Turja Lehto­nen: Perus­teh­tä­vänä jäsen­ten puolustaminen

Todis­tamme tällä hetkellä ennen­nä­ke­mä­töntä hyök­käystä työn­te­ki­jöitä ja ammat­ti­liit­toja vastaan. Halli­tus suun­nit­te­lee ja toteut­ta­nee vuosi­kym­me­niin suurim­pia heiken­nyk­siä työn­te­ki­jöi­den toimeen­tu­loon ja oikeuk­siin. Heiken­nyk­siä perus­tel­laan pääasiassa talou­del­li­sin syin. Heiken­nyk­set ovat ilman edes peit­te­lyn yritystä suoraan ideo­lo­gi­sia. Perus­teena olleita työl­li­syys­vai­ku­tuk­sia ei esityk­sille ole juuri kyetty osoit­ta­maan, koska niitä ei ole.

Ay-liike on joutu­nut julki­suu­dessa syyte­tyksi propa­gan­dan käyt­tä­mi­sestä ja valhei­den levit­tä­mi­sestä. Tämä on täysin käsit­tä­mä­tön väite. Päin­vas­toin olemme asia­poh­jalta tuoneet esiin ja kumon­neet jatku­vasti asia­vir­heitä, joita vyöry­te­tään keskus­te­luun maan halli­tuk­sen ja sen uskol­lis­ten elin­kei­noe­lä­mää edus­ta­vien tuki­joi­den toimesta.

Esimerk­kinä on tiedot Ruot­sin lakko-oikeu­desta. Olemme saaneet kuukausi­tol­kulla kuulla, että Ruot­sissa poliit­ti­set lakot on rajattu pariin tuntiin. Tämä­kin väite osoit­tau­tui vääräksi tiedoksi, mutta sangen taita­vasti sitä­kin on levi­tetty julkisuuteen.

Halli­tuk­sen lain­sää­däntö kuulemma perus­tuu ”tieto­pe­rus­tai­seen vaiku­tusar­vioin­tiin”. Tämä näyt­tää koske­van kaik­kea muuta kuin työmark­ki­na­hei­ken­nyk­siä. Niiden osalta tieto ja totuus heite­tään syrjään ja laule­taan elin­kei­noe­lä­män tuttuja lauluja.

Vaikka asioista oltai­siin eri mieltä, repivä ja raas­tava keskus­telu, toimin­nasta puhu­mat­ta­kaan saa aikaan tuhoja, joiden teke­mi­nen on help­poa, mutta korjaa­mi­nen vaikeaa.

Halli­tuk­sen ja elin­kei­noe­lä­män edus­ta­jat sekä erityi­sesti yksit­täi­set minis­te­rit ovat törkeää ja louk­kaa­vaa kieltä käyt­täen pyrki­neet muodos­ta­maan kuvan ammat­tiyh­dis­tys­liik­keestä pelkäs­tään ”Haka­nie­men ay-mafiana”. Näin pyri­tään luomaa kuva, että ammat­tiyh­dis­tys­liike olisi vain SAK. Halli­tusta vastaan esitet­tyyn kritiik­kiin sekä työtais­te­lu­toi­men­pi­tei­siin ovat osal­lis­tu­neet myös ammat­ti­lii­tot STTK:sta ja Akavasta. Eri liitoilla on luon­nol­li­sesti erilai­set huolet ja pain­opis­teet toimis­saan. Mutta rintama koko ammat­tiyh­dis­tys­liik­keellä on yhteinen.

Ay-liike on joutu­nut toteut­ta­maan työtais­te­lu­toi­men­pi­teitä poliit­tis­ten miele­nil­maus­ten muodossa. Ihmi­set ovat todella petty­neitä ja suut­tu­neita maan halli­tuk­sen linjauk­siin ja koke­vat ”uudis­tuk­set” suoras­taan hyök­käyk­senä heitä kohtaan.

Olen seuraa­van asian toden­nut monta kertaa: halli­tus­ko­koon­pa­nosta riip­pu­matta niin Teol­li­suus­liitto kuin koko ammat­tiyh­dis­tys­liike puolus­taa aina työn­te­ki­jöitä. Se on ammat­ti­liit­to­jen ydin­teh­tävä ja velvol­li­suus. Myös edel­li­sen halli­tuk­sen aikana järjes­tet­tiin työtais­te­luja muun muassa hoitoa­lan järjes­tö­jen taholta. Tämä­kin olisi syytä muis­taa tämän­het­ki­sessä todella rajuun vastak­kai­na­set­te­luun perus­tu­vassa keskus­te­lussa. Vaikka asioista oltai­siin eri mieltä, repivä ja raas­tava keskus­telu, toimin­nasta puhu­mat­ta­kaan saa aikaan tuhoja, joiden teke­mi­nen on help­poa, mutta korjaa­mi­nen vaikeaa. Lopuksi totean, että neuvot­te­lui­hin työmark­ki­noi­den kehit­tä­mi­sestä olemme aina valmiita, mutta yksi­puo­li­seen sane­luun emme edel­leen­kään suostu.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton varapuheenjohtaja.