Työttö­myyden kokemus kovenee

Työnha­ki­joiden keski­tulo SAK:n aloilla ennen veroja on 1 356 euroa kuukau­dessa. Miehillä luku on 1 400 ja naisilla 1 300 euroa kuukau­dessa. Verojen jälkeen käyttöön jää miehillä noin 1 050 ja naisilla 975 euroa kuukaudessa.

Suomessa köyhyys­ra­jaksi on määri­telty noin 1 400 euroa kuukau­dessa. Näin ollen SAK:laisten alojen työnha­kijat sijoit­tuvat keski­tu­lolla mitat­tuna rajan alapuo­lelle. Ei tarvitse olla erityis­asian­tun­tija päätel­läk­seen, että elämä edellä maini­tuilla tuloilla on niukkaa. Asuminen, ruoka, tervey­den­hoito, vaatetus ja liikku­minen muodos­tavat menoerän, jonka hinta­lappu on armoton missä päin Suomea tahansa.

Raha on pieni­tu­loi­selle jatkuva murhe. SAK:n toteut­taman tuoreen tutki­muksen mukaan kaksi kolmesta työnha­ki­jasta arvioi, että 250 euroa vähemmän kuussa käteen tekisi heidän elämäs­tään mahdo­tonta. Saman­suu­ruinen yllät­tävä menoerä on pelot­tava näkymä ja toteu­tues­saan ahdinko. Jos kännykkä tai pesukone rikkoutuu, on toden­nä­köisin ratkaisu olla pakon sanele­mana hankki­matta uusia. Epävar­muus keikuttaa arkea, nakertaa jaksa­mista ja aiheuttaa pitkit­tyes­sään riskin terveyden heikentymiselle.

Maan halli­tuksen päättämät syyskuun alussa voimaan astuneet ansio­si­don­naisen työttö­myys­turvan leikkaukset tarkoit­tavat 2 000 euron tuloilla 261 euron leikkausta kuukau­dessa, kun työttö­myyttä on kestänyt kaksi kuukautta. Jos työttö­myys kestää kahdeksan kuukautta, on leikkaus 326 euroa kuukau­dessa. Niiden rinnalla vaikut­tavat halli­tuksen tekemät aikai­semmat sosiaa­li­turvan leikkaukset ja arvon­li­sä­veron korotus.

Tehokas lääke työttö­myyttä ja pitkä­ai­kais­työt­tö­myyttä vastaan on kokoai­kainen työ, jolla tulee toimeen.

Alle 30-vuotiaista hälyt­tävän moni eli noin joka toinen raportoi siitä, että rahat eivät tahdo riittää ruokaan ja vaattei­siin. Vanhem­missa ikäryh­missä työttö­myyden ongel­maan sisältyy myös kokemus ikäsyr­jin­nästä. Halli­tuksen toteut­tamat leikkaukset ja esimer­kiksi aikuis­kou­lu­tus­tuen lakkaut­ta­minen koven­tavat työttö­myyden kokemusta ja lisäävät syrjäy­ty­mis­riskiä kaikissa ikäluo­kissa. Toteu­tunut syrjäy­ty­minen on taakka yksilöille, julki­selle talou­delle ja yhteiskunnalle.

Maan halli­tuksen toteut­ta­mien leikkausten takana on ajatus­malli, jonka mukaan routa ajaa työttömät töihin. Todel­li­suu­dessa leikkaukset vaikeut­tavat työnha­ki­joiden elämän­ti­lan­netta ja kaven­tavat mahdol­li­suuksia etsiä töitä, mikä sekin maksaa rahaa. Toisaalta työn tarjonta ei lisäänny työnha­ki­joita kurit­ta­malla. Tarjonta on muutenkin olemassa. Työnha­ki­joiden ensisi­jainen tavoite on päästä töihin, mikäli terveys vain antaa myöten, tai ellei jokin muu seikka, kuten mahdot­tomat työmatkat, asetu esteeksi.

Suomessa on yli 300 000 työtöntä työnha­kijaa. Toiveet parem­masta tulevai­suu­desta ovat valtion osoit­taman tuen vähen­tyessä yhä enemmän työnan­ta­jien käsissä. Tehokas lääke työttö­myyttä ja pitkä­ai­kais­työt­tö­myyttä vastaan on kokoai­kainen työ, jolla tulee toimeen.