”Halli­tuk­sen ja puheen­joh­ta­jis­ton koon pienen­tä­mi­nen on merkit­tävä muutos”

Kaivo­sa­laa liit­to­ko­kouk­sessa edus­ta­nut Jouni Jussin­niemi toteaa, että ammat­tio­sas­tot voivat olla nykyi­sessä, pirs­ta­loi­tu­neessa työelä­mässä kokoo­mao­sas­toja. Työpai­kat voivat olla myös hyvin eri kokoi­sia ja sijaita maan­tie­teel­li­sesti laajalla alueella.

Työhuo­ne­kun­tien roolia vahvis­tet­tiin sään­nöissä. Todet­tiin, että ne ovat osa ammat­tio­sas­to­jen toimintaa.

– Tavoit­teena on, että tämä loisi uusia raken­teita ja virkeyttä ammat­tio­sas­to­jen toimin­taan. Työhuo­ne­kun­nille on helpompi osoit­taa nyt myös varoja, Jussin­niemi sanoo.

Sään­tö­muu­tos­ten jälkeen vähin­tään kolme neljäs­osaa (3/​4) halli­tuk­sen varsi­nai­sista ja vara­jä­se­nistä tulee olla työmark­ki­noi­den käytet­tä­vissä olevia osas­ton jäse­niä. Osas­ton nimen­kir­joit­ta­jien eli puheen­joh­ta­jan, vara­pu­heen­joh­ta­jan ja sihtee­rin tulee myös olla vielä työelämässä.

– Vara­jä­sen­ten valin­taan tuli vielä se posi­tii­vi­nen ja kette­ryyttä luova muutos, että halli­tuk­seen voidaan nyt valita 4–20 yleisvarajäsentä.

Aiem­min sään­nöissä sanot­tiin, että jokai­selle halli­tuk­sen jäse­nelle vali­taan henki­lö­koh­tai­nen vara­jä­sen tai vastaava määrä yleisvarajäseniä.

LIITTOHALLINTOAKIN RUKATTIIN

Jussin­niemi pitää merkit­tä­vänä uudis­tuk­sena myös liiton puheen­joh­ta­jis­ton vähen­tä­mistä. Enää ei ole tarvetta liit­to­jen yhdis­ty­mi­sen aikoi­hin pysty­tet­tyi­hin, runsas­lu­kui­siin hallintorakenteisiin.

– Halli­tuk­sen ja puheen­joh­ta­jis­ton koon pienen­tä­mi­nen on merkit­tävä muutos, kun liitolla on nyt vain puheen­joh­taja ja varapuheenjohtaja.

Halli­tuk­sen ja puheen­joh­ta­jis­ton koon pienen­tä­mi­nen on merkit­tävä muutos.

Valtuus­to­kin sai Jussin­nie­men mielestä merkit­tä­vän uuden oikeu­den, sillä nyt valtuusto voi täyden­tää kolman­nen vara­jä­se­nen sekä valtuus­toon että halli­tuk­seen. Jussin­niemi sanoo, että ennen sään­tö­muu­tok­sia saat­toi käydä niin, että liiton hallin­nosta alkoi­vat ”ihmi­set loppua”.

– Hallinto ei mene rikki. Valta­ta­sa­paino säilyy ja hallinto pysyy aina toimintakykyisenä.

MYÖNTEINEN HENKI, VALMISTA TULI

Puheen­joh­ta­juu­des­taan Jussin­niemi sanoo, että asetti valio­kun­ta­työs­ken­te­lyn tavoit­teeksi myön­tei­sen tunnel­man ja asioi­den valmiiksi saami­sen. Hän kehuu niin liitossa tehtyä työtä kuin valio­kun­nan jäsen­ten valmistautumista.

– Esitys sään­tö­va­lio­kun­nalle oli niin hyvin tehty, että muutos­esi­tyk­siä oli vähän. Ei ollut massii­via asioita, joista olisi päästy suuren kinan äärelle, Jussin­niemi naurahtaa.

Puheen­joh­taja sanoo itse pohti­neensa sitä, kannat­tai­siko sitten­kään sitä muutosta, että nyt enää 3 kuukau­den jäsen­mak­su­räs­tejä voidaan ryhtyä peri­mään aiem­man 6 kuukau­den sisään ennen jäse­nen erot­ta­mista. Lopulta hän oli samaa mieltä kuin koko valio­kunta, eli aika­määre on 3 kuukautta – takai­sin­maksu ei tunnu silloin niin ylivoimaiselta.

–  Ja huoma­sin kyllä, että valio­kun­nat jäse­net olivat valmis­tau­tu­neet huolel­li­sesti etukä­teen valio­kun­nan työs­ken­te­lyyn, puheen­joh­taja toteaa tyytyväisenä.

HYVÄN KOKOUKSEN HYVÄT PÄÄTÖKSET

– Hienosti oli kokous valmis­teltu, komp­paa puheen­joh­ta­jaa sään­tö­va­lio­kun­nan jäsen Eino Ojan­suu.

Ojan­suu edus­taa lasi­ke­raa­mista teol­li­suutta. Hän sanoo, että on hyvä, että eläke­läi­set voivat edel­leen tuoda ”oman maus­teensa” ammat­tiyh­dis­tys­toi­min­taan. Samalla heidän hiljai­nen tietonsa siir­tyy uusille ay-suku­pol­ville. Mutta ammat­tio­sas­to­jen halli­tus­ten uudis­ta­mi­nen oli Ojan­suusta oikea toimi. Tämä heijas­taa hänestä myös sitä, että nyt eletään todel­la­kin Teol­li­suus­lii­ton, ei ”vanhan Metal­lin” aikakautta.

Sään­tö­va­lio­kunta oli keskus­te­leva, ei kinas­te­leva joukko teol­li­suus­liit­to­lai­sia eri puolilta Suomea.

– Mitään suuria muutok­sia ei tullut. Mutta hyviä näkö­kan­toja tuli puheen­vuo­roissa esiin. Mukava koke­mus, kehai­see Christa Evomaa, tekno­lo­gia­teol­li­suutta edus­ta­nut liit­to­ko­kouk­sen ensikertalainen.

Vaikka valtuus­ton tehtä­vät eivät olleet varsi­nai­sesti sään­tö­va­lio­kun­nan tehtä­vän­mää­rit­te­lyssä mukana, heräsi valtuus­ton suhteesta työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­lui­hin keskustelua.

Mitään suuria muutok­sia ei tullut. Mutta hyviä näkö­kan­toja tuli puheen­vuo­roissa esiin.

Ojan­suu miet­tii, voisiko valtuus­ton jäsen­ten yhtey­den­pito olla tiiviim­pää kuin vain se kaksi kertaa vuodessa koolle kutsuttu kokous.

– Valtuus­ton ja tes-neuvot­te­li­joi­den välillä pitäisi olla sellai­nen jatkuva yhteis­työ. Silloin ehkä neuvot­te­li­jat kuuli­si­vat ajatuk­sia ja näke­myk­siä, joita he eivät itse vält­tä­mättä tiedä tai tunnista.

Ainai­nen – ja kink­ki­nen – kysy­mys on se, voidaanko keske­ne­räi­sistä tes-neuvot­te­luista tiedottaa.

– Jäse­nis­töstä tuntuu siltä, että heille jäte­tään kerto­matta asioita. Mutta tämä on hankala tilanne. Jos vaikka luot­ta­mus­mie­hille tiedo­tet­tai­siin tilan­teesta, niin kyllä tieto valuisi eteen­päin, ehkä myös vasta­puo­len korviin, Ojan­suu sanoo.

Evomaa toteaa, että luot­ta­mus­mie­het ovat tottu­neet kohtaa­maan tämän tilanteen.

– Työpai­kal­la­kaan ei pysty kerto­maan keske­ne­räi­sistä asioista, vält­tä­mättä ei edes siitä mitä on meneillään.

Ison salin eräässä edus­ta­ja­pu­heen­vuo­rossa tuli esiin toive siitä, että ne kaik­kein hiljai­sim­mat­kin liiton jäse­net tulisi muis­taa ja huomioida.

– Kyllä jäin tätä asiaa miet­ti­mään. Kunpa he vain uskal­tai­si­vat esit­tää ideoi­taan, toki heitä kuun­nel­laan. Mutta meidän työpai­kal­lamme on tehty niin, että on kysytty kaikilta jäse­niltä esimer­kiksi sitä, mitä toiveita heillä on jäsen­mak­su­pa­lau­tus­ten käyt­tä­mi­sestä. Mutta aika vähän on tullut mitään konkreet­ti­sia toiveita, Evomaa kertoo.

– Voi olla, että se hiljai­sin jäsen ei paljoa sano. Mutta silloin kun puhuu, puhuu järke­vää asiaa, jota kannat­taa kuun­nella, kertoo puoles­taan Ojan­suu omista kokemuksistaan.

LIITTOKOKOUKSEN VALIOKUNNAT

• Teol­li­suus­lii­ton liit­to­ko­kous (22.–24.5.2023) käsit­teli kokouk­sen asia­ko­ko­nai­suuk­sia valio­kun­ta­työnä. Järjes­täy­tyes­sään liit­to­ko­kous perusti liiton halli­tuk­sen esityk­sen pohjalta seit­se­män valiokuntaa:

– Järjes­tävä valio­kunta (kokouk­sen puheen­joh­ta­jat ja sihteerit)
– Menettelytapavaliokunta
– Sääntövaliokunta
– Työmark­ki­na­toi­minta-valio­kunta
– Järjes­töl­li­nen vahvuus ‑valio­kunta
– Yhteis­kun­ta­vai­kut­ta­mi­nen-valio­kunta
– Mahdol­lis­ta­jat-valio­kunta (sisäl­tää koulu­tuk­sen, talou­den, henki­lös­tö­hal­lin­non, vies­tin­nän ja ICT:n)

• Järjes­tävä valio­kunta ja menet­te­ly­ta­pa­va­lio­kunta olivat vastuussa kokouk­sen järjes­te­lyistä ja etene­mi­sestä. Sään­tö­va­lio­kun­nan tehtä­vänä oli käsi­tellä esityk­set liiton sään­tö­jen uudis­ta­mi­seksi. Työmarkkinatoiminta‑, järjes­töl­li­nen vahvuus‑, yhteis­kun­ta­vai­kut­ta­mi­nen- ja mahdol­lis­ta­jat-valio­kun­nat käsit­te­li­vät esityk­siä liiton strategiaan.

• Stra­te­gia­va­lio­kun­tien työn lähtö­koh­tana oli liiton halli­tuk­sen esitys liiton stra­te­giaksi. Stra­te­giae­si­tys pohjau­tui ammat­tio­sas­to­jen esityk­siin. Valio­kun­ta­työs­ken­te­lyssä käsi­tel­tiin keskus­te­luissa esiin nous­seet ammat­tio­sas­to­jen teke­mät esityk­set ja kokouse­dus­ta­jien puheen­vuo­rois­saan anta­mat eväs­tyk­set ja esityk­set valiokunnille.

• Sääntö- ja stra­te­gia­va­lio­kun­tien asia­ko­ko­nai­suuk­sista käytiin ensin lähe­te­kes­kus­telu kokouk­sen isossa salissa, sen jälkeen käyn­nis­tyi varsi­nai­nen valio­kun­ta­työ ja lopuksi käytiin uudes­taan isossa salissa asia­koh­dan päätöskäsittely.