Työt­tö­myy­den koke­mus kovenee

Työn­ha­ki­joi­den keski­tulo SAK:n aloilla ennen veroja on 1 356 euroa kuukau­dessa. Miehillä luku on 1 400 ja naisilla 1 300 euroa kuukau­dessa. Vero­jen jälkeen käyt­töön jää miehillä noin 1 050 ja naisilla 975 euroa kuukaudessa.

Suomessa köyhyys­ra­jaksi on määri­telty noin 1 400 euroa kuukau­dessa. Näin ollen SAK:laisten alojen työn­ha­ki­jat sijoit­tu­vat keski­tu­lolla mitat­tuna rajan alapuo­lelle. Ei tarvitse olla erityis­asian­tun­tija päätel­läk­seen, että elämä edellä maini­tuilla tuloilla on niuk­kaa. Asumi­nen, ruoka, tervey­den­hoito, vaate­tus ja liik­ku­mi­nen muodos­ta­vat menoe­rän, jonka hinta­lappu on armo­ton missä päin Suomea tahansa.

Raha on pieni­tu­loi­selle jatkuva murhe. SAK:n toteut­ta­man tuoreen tutki­muk­sen mukaan kaksi kolmesta työn­ha­ki­jasta arvioi, että 250 euroa vähem­män kuussa käteen tekisi heidän elämäs­tään mahdo­tonta. Saman­suu­rui­nen yllät­tävä menoerä on pelot­tava näkymä ja toteu­tues­saan ahdinko. Jos kännykkä tai pesu­kone rikkou­tuu, on toden­nä­köi­sin ratkaisu olla pakon sane­le­mana hank­ki­matta uusia. Epävar­muus keikut­taa arkea, naker­taa jaksa­mista ja aiheut­taa pitkit­tyes­sään riskin tervey­den heikentymiselle.

Maan halli­tuk­sen päät­tä­mät syys­kuun alussa voimaan astu­neet ansio­si­don­nai­sen työt­tö­myys­tur­van leik­kauk­set tarkoit­ta­vat 2 000 euron tuloilla 261 euron leik­kausta kuukau­dessa, kun työt­tö­myyttä on kestä­nyt kaksi kuukautta. Jos työt­tö­myys kestää kahdek­san kuukautta, on leik­kaus 326 euroa kuukau­dessa. Niiden rinnalla vaikut­ta­vat halli­tuk­sen teke­mät aikai­sem­mat sosi­aa­li­tur­van leik­kauk­set ja arvon­li­sä­ve­ron korotus.

Teho­kas lääke työt­tö­myyttä ja pitkä­ai­kais­työt­tö­myyttä vastaan on kokoai­kai­nen työ, jolla tulee toimeen.

Alle 30-vuotiaista hälyt­tä­vän moni eli noin joka toinen rapor­toi siitä, että rahat eivät tahdo riit­tää ruokaan ja vaat­tei­siin. Vanhem­missa ikäryh­missä työt­tö­myy­den ongel­maan sisäl­tyy myös koke­mus ikäsyr­jin­nästä. Halli­tuk­sen toteut­ta­mat leik­kauk­set ja esimer­kiksi aikuis­kou­lu­tus­tuen lakkaut­ta­mi­nen koven­ta­vat työt­tö­myy­den koke­musta ja lisää­vät syrjäy­ty­mis­ris­kiä kaikissa ikäluo­kissa. Toteu­tu­nut syrjäy­ty­mi­nen on taakka yksi­löille, julki­selle talou­delle ja yhteiskunnalle.

Maan halli­tuk­sen toteut­ta­mien leik­kaus­ten takana on ajatus­malli, jonka mukaan routa ajaa työt­tö­mät töihin. Todel­li­suu­dessa leik­kauk­set vaikeut­ta­vat työn­ha­ki­joi­den elämän­ti­lan­netta ja kaven­ta­vat mahdol­li­suuk­sia etsiä töitä, mikä sekin maksaa rahaa. Toisaalta työn tarjonta ei lisäänny työn­ha­ki­joita kurit­ta­malla. Tarjonta on muuten­kin olemassa. Työn­ha­ki­joi­den ensi­si­jai­nen tavoite on päästä töihin, mikäli terveys vain antaa myöten, tai ellei jokin muu seikka, kuten mahdot­to­mat työmat­kat, asetu esteeksi.

Suomessa on yli 300 000 työtöntä työn­ha­ki­jaa. Toiveet parem­masta tule­vai­suu­desta ovat valtion osoit­ta­man tuen vähen­tyessä yhä enem­män työnan­ta­jien käsissä. Teho­kas lääke työt­tö­myyttä ja pitkä­ai­kais­työt­tö­myyttä vastaan on kokoai­kai­nen työ, jolla tulee toimeen.