Paikal­linen sopiminen muuttuu vuoden alusta

Petteri Orpon hallitus on tehnyt lakie­si­tyksen, joka pyrkii uudis­ta­maan paikal­lisen sopimisen käytän­töjä Suomessa. Uusi lainsää­däntö astuu voimaan 1. tammi­kuuta 2025 ja tuo mukanaan muutoksia, joiden väitet­tynä tavoit­teena on lisätä työmark­ki­noiden joustavuutta.

Paikal­li­sella sopimi­sella viita­taan työeh­to­so­pi­mus­lain ja työso­pi­mus­lain mahdol­lis­ta­miin järjes­te­lyihin, joissa työnan­taja ja työnte­kijät sopivat työeh­doista yritys- tai työpaik­ka­koh­tai­sesti. Tämä käytäntö on jo pitkään ollut osa työmark­ki­noita, mutta siihen on liittynyt monia sääntöjä ja rajoitteita.

Nykyti­lan­teessa paikal­lista sopimista voidaan harjoittaa pääosin vain, jos työnan­taja kuuluu työeh­to­so­pi­muk­seen sidot­tuun työnantajaliittoon.

JÄRJESTÄYTYMÄTTÖMÄTKIN VOIVAT SOPIA PAIKALLISESTI

Uusi laki laajentaa paikal­lisen sopimisen mahdol­li­suuksia erityi­sesti järjes­täy­ty­mät­tö­mille yrityk­sille. Tämä tarkoittaa, että myös sellaiset yritykset, jotka eivät kuulu työnan­ta­ja­liit­toon, voivat tehdä paikal­lisia sopimuksia tietyin edellytyksin.

Muutoksia on tulossa useam­paan lakiin. Tiivis­tet­tynä lakimuu­tokset mahdol­lis­tavat paikal­lisen sopimisen myös niille yrityk­sille, jotka eivät ole sidot­tuja työeh­to­so­pi­muk­seen. Muutoksia tulee myös paikal­lisen sopimuksen sopijaos­a­puo­liin, niin kutsutun luotta­mus­val­tuu­tetun edelly­tyk­siin tehdä paikal­lisia sopimuksia sekä paikal­listen sopimusten valvontaan.

Lakie­si­tyksen mukaan työnan­taja voi tehdä paikal­lisia sopimuksia, vaikka ei olisi sidottu työeh­to­so­pi­muk­seen. Tämä tosin edellyttää, että sopimukset tehdään työeh­to­so­pi­muksen määräyksiä noudat­taen. Kaikki paikal­liset sopimukset pitää tehdä kirjal­li­sessa muodossa, ja työnan­tajan on toimi­tet­tava ne aluehal­lin­to­vi­ras­tolle valvontaa varten. Laimin­lyön­neistä voidaan määrätä 1 000–10 000 euron sakko.

LUOTTAMUSVALTUUTETULLE OIKEUS TEHDÄ SOPIMUKSIA

Uudis­tuksen myötä järjes­täy­ty­mät­tö­missä yrityk­sissä voidaan valita pääluot­ta­mus­miehen rinnalle luotta­mus­val­tuu­tettu tekemään paikal­lisia sopimuksia. Tällöin luotta­mus­val­tuu­tettu edustaa niitä, jotka ovat hänen valin­taansa osallistuneet.

Luotta­mus­val­tuu­tettu tulee kaikilla työpai­koilla kysee­seen silloin, jos pääluot­ta­mus­miestä ei ole valittu eikä työeh­to­so­pi­muk­sessa ole sovittu vaihtoeh­toista menetelmää pääluot­ta­mus­miehen puuttuessa. Työnan­ta­jien velvol­li­suus on tukea luotta­mus­val­tuu­tet­tujen valmiuksia tarjoa­malla koulu­tusta ja riittä­västi tietoa sopimusten laatimiseen.

Paikal­listen sopimusten valvonta kuuluu aluehal­lin­to­vi­ras­tolle, mutta mahdol­liset riita­ti­lan­teet käsitel­lään yleisissä tuomiois­tui­missa. Tämä linjaus herättää kysymyksiä siitä, voiko proses­sien venyminen heikentää käytännön hyödyn saavut­ta­mista työpaikoilla.

Työnte­ki­jöiden näkökul­masta suurimmat huole­nai­heet liittyvät siihen, miten hyvin paikal­liset sopimukset voivat suojella työnte­ki­jöiden etuja. Esimer­kiksi, jos työnte­kijät eivät ole järjes­täy­ty­neitä, voivatko he neuvo­tella tasaver­tai­sesti työnan­tajan kanssa? Lisäksi huoli pienten työpaik­kojen neuvot­te­lu­ta­sa­pai­nosta on merkittävä.

LUE LISÄÄ

Teolli­suus­liitto tyrmää lausun­nos­saan esityksen paikal­li­sesta sopimi­sesta – vaarantaa yleis­si­to­vuuden ja työn minimiehdot

Paikal­linen sopiminen uhkaa kriisiytyä – ”Tästä ei seuraa muuta kuin iso soppa”