Paikallinen sopiminen uhkaa kriisiytyä – ”Tästä ei seuraa muuta kuin iso soppa”

Paikallinen sopiminen uhkaa kriisiytyä. Petteri Orpon johtama hallitus on viemässä eduskuntaan lakiehdotusta, joka antaisi järjestäytymättömille yrityksille mahdollisuuden soveltaa yleissitovan työehtoehtosopimuksen paikalliseen sopimiseen kelpuuttavia määräyksiä. Tähän asti tämä ei ole ollut mahdollista järjestäytymättömille yrityksille.

Lisäksi hallitus ehdottaa, että paikallinen sopimus voitaisiin tehdä luottamusvaltuutetun tai henkilöstön kanssa yhdessä, jos työehtosopimuksessa edellytettyä henkilöstön edustajaa ei ole eikä työehtosopimukseen ole sovittu vaihtoehtoisesta tasapuoliset sopimisedellytykset turvaavasta menettelystä, kuinka menetellään sanotun henkilöstön edustajan puuttuessa.

Järjestäytymättömillä työpaikoilla sotkuiseksi sopimisen tekee vielä hallituksen ehdotus, jonka mukaan näillä työpaikoilla yleissitovan työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies edustaisi vain niitä työntekijöitä, jotka ovat voineet osallistua hänen valintaansa.

Hyvä paikallinen sopiminen on sitä, että molemmat sopijaosapuolet kokevat saavansa sopimuksesta jotakin.

Hallitus haluaa myös, että työnantajakohtaisissa työehtosopimuksissa voisi poiketa useista työlainsäädännön säännöksistä aivan kuten se nyt on mahdollista vain valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäyhdistysten välisellä työehtosopimisella. Työntekijäpuolta voisi hallituksen ehdotuksen mukaan näissä neuvotteluissa edustaa valtakunnallinen työntekijäyhdistys tai sen jäsenyhdistys.

Teollisuusliitto ja muut SAK:n jäsenliitot ovat olleet vahvasti hallituksen laajennusehdotuksia vastaan jo siitä lähtien, kun ne kirjattiin Orpon-Purran hallituksen hallitusohjelmaan.

Liittojen viime syksystä alkaneissa, poliittisissa ulosmarsseissa ja lakoissa yksi hallituksen vastustuksen aihe on ollut juuri paikalliseen sopimiseen ehdotetut muutokset.

PAIKALLISESTI SOVITTU JO VUOSIKYMMENIÄ

Paikallinen sopiminen itsessään ei ole koko aikana ollut riidanaihe. Teollisuusliiton teknologiasektorin sopimuspäällikkö Kari Lähteenmäki kertoo, että paikallista sopimista sektorilla on tehty jo vuodesta 1994 lähtien.

– Kun paikallisen sopimisen pykäliä tuotiin työehtosopimuksiin, niillä haluttiin tuoda joustavuutta työpaikoille. Näin työpaikoilla pystyttiin tietyistä asioista sopimaan toisin kuin työehtosopimuksiin oli kirjattu, Lähteenmäki kertoo sopimisen historiasta.

Lähteenmäki muistuttaa, että paikallisella sopimisella voidaan sopia sekä heikommista että paremmista ehdoista.

– Hyvä paikallinen sopiminen on sitä, että molemmat sopijaosapuolet kokevat saavansa sopimuksesta jotakin.

Lähteenmäen mukaan teknologiateollisuuden yritykset käyttävät paikallista sopimista paljon, osa jopa tekee paikallisia sopimuksia tietämättään.

– Esimerkiksi tasaamislisän kanssa monet työnantajat menettelevät niin, että ne maksavat lisät silloin kun vapaat pidetään. Työehtosopimuksen mukaan ne pitäisi maksaa palkkakausittain, ellei toisin sovita. Yrityksissä tästä on joskus jonkun kanssa sovittu ja sitä noudatetaan edelleen, vaikka asiaa ei ole mihinkään kirjattu.

LASKELMIEN POHJAOLETTAMAT

Työaika on keskimääräinen kokoaikatyön vuosityöaika päivätöissä, 1 715 tuntia. (Myöhemmin laskelmissa vuosityöaikaan lisätään 172 h säännöllistä työaikaa)
Täysi lomaoikeus ja lomaraha.
Arkipyhäkorvaus 72 tuntia ja tasaamis- lisä 6,3 % säännölliseltä työajalta.
Taulukkopalkat 1.2.2024 alkaen.
Työnantaja noudattaa kaikilta osin työehtosopimuksen määräyksiä

Tasaamislisä on korvaus, joka maksetaan, kun työaikaa tasataan keskimääräiseen viikkotyöaikaan. Lisä liittyy arkikielestä tuttuihin pekkaspäiviin, jotka ovat työntekijälle kertyviä palkallisia vapaapäiviä ja ne aiheutuvat juuri työajan tasaamisesta.

Osa yrityksistä hyödyntää työehtosopimuksen mahdollistamaa paikallista sopimista hyvin paljon ja säännöllisesti. Työnantaja ja pääluottamusmies sopivat esimerkiksi joustoista edessä olevien tuotantotilanteiden vaihteluiden mukaan.

Lähteenmäen mukaan kuitenkin vain harvoin tulee eteen paikallisia sopimuksia, joissa työnantaja yrittäisi tietoisesti alentaa työntekijöiden palkkoja.

– Molemmat osapuolet ymmärtävät, että tällaisia sopimuksia ei ole mitään järkeä tehdä, eivätkä sellaiset sopimukset pidä. Paikalliset sopimukset ovat aina irtisanottavissa ilman syytä.

KILPAILUVÄÄRISTYMÄ ON UHKA

Lähteenmäki korostaa, että kun paikallista sopimista tehdään työpaikoilla, joissa molemmat sopimisen osapuolet, niin työnantaja kuin koulutusta saanut pääluottamusmies, ovat ammattilaisia ja kokeneita sopijoita, syntyy myös tasapuolisia sopimuksia.

Kun hallitus on laajentamassa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia myös järjestäytymättömään kenttään, voi syntyä tilanteita, joissa toinen osapuoli voi käyttää toisen tietämättömyyttä hyväksi. Kun hallitus ei aio lisätä resursseja eikä keinoja sopimusten valvontaan, sopimuksen heikommat osapuolet jäävät kärsimään seurauksista yksin. Usein heikommat osapuolet sopimuksessa ovat työntekijät.

Paikallisen sopimisen laajennuksella voi olla myös huomattava vaikutus suomalaisten yritysten kilpailuasemaan kotimarkkinoilla.

Lähteenmäki laski, millaisilla palkkakustannuksilla ulkomainen yritys voisi tehdä töitä Suomessa, jos yritys tekisi teknologiateollisuuden työehtosopimuksen mahdollistamilla joustoilla paikallisen sopimuksen työntekijöidensä kanssa.

Lähteenmäen laskelmat koskevat paikallisesti sovittavaa palkkausjärjestelmää sekä työajan pidennystä.

Ulkomainen yritys voisi saada jo pelkästään omalla palkkausjärjestelmällä hurjan palkkahyödyn kotimaisiin kilpailijoihinsa nähden.

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa palkkausjärjestelmä perustuu yhdeksänportaiseen työnvaativuusryhmittelyyn sekä henkilökohtaiseen palkanosaan. Paikallisesti on kuitenkin sovittavissa toisenlaisesta palkkausjärjestelmästä, kunhan järjestelmä on vähintään kolmiportainen ja alimmalla portaalla työntekijä saa vähintään työkohtaisen tuntipalkan eli 10,02 euroa lisättynä viiden prosentin henkilökohtaisella palkanosalla. Näin alin palkka pitää olla vähintään 10,52 euroa tunnilta.

Minimipalkan osalta ulkomainen työnantaja ei voi vielä saada palkkahyötyä suomalaisiin nähden. Erot korostuvat, kun palkkataulukossa noustaan kohti vaativampaa työtä tekevien työntekijöiden palkkoja.

– Ero syntyy siitä, että paikallisesti sovittavassa palkkausjärjestelmässä työntekijän pätevyyttä ei tarvitse määritellä muutoin kuin alimman palkan osalta, Lähteenmäki selittää.

Esimerkkilaskelmassa työnantaja on valinnut kolmiportaisen palkkausjärjestelmän, jossa alin palkka on siis määritetty työehtosopimuksen mukaisesti 10,52 euroon tunnilta, mutta seuraavilla työnvaativuusportailla tuntipalkka nousee vain eurolla ja henkilökohtaista palkanosaa ei makseta.

Näin paikallisen sopimuksen mukaan keskitason palkkaa saavan työntekijän vuosiansiot ovat yli 6 000 euroa pienemmät kuin palkkarakenteen mukaista keskiansiota saavan työntekijän palkka on.

Ero nousee lähes 15 000 euroon, kun verrataan paikallisen sopimuksen vaativampaa työtä tekevän työntekijän vuosiansiota palkkarakenteen mukaiseen ylimpään tasoon.

TYÖAIKAPIDENNYS LEVENTÄÄ PALKKAEROA

Vielä suuremmat erot syntyvät, jos työnantaja käyttää hyödykseen työehtosopimuksen pyhäkorvauksiin ja keskimääräiseen viikkotyöaikaan liittyviä paikallisen sopimisen mahdollisuuksia.

Työehtosopimuksen mukaan työajan tasaamisvapaat, eli pekkasvapaat 100 tuntia ja arkipyhät 72 tuntia, voidaan sopia työajaksi. Työajaksi sopiminen tarkoittaa sitä, että tehdyt työtunnit ovat osa säännöllistä työaikaa. Muutoin ne olisivat vapaita tai ylitöitä.

Laskelmissa on arvioitu pidennyksen vaikutusta tilanteessa, jossa molemmat työntekijät tekevät saman verran töitä. Toinen vain tekee työt säännöllisen työajan puitteissa, koska siitä on sovittu paikallisella sopimuksella. Toinen tekee saman työajan, mutta työehtosopimuksen mukaisesti.

Minimipalkkaa paikallisen sopimuksen mukaan ansaitsevan työntekijän vuosiansiot jäävät näin vertailupalkkaa pienemmäksi. Huimin ero palkoissa on huippuammattilaisten kohdalla, melkein 20 000 euroa.

– Laskelma näyttää eroa urakkaluonteisiin tai komennustyökohteisiin liittyvissä töissä. On kuitenkin aivan varma, että jos ulkomainen yritys tarjoaa urakkaa, jossa huippuammattilaisten työtä tarjotaan yli 40 prosenttia halvemmalla kuin kotimaisen yrityksen tarjouksessa, ulkomainen yritys saa urakan, Lähteenmäki sanoo.

On myös selvää, että suomalaisten työntekijöiden palkkapaine kasvaa, jos suomalaiset yritykset alkavat hävitä tarjouskilpailuissa ulkomaisille kilpailijoilleen järjestelmämuutosten vuoksi. Nykyään suomalaisen yrityksen on lähes mahdotonta alentaa palkkoja.

– Kun työntekijälle on muodostunut tietyntasoinen niin sanottu aikapalkka, sitä ei voi pudottaa ilman irtisanomisperustetta, Lähteenmäki sanoo.

Palkkausjärjestelmän ja työajan pidennyksen lisäksi palkkaeroja voisi kasvattaa sopimalla paikallisesti esimerkiksi ylityökorvauksista ja työkomennukseen liittyvistä kustannuksista.

– Uhkakuva näissä kaikissa muutoksissa on se, että työnantaja käyttää näitä mahdollisuuksia hyväkseen niin, että hän alkaa tehdä sopimuksia henkilöiden kanssa, jotka eivät ymmärrä työehtoasioista yhtään mitään. Näin työnantaja saa kohtuutonta kilpailuetua muihin nähden.

Paikallinen sopiminen vaatii kokemusta ja ymmärrystä

– Hyvin laajalla skaalalla on sovittu asioista. Työn alla ovat juuri muutokset aiemmin tehtyyn sopimukseen korvaavan työn käytänteistä, Reka Kaapeli Oy Keuruun pääluottamusmies Ville Rantanen kertoo paikallisesta sopimisesta.

Rantanen on toiminut Keuruulla pääluottamusmiehenä jo vuosia, ja sinä aikana hän on neuvotellut paikallisia sopimuksia esimerkiksi työaikaan, lomiin, kannustinpalkkiojärjestelmään ja komennusmiesten käytäntöihin liittyvistä asioista. Kirjo on laaja ja pitkä.

– Olemme tehneet paikallisia sopimuksia, paikallisia käytänteitä ja niiden tarkennuksia ja sopineet sovitun soveltamisesta. Neuvotteluita on käyty hyvässä hengessä ja kunkin henkilöstöryhmän intressejä huomioiden.

Vuosien pääluottamusmieskokemuksen turvin Rantanen ei koe, että paikallisessa sopimisessa olisi suuria haasteita. Reka Kaapelilla neuvottelukulttuuri on hyvä ja asioista halutaan aina sopia.

– Yleensä asioihin on aikaa tutustua, miettiä ja tutkia, miten ne voisi hoitaa. Yhdessä työnantajan kanssa mietitään, miten saadaan aikaan molemmin puolisiin tarpeisiin sopiva paikallinen sopimus, Rantanen sanoo.

– Ja täytyy toki muistaa, että jos esimerkiksi sovitaan jonkun yksittäisen osaston tai työntekijäryhmän asioista, keskustellaan ensin sen osaston tai työhuonekunnan kanssa asia yhdessä läpi ja pohditaan vaihtoehtoja.

Liiton tuki on Rantasen mukaan myös tärkeä neuvotteluissa. Vaikka hän tietää ja pystyy vuosien kokemuksellaan sopimaan asioista, liitosta tai aluekeskuksesta voi hakea omille näkemyksille vahvistusta. Joissakin harvinaisimmissa tapauksissa hän saattaa kysyä neuvoa liitosta.

KIRJOISTA LUKEMALLA EI OPI VARMUUTTA

Rantanen ei usko, että aivan kuka tahansa työntekijöiden edustaja pystyisi tekemään hyviä paikallisia sopimuksia. Hallitus ehdottaa, että paikallinen sopimus voitaisiin tehdä luottamusvaltuutetun tai henkilöstön kanssa yhdessä, mikäli luottamusmiestä ei ole yrityksessä.

– On tämä itseltänikin vaatinut kurssitusta ja vuosien työtä. Lisäksi on ollut liiton tuki takana, Rantanen pohtii.

– Jos luottamusmiehen hommiin lähdet ja vaikka olisikin tietoisuutta ja perehtyneisyyttä aiheeseen, täytyy ihmisellä olla tietty varmuus sopimiseen. Sitä varmuutta ei kirjoista lukemalla tule.

Sopiminen vaatii ymmärrystä asioista ja siitä kenen puolesta sovitaan ja mitä sovitaan.

Rantasen mielestä hallituksen ehdotus vaatisi, että yrityksen työntekijät olisivat valveutuneita.

– Mutta miksi he sitten valitsisivat keskuudestaan muunlaista henkilöä [kuin luottamusmiestä] edustamaan heitä neuvotteluissa, Rantanen kysyy.

– En pidä kannatettavana ajatusta, että kuka vaan ja kenen tahansa puolesta voisi sopia asioista. Sopiminen vaatii ymmärrystä asioista ja siitä kenen puolesta sovitaan ja mitä sovitaan. Muutosehdotukset tekevät sopimuskenttää turvattomammaksi.

SUURESTA NEUVOTTELU-URAKASTA SELVITTIIN KOKEMUKSELLA

Muutama vuosi sitten raakamäntyöljystä erikoiskemikaaleja jalostavalla Kraton Chemicalilla tehtiin iso muutos. Yhtiö vaihtoi paperiteollisuuden työehtosopimuksesta kemian perusteollisuuden työehtosopimukseen. Työehtosopimusvaihdoksesta seurasi myös paljon paikallisesti sovittavaa, kertoo pääluottamusmies Marko Käpynen.

– Neuvotteluihin kului aikaa yhteensä 1,5–2 vuotta. Siinä neuvoteltiin hyvin monista asioista. Lähtökohta vaihdoksessa oli, että meillä vuosiansiot ja työehdot pysyisivät kaikilla suurin piirtein ennallaan. Mielestäni me tässä aika hyvin onnistuimme, Käpynen sanoo.

Nyt Kratonilla on menossa seurantajakso, jossa seurataan työntekijöiden palkkakehitystä ja verrataan palkkoja paperiteollisuuden palkkakehitykseen. Tehtyjä sopimuksia voidaan vielä viilata, jos havaitaan, että kehityksessä on epäsuhtaa.

Käpynen kertoo, että he hoitivat työnantajan kanssa sopimusneuvottelut pääosin keskenään. Neuvotteluissa oli mukana aina sama määrä henkilöstön ja työnantajan edustajia. Liittoa tarvittiin varmistamaan, että sovitut asiat menevät oikein.

– Jos olisin ollut täysin uusi luottamusmiehenä, en koe, että olisin selvinnyt neuvotteluista. Minulla on kuitenkin jo vuosien kokemus pääluottamusmiehenä ja siksi on tunne, että pärjään. Siinä kohtaa kun halusin varmistaa, että kaikki menee varmasti oikein, tarvitsin liiton tukea. Myös liiton laskenta-apu palkkataulukoiden muodostuksessa oli tärkeä.

YMMÄRRYSTÄ PITÄÄ OLLA MOLEMMIN PUOLIN

Käpynen ei usko, että kuka tahansa vasta-alkajaluottamusmies tai tavallinen työntekijä olisi selvinnyt Kratonin kaltaisesta paikallisten sopimusten neuvottelu-urakasta.

– Siinä on niin paljon asioita, joita pitää ottaa huomioon. Jos henkilöllä ei ole tietoa ja ymmärrystä, neuvotteluista ei tule mitään. Tämä tarkoittaa, että ymmärrystä pitää olla sekä työntekijä- että työnantajapuolella, Käpynen sanoo.

– Meillä oli onneksi erittäin kyvykäs hr-henkilö. Näin sopimuksia oli helppo tehdä, kun molemmin puolin oli ymmärrystä. Mutta näin ei varmasti ole jokaisessa yrityksessä. Ymmärrystä puuttuu myös työnantajilta.

Luulen, että työnantajatkaan eivät oikein ymmärrä, mitä he ovat haluamassa.

Käpynen ihmettelee, miksi työnantajien järjestäytynyt kenttä ei asetu vastustamaan hallituksen ehdotusta laajentaa paikallista sopimista myös järjestäytymättömiin työnantajiin.

– Luulen, että työnantajatkaan eivät oikein ymmärrä, mitä he ovat haluamassa. Tästä ei seuraa muuta kuin iso soppa, Käpynen arvioi.

– Näen niin, että laajennus heikentää järjestäytyneiden työnantajien asemaa ja vahvistaa villin kentän puolta.

Uhka paikallisen sopimisen laajennuksessa on Käpysen mukaan se, että työnantajien hyväksikäyttömahdollisuudet vain lisääntyvät.

– Järjestäytymättömässä kentässä saattaa olla työnantajia, jotka pyrkivät käyttämään hyväksi työntekijöiden tietämättömyyttä.

Kiinnostus luottamusmieskoulutukseen on kasvussa

Luottamusmiesten uran alkutaipaleelle on tarjolla starttikurssi, jossa kerrotaan muun muassa kouluttautumismahdollisuuksista ja liiton tuesta tehtävän hoitoon.

Luottamusmiehille tarkoitetulla perus- ja sitä seuraavalla jatkokurssilla on tarjolla tutustumista työlainsäädäntöön sekä työsuhteen säännöslähteisiin mutta myös muihin työsuhteeseen vaikuttaviin asioihin. Kurssilla käydään läpi muun muassa työehtosopimuksen merkitys suhteessa työlainsäädäntöön.

– Tavoite on, että luottamushenkilöt tietävät kanavat, mistä tietoa voi hakea sekä myös osaisivat itsenäisesti etsiä sitä tarvittaessa, Teollisuusliiton koulutusasiantuntija Timo Lehto kertoo.

– Kursseilla on myös neuvottelutaidon opastusta. Osa kurssilaisista kohtaa elämänsä ensimmäistä kertaa neuvottelutilanteen luottamusmiestehtävässään.

Jatkokurssilla puolestaan sovelletaan peruskurssien oppeja käytäntöön ja opetellaan muun muassa puheviestintää ja yritystaloutta.

– Perus- ja jatkokurssien kesto on yhteensä kolme viikkoa. Kaikki luottamusmiehet eivät ole käyneet koulutuksissa. Viimeisten kahden vuoden aikana kurssimme ovat kuitenkin olleet mukavan suosittuja.

Perus- ja jatkokoulutuksen suorittaneilla opiskelijoilla on mahdollisuus saada opintopisteitä kurssin hyväksytysti suoritettuaan Opetushallituksen Koski-rekisteriin. Lehdon mukaan lähes kaikki kurssilaiset ovat opintopisteet halunneet ja myös saaneet merkinnän. Peruskoulutuksen lisäksi useilta täydennyskursseilta on myös mahdollisuus saada opintopisteitä.

Kiinnostus muihinkin kuin vain luottamusmieskoulutuksiin on noussut.

Perus- ja täydennyskurssien lisäksi luottamusmiehille on tarjolla viikonloppukoulutuksia kaikilla toiminta-alueilla useista eri aihepiireistä. Kaikilla toiminta-alueilla kurssien sisältö on sama. Näin pyritään saamaan sama tieto kaikille toiminta-alueesta riippumatta.

Lehdon mukaan kiinnostus luottamusmieskoulutukseen on noussut viime vuosina. Yksittäistä syytä kiinnostuksen kasvuun ei ole.

– Osittain siihen varmasti on syynä tekemämme muutokset koulutusohjelmissamme, mutta myös viimeaikaiset muutokset työmarkkinoilla näkyvät. Esimerkiksi mekaanisesta metsäteollisuudesta poistuivat yleissitovat työehtosopimukset ja on vain yrityskohtaisia työehtosopimuksia, Lehto sanoo.

– Kiinnostus muihinkin kuin vain luottamusmieskoulutuksiin on noussut.

Lehto on huolissaan hallituksen työmarkkinoita koskevista muutosehdotuksista. Mikäli muutokset menevät sellaisenaan läpi, luottamusmiesten asema työpaikoilla uhkaa heiketä olemattomiin.

– Valitaanko tulevaisuudessa luottamusmiehiä enää ollenkaan työpaikoille, Lehto kysyy.

– Onko tulevaisuudessa enemmän yrityskohtaisia työehtosopimuksia? Tämä on uhkakuva, joka kannattaa ottaa tosissaan ja suhtautua siihen realistisesti. Miten käy, jos isot sopimusalamme eivät enää tekisi ylissitovia työehtosopimuksia? Eriarvoisuus yrityksissä kasvaa, kun osassa tulee olemaan työehtosopimukset ja osassa ei.