Turja Lehtonen: Perus­teh­tä­vänä jäsenten puolustaminen

Todis­tamme tällä hetkellä ennen­nä­ke­mä­töntä hyökkäystä työnte­ki­jöitä ja ammat­ti­liit­toja vastaan. Hallitus suunnit­telee ja toteut­tanee vuosi­kym­me­niin suurimpia heiken­nyksiä työnte­ki­jöiden toimeen­tu­loon ja oikeuk­siin. Heiken­nyksiä perus­tel­laan pääasiassa talou­del­lisin syin. Heiken­nykset ovat ilman edes peittelyn yritystä suoraan ideolo­gisia. Perus­teena olleita työlli­syys­vai­ku­tuksia ei esityk­sille ole juuri kyetty osoit­ta­maan, koska niitä ei ole.

Ay-liike on joutunut julki­suu­dessa syyte­tyksi propa­gandan käyttä­mi­sestä ja valheiden levit­tä­mi­sestä. Tämä on täysin käsit­tä­mätön väite. Päinvas­toin olemme asiapoh­jalta tuoneet esiin ja kumon­neet jatku­vasti asiavir­heitä, joita vyöry­te­tään keskus­te­luun maan halli­tuksen ja sen uskol­listen elinkei­noe­lämää edusta­vien tukijoiden toimesta.

Esimerk­kinä on tiedot Ruotsin lakko-oikeu­desta. Olemme saaneet kuukausi­tol­kulla kuulla, että Ruotsissa poliit­tiset lakot on rajattu pariin tuntiin. Tämäkin väite osoit­tautui vääräksi tiedoksi, mutta sangen taita­vasti sitäkin on levitetty julkisuuteen.

Halli­tuksen lainsää­däntö kuulemma perustuu ”tieto­pe­rus­tai­seen vaiku­tusar­vioin­tiin”. Tämä näyttää koskevan kaikkea muuta kuin työmark­ki­na­hei­ken­nyksiä. Niiden osalta tieto ja totuus heite­tään syrjään ja laule­taan elinkei­noe­lämän tuttuja lauluja.

Vaikka asioista oltai­siin eri mieltä, repivä ja raastava keskus­telu, toimin­nasta puhumat­ta­kaan saa aikaan tuhoja, joiden tekeminen on helppoa, mutta korjaa­minen vaikeaa.

Halli­tuksen ja elinkei­noe­lämän edustajat sekä erityi­sesti yksit­täiset minis­terit ovat törkeää ja loukkaavaa kieltä käyttäen pyrki­neet muodos­ta­maan kuvan ammat­tiyh­dis­tys­liik­keestä pelkäs­tään ”Hakaniemen ay-mafiana”. Näin pyritään luomaa kuva, että ammat­tiyh­dis­tys­liike olisi vain SAK. Halli­tusta vastaan esitet­tyyn kritiik­kiin sekä työtais­te­lu­toi­men­pi­tei­siin ovat osallis­tu­neet myös ammat­ti­liitot STTK:sta ja Akavasta. Eri liitoilla on luonnol­li­sesti erilaiset huolet ja painopis­teet toimis­saan. Mutta rintama koko ammat­tiyh­dis­tys­liik­keellä on yhteinen.

Ay-liike on joutunut toteut­ta­maan työtais­te­lu­toi­men­pi­teitä poliit­tisten miele­nil­mausten muodossa. Ihmiset ovat todella petty­neitä ja suuttu­neita maan halli­tuksen linjauk­siin ja kokevat ”uudis­tukset” suoras­taan hyökkäyk­senä heitä kohtaan.

Olen seuraavan asian todennut monta kertaa: halli­tus­ko­koon­pa­nosta riippu­matta niin Teolli­suus­liitto kuin koko ammat­tiyh­dis­tys­liike puolustaa aina työnte­ki­jöitä. Se on ammat­ti­liit­tojen ydinteh­tävä ja velvol­li­suus. Myös edellisen halli­tuksen aikana järjes­tet­tiin työtais­te­luja muun muassa hoitoalan järjes­töjen taholta. Tämäkin olisi syytä muistaa tämän­het­ki­sessä todella rajuun vastak­kai­na­set­te­luun perus­tu­vassa keskus­te­lussa. Vaikka asioista oltai­siin eri mieltä, repivä ja raastava keskus­telu, toimin­nasta puhumat­ta­kaan saa aikaan tuhoja, joiden tekeminen on helppoa, mutta korjaa­minen vaikeaa. Lopuksi totean, että neuvot­te­luihin työmark­ki­noiden kehit­tä­mi­sestä olemme aina valmiita, mutta yksipuo­li­seen saneluun emme edelleen­kään suostu.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton varapuheenjohtaja.