KORONAKRIISI St. Michel Prin­tillä Mikke­lissä: ”Pari viik­koa lomau­tusta, pari viik­koa töitä, pari kesälomaa”

Lomau­tuk­set ovat Mikke­lissä hiljen­tä­neet perin­tei­sen paino­ta­lon St. Michel Prin­tin. Taloon yli kolme­kym­mentä vuotta sitten töihin tullut Aki Vilén opis­ke­lee lomau­tusai­kana itsel­leen uutta ammattia.

15.5.2020

– Onhan tässä tulot tippu­neet. Olen nyt perheen ainoa työs­sä­käyvä, vaimol­la­kaan ei ole töitä, kertoo jälki­kä­sit­te­ly­ko­neen hoita­jana työs­ken­te­levä Aki Vilén.

Vaikka talous on tiukilla, aika on kulu­nut kotona hyvin.

– Opis­ke­len uutta ammat­tia, teen kokin tutkin­toa. Eli ei ole mitään vapaa-ajan ongel­maa kyllä tullut, kun on vielä nuo tytöt­kin kotona.

Toinen hänen tyttä­ris­tään on ammat­ti­kou­lussa, toinen alakou­lun viimei­sellä luokalla, ja he käyvät nyt etäkou­lua. Perheen kanssa vietet­tä­vän ajan lisäksi pienenä posi­tii­vi­sena puolena lomau­tuk­sessa on se, että Vilén saa opin­to­jensa takia koro­tet­tua päivä­ra­haa. Rahat ovat myös tulleet nopeasti Teol­li­suu­den työt­tö­myys­kas­sasta tilille.

KOKIN TYÖT VARASUUNNITELMANA

Lomau­tuk­sia St. Michel Prin­tillä oli jo alku­vuo­desta, mutta sitten koro­nae­pi­de­mia söi kevään työt vähiin ja tuotti toisen yt-kier­rok­sen. Puhe­lin­haas­tat­te­lua tehtäessä Vilé­nillä on menossa toinen viikko lomau­tusta, maalis­kuussa pakko­lo­maa tuli yksi viikko.

– Maanan­taina menen taas kahdeksi viikoksi töihin, sitten pidän kaksi viik­koa kesälomaa.

Touko­kuun lopusta ei enää varmasti tiedä­kään. Toisaalta Vilén on sellai­seen tottu­nut. Paino­ta­lossa lähi­tu­le­vai­suu­den­kin enna­kointi on vaikeaa.

– Saat­taa niitä tilauk­sia myös tulla yhtäk­kiä, ja sitten on taas töitä.

Vilé­nin kokkio­pin­not ovat tois­tai­seksi vasta alku­vai­heessa. Niihin hän ryhtyi siksi, että ennen työn­tekijän näkö­kul­masta vakaa työnan­taja on viime vuosina muut­tu­nut epävarmaksi.

– Vuosi sitten meillä tuli ensim­mäi­set lomau­tuk­set. Silloin aloin miet­tiä, mitä ryhtyi­sin teke­mään. Jos näyt­tää siltä, että nykyi­siä töitä ei enää riitä, niin sitten on olemassa toinen ammatti, hän kertoo suunnitelmistaan.

Vaikka ihmi­set vähen­täi­si­vät paino­tuot­tei­den käyt­töä, niin syömistä he tuskin aiko­vat lopet­taa. Vilén luot­taa siihen, että kokeille riit­tää töitä.

– Nuorena jo opis­ke­lin ammat­ti­kou­lun ravin­tola- ja hotel­li­lin­jalla, mutta se jäi kesken ja päädyin sitten eri alalle. Ja ruoan­laitto on kyllä aina kiinnostanut.

NOUSEEKO SUOMALAISEN TYÖN ARVOSTUS?

St. Michel Prin­tissä tuotanto on pyöri­nyt koko ajan, mutta alku­vuo­den vajailla tehoilla. Lomau­tus­ten takia talossa olisi hiljaista ja tila­vaa ilman koro­naa­kin. Noin 40 työn­tekijän yrityk­sessä töissä olevat on voinut laskea yhden käden sormilla, mikä on tehnyt turvae­täi­syyk­sien noudat­ta­mi­sen helpommaksi.

– Käsi­de­siä on käytetty ja annettu ohjeita, että pestään paljon käsiä, sanoo Vilén.

Jos koro­na­vi­ruk­sesta mitään hyvää seuraa, niin se voisi olla koti­mai­sen työn arvos­tuk­sen kasvu.

– Kyllä meil­lä­kin tietysti ihmi­siä huoles­tut­taa ja onhan tämä talou­delle aika paha. Mutta olisiko tällä sellai­nen vaiku­tus, että alet­tai­siin tehdä enem­män Suomessa. Tämä hengi­tys­suo­ja­här­delli esimer­kiksi pisti silmään. Nythän niitä suojai­mia alet­tiin Suomessa valmis­taa, miet­tii Vilén.

Mikäli 48-vuotias Vilén päätyy kokiksi tai muihin töihin, häneltä katkeaa St. Michel Prin­tillä pitkä työura.

– Tulin taloon ensim­mäi­sen kerran 1989, ja vuodesta 1995 olen ollut täällä yhtäjaksoisesti.

KORONA TYREHDYTTI TILAUKSET

– Asiak­kaat eivät tee päätök­siä, tai niiden teke­mi­nen pitkit­tyy. Olemassa olevia tilauk­sia on siir­retty myöhem­mäksi, kuvai­lee pääluot­ta­mus­mies Sami Petti­nen koro­na­krii­sin vaiku­tusta St. Michel Prin­tin liiketoimintaan.

Paino­talo on erikois­tu­nut ohko­pa­pe­riin eli pape­riin, jota käyte­tään muun muassa Raama­tuissa. Yrityk­sen tuot­teita ovat Raamat­tu­jen lisäksi virsi­kir­jat, laki­kir­jat, sana­kir­jat sekä luet­te­lo­tyyp­pi­set käyt­tä­jä­ma­nu­aa­lit. Noin 80 prosent­tia tuot­teista menee vien­tiin. Yksi töitä viime vuosina vähen­tä­nyt tekijä on, että laki­py­kä­lät ja vieraan kielen sanat voi kirjan selaa­mi­sen sijaan tarkis­taa nopeasti älypu­he­li­mesta. Lisäksi tasku­ka­len­te­rien teko on loppunut.

Kun painoa­lan yleis­ten vaikeuk­sien ja yrityk­sen omien haas­tei­den päälle tuli­vat vielä koro­nan vaiku­tuk­set, Mikke­lissä käyn­nis­tet­tiin uusi yt-neuvot­te­lu­jen kierros.

– Kirja­pai­noa­lalla on perin­tei­sesti ollut alku­vuosi hiljai­sempi. Ensim­mäi­nen lomau­tus­pe­riodi olisi kestä­nyt huhti­kuun loppuun asti, lomau­tuk­sia oli tulossa 3–4 viik­koa per työn­tekijä. Nyt meillä on neuvot­te­lut taas käyn­nissä, ja arvioi­daan, että pahim­mil­laan lomau­tus­ten kesto voisi olla 10 viik­koa. Irti­sa­no­mi­sista neuvo­tel­laan myös, kertoo Pettinen.

Tunnel­mat ovat luon­nol­li­sesti mata­lalla, mutta pääluot­ta­mus­mie­hen mukaan vaih­toeh­dot ovat vähissä.

– Ansio­taso heiken­tyy lomau­tus­ten takia, niin eihän tässä hyvät fiilik­set ole, kun palkka ei meillä ole muuten­kaan korkea, sanoo Pettinen.

– Mutta ei täällä ole mitään kaneja hatusta vedetty, eikä yrityk­sellä paljon muita selviy­ty­mis­kei­noja ole kuin lomau­tuk­set. Toivo­taan, että tilanne palaa normaa­liksi ja tilauk­sia tulee taas.

TEKSTI MIKKO NIKULA
KUVAT PAULA MYÖHÄNEN