Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Juha Nirkko tuntee niin joulun kuin pikkujoulunkin luomiskertomukset.

– Eivät kirkkoisät hölmöjä olleet. Ei ollut helppoa mitätöidä vanhan kansanuskon juhlia kokonaan unohduksiin. Paljon helpompi oli lanseerata niiden paikalle kristilliset juhlat, Nirkko toteaa.

Kaikkialla on vuoden pimeintä hetkeä juhlistettu jollain lailla, ja nokkelat kirkkoisät sijoittivat tuolle kalenteripaikalle Kristuksen syntymäjuhlan. Joulupukille on puolestaan ollut esikuvana Pyhä Nikolaus. Hän oli kristitty piispa, joka asui 300-luvulla nykyisessä Turkissa, Myran kaupungissa.

Nirkko kertoo, että Nikolaus kuvattiin myöhemmissä maalauksissa punaviittaiseksi henkilöksi. Tästä on lähes 2 000 vuotta myöhemmin amerikkalainen virvoitusjuomapukkikin ominut värityksensä. Pyhää Nikolausta jalostettiin vielä eteenpäin. Hänestä tuli lahjojen tuoja ja antaja, Raamatun kertomuksesta tuttuja itämaan tietäjiä matkien.

Meillä jouluun ja joulupukkiin ympättiin vielä monet kekrin, eli satokauden päättäjäisjuhlien, elementit nuuttipukkeineen.

– Suomalaisessa perinteessä nuorten aikuisten lauma kierteli talosta taloon. Sonnustauduttiin, stailattiin, ristiinpukeuduttiin. Keskushahmona oli tosi kummallinen, tunnistamaton ja karnevalistinen nuuttipukki, jolla oli päällään turkki oikein tai nurinpäin, ehkä sarvetkin. Mukana saattoi olla keritsimet, kirveenvartta, puntaria, kaikenlaista rekvisiittaa.

– Pukki ei tuonut mitään, vaan nuorisojoukko pyysi kestitystä. Talo sai huonon maineen, jollei laumalle tarjottu ruokaa, ehkä viinaryyppykin, Norkko kertoo nuuttipukista.

MISTÄ SYNTYI PIKKUJOULU?

– Joulua edeltää adventin aika, ja ensimmäinen adventti on ollut joulun aloitus, pieni joulu. Ensin se oli perhejuhla, mutta myöhemmin yliopistoissa alettiin viettää iloisempia kekkereitä, puurojuhlia. Samoin esimerkiksi lyseoissa saatettiin viettää kepeämpiä kuusijuhlia. Joka tapauksessa Suomen pikkujoulujuhlien juuret löytyvät jo 1800-luvulta.

Firman juhlat -käsitteen alle pikkujoulut alkoivat kotoutua Nirkon mukaan varmuudella jo ennen toista maailmansotaa. Ensimmäisten pikkujoulun järjestäjien joukossa 1920-luvulla on ollut Kone Oy, missä työnantaja tosin kustansi juhlat ensin ainoastaan konttorihenkilökunnalle. Vuonna 1933 mukaan pääsivät myös tuotannon työntekijät. Juhlimisen tavat ovat noista ajoista lähtien pysyneet jokseenkin samoina.

– Pikkujoulu on kädenojennus työnantajalta. Työpaikan pikkujouluissa on oleellista hauskanpito. Pidetään hauskaa työpaikan vakiintuneiden hierarkioiden kustannuksella.

Nirkko sanoo, että parhaimmillaan pikkujouluohjelma on työpaikan oman väen tuottamaa, ei suurella rahalla ja ulkoa ostettua aikuisten leikittämistä.

– Aikuinen kyllä tarvitsee leikkimistä, mutta sen on oltava vapaaehtoista eikä siihen saa liittyä mitään nöyryyttämistä tai jännittämistä. Ja jos joku ei halua osallistua, häntä ei saa painostaa. Mainiointa on omin voimin tuotettu ohjelma, Nirkko sanoo.

– Jos kännätään liikaa, se on firman pikkujoulujen ilmeinen haittapuoli. Mutta useimmiten pikkujoulut jäävät plussan puolelle. Yksinäiselle ihmiselle pikkujoulut voivat olla hyvä mahdollisuus tuntea o

levansa osa yhteisöä. Parhaimmillaan pikkujoulut kohottavat työpaikan yhteisöllisyyttä.

Pelisäännöt pirttiin – ja pikkujouluihin!

TEKSTI SARI KOLA

Häirintä ja epäasiallinen käytös on työpaikoilla ja työnantajan järjestämissä tilaisuuksissa kielletty. Toimiva ja elävä työyhteisö koostuu tuntevista, ajattelevista ja ahkeroivista ihmisistä, joiden elämää kirjavoittavat koko elinkaaren tapahtumat ja kokemukset.

Työtä tehdään ajatuksen ja motivaation voimalla. Tätä elävien ihmisten yhteisöä on aktiivisesti hoidettava ja ylläpidettävä. Sen kunnosta on vastuu koko porukalla.

Jotta työyhteisön henki pysyy hyvänä ja tekemisen meininki mielekkäänä, toimintatavat ja pelisäännöt on käsiteltävä yhteistoiminnassa. Ne kirjoitetaan auki ja käydään läpi rauhassa työyhteisön kanssa. Tietyin väliajoin tai tarpeen tullen säännöt myös uusitaan.

Työyhteisön sosiaalista toimivuutta ei voida rakentaa ylhäältä päin. Itse tehty ja pureskeltu toimii parhaiten. Läpinäkyvästi ja lähelle tuoden laaditut pelisäännöt luovat kokemuksen oikeudenmukaisuudesta. Se on paras perusta epäasiallisen käytöksen ehkäisyyn.

Helposti ymmärrettävät toimintaohjeet tuovat turvallisuutta jokaiselle työpaikalla työskentelevälle. Häirintä ja epäasiallinen käytös ovat vakavia asioita, ja sellaisina niihin on työpaikalla suhtauduttava. Tästä syystä työntekijöiden perehdytysohjelmassa on käytävä läpi myös sosiaaliset pelisäännöt.

Työturvallisuus on kokonaisuus, jota yhdessä kehitämme ja vaalimme. Pidetään huolta omasta mukavasta ja turvallisesta yhteisöstämme niin työpaikoilla, pikkujouluissa kuin siviilielämässä.