Ammatillinen koulutus on ollut viime vuosina murroksessa. Sipilän hallitus teki ammattikoulujen rahoitukseen rajut leikkaukset. Nykyhallitus sen sijaan panostaa koulutukseen lisärahaa, päämääränä oppivelvollisuuden pidennys ja toisen asteen maksuton opetus. Mahdollisuus opiskella aikuisiällä joustavasti on politiikan kentällä laajasti kannatettu tavoite, ja työssäoppimista lisätään yritysten ja oppilaitosten yhteistyöllä.

”Ammatill­i­nen koulu­tus uud­is­te­taan osaamis­pe­rusteisek­si ja asi­akaslähtöisek­si kokon­aisu­udek­si.”

Vuo­den 2018 alus­ta voimaan tul­lut­ta uud­is­tus­ta perustelti­in hal­li­tu­so­hjel­mas­sa Juha Sip­ilän (kesk) por­var­i­hal­li­tuk­selle omi­naisel­la markki­noin­tikielel­lä. Käytän­nössä ammatil­lis­ten oppi­laitosten rahoi­tus­ta leikat­ti­in läh­es 250 miljoon­al­la eurol­la.

– Ei se lop­putu­los ollut kuitenkaan niin karmea kuin olisi voin­ut ajatel­la. Täl­lä het­kel­lä olen taas vähän opti­mistisem­pi, sanoo Teol­lisu­us­li­iton koulu­tus­pääl­likkö Han­nu Sil­ta­la.

Sil­ta­lan opti­mis­min syynä ovat toisaal­ta Antti Rin­teen / San­na Marinin (sd) puna­mul­ta­hal­li­tuk­sen koulu­tuslin­jauk­set. Toisaal­ta taas vuo­den 2018 uud­is­tus on saanut joitain asioi­ta liikah­ta­maan oikeaankin suun­taan.

– Hyvä jut­tu oli, että nuoret ja aikuisopiske­li­jat yhdis­tet­ti­in saman lain­säädän­nön alle. Ennen oli ole­mas­sa vain yhteishaku, nyt on myös jatku­va haku. Eli aikuiset ja perusk­oulun­sa päät­täneet nuoret voivat hakea pitkin vuot­ta opiskele­maan.

Oppi­laitosten ja yri­tys­ten yhteistyöstä on myön­teisiä esimerkke­jä, joskin ne koske­vat enim­mäk­seen iso­ja fir­mo­ja. Yksi hyvä esimerk­ki on Suo­lahdel­la Val­tran trak­torite­hdas, joka on saanut oppisopimusk­oulu­tuk­sen toim­i­maan.

”Olin onnesta soikeana”

– Mah­ta­va onnen­potku oli. Olin onnes­ta soikeana. Ja oli kyl­lä huo­jen­tunut olo, kun syksy oli näyt­tänyt niin hil­jaiselta, muis­telee Eli­na Kin­nunen viime vuo­den eloku­u­ta.

Tuol­loin hänelle tar­jot­ti­in vak­i­tu­ista työ­sopimus­ta, vaik­ka koulu­tus oli päät­tymässä vas­ta mar­rasku­us­sa. Kin­nunen suorit­ti maat­alouskoneasen­ta­jan ammat­ti­tutkin­non Val­tran oppisopimu­sopiske­li­joiden toisel­la kurssil­la.

– Mieheni oli ensim­mäisel­lä kurssil­la, hän oli tykän­nyt ja sai täältä vakipaikan. Nyt me molem­mat päästi­in vuorotöistä eroon ja saadaan olla oma­l­la paikkakun­nal­la päivätöis­sä. Se oli mukavaa, kun lähdin vart­tuneel­la iäl­lä opiskele­maan uut­ta ammat­tia, ker­too Kin­nunen, joka aiem­min työsken­teli Met­sä Wood­in vaner­ite­htaal­la Suo­lahdel­la.

Oli hienoa opiskel­la uut­ta ammat­tia niin, ettei tarvitse koko ajan istua koulun penkil­lä.

Riskinot­to ja vak­i­työstä lähtem­i­nen osoit­tau­tui kan­nat­tavak­si liik­keek­si. Eri­tyis­es­ti Kin­nunen on tyy­tyväi­nen koulu­tuk­sen kaut­ta tulleeseen moni­taitoisu­u­teen. Kos­ka opiske­li­jat kier­sivät eri työ­vai­heis­sa, trak­tor­in­teon kaik­ki vai­heet tuli­vat tutuik­si.

– Voiman­si­ir­tote­htaas­sa pääsee näkemään vai­hde­laatikon kasauk­sen alus­ta lop­pu­un. Ja kokoon­pan­ote­htaas­sa tulee vai­heet tutuk­si moot­tori­varustelus­ta aina sinne, kun renkaat laite­taan trak­torin alle. Tässä näkee, mis­tä se trak­tori oikein koos­t­uu. Mut­ta jos tekee vain yhtä hom­maa, niin sil­loin ei ole vält­tämät­tä mitään hajua, mitä lin­jan toises­sa päässä tapah­tuu.

KÄYTÄNNÖN TYÖT EDELLÄ

Teo­riao­su­ut­ta kurssi­laiset kävivät opiskele­mas­sa koulu­tus­ta jär­jestäneen POKE:n eli Pohjoisen Kes­ki-Suomen ammat­tiopis­ton tilois­sa Äänekoskel­la ja Saar­i­järvel­lä. Kin­nus­ta miel­lyt­ti se, että koulu­tuk­sen pää­paino kuitenkin oli selvästi käytän­nön töis­sä.

– Oli hienoa opiskel­la uut­ta ammat­tia niin, ettei tarvitse koko ajan istua koulun penkil­lä. Olisiko sitä teo­ri­aa ollut 20–30 päivää. Siel­lä käyti­in läpi esimerkik­si huoltoa, hydrauli­ikkaa ja moot­toritekni­ikkaa. Niille, jot­ka hark­it­se­vat, kan­nat­taako oppisopimusk­oulu­tuk­seen hakeu­tua, Kin­nunen antaa perustei­ta.

– Meil­lä investoidaan tehtaaseen, eli voisi ajatel­la, että toim­inta on Suo­lahdessa vakaal­la poh­jal­la. Työy­hteisö on tosi hyvä ja ei se palkkakaan huono ole. Pääsee monipuolis­es­ti opet­tele­maan näitä töitä.

Pääluottamusmies: Jonkin verran jumppaamista vaadittiin alussa

Ammatil­lisen koulu­tuk­sen uud­is­tus ja oppisopimu­sopiske­li­joiden tulo Val­tralle vuon­na 2018 toi­vat päälu­ot­ta­mus­mies Ville Kivimäen työpöy­dälle uuden­laisia edun­valvon­takysymyk­siä.

– Oli ensin kyl­lä ihmettelemistä, että miten tätä amis­re­formia oma­l­la työ­paikalla sovel­letaan, muis­telee Kivimä­ki.

Yksi ratkaista­va asia oli opiske­li­joiden palkkata­so.

– Työe­htosopimuk­sen mukainen oppisopimu­sopiske­li­joiden taulukkopalk­ka on poh­jana. Se läh­tee asteit­tain nouse­maan, ja kun osaami­nen kart­tuu, pääsee mei­dän tuotan­topalkkio­jär­jestelmän piiri­in, Kivimä­ki ker­too.

Alku­vai­heessa oli työn­tek­i­jöi­den porukas­sa epälu­u­lo­ja, että ote­taanko tänne opiske­li­joi­ta tekemään hal­patyötä. Mut­ta nämä ajatuk­set kar­si­u­tu­i­v­at pian.

Toinen kysymys oli, mitä opiske­li­joille mak­se­taan tilanteessa, jos­sa he tuu­raa­vat vak­i­tu­isia työn­tek­i­jöitä.

– Päädyt­ti­in siihen, että he saa­vat saman palkan kuin tuu­rat­ta­va ja pide­tään huol­ta, ettei tuu­raus hait­taa opiskelua, ker­too Kivimä­ki, joka on tyy­tyväi­nen työ­nan­ta­jan kanssa tehtyyn sopimuk­seen.

– Aivan alku­vai­heessa meil­lä oli työn­tek­i­jöi­den porukas­sa ehkä epälu­u­lo­ja, että ote­taanko tänne opiske­li­joi­ta tekemään hal­patyötä. Mut­ta nämä ajatuk­set kar­si­u­tu­i­v­at aika pian.

Oppimista on tapah­tunut koko työy­hteisössä. Yksi oival­lus on ollut työ­paikkao­h­jaa­jien tärkeys. He tun­te­vat tuotan­non ja aut­ta­vat toteut­ta­maan opiske­li­jan HOKS:ia eli henkilöko­htaisen osaamisen kehit­tämis­su­un­nitel­maa.

– Työ­paikkao­h­jaa­jien kaut­ta oppi­las saa tukea ja opiskelun ryt­mi­tys sujuu. He osaa­vat viedä oppi­laan oikeille työpis­teille niihin töi­hin, joi­ta juuri siinä kohtaa tutk­in­toa vaa­di­taan. Vielä meil­lä on kuitenkin kehit­tämisen paik­ka työ­paikkao­h­jaa­jien roolis­sa, Kivimä­ki selvit­tää.

PAIKALLISET SITOUTUVAT VAHVEMMIN

Oppisopimusjär­jestelmää muokataan Val­tral­la koko ajan, ja päälu­ot­ta­mus­miehel­lä on omat kehi­ty­se­hdo­tuk­sen­sa. Koulu­tus­ta jär­jestävältä POKE:lta eli Pohjoisen Kes­ki-Suomen ammat­tiopis­tol­ta Kivimä­ki toivoo enem­män yhteistyötä työ­paikkao­h­jaa­jien kanssa.

– Meil­lä taas saisi vielä tarkem­min miet­tiä koulu­tuk­sen alus­sa, mitkä ovat työ­nan­ta­jan tarpeet. Voisi tehdä täs­mäk­oulu­tus­ta niihin hom­mi­in, joi­hin on vaikea löytää koulutet­tua ihmistä. Näin työ­nan­ta­ja ja opiske­li­jat hyö­ty­i­sivät molem­mat.

Tärkeää Kivimäen mielestä on myös tuo­da rehellis­es­ti esille, että vaik­ka koulu­tuk­sen tarkoituk­se­na on saa­da yri­tyk­selle osaavaa työvoimaa, ei kyseessä ole lupaus työl­listymis­es­tä.

– Me ei harhaute­ta opiske­li­joi­ta sil­lä, että työ­paik­ka olisi var­ma asia. Jos heitä ei palkata, niin he saa­vat kuitenkin tutkin­non.

Lisäk­si Kivimä­ki ottaa esi­in alue­poli­it­tisen näkökul­man ja korostaa koulu­tuk­sen merk­i­tys­tä Äänekosken seudulle.

– Kun koulute­taan tämän seu­tukun­nan ihmisiä, niin sitou­tu­mi­nen on vahvem­pi kuin sil­loin, jos asut­taisi­in kauem­pana. Siinä syn­tyy sym­bioosi työ­nan­ta­jan ja opiske­li­jan välille, ja tämä on pitkäjän­teistä toim­intaa.

”Rehtori” viihtyy roolissaan

Erk­ki Liimatainen tun­netaan Val­tral­la ”rehto­ri­na”. Hänen vetämis­sään ryh­mis­sä oppisopimu­sopiske­li­joista koulute­taan maat­alouskoneen asen­ta­jia.

– Tämä on ollut aika suosit­tua. Kak­si ryh­mää meil­lä on ollut, molem­mis­sa seit­semän opiske­li­jaa. Kol­mas ryh­mä olisi ollut tänä keväänä, mut­ta korona sot­ki suun­nitel­mat, sanoo Liimatainen.

”Koulu” sai alkun­sa toim­i­tusjo­hta­ja Jari Rautjär­ven ideas­ta. Val­tra ja koulu­tuk­sen jär­jestäjä Pohjoisen Kes­ki-Suomen ammat­tiopis­to eli POKE main­os­ti­vat han­ket­ta netis­sä, paikallisle­hdis­sä ja muis­sa mediois­sa.

– Ensim­mäiseen ryh­mään tuli hake­muk­sia noin 20, toiseen jo läh­es 40. Maine oli kiirinyt. Ikähaaruk­ka oli kak­sikymp­pis­es­tä päälle viisikymp­piseen, ja mon­en­laista alan­vai­h­ta­jaa oli, esimerkik­si use­ampi vaner­i­työn­tek­i­jä, ker­too Liimatainen.

Liimatainen koordi­noi toim­intaa, on yhteishenkilönä POKE:n suun­taan ja val­it­see opiske­li­jat yhteistyössä lin­jaes­imi­esten kanssa. Valit­tu­jen kanssa tehdään vuo­den mit­tainen määräaikainen työ­sopimus.

– Pari ker­taa kuus­sa he ovat POKE:n Äänekosken tai Saar­i­jär­ven toimip­is­teessä, siel­lä hoide­taan teo­riaopin­not. Meil­lä he ovat kuusi viikkoa yhdel­lä esimiesalueel­la oppi­mas­sa sen töitä ja siir­tyvät sit­ten seu­raavalle. Eli he näkevät voiman­si­ir­tote­htaan, kokoon­panon, varustelun ja niin edelleen.

ESIMIESTEN SITOUTTAMINEN OPITTIIN KANTAPÄÄN KAUTTA

Koulu­tuk­sen läpikäyneistä muu­ta­ma on keskeyt­tänyt. Suurin osa on kuitenkin työl­listynyt Val­tralle joko vak­i­tuis­es­ti tai määräaikaises­ti.

”Rehtorin” ja koulu­tuk­sen jär­jestäjien osaami­nenkin on matkan var­rel­la kart­tunut. Muun muas­sa esimi­esten sitout­ta­mi­nen han­kkeeseen oli aluk­si puut­teel­lista, mut­ta nyt tilanne on jo toinen.

– Ensim­mäisen ryh­män aikana esimiehillä oli vielä asen­net­ta, että ei halu­ta ketään, kun nehän täy­tyy pere­hdyt­tää ja se vie resursse­ja. Mut­ta toisen ryh­män kanssa kyselti­in jo, että kos­ka ne opiske­li­jat tule­vat mei­dän alueelle, ja esimiehille tuli vähän keskenään narun­ve­toa, että minä halu­an sen ja sen kaverin tänne, Liimatainen kuvailee.

Liimataisen ammat­tin­imike on matkus­tusko­or­di­naat­tori, ja hän vetää Val­tral­la muun muas­sa tur­val­lisu­us­pere­hdy­tyk­siä ja tuli­työk­oulu­tuk­sia. Oppisopimu­sopiske­li­joiden ohjaamiseen hän arvioi työa­jas­taan kulu­van noin 30 pros­ent­tia. Eril­lisko­r­vaus­ta ”rehto­ri­na” olosta ei mak­se­ta; käytän­tö on hänen ammat­tili­it­ton­sa Pron työe­htosopimuk­sen mukainen. Työte­htävänä opiske­li­joiden ohjaami­nen on ollut mieluisa.

– Toim­i­tusjo­hta­ja ja hr-pääl­likkö tuli­vat min­ul­ta kyse­lemään, että kiin­nos­taisiko täl­lainen. Ja on kyl­lä ollut tosi mie­lenki­in­toinen jut­tu.

Henkilöstöjohtaja: Saamme monitaitoisia, sitoutuneita ammattilaisia

– Oppi­ra­ho­ja mak­set­ti­in, kun ei ennen ollut sel­l­aista tehty. Paljon yllät­täviä haastei­ta on tul­lut vas­taan, myön­tää henkilöstöjo­hta­ja Jari Suuro­nen.

– Mut­ta siitä se lähti, ja kakkoskurssi meni jo parem­min kuin ensim­mäi­nen.

Ei työ aivan nol­lapis­teestä alka­nut, sil­lä oppisopimuk­sia yri­tyk­sessä oli tehty aiem­minkin, mut­ta ei sys­temaat­tis­es­ti kurssit­taen.

Kun nähti­in, että ihmiset ovat valmi­ita jopa jät­tämään päivä­työt mei­dän takia, niin se kas­vat­ti vas­tu­un tun­net­ta.

Han­ke vei sekä henkilöstöresursse­ja että rahaa.

– Se vaatii jonkun, joka koordi­noi toim­intaa. Ja euro­ja, merkit­täviä määriä. Me saati­in kuitenkin paikallis­es­ti sovit­tua asi­at päälu­ot­ta­mus­miehen kanssa, Suuro­nen sanoo.

Ensim­mäistä kurssia valmis­teltaes­sa Val­tral­la häm­mästyt­ti­in hak­i­joiden kovata­soisu­ut­ta.

– Kun nähti­in, että ihmiset ovat valmi­ita jopa jät­tämään päivä­työt mei­dän takia, niin se kas­vat­ti vas­tu­un tun­net­ta. Tuli aja­tus, että nyt tästä on pakko tehdä hyvä.

Val­tra on saanut panos­tuk­silleen vastinet­ta. Suuro­nen kehuu oppisopimusk­oulutet­tu­ja mon­isanais­es­ti:

– Todel­la hyviä henkilöitä on saatu, osaavia ammat­ti­laisia. Ovat kiertäneet mei­dän eri osas­tot, ovat moni­taitoisia ja sitoutunei­ta. Meil­lä on 500 tuotan­to­työn­tek­i­jää, ja joka vuosi heistä eläköi­tyy jokin määrä. Tämä on yksi keino kas­vat­taa hyviä trak­tor­in­tek­i­jöitä.

Satsaus aikuisopiskelijoihin toi tulosta Kouvolassa

Ammatil­lisen koulu­tuk­sen uud­is­tus eli refor­mi tarkoit­ti KSAO:ssa eli Kou­volan seudun ammat­tiopis­tossa kah­den oppi­laitok­sen yhdis­tymistä.

– Ennen oli aikuisopis­to ja ammat­tiopis­to erik­seen, sanoo talotekni­ikan tiim­in­vetäjä Han­nu Salmi­nen.

– Se on toteu­tunut, että ope­tus saati­in enem­män työelämälähtöisek­si. Ja tämähän oli reformin juurisyy.

Meil­lä tehti­in tietoinen päätös, että alet­ti­in panos­taa aikuisopiske­li­joi­hin.

Vuosit­tain KSAO:ssa opiskelee run­saat 3 000 henkeä, ja Salmisen arvion mukaan noin kol­ma­sosa on aikuisopiske­li­joi­ta. Hei­dän määrän­sä on kas­vanut koko 2010-luvun ajan, siis jo usei­ta vuosia ennen reformia. Se on paljolti seu­raus­ta oppi­laitok­sen omista lin­jauk­sista.

– Meil­lä tehti­in tietoinen päätös, että alet­ti­in panos­taa aikuisopiske­li­joi­hin.

Tutkin­noista suosi­tu­in on sähköau­tomaa­tio, johon on run­saasti ensisi­jaisia hak­i­joi­ta.

– Sähköau­tomaa­tion opiske­li­joil­la on usein vah­va moti­vaa­tio ja he valmis­tu­vat hyvin. Putki­asen­ta­jik­si halu­taan myös, sil­lä alal­la on hyvä työl­lisyys­ti­lanne, kuvaa Salmi­nen.

Pros­ess­in­hoita­jan tutk­in­to oli Kou­volas­sa välil­lä jo vaar­avyöhyk­keessä.

– Se meinasi tyre­htyä, kun paperi­te­ol­lisu­us uhkasi Suomes­ta lop­pua. Mut­ta ope­tus­min­is­ter­iö antoi siihen lisämäärära­haa, kos­ka asia nähti­in tärkeäk­si.

”MENNÄÄN FIRMAAN JA PUHUTAAN SAMAA KIELTÄ”

Yri­tysy­hteistyö on toinen asia, johon KSAO panos­taa merkit­tävästi. Kump­paneina on etenkin alueen suurimpia yri­tyk­siä, kuten UPM, Sto­ra Enso, KSS Ener­gia ja Kymen Seudun Osu­uskaup­pa. Lisäk­si oppi­laitok­sen joka tiimis­sä on työelämäopet­ta­ja.

– Kun sähkötekni­ikan opiske­li­jat valmis­tu­i­v­at toukoku­un lopus­sa, niin työelämäopet­ta­ja lähti kiertämään sähkö­fir­mo­ja ja selvit­tämään niiden tarpei­ta, Salmi­nen ker­too.

KSAO jär­jestää yri­tyk­sille sään­nöl­lis­es­ti infoti­laisuuk­sia; niitä pidet­ti­in myös ammat­tik­oulu-uud­is­tuk­sen voimaan­tu­losta. Salmisen havain­to on, että isot yri­tyk­set tun­te­vat uuden jär­jestelmän parem­min kuin pienet. KSAO pyrkii jaka­maan tietoa muun muas­sa työ­paikkao­h­jaa­jien roolista.

Ei ope­tus­vas­tuu kouluil­ta mihinkään häviä. Opet­ta­ja toimii opet­tamisen asiantun­ti­jana työelämä­jak­sol­lakin.

– Me on tehty niin san­ot­tu salkku­malli. Men­nään fir­maan ja käy­dään hei­dän ehdoil­laan asioi­ta läpi, jätetään kas­va­tu­sopin sivistys­sanat pois ja puhutaan samaa kieltä hei­dän kanssaan.

Eräänä syynä tiedon puut­teeseen on, että kun refor­mi tehti­in, viestin­nässä oli puut­tei­ta.

– Tiedot­tamises­sa oli sil­loin vääriä pain­o­tuk­sia, siinä olisi tarvit­tu enem­män konkre­ti­aa. Yri­tyk­sille tuli pelko­ja, että he joutu­vat nyt opet­ta­jik­si. Mut­ta eihän se ope­tus­vas­tuu kouluil­ta mihinkään häviä. Opet­ta­ja toimii opet­tamisen asiantun­ti­jana työelämä­jak­sol­lakin, muis­tut­taa Salmi­nen.

Hallituksen suunnitelmissa maksuton koulutus ja lisärahaa opettajiin

Toisen asteen koulu­tuk­sen mak­sut­to­muus on nykyisen hal­li­tu­so­hjel­man myötä toteu­tu­mas­sa. Oppivelvol­lisu­usikää korote­taan 18 vuo­teen. Muu­tosten on tarkoi­tus tul­la voimaan vuo­den 2021 syksyl­lä.

– Hal­li­tuk­sen koulu­tus­poli­ti­ik­ka läh­tee siitä, että oppivelvol­lisu­usiän laa­jen­nus on tosi tärkeä uud­is­tus, joka nos­taa suo­ma­lais­ten osaamis­ta­soa, sanoo Anna Mäkipää.

Ope­tus­min­is­teri Li Ander­ssonin eri­ty­isavus­ta­jana toimi­va Mäkipää kat­soo, että koron­akri­isin takia otet­tu val­tion­vel­ka ei ole syy uud­is­tuk­sen peru­miselle tai lykkäämiselle.

– Nykyisenä aikana ja koron­aepi­demi­an seu­rauk­se­na osaamisen tarve ei ole ainakaan vähen­tynyt, pikem­minkin päin­vas­toin. Sat­sauk­set osaamiseen ovat tie ulos koron­akri­i­sistä.

Valmis­telus­sa olevas­sa hal­li­tuk­sen esi­tyk­sessä oppi­ma­te­ri­aalit, työvä­li­neet ja työa­sut tule­vat opiske­li­jalle ilmaisik­si. Mak­sut­to­muus jatkuisi sen kalen­terivuo­den lop­pu­un, jol­loin opiske­li­ja täyt­tää 20 vuot­ta.

Osaamista on kehitet­tävä ja uud­is­tet­ta­va koko työu­ran ajan. Se on paras tur­va muut­tuvas­sa maail­mas­sa.

Hal­li­tus on myös sopin­ut 235 miljoo­nan euron lisära­hoituk­sen ammatil­lis­ten oppi­laitosten henkilöstöku­lui­hin neljän vuo­den ajalle. Rahal­la palkataan uusia opet­ta­jia, ohjaa­jia ja tuk­i­henkilöitä sekä lisätään nykyisen henkilökun­nan ope­tus­tun­te­ja.

– Viime syksynä jaet­ti­in jo 20 miljoon­aa, ja 80 miljoon­aa jaet­ti­in kesäku­us­sa koulu­tuk­sen jär­jestäjille. Syksyl­lä asi­aan palataan jatkon osalta, ker­too Mäkipää.

Yksi tärkeä hal­li­tuk­sen tule­vaisu­ushanke on myös jatku­van oppimisen uud­is­tus, jon­ka tavoit­teena on tar­jo­ta jokaiselle mah­dol­lisu­us päivit­tää osaamis­taan. Uud­is­tus toteutetaan kolmikan­tais­es­ti, ja sen yhtey­dessä tarkastel­laan muun muas­sa muu­tostur­vaa ja työt­tömyys­tur­vaa.

Lisäk­si ammatil­liselle koulu­tuk­selle on käyn­nistymässä laadun ja tasa-arvon kehit­tämiso­hjel­ma Oikeus osa­ta.

– Osaamista on kehitet­tävä ja uud­is­tet­ta­va koko työu­ran ajan. Se on paras tur­va muut­tuvas­sa maail­mas­sa, sanoo Mäkipää.

TES-kirjauksia työssäoppimisesta ja työpaikkaohjaajista

Teol­lisu­us­li­it­to pyrkii työe­htosopimusten kaut­ta edis­tämään työ­paikalla tapah­tu­vaa ammatil­lista oppimista ja opiskelua. Sopimuk­si­in on tavoitel­tu muun muas­sa kir­jauk­sia siitä, että oppimista tuke­va työ­paikkao­h­jaa­ja olisi oikeutet­tu ajankäyt­töön ja kor­vauk­si­in. Hänen tulisi siis saa­da muista töistään vapau­tus­ta voidak­seen käyt­tää riit­tävästi aikaa työssäop­pi­joiden kanssa, eikä hänen ansio­ta­son­sa saa ainakaan laskea ohjaamis­te­htävien takia.

Alla on poim­into­ja Teol­lisu­us­li­iton voimas­sa ole­vista työe­htosopimuk­sista. Lista ei ole vält­tämät­tä kat­ta­va. Työ­nan­ta­jali­itot ovat monil­la aloil­la olleet vas­ta­hakoisia vahvis­ta­maan työ­paikkao­h­jaa­jien ase­maa työe­htosopimuk­sis­sa.

TEKNOLOGIATEOLLISUUS: Työ­nan­ta­ja ja koulu­tuk­sen jär­jestäjä solmi­vat opiske­li­jaa koske­van koulu­tus­sopimuk­sen. Työ­paikkao­h­jaa­jan on saata­va ohjau­sosaamisen kannal­ta tarpeelli­nen koulu­tus, pere­hdy­tys on koulu­tuk­sen jär­jestäjän vas­tu­ul­la. Ohjaamistyöhön ja ohjauk­sen suun­nit­telu­un on varat­ta­va riit­tävästi aikaa. Jos työ­paikkao­h­jaa­jan varsi­nainen työ keskey­tyy, ohjausa­jal­ta mak­se­taan keski­tun­tian­sion mukainen palk­ka.

KEMIAN SEKTORI (muut pait­si autoala ja auton­ren­gasala eli yhteen­sä 10 työe­htosopimus­ta): Työe­htosopimuk­sis­sa tode­taan koulu­tus­tarve sekä se peri­aate, että työ­paikkao­h­jaa­jana toim­imis­es­ta ei syn­ny ansion­mene­tys­tä.

MAASEUTUELINKEINOT, PUUTARHA-ALA, TURKISTUOTANTOALA, VIHER- JA YMPÄRISTÖRAKENTAMISALA: Työ­paikkao­h­jaa­jan tehtävä vaikut­taa vaa­tivu­us­ryh­män määrit­te­lyyn korot­tavasti. Valmis­tau­tu­miseen ja varsi­naiseen ohjaustyöhön on annet­ta­va riit­tävästi aikaa. Työ­nan­ta­jan velvol­lisu­us on varmis­taa, että työ­paikkao­h­jaa­jal­la on riit­tävä osaami­nen ja että hän saa tarvit­taes­sa alan eri­ty­ispi­ir­teet huomioivan koulu­tuk­sen. Koulu­tu­sai­ka on pal­ka­llista, työ­nan­ta­ja vas­taa kuluista.

TAIMITARHA-ALA: Pere­hdy­tyk­seen ja työn opas­tuk­seen käyte­ty­iltä tun­neil­ta mak­se­taan eril­lisko­r­vauk­se­na, siis nor­maali­palkan päälle, 10 pros­ent­tia henkilöko­htais­es­ta aika­palka­s­ta.

MEDIA- JA PAINOALA: Työ­paikkao­h­jaa­jalle varataan riit­tävä aika tehtävi­in­sä, huomioon ote­taan sekä suun­nit­telu- että koulu­tu­sai­ka.

TEKSTIILIALA, TEKSTIILIHUOLTOALA, LASITUSALA: Työ­nan­ta­jan tulee ilmoit­taa päälu­ot­ta­mus­miehelle oppisopimus- ja koulu­tus­sopimu­sop­pi­laista.

Termejä

TYÖSSÄOPPIMINEN

Osa opin­to­ja ja kor­vaa nykyään usein van­han ilmauk­sen työhar­joit­telu. Työssäop­pimi­nen voi perus­tua joko oppi- tai koulu­tus­sopimuk­seen.

OPPISOPIMUS

Opiske­li­ja tekee määräaikaisen työ­sopimuk­sen ja on työ­suh­teessa työ­nan­ta­jaan. Lisäk­si työ­nan­ta­ja tekee sopimuk­sen koulu­tuk­sen jär­jestäjän kanssa.
Oppisopimus voi tähdätä tutk­in­toon, tai sen kaut­ta voi suorit­taa osan tutkin­nos­ta. Opiske­li­ja han­kkii osaamisen­sa pääosin työ­paikalla käytän­nön töis­sä. Teo­riao­suuk­sia suorite­taan usein ope­tus­ta jär­jestävän oppi­laitok­sen tilois­sa.

KOULUTUSSOPIMUS

Opiske­li­ja ei ole työ­suh­teessa, eikä hänelle mak­se­ta palkkaa. Koulu­tus­sopimus tehdään koulu­tuk­sen jär­jestäjän ja työ­paikan edus­ta­jan välil­lä. Se annetaan tiedok­si opiske­li­jalle.

Sekä oppi- että koulu­tus­sopimuk­sen osana opiske­li­jalle tulee työ­paikalla laa­tia henkilöko­htainen osaamisen kehit­tämis­su­un­nitel­ma (HOKS).

TEKSTI MIKKO NIKULA