Paikal­li­nen sopi­mi­nen muut­tuu vuoden alusta

Petteri Orpon halli­tus on tehnyt lakie­si­tyk­sen, joka pyrkii uudis­ta­maan paikal­li­sen sopi­mi­sen käytän­töjä Suomessa. Uusi lain­sää­däntö astuu voimaan 1. tammi­kuuta 2025 ja tuo muka­naan muutok­sia, joiden väitet­tynä tavoit­teena on lisätä työmark­ki­noi­den joustavuutta.

Paikal­li­sella sopi­mi­sella viita­taan työeh­to­so­pi­mus­lain ja työso­pi­mus­lain mahdol­lis­ta­miin järjes­te­lyi­hin, joissa työnan­taja ja työn­te­ki­jät sopi­vat työeh­doista yritys- tai työpaik­ka­koh­tai­sesti. Tämä käytäntö on jo pitkään ollut osa työmark­ki­noita, mutta siihen on liit­ty­nyt monia sään­töjä ja rajoitteita.

Nyky­ti­lan­teessa paikal­lista sopi­mista voidaan harjoit­taa pääosin vain, jos työnan­taja kuuluu työeh­to­so­pi­muk­seen sidot­tuun työnantajaliittoon.

JÄRJESTÄYTYMÄTTÖMÄTKIN VOIVAT SOPIA PAIKALLISESTI

Uusi laki laajen­taa paikal­li­sen sopi­mi­sen mahdol­li­suuk­sia erityi­sesti järjes­täy­ty­mät­tö­mille yrityk­sille. Tämä tarkoit­taa, että myös sellai­set yrityk­set, jotka eivät kuulu työnan­ta­ja­liit­toon, voivat tehdä paikal­li­sia sopi­muk­sia tietyin edellytyksin.

Muutok­sia on tulossa useam­paan lakiin. Tiivis­tet­tynä laki­muu­tok­set mahdol­lis­ta­vat paikal­li­sen sopi­mi­sen myös niille yrityk­sille, jotka eivät ole sidot­tuja työeh­to­so­pi­muk­seen. Muutok­sia tulee myös paikal­li­sen sopi­muk­sen sopi­jaos­a­puo­liin, niin kutsu­tun luot­ta­mus­val­tuu­te­tun edel­ly­tyk­siin tehdä paikal­li­sia sopi­muk­sia sekä paikal­lis­ten sopi­mus­ten valvontaan.

Lakie­si­tyk­sen mukaan työnan­taja voi tehdä paikal­li­sia sopi­muk­sia, vaikka ei olisi sidottu työeh­to­so­pi­muk­seen. Tämä tosin edel­lyt­tää, että sopi­muk­set tehdään työeh­to­so­pi­muk­sen määräyk­siä noudat­taen. Kaikki paikal­li­set sopi­muk­set pitää tehdä kirjal­li­sessa muodossa, ja työnan­ta­jan on toimi­tet­tava ne alue­hal­lin­to­vi­ras­tolle valvon­taa varten. Laimin­lyön­neistä voidaan määrätä 1 000–10 000 euron sakko.

LUOTTAMUSVALTUUTETULLE OIKEUS TEHDÄ SOPIMUKSIA

Uudis­tuk­sen myötä järjes­täy­ty­mät­tö­missä yrityk­sissä voidaan valita pääluot­ta­mus­mie­hen rinnalle luot­ta­mus­val­tuu­tettu teke­mään paikal­li­sia sopi­muk­sia. Tällöin luot­ta­mus­val­tuu­tettu edus­taa niitä, jotka ovat hänen valin­taansa osallistuneet.

Luot­ta­mus­val­tuu­tettu tulee kaikilla työpai­koilla kysee­seen silloin, jos pääluot­ta­mus­miestä ei ole valittu eikä työeh­to­so­pi­muk­sessa ole sovittu vaih­toeh­toista mene­tel­mää pääluot­ta­mus­mie­hen puut­tuessa. Työnan­ta­jien velvol­li­suus on tukea luot­ta­mus­val­tuu­tet­tu­jen valmiuk­sia tarjoa­malla koulu­tusta ja riit­tä­västi tietoa sopi­mus­ten laatimiseen.

Paikal­lis­ten sopi­mus­ten valvonta kuuluu alue­hal­lin­to­vi­ras­tolle, mutta mahdol­li­set riita­ti­lan­teet käsi­tel­lään ylei­sissä tuomiois­tui­missa. Tämä linjaus herät­tää kysy­myk­siä siitä, voiko proses­sien veny­mi­nen heiken­tää käytän­nön hyödyn saavut­ta­mista työpaikoilla.

Työn­te­ki­jöi­den näkö­kul­masta suurim­mat huole­nai­heet liit­ty­vät siihen, miten hyvin paikal­li­set sopi­muk­set voivat suojella työn­te­ki­jöi­den etuja. Esimer­kiksi, jos työn­te­ki­jät eivät ole järjes­täy­ty­neitä, voivatko he neuvo­tella tasa­ver­tai­sesti työnan­ta­jan kanssa? Lisäksi huoli pien­ten työpaik­ko­jen neuvot­te­lu­ta­sa­pai­nosta on merkittävä.

LUE LISÄÄ

Teol­li­suus­liitto tyrmää lausun­nos­saan esityk­sen paikal­li­sesta sopi­mi­sesta – vaaran­taa yleis­si­to­vuu­den ja työn minimiehdot

Paikal­li­nen sopi­mi­nen uhkaa krii­siy­tyä – ”Tästä ei seuraa muuta kuin iso soppa”