Turja Lehto­nen: Kohti kaaosta?

Maahamme muodos­tui kesällä uusi oikeis­to­hal­li­tus. Sen alku­tai­val on ollut lieväs­ti­kin arvioi­den väri­käs monine kohui­neen. Vahvasti näyt­tää siltä, että näitä tulee jatkos­sa­kin vastaan. Maan halli­tus on päämi­nis­teri Petteri Orpon johdolla otta­nut hyvin vahvan ideo­lo­gi­sen otteen ja sen tähtäi­messä ovat palkan­saa­jat sekä heikoim­massa asemassa olevat yhteis­kun­tamme jäsenet.

Elin­kei­noe­lä­män keskus­lii­ton, Suomen Yrit­tä­jien ja Keskus­kaup­pa­ka­ma­rin vies­tit ovat menneet hyvin perille halli­tus­neu­vot­te­li­joille. Taitaa olla jopa niin, että ne ovat saaneet itsel­leen mielui­sia asioita määräl­li­sesti läpi jopa toiveita enem­män. Työelä­män heiken­nyk­set, lakko-oikeu­den tuntuva kaven­ta­mi­nen ja sosi­aa­li­tur­van leik­kauk­set ovat ideo­lo­gi­sesti suoraa jatkoa sille, mitä Sipi­län halli­tus teki taan­noin. Erona on, että nyt halli­tuk­sen toimet ovat paljon härs­kim­piä ja erit­täin huonolla tyylillä hoidet­tuja. Suuri osa toimista tulee voimaan jo ensi vuonna ja osa heti vuoden 2024 alussa. Kun esityk­siä tehdään tällai­sella kiireellä ja yksi­puo­li­sella valmis­te­lulla, loppu­tu­lok­sena on kahden­laista tuotetta: sutta ja sekundaa.

Työn­te­ki­jöitä edus­ta­vien työmark­ki­na­jär­jes­tö­jen sano­maa ei ole käytän­nössä lain­kaan haluttu kuun­nella, tai kuun­telu on ollut hyvin näen­näistä. Halli­tuk­sen keskeis­ten minis­te­rien sanoma on tyly: ”Puhu­kaa, mitä puhutte, mutta me toteu­tamme haluamme asiat joka tapauk­sessa”. Tämä alku ei lupaa todel­la­kaan mitään hyvää. Ei tällä suoma­laista työelä­mää kehi­tetä, vaan edessä on pahim­mil­laan kaaos.

Me emme tule luopu­maan velvol­li­suuk­sis­tamme jäsen­ten edunvalvonnassa.

Esima­kua tule­vasta on saatu esimer­kiksi siten, että lausun­toa­jat halli­tuk­sen esityk­sille ovat usei­den lakie­si­tys­ten kohdalla todella lyhkäi­siä. Tämä ei anna valmis­te­lusta hyvää kuvaa, vaan kertoo karulla tavalla sen, kuinka kiire Orpolla jouk­koi­neen on saada työelä­män heiken­nyk­set läpi.

Meitä työn­te­ki­jöi­den edus­ta­jia on syytetty siitä, että käytämme ulko­par­la­men­taa­rista vaiku­tus­val­taa. Täytyy todeta, että en ymmärrä tuota väitettä alkuun­kaan. Me neuvot­te­lemme jäse­nil­lemme työeh­to­so­pi­muk­set. Paino­tan sanaa neuvot­telu. Tämän hetken tilanne on, että halli­tuk­sella ei ole todel­li­suu­dessa halua neuvo­tella, vaan sanella ja mennä eteen­päin laput silmillä oikeis­to­lai­nen maail­man­kat­so­mus edellä.

Me emme tule luopu­maan velvol­li­suuk­sis­tamme jäsen­ten edun­val­von­nassa. Jos maan halli­tus heiken­tää laki­teitse työn­te­ki­jöi­den perus­oi­keuk­sia, nuo asiat tule­vat jatkossa olemaan osana työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luja. Tätäkö Etelä­ran­nassa todella halut­tiin, kun siellä kirjoi­tet­tiin teks­ti­poh­jia hallitusohjelmaan?

En uhkaa, vaan lupaan, että me emme palkan­saa­ja­jär­jes­tönä katso sivusta jäsen­temme työeh­to­jen ja perus­oi­keuk­sien heikentämistä.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton varapuheenjohtaja.