Ammatillinen koulutus on ollut viime vuosina murroksessa. Sipilän hallitus teki ammattikoulujen rahoitukseen rajut leikkaukset. Nykyhallitus sen sijaan panostaa koulutukseen lisärahaa, päämääränä oppivelvollisuuden pidennys ja toisen asteen maksuton opetus. Mahdollisuus opiskella aikuisiällä joustavasti on politiikan kentällä laajasti kannatettu tavoite, ja työssäoppimista lisätään yritysten ja oppilaitosten yhteistyöllä.

”Ammatillinen koulutus uudistetaan osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi.”

Vuoden 2018 alusta voimaan tullutta uudistusta perusteltiin hallitusohjelmassa Juha Sipilän (kesk) porvarihallitukselle ominaisella markkinointikielellä. Käytännössä ammatillisten oppilaitosten rahoitusta leikattiin lähes 250 miljoonalla eurolla.

– Ei se lopputulos ollut kuitenkaan niin karmea kuin olisi voinut ajatella. Tällä hetkellä olen taas vähän optimistisempi, sanoo Teollisuusliiton koulutuspäällikkö Hannu Siltala.

Siltalan optimismin syynä ovat toisaalta Antti Rinteen / Sanna Marinin (sd) punamultahallituksen koulutuslinjaukset. Toisaalta taas vuoden 2018 uudistus on saanut joitain asioita liikahtamaan oikeaankin suuntaan.

– Hyvä juttu oli, että nuoret ja aikuisopiskelijat yhdistettiin saman lainsäädännön alle. Ennen oli olemassa vain yhteishaku, nyt on myös jatkuva haku. Eli aikuiset ja peruskoulunsa päättäneet nuoret voivat hakea pitkin vuotta opiskelemaan.

Oppilaitosten ja yritysten yhteistyöstä on myönteisiä esimerkkejä, joskin ne koskevat enimmäkseen isoja firmoja. Yksi hyvä esimerkki on Suolahdella Valtran traktoritehdas, joka on saanut oppisopimuskoulutuksen toimimaan.

”Olin onnesta soikeana”

– Mahtava onnenpotku oli. Olin onnesta soikeana. Ja oli kyllä huojentunut olo, kun syksy oli näyttänyt niin hiljaiselta, muistelee Elina Kinnunen viime vuoden elokuuta.

Tuolloin hänelle tarjottiin vakituista työsopimusta, vaikka koulutus oli päättymässä vasta marraskuussa. Kinnunen suoritti maatalouskoneasentajan ammattitutkinnon Valtran oppisopimusopiskelijoiden toisella kurssilla.

– Mieheni oli ensimmäisellä kurssilla, hän oli tykännyt ja sai täältä vakipaikan. Nyt me molemmat päästiin vuorotöistä eroon ja saadaan olla omalla paikkakunnalla päivätöissä. Se oli mukavaa, kun lähdin varttuneella iällä opiskelemaan uutta ammattia, kertoo Kinnunen, joka aiemmin työskenteli Metsä Woodin vaneritehtaalla Suolahdella.

Oli hienoa opiskella uutta ammattia niin, ettei tarvitse koko ajan istua koulun penkillä.

Riskinotto ja vakityöstä lähteminen osoittautui kannattavaksi liikkeeksi. Erityisesti Kinnunen on tyytyväinen koulutuksen kautta tulleeseen monitaitoisuuteen. Koska opiskelijat kiersivät eri työvaiheissa, traktorinteon kaikki vaiheet tulivat tutuiksi.

– Voimansiirtotehtaassa pääsee näkemään vaihdelaatikon kasauksen alusta loppuun. Ja kokoonpanotehtaassa tulee vaiheet tutuksi moottorivarustelusta aina sinne, kun renkaat laitetaan traktorin alle. Tässä näkee, mistä se traktori oikein koostuu. Mutta jos tekee vain yhtä hommaa, niin silloin ei ole välttämättä mitään hajua, mitä linjan toisessa päässä tapahtuu.

KÄYTÄNNÖN TYÖT EDELLÄ

Teoriaosuutta kurssilaiset kävivät opiskelemassa koulutusta järjestäneen POKE:n eli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston tiloissa Äänekoskella ja Saarijärvellä. Kinnusta miellytti se, että koulutuksen pääpaino kuitenkin oli selvästi käytännön töissä.

– Oli hienoa opiskella uutta ammattia niin, ettei tarvitse koko ajan istua koulun penkillä. Olisiko sitä teoriaa ollut 20–30 päivää. Siellä käytiin läpi esimerkiksi huoltoa, hydrauliikkaa ja moottoritekniikkaa. Niille, jotka harkitsevat, kannattaako oppisopimuskoulutukseen hakeutua, Kinnunen antaa perusteita.

– Meillä investoidaan tehtaaseen, eli voisi ajatella, että toiminta on Suolahdessa vakaalla pohjalla. Työyhteisö on tosi hyvä ja ei se palkkakaan huono ole. Pääsee monipuolisesti opettelemaan näitä töitä.

Pääluottamusmies: Jonkin verran jumppaamista vaadittiin alussa

Ammatillisen koulutuksen uudistus ja oppisopimusopiskelijoiden tulo Valtralle vuonna 2018 toivat pääluottamusmies Ville Kivimäen työpöydälle uudenlaisia edunvalvontakysymyksiä.

– Oli ensin kyllä ihmettelemistä, että miten tätä amisreformia omalla työpaikalla sovelletaan, muistelee Kivimäki.

Yksi ratkaistava asia oli opiskelijoiden palkkataso.

– Työehtosopimuksen mukainen oppisopimusopiskelijoiden taulukkopalkka on pohjana. Se lähtee asteittain nousemaan, ja kun osaaminen karttuu, pääsee meidän tuotantopalkkiojärjestelmän piiriin, Kivimäki kertoo.

Alkuvaiheessa oli työntekijöiden porukassa epäluuloja, että otetaanko tänne opiskelijoita tekemään halpatyötä. Mutta nämä ajatukset karsiutuivat pian.

Toinen kysymys oli, mitä opiskelijoille maksetaan tilanteessa, jossa he tuuraavat vakituisia työntekijöitä.

– Päädyttiin siihen, että he saavat saman palkan kuin tuurattava ja pidetään huolta, ettei tuuraus haittaa opiskelua, kertoo Kivimäki, joka on tyytyväinen työnantajan kanssa tehtyyn sopimukseen.

– Aivan alkuvaiheessa meillä oli työntekijöiden porukassa ehkä epäluuloja, että otetaanko tänne opiskelijoita tekemään halpatyötä. Mutta nämä ajatukset karsiutuivat aika pian.

Oppimista on tapahtunut koko työyhteisössä. Yksi oivallus on ollut työpaikkaohjaajien tärkeys. He tuntevat tuotannon ja auttavat toteuttamaan opiskelijan HOKS:ia eli henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmaa.

– Työpaikkaohjaajien kautta oppilas saa tukea ja opiskelun rytmitys sujuu. He osaavat viedä oppilaan oikeille työpisteille niihin töihin, joita juuri siinä kohtaa tutkintoa vaaditaan. Vielä meillä on kuitenkin kehittämisen paikka työpaikkaohjaajien roolissa, Kivimäki selvittää.

PAIKALLISET SITOUTUVAT VAHVEMMIN

Oppisopimusjärjestelmää muokataan Valtralla koko ajan, ja pääluottamusmiehellä on omat kehitysehdotuksensa. Koulutusta järjestävältä POKE:lta eli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistolta Kivimäki toivoo enemmän yhteistyötä työpaikkaohjaajien kanssa.

– Meillä taas saisi vielä tarkemmin miettiä koulutuksen alussa, mitkä ovat työnantajan tarpeet. Voisi tehdä täsmäkoulutusta niihin hommiin, joihin on vaikea löytää koulutettua ihmistä. Näin työnantaja ja opiskelijat hyötyisivät molemmat.

Tärkeää Kivimäen mielestä on myös tuoda rehellisesti esille, että vaikka koulutuksen tarkoituksena on saada yritykselle osaavaa työvoimaa, ei kyseessä ole lupaus työllistymisestä.

– Me ei harhauteta opiskelijoita sillä, että työpaikka olisi varma asia. Jos heitä ei palkata, niin he saavat kuitenkin tutkinnon.

Lisäksi Kivimäki ottaa esiin aluepoliittisen näkökulman ja korostaa koulutuksen merkitystä Äänekosken seudulle.

– Kun koulutetaan tämän seutukunnan ihmisiä, niin sitoutuminen on vahvempi kuin silloin, jos asuttaisiin kauempana. Siinä syntyy symbioosi työnantajan ja opiskelijan välille, ja tämä on pitkäjänteistä toimintaa.

”Rehtori” viihtyy roolissaan

Erkki Liimatainen tunnetaan Valtralla ”rehtorina”. Hänen vetämissään ryhmissä oppisopimusopiskelijoista koulutetaan maatalouskoneen asentajia.

– Tämä on ollut aika suosittua. Kaksi ryhmää meillä on ollut, molemmissa seitsemän opiskelijaa. Kolmas ryhmä olisi ollut tänä keväänä, mutta korona sotki suunnitelmat, sanoo Liimatainen.

”Koulu” sai alkunsa toimitusjohtaja Jari Rautjärven ideasta. Valtra ja koulutuksen järjestäjä Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto eli POKE mainostivat hanketta netissä, paikallislehdissä ja muissa medioissa.

– Ensimmäiseen ryhmään tuli hakemuksia noin 20, toiseen jo lähes 40. Maine oli kiirinyt. Ikähaarukka oli kaksikymppisestä päälle viisikymppiseen, ja monenlaista alanvaihtajaa oli, esimerkiksi useampi vanerityöntekijä, kertoo Liimatainen.

Liimatainen koordinoi toimintaa, on yhteishenkilönä POKE:n suuntaan ja valitsee opiskelijat yhteistyössä linjaesimiesten kanssa. Valittujen kanssa tehdään vuoden mittainen määräaikainen työsopimus.

– Pari kertaa kuussa he ovat POKE:n Äänekosken tai Saarijärven toimipisteessä, siellä hoidetaan teoriaopinnot. Meillä he ovat kuusi viikkoa yhdellä esimiesalueella oppimassa sen töitä ja siirtyvät sitten seuraavalle. Eli he näkevät voimansiirtotehtaan, kokoonpanon, varustelun ja niin edelleen.

ESIMIESTEN SITOUTTAMINEN OPITTIIN KANTAPÄÄN KAUTTA

Koulutuksen läpikäyneistä muutama on keskeyttänyt. Suurin osa on kuitenkin työllistynyt Valtralle joko vakituisesti tai määräaikaisesti.

”Rehtorin” ja koulutuksen järjestäjien osaaminenkin on matkan varrella karttunut. Muun muassa esimiesten sitouttaminen hankkeeseen oli aluksi puutteellista, mutta nyt tilanne on jo toinen.

– Ensimmäisen ryhmän aikana esimiehillä oli vielä asennetta, että ei haluta ketään, kun nehän täytyy perehdyttää ja se vie resursseja. Mutta toisen ryhmän kanssa kyseltiin jo, että koska ne opiskelijat tulevat meidän alueelle, ja esimiehille tuli vähän keskenään narunvetoa, että minä haluan sen ja sen kaverin tänne, Liimatainen kuvailee.

Liimataisen ammattinimike on matkustuskoordinaattori, ja hän vetää Valtralla muun muassa turvallisuusperehdytyksiä ja tulityökoulutuksia. Oppisopimusopiskelijoiden ohjaamiseen hän arvioi työajastaan kuluvan noin 30 prosenttia. Erilliskorvausta ”rehtorina” olosta ei makseta; käytäntö on hänen ammattiliittonsa Pron työehtosopimuksen mukainen. Työtehtävänä opiskelijoiden ohjaaminen on ollut mieluisa.

– Toimitusjohtaja ja hr-päällikkö tulivat minulta kyselemään, että kiinnostaisiko tällainen. Ja on kyllä ollut tosi mielenkiintoinen juttu.

Henkilöstöjohtaja: Saamme monitaitoisia, sitoutuneita ammattilaisia

– Oppirahoja maksettiin, kun ei ennen ollut sellaista tehty. Paljon yllättäviä haasteita on tullut vastaan, myöntää henkilöstöjohtaja Jari Suuronen.

– Mutta siitä se lähti, ja kakkoskurssi meni jo paremmin kuin ensimmäinen.

Ei työ aivan nollapisteestä alkanut, sillä oppisopimuksia yrityksessä oli tehty aiemminkin, mutta ei systemaattisesti kurssittaen.

Kun nähtiin, että ihmiset ovat valmiita jopa jättämään päivätyöt meidän takia, niin se kasvatti vastuun tunnetta.

Hanke vei sekä henkilöstöresursseja että rahaa.

– Se vaatii jonkun, joka koordinoi toimintaa. Ja euroja, merkittäviä määriä. Me saatiin kuitenkin paikallisesti sovittua asiat pääluottamusmiehen kanssa, Suuronen sanoo.

Ensimmäistä kurssia valmisteltaessa Valtralla hämmästyttiin hakijoiden kovatasoisuutta.

– Kun nähtiin, että ihmiset ovat valmiita jopa jättämään päivätyöt meidän takia, niin se kasvatti vastuun tunnetta. Tuli ajatus, että nyt tästä on pakko tehdä hyvä.

Valtra on saanut panostuksilleen vastinetta. Suuronen kehuu oppisopimuskoulutettuja monisanaisesti:

– Todella hyviä henkilöitä on saatu, osaavia ammattilaisia. Ovat kiertäneet meidän eri osastot, ovat monitaitoisia ja sitoutuneita. Meillä on 500 tuotantotyöntekijää, ja joka vuosi heistä eläköityy jokin määrä. Tämä on yksi keino kasvattaa hyviä traktorintekijöitä.

Satsaus aikuisopiskelijoihin toi tulosta Kouvolassa

Ammatillisen koulutuksen uudistus eli reformi tarkoitti KSAO:ssa eli Kouvolan seudun ammattiopistossa kahden oppilaitoksen yhdistymistä.

– Ennen oli aikuisopisto ja ammattiopisto erikseen, sanoo talotekniikan tiiminvetäjä Hannu Salminen.

– Se on toteutunut, että opetus saatiin enemmän työelämälähtöiseksi. Ja tämähän oli reformin juurisyy.

Meillä tehtiin tietoinen päätös, että alettiin panostaa aikuisopiskelijoihin.

Vuosittain KSAO:ssa opiskelee runsaat 3 000 henkeä, ja Salmisen arvion mukaan noin kolmasosa on aikuisopiskelijoita. Heidän määränsä on kasvanut koko 2010-luvun ajan, siis jo useita vuosia ennen reformia. Se on paljolti seurausta oppilaitoksen omista linjauksista.

– Meillä tehtiin tietoinen päätös, että alettiin panostaa aikuisopiskelijoihin.

Tutkinnoista suosituin on sähköautomaatio, johon on runsaasti ensisijaisia hakijoita.

– Sähköautomaation opiskelijoilla on usein vahva motivaatio ja he valmistuvat hyvin. Putkiasentajiksi halutaan myös, sillä alalla on hyvä työllisyystilanne, kuvaa Salminen.

Prosessinhoitajan tutkinto oli Kouvolassa välillä jo vaaravyöhykkeessä.

– Se meinasi tyrehtyä, kun paperiteollisuus uhkasi Suomesta loppua. Mutta opetusministeriö antoi siihen lisämäärärahaa, koska asia nähtiin tärkeäksi.

”MENNÄÄN FIRMAAN JA PUHUTAAN SAMAA KIELTÄ”

Yritysyhteistyö on toinen asia, johon KSAO panostaa merkittävästi. Kumppaneina on etenkin alueen suurimpia yrityksiä, kuten UPM, Stora Enso, KSS Energia ja Kymen Seudun Osuuskauppa. Lisäksi oppilaitoksen joka tiimissä on työelämäopettaja.

– Kun sähkötekniikan opiskelijat valmistuivat toukokuun lopussa, niin työelämäopettaja lähti kiertämään sähköfirmoja ja selvittämään niiden tarpeita, Salminen kertoo.

KSAO järjestää yrityksille säännöllisesti infotilaisuuksia; niitä pidettiin myös ammattikoulu-uudistuksen voimaantulosta. Salmisen havainto on, että isot yritykset tuntevat uuden järjestelmän paremmin kuin pienet. KSAO pyrkii jakamaan tietoa muun muassa työpaikkaohjaajien roolista.

Ei opetusvastuu kouluilta mihinkään häviä. Opettaja toimii opettamisen asiantuntijana työelämäjaksollakin.

– Me on tehty niin sanottu salkkumalli. Mennään firmaan ja käydään heidän ehdoillaan asioita läpi, jätetään kasvatusopin sivistyssanat pois ja puhutaan samaa kieltä heidän kanssaan.

Eräänä syynä tiedon puutteeseen on, että kun reformi tehtiin, viestinnässä oli puutteita.

– Tiedottamisessa oli silloin vääriä painotuksia, siinä olisi tarvittu enemmän konkretiaa. Yrityksille tuli pelkoja, että he joutuvat nyt opettajiksi. Mutta eihän se opetusvastuu kouluilta mihinkään häviä. Opettaja toimii opettamisen asiantuntijana työelämäjaksollakin, muistuttaa Salminen.

Hallituksen suunnitelmissa maksuton koulutus ja lisärahaa opettajiin

Toisen asteen koulutuksen maksuttomuus on nykyisen hallitusohjelman myötä toteutumassa. Oppivelvollisuusikää korotetaan 18 vuoteen. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2021 syksyllä.

– Hallituksen koulutuspolitiikka lähtee siitä, että oppivelvollisuusiän laajennus on tosi tärkeä uudistus, joka nostaa suomalaisten osaamistasoa, sanoo Anna Mäkipää.

Opetusministeri Li Anderssonin erityisavustajana toimiva Mäkipää katsoo, että koronakriisin takia otettu valtionvelka ei ole syy uudistuksen perumiselle tai lykkäämiselle.

– Nykyisenä aikana ja koronaepidemian seurauksena osaamisen tarve ei ole ainakaan vähentynyt, pikemminkin päinvastoin. Satsaukset osaamiseen ovat tie ulos koronakriisistä.

Valmistelussa olevassa hallituksen esityksessä oppimateriaalit, työvälineet ja työasut tulevat opiskelijalle ilmaisiksi. Maksuttomuus jatkuisi sen kalenterivuoden loppuun, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta.

Osaamista on kehitettävä ja uudistettava koko työuran ajan. Se on paras turva muuttuvassa maailmassa.

Hallitus on myös sopinut 235 miljoonan euron lisärahoituksen ammatillisten oppilaitosten henkilöstökuluihin neljän vuoden ajalle. Rahalla palkataan uusia opettajia, ohjaajia ja tukihenkilöitä sekä lisätään nykyisen henkilökunnan opetustunteja.

– Viime syksynä jaettiin jo 20 miljoonaa, ja 80 miljoonaa jaettiin kesäkuussa koulutuksen järjestäjille. Syksyllä asiaan palataan jatkon osalta, kertoo Mäkipää.

Yksi tärkeä hallituksen tulevaisuushanke on myös jatkuvan oppimisen uudistus, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle mahdollisuus päivittää osaamistaan. Uudistus toteutetaan kolmikantaisesti, ja sen yhteydessä tarkastellaan muun muassa muutosturvaa ja työttömyysturvaa.

Lisäksi ammatilliselle koulutukselle on käynnistymässä laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelma Oikeus osata.

– Osaamista on kehitettävä ja uudistettava koko työuran ajan. Se on paras turva muuttuvassa maailmassa, sanoo Mäkipää.

TES-kirjauksia työssäoppimisesta ja työpaikkaohjaajista

Teollisuusliitto pyrkii työehtosopimusten kautta edistämään työpaikalla tapahtuvaa ammatillista oppimista ja opiskelua. Sopimuksiin on tavoiteltu muun muassa kirjauksia siitä, että oppimista tukeva työpaikkaohjaaja olisi oikeutettu ajankäyttöön ja korvauksiin. Hänen tulisi siis saada muista töistään vapautusta voidakseen käyttää riittävästi aikaa työssäoppijoiden kanssa, eikä hänen ansiotasonsa saa ainakaan laskea ohjaamistehtävien takia.

Alla on poimintoja Teollisuusliiton voimassa olevista työehtosopimuksista. Lista ei ole välttämättä kattava. Työnantajaliitot ovat monilla aloilla olleet vastahakoisia vahvistamaan työpaikkaohjaajien asemaa työehtosopimuksissa.

TEKNOLOGIATEOLLISUUS: Työnantaja ja koulutuksen järjestäjä solmivat opiskelijaa koskevan koulutussopimuksen. Työpaikkaohjaajan on saatava ohjausosaamisen kannalta tarpeellinen koulutus, perehdytys on koulutuksen järjestäjän vastuulla. Ohjaamistyöhön ja ohjauksen suunnitteluun on varattava riittävästi aikaa. Jos työpaikkaohjaajan varsinainen työ keskeytyy, ohjausajalta maksetaan keskituntiansion mukainen palkka.

KEMIAN SEKTORI (muut paitsi autoala ja autonrengasala eli yhteensä 10 työehtosopimusta): Työehtosopimuksissa todetaan koulutustarve sekä se periaate, että työpaikkaohjaajana toimimisesta ei synny ansionmenetystä.

MAASEUTUELINKEINOT, PUUTARHA-ALA, TURKISTUOTANTOALA, VIHER- JA YMPÄRISTÖRAKENTAMISALA: Työpaikkaohjaajan tehtävä vaikuttaa vaativuusryhmän määrittelyyn korottavasti. Valmistautumiseen ja varsinaiseen ohjaustyöhön on annettava riittävästi aikaa. Työnantajan velvollisuus on varmistaa, että työpaikkaohjaajalla on riittävä osaaminen ja että hän saa tarvittaessa alan erityispiirteet huomioivan koulutuksen. Koulutusaika on palkallista, työnantaja vastaa kuluista.

TAIMITARHA-ALA: Perehdytykseen ja työn opastukseen käytetyiltä tunneilta maksetaan erilliskorvauksena, siis normaalipalkan päälle, 10 prosenttia henkilökohtaisesta aikapalkasta.

MEDIA- JA PAINOALA: Työpaikkaohjaajalle varataan riittävä aika tehtäviinsä, huomioon otetaan sekä suunnittelu- että koulutusaika.

TEKSTIILIALA, TEKSTIILIHUOLTOALA, LASITUSALA: Työnantajan tulee ilmoittaa pääluottamusmiehelle oppisopimus- ja koulutussopimusoppilaista.

Termejä

TYÖSSÄOPPIMINEN

Osa opintoja ja korvaa nykyään usein vanhan ilmauksen työharjoittelu. Työssäoppiminen voi perustua joko oppi- tai koulutussopimukseen.

OPPISOPIMUS

Opiskelija tekee määräaikaisen työsopimuksen ja on työsuhteessa työnantajaan. Lisäksi työnantaja tekee sopimuksen koulutuksen järjestäjän kanssa.
Oppisopimus voi tähdätä tutkintoon, tai sen kautta voi suorittaa osan tutkinnosta. Opiskelija hankkii osaamisensa pääosin työpaikalla käytännön töissä. Teoriaosuuksia suoritetaan usein opetusta järjestävän oppilaitoksen tiloissa.

KOULUTUSSOPIMUS

Opiskelija ei ole työsuhteessa, eikä hänelle makseta palkkaa. Koulutussopimus tehdään koulutuksen järjestäjän ja työpaikan edustajan välillä. Se annetaan tiedoksi opiskelijalle.

Sekä oppi- että koulutussopimuksen osana opiskelijalle tulee työpaikalla laatia henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS).

TEKSTI MIKKO NIKULA