi
LIIKEVAIHTO Koko Veho Oy Ab 1 112 milj. euroa (2020). Veho ei ilmoita yksit­täis­ten toimi­paik­ko­jen liikevaihtoa.

Taudin takana yhä useam­min kemikaalit

Di-isosy­anaa­teille altis­tu­taan tyypil­li­sesti auto‑, metalli‑, muovi‑, raken­nus- ja puuse­pän­teol­li­suu­den aloilla.

Työter­veys­lai­tok­sen johta­van asian­tun­ti­jan, tutki­mus­pro­fes­sori Tiina Santo­sen mukaan kukaan ei tiedä tällais­ten työn­te­ki­jöi­den tark­kaa luku­mää­rää, mutta ”valis­tu­nut arvaus” on 20 000. Pelkäs­tään auto­maa­la­reita altis­tu­vien ryhmässä on jo noin 1 000.

MITKÄ SYANAATIT?

– Isosy­anaa­tit ovat orgaa­ni­sia yhdis­teitä, joissa on tyypil­li­sesti kaksi reak­tii­vistä hiilen, typen ja hapen muodos­ta­maa isosy­anaat­ti­ryh­mää (NCO-ryhmä). Tällöin puhu­taan di-isosy­anaa­teista, Santo­nen selvittää.

Isosy­anaat­tien hyvä puoli on niiden huono puoli; isosy­anaa­tit ovat kemial­li­sesti hyvin reak­tii­vi­sia ja siksi ne aiheut­ta­vat helposti myös terveysongelmia.

– Niissä proses­seissa, missä isosy­anaat­teja käyte­tään, ne reagoi­vat kemial­li­sesti keske­nään ja muiden ainei­den kanssa. Esimer­kiksi poly­ure­taa­nien, eli muovien, valmis­tuk­sessa isosy­anaa­tit ovat perus­raaka-aine. Maaleissa ja liimoissa ne toimi­vat kovet­teina, Santo­nen kertoo.

LISÄRAJOITUKSIA HAETAAN

Isosy­anaat­tien aiheut­ta­mat, toden­ne­tut astmat ja aller­giat ovat vähen­ty­neet Suomessa alle kymmen­kun­taan vuodessa. Työter­veys­lai­tok­sen arvion mukaan kolme neljäs­osaa kaikista ammat­ti­tau­deista jää kuiten­kin edel­leen löytä­mättä, vaikka Santo­sen mukaan isosy­anaat­tien aiheut­ta­mien ammat­ti­tau­tien kaltai­set sairau­det diag­no­soi­daan ehkä keski­mää­räistä paremmin.

Suomessa isosy­anaat­tien HTP-arvoksi, eli teoreet­ti­sesti turval­li­seksi työpai­kan ilman pitoi­suus­ra­jaksi, on määri­telty 0,035 mg/​m3 NCO-isosy­anaat­ti­ryh­mäksi lasket­tuna. Raja-arvo on suhteel­li­sen vanha ja uuden tiedon valossa se vaatisi päivit­tä­mistä. Kun mitään herkis­ty­mi­sen alinta kynny­sar­voa ei vielä voida määri­tellä, EU:n lain­sää­dän­töön ja työtur­val­li­suus­mää­räyk­siin haetaan tiukem­pia rajoi­tuk­sia. Isosy­anaa­tit etene­vät nyt samassa proses­sissa EU:n komis­sion myllyssä kuin lyijy ja asbesti.

– Kannus­tai­sin pääse­mään näistä aineista eroon silloin, kun se on tekni­sesti mahdol­lista. Aina­kin olisi pääs­tävä selvästi tuon nykyi­sen työhy­giee­ni­sen raja-arvon alle.

Työter­veys­lai­tok­sen asian­tun­tija tähden­tää, että altis­tu­mi­sen vähen­tä­mi­sessä on ensi­si­jais­ten teknis­ten keino­jen – ja jos ne eivät riitä, henki­lön­suo­jain­ten – rinnalla ehdot­to­masti muis­tet­tava työn­te­ki­jöi­den koulu­tus oikei­siin työta­poi­hin ja suojain­ten oike­aan käyttöön.

ISOSYANAATTEJA ON KAIKKIALLA

Teol­li­suus­lii­ton työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Jenni Uljas on huolis­saan siitä, että työnan­ta­jat eivät vält­tä­mättä hoida riski­nar­vioin­teja kunnolla. Isosy­anaat­tien sen enem­pää kuin muiden­kaan kemi­kaa­lien haitat eivät koske vain kemian teollisuutta.

– Isosy­anaat­teja on kaik­kialla, mutta varsin­kaan tahat­to­masti eri proses­seissa vapau­tu­via isosy­anaat­teja ei tunnis­teta. Kaikki mahdol­li­nen poly­ure­taa­nin kuumen­ta­mi­nen, maalit, liimat, lakat ja maala­tun teräk­sen hitsaa­mi­nen, Uljas luet­te­lee esimerkkeinä.

Asian­tun­tija kuvaa, että muuta­man vuoden takai­sessa alue­hal­lin­to­vi­ras­ton tarkas­tus­kam­pan­jassa kemi­kaa­leista saatiin ”aika päräyt­tä­vät”, eli hyvin huoles­tut­ta­vat, tulok­set. Varsin­kaan pienissä firmoissa ei ollut lain­kaan tunnis­tettu, että heillä on käytös­sään vaaral­li­sia kemi­kaa­leja ja että niiden riskit on järjes­tel­mäl­li­sesti arvioitava.

– Ihmi­nen lente­lee kuuhun. Kuinka tämä nyt voi olla niin vaikeaa, etteikö tiet­ty­jen kemi­kaa­lien pääsy ihmis­ten sisuk­siin voitaisi estää, Uljas kuvaa tuohtuneena.

Vuoden 2023 elokuussa tulee voimaan EU-laajui­nen määräys siitä, että työn­te­ki­jät on koulu­tet­tava käyt­tä­mään isosy­anaat­teja turval­li­sesti. Uljas epäi­lee, että tällai­sen määräyk­sen hyväk­sy­mi­nen EU:n kolmi­kan­nassa heijas­te­lee teol­li­suu­den onnis­tu­mista tavoit­teis­saan: teol­li­suus haluaa lykätä isosy­anaat­tien käytön rajoit­ta­mista. Uljas painot­taa, että jo nyt työnan­ta­jan velvol­li­suus on koulut­taa kaikki työn­te­ki­jät noudat­ta­maan turval­li­sia työtapoja.

RISKINARVIOINTI, TÄRKEÄ TYÖKALU

Kaikki työpai­kalla työs­ken­te­le­vät työn­te­ki­jät on suojel­tava kemi­kaa­lial­tis­tuk­silta, liiton asian­tun­tija tähdentää.

– Voi olla, että polt­to­leik­kausta tekevä on suojattu. Mutta entäs siinä vieressä työs­ken­te­levä kaveri? On tutkit­tava, miten isosy­anaa­tit leviä­vät työpai­kalla. Ettei laiteta isosy­anaat­ti­läh­teen viereen kahvi­huo­netta tai tehdä jotain muuta yhtä nokkelaa.

Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulla ”työn asian­tun­ti­jana” on parhaim­mil­laan todella merkit­tävä rooli, kun riski­nar­vioin­nin päte­vyyttä punni­taan, Uljas toteaa.

– Näyt­tä­vätkö riskien hallin­nan toimet oikeilta, vaikut­ta­vatko ne aidosti? Myös työter­veys­huol­lon on oltava riski­nar­vioin­nissa koko ajan mukana. Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun on tiedo­tet­tava muille työn­te­ki­jöille, että työn­tekijän on heti lähdet­tävä työter­veys­huol­toon, jos oireita ilmaan­tuu. Hänen kohdal­laan saate­taan olla myöhässä, mutta ehkä 149 muuta siitä 150 hengen poru­kasta pysty­tään vielä suojaamaan.

Me kaikki altis­tumme teollisuuskemikaaleille

Suomen Ympä­ris­tö­kes­kuk­sen, eli SYKE:n, ylitar­kas­taja Timo Seppälä kuvai­lee, että Suomi miel­tää itsensä ”sauna­puh­toi­seksi” maaksi eikä ympä­ris­tön saas­tu­mi­sen aiheut­ta­mia ongel­mia haluta ”drama­ti­soida”.

– Mutta monessa mielessä Kymi­joki on maail­man saas­tu­nein vesia­lue, Seppälä toteaa.

Vuonna 2010 jokea tutkit­tiin. Voisiko sitä joten­kin puhdis­taa? Päätelmä oli, että ei kannata yrit­tää, sillä pohja­se­di­men­tissä muhi­vat eloho­pea ja diok­siini lähti­si­vät vain liikkeelle.

– Mutta tämä tulkit­tiin niin, että joki on puhdas, Seppälä kuvaa yhtä kansa­kun­nan harhaista loppupäätelmää.

Ylitar­kas­ta­jaon huoles­tu­nut myös perfluo­ra­tuista alkyy­liyh­dis­teistä, eli PFAS-yhdis­teistä, niin sano­tuista ”ikui­suus­ke­mi­kaa­leista”.

– Ne ovat hanka­lim­pia kuvi­tel­ta­vissa olevia aineita; myrkyl­li­siä, hajoa­mat­to­mia ja kerty­viä. Niiden suurin teol­li­nen tuot­taja 3M-yhtiö tiesi jo 1970-luvulla niiden hait­ta­vai­ku­tuk­sista, Seppälä kertoo.

Ikui­suus­ke­mi­kaa­lit ovat myös globaa­leja. Niitä löytyy kaikista maail­man ihmi­sistä. Hait­ta­vai­ku­tus­ten luet­te­loon kuulu­vat Seppä­län mukaan hormo­ni­toi­min­nan häiriin­ty­mi­nen, synnyn­näis­ten vammo­jen kohon­nut riski, maksa- ja munuais­vau­riot, syöpä ja vastus­tus­ky­vyn ylei­nen alentuminen.

HYVÄ AINE, HUONOT VAIKUTUKSET

Perfluo­rat­tuja yhdis­teitä käyte­tään niiden veden ja rasvan hylki­mis­ky­vyn takia valtai­sassa määrässä tuot­teita retkei­ly­vaat­teista elekt­ro­niik­kaan ja teflon­pan­nuista suksi­voi­tei­siin. Vuonna 2006 EU:ssa kiel­let­tiin vaaral­li­sim­miksi arvioi­dut, pitkä­ket­jui­set yhdis­teet, mutta niitä korvaa­vien, lyhyem­pi­ket­juis­ten yhdis­tei­den vaarat­to­muu­desta ei ole suin­kaan täyttä varmuutta.

Suomes­sa­kin on tehty tutki­muk­sia näiden ikui­suus­ke­mi­kaa­lien kerty­mi­sestä kaloi­hin Suomessa. Tiet­ty­jen vesis­tö­jen kalo­jen syömi­nen on toden­nä­köi­sin altis­tu­mis­tapa vaaral­li­siksi katso­tuille määrille PFAS-yhdis­teitä. Seppälä ottaa esimer­kiksi Vantaan­joen, jonka alajuok­sulla koeka­las­tet­tu­jen ahven­ten PFOS-kertymä ylit­tää tervey­den suoje­le­mi­seksi Euroo­passa ehdo­te­tun pitoi­suus­ra­jan kolminkertaisesti.

Jäte­ve­den puhdis­ta­mot on suun­ni­teltu pois­ta­maan fosfo­ria ja typpeä. Ne eivät pysty pois­ta­maan lääke­jää­miä, joista osa on hormonihäiriköitä.

Toinen kemi­kaa­li­ryhmä, mille kaikki ihmis­kun­nan jäse­net ovat altis­tu­neet, ovat broma­tut palo­nes­toai­neet. Ne tunne­taan ”hormo­ni­häi­ri­köinä”. Seppä­län mukaan tieteel­listä yksi­mie­li­syyttä ei ole siitä, kuinka suuri osuus näillä häiri­köillä on länsi­mai­den aina vain kasva­viin lisääntymisterveysongelmiin.

REACH OIKEALLA TIELLÄ

Seppälä sanoo tyyty­väi­senä, että EU:n kemi­kaa­li­lain­sää­däntö REACH lähtee nyt siitä, että kemi­kaa­lien vaiku­tuk­set on tutkit­tava etukä­teen ennen kuin niille anne­taan myyntilupa.

– Tilanne on oleel­li­sesti muut­tu­nut aiem­paan verrat­tuna, Seppälä arvioi.

Hän iloit­see myös siitä, että nyt tarkas­tel­laan koko­nai­sia aine­ryh­miä kerral­laan. Hän toivoo, että vaaral­li­siksi luoki­tel­tu­jen kemi­kaa­lien käyttö sallit­tai­siin vain rajat­tui­hin ja hyvin kont­rol­loi­tui­hin, vält­tä­mät­tö­miksi luoki­tel­tui­hin tarkoi­tuk­siin. Vettä ja rasvaa hylkivä perfluo­rattu yhdiste voi olla paikal­laan kirur­gin suoja­ta­kissa. Mutta onko se paikal­laan pizza­laa­ti­kon vuorauksessa?

Vaaral­lis­ten altis­tu­mis­ten seuraa­vina poten­ti­aa­li­sina lähteinä Seppälä pitää jäte­ve­sien ja juoma­ve­den lääke­jää­miä ja mikro- ja nanomuoveja.

– Jäte­ve­den puhdis­ta­mot on suun­ni­teltu pois­ta­maan fosfo­ria ja typpeä. Ne eivät pysty pois­ta­maan lääke­jää­miä, joista osa on hormonihäiriköitä.

– Nano­ko­koi­set muovi­hiuk­ka­set pysty­vät tunkeu­tu­maan solui­hin. Me emme tiedä, mitä vaiku­tuk­sia niillä on.