Poikkeuk­sel­linen päänavaus

Tekno­lo­gia­teol­li­suu­teen neuvo­teltu uusi kolmi­vuo­tinen työeh­to­so­pimus on laadul­taan poikkeuk­sel­linen työmark­ki­na­kier­roksen päänavaus.

Neuvot­telut käynnis­tyivät viral­li­sesti 12.9.2024 ja päättyivät 20.2.2025. Yli viiden kuukauden ajanjak­soon sisältyi yli 20 valta­kun­nan­so­vit­te­lijan johdolla pidettyä istuntoa. Sen lisäksi tulevat lukuisat osapuolten kesken käydyt neuvot­telut sekä valmis­te­leva, tunnus­te­leva ja muu yhtey­den­pito. Osapuolet pääsivät teksti­ky­sy­myk­sistä yhtei­seen käsityk­seen jo prosessin alkuvai­heessa, mutta ratkaisu palkan­ko­ro­tuk­sista saavu­tet­tiin vasta edellä mainit­tuna helmi­kui­sena iltana. Näin pitkäksi venynyt neuvot­te­lua­jan­jakso ei ole kenen­kään etu.

Pitkän keston yksi tausta­te­kijä on neuvot­te­lujen poikkeuk­sel­linen asetelma. Tekno­lo­gia­teol­li­suuden palkka­rat­kaisun piirissä on noin 90 000 työnte­kijää, mutta sillä on merkit­tävä ohjaus­vai­kutus kaikkien noin 2,5 miljoonan suoma­laisen palkan­saajan tuleviin palkankorotuksiin.

Asetelman taustalla on maan halli­tuksen epäon­nis­tunut puuttu­minen työmark­ki­noiden toimin­taan. Ensin­näkin se suunnit­teli, on toteut­tanut ja edelleen kaavailee uusia työnte­ki­jöiden asemaa heiken­täviä lakeja, jotka keikaut­tivat työmark­ki­noiden neuvot­te­lua­se­telman työnan­tajia suosi­vaksi. Toiseksi se asetti palkan­ko­ro­tuk­sille lainsää­dän­töön sovit­te­lu­jär­jes­telmän kautta kytkey­tyvän katon. Näin ollen pääna­vaus­so­pi­muksen sorvaajat eli tekno­lo­gia­teol­li­suuden neuvot­te­luos­a­puolet olivat omissa rooleis­saan ja omilla valta­kir­joil­laan paljon enemmän varti­joina kuin mihin voivat todel­li­suu­dessa suora­nai­sesti vaikuttaa. Työmark­ki­noiden sisään raken­nettu epäsuh­tai­suus ei ole järkevä tapa toimia.

Pääna­vaus­so­pimus ei olisi syntynyt ilman painetta.

SAK:laiset ammat­ti­liitot avasivat neuvot­te­lu­kier­roksen tavan­omai­sesta poiketen yhtei­sellä julki­lausu­tulla palkan­ko­ro­tus­ta­voit­teella. Sitä seurasi toimin­nal­linen koordi­naatio. Teolli­suus­liiton työtais­te­lujen rinnalla nähtiin muiden liittojen järjes­tämiä tukityö­tais­te­luja ja omia työtais­te­luja. Ostovoi­ma­kuopan täyttävä pääna­vaus­so­pimus ei olisi syntynyt ilman painetta. Toisaalta kilpai­lu­kyky ei tällä sopimuk­sella vaarantunut.

Mielen­kiin­toinen piirre tekno­lo­gia­teol­li­suuden neuvot­te­luissa oli myös se, että etukä­teen vaikeiksi arvioidut teksti­ky­sy­mykset eivät sellai­siksi muodos­tu­neet. Merkit­tävä osa maan halli­tuksen työnte­ki­jöihin kohdis­ta­mista heiken­nyk­sistä on työeh­to­so­pi­muksen määräyk­sillä torjuttu. Se on tulos, jolla on rahal­linen ja työelämän laatuun sisäl­tyvä arvonsa.

Työmark­ki­noiden neuvot­te­lu­kierros on edelleen kesken. Loppu­tu­losta ei voida vielä arvioida. Selvää kuitenkin on, että sopimista tarvi­taan myös tulevai­suu­dessa. Sen sujuva toteu­tu­minen edellyttää neuvot­te­lu­jär­jes­telmän uudistamista.