Turja Lehtonen: Kohti kaaosta?

Maahamme muodostui kesällä uusi oikeis­to­hal­litus. Sen alkutaival on ollut lieväs­tikin arvioiden värikäs monine kohui­neen. Vahvasti näyttää siltä, että näitä tulee jatkos­sakin vastaan. Maan hallitus on päämi­nis­teri Petteri Orpon johdolla ottanut hyvin vahvan ideolo­gisen otteen ja sen tähtäi­messä ovat palkan­saajat sekä heikoim­massa asemassa olevat yhteis­kun­tamme jäsenet.

Elinkei­noe­lämän keskus­liiton, Suomen Yrittä­jien ja Keskus­kaup­pa­ka­marin viestit ovat menneet hyvin perille halli­tus­neu­vot­te­li­joille. Taitaa olla jopa niin, että ne ovat saaneet itsel­leen mieluisia asioita määräl­li­sesti läpi jopa toiveita enemmän. Työelämän heiken­nykset, lakko-oikeuden tuntuva kaven­ta­minen ja sosiaa­li­turvan leikkaukset ovat ideolo­gi­sesti suoraa jatkoa sille, mitä Sipilän hallitus teki taannoin. Erona on, että nyt halli­tuksen toimet ovat paljon härskimpiä ja erittäin huonolla tyylillä hoidet­tuja. Suuri osa toimista tulee voimaan jo ensi vuonna ja osa heti vuoden 2024 alussa. Kun esityksiä tehdään tällai­sella kiireellä ja yksipuo­li­sella valmis­te­lulla, loppu­tu­lok­sena on kahden­laista tuotetta: sutta ja sekundaa.

Työnte­ki­jöitä edusta­vien työmark­ki­na­jär­jes­töjen sanomaa ei ole käytän­nössä lainkaan haluttu kuunnella, tai kuuntelu on ollut hyvin näennäistä. Halli­tuksen keskeisten minis­te­rien sanoma on tyly: ”Puhukaa, mitä puhutte, mutta me toteu­tamme haluamme asiat joka tapauk­sessa”. Tämä alku ei lupaa todel­la­kaan mitään hyvää. Ei tällä suoma­laista työelämää kehitetä, vaan edessä on pahim­mil­laan kaaos.

Me emme tule luopu­maan velvol­li­suuk­sis­tamme jäsenten edunvalvonnassa.

Esimakua tulevasta on saatu esimer­kiksi siten, että lausun­toajat halli­tuksen esityk­sille ovat useiden lakie­si­tysten kohdalla todella lyhkäisiä. Tämä ei anna valmis­te­lusta hyvää kuvaa, vaan kertoo karulla tavalla sen, kuinka kiire Orpolla joukkoi­neen on saada työelämän heiken­nykset läpi.

Meitä työnte­ki­jöiden edustajia on syytetty siitä, että käytämme ulkopar­la­men­taa­rista vaiku­tus­valtaa. Täytyy todeta, että en ymmärrä tuota väitettä alkuun­kaan. Me neuvot­te­lemme jäsenil­lemme työeh­to­so­pi­mukset. Painotan sanaa neuvot­telu. Tämän hetken tilanne on, että halli­tuk­sella ei ole todel­li­suu­dessa halua neuvo­tella, vaan sanella ja mennä eteen­päin laput silmillä oikeis­to­lainen maail­man­kat­somus edellä.

Me emme tule luopu­maan velvol­li­suuk­sis­tamme jäsenten edunval­von­nassa. Jos maan hallitus heikentää lakiteitse työnte­ki­jöiden perus­oi­keuksia, nuo asiat tulevat jatkossa olemaan osana työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luja. Tätäkö Etelä­ran­nassa todella halut­tiin, kun siellä kirjoi­tet­tiin teksti­pohjia hallitusohjelmaan?

En uhkaa, vaan lupaan, että me emme palkan­saa­ja­jär­jes­tönä katso sivusta jäsen­temme työeh­tojen ja perus­oi­keuk­sien heikentämistä.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton varapuheenjohtaja.