Turja Lehto­nen: Onko sopi­mus­jär­jes­telmä rikki?

Teol­li­suus­lii­ton sopi­mia työeh­to­so­pi­muk­sia syntyy tällä hetkellä vauh­dilla. Suma aukesi, kun tekno­lo­gia­teol­li­suu­den ja kemian alojen sopi­muk­set saatiin pitkän ja haas­ta­van neuvot­te­lu­ru­pea­man jälkeen solmit­tua. Vaikka työeh­to­so­pi­mus­neu­vot­te­luja on Teol­li­suus­lii­ton edus­ta­milla aloilla vielä jäljellä, uskon, että kaik­kiin saadaan neuvo­tel­tua säädyl­li­set sopi­muk­set. Neuvot­te­lu­kier­rok­set eivät ole koskaan help­poja, mutta meneil­lään oleva on ehdot­to­masti yksi erikoi­sim­mista, joissa olen ollut mukana.

Vaikka kier­ros on vielä kesken, haluan jo tässä vaiheessa hieman arvioida käytyjä neuvot­te­luja. Tätä kier­rosta on varjos­ta­nut erityi­sesti se, että neuvot­te­luja ei käyty ainoas­taan Teol­li­suus­lii­ton edus­ta­mille aloille, vaan käytän­nössä lähes miljoo­nalle suoma­lai­selle palkan­saa­jalle, koska kunta­puo­len palk­ka­rat­kaisu sidot­tiin vien­tia­lo­jen sopimusratkaisuihin.

Tämä näkyi koko ajan neuvot­te­luissa ja toi niihin lisä­pai­neita ja vaikeus­as­teita. Kysei­nen malli tuo tulles­saan sen, että alakoh­tai­nen kehit­tä­mi­nen jää pahim­mil­laan palk­ka­rat­kai­sun jyrän alle. Pidän tätä erit­täin suurena ongel­mana, johon on saatava jokin järkevä ratkaisu tule­vai­suu­dessa. Malli, joka raken­net­tiin meiltä kysy­mättä, on monelta osin epäon­nis­tu­nut ja epäoi­keu­den­mu­kai­nen varsin­kin Teol­li­suus­lii­ton jäsenille.

Elemen­tit hyvään ja raken­ta­vaan sopi­mus­toi­min­taan ovat edel­leen olemassa, kunhan niitä käyte­tään oikein.

Kulu­neella kier­rok­sella on tehty myös sopi­mus­koor­di­noin­tia liit­to­jen välillä. Sen onnis­tu­mi­nen on arvioi­tava vielä erik­seen, kun koko kier­ros on käyty loppuun. Ylei­sellä tasolla totean jo nyt, että jokai­sella ammat­ti­lii­tolla pitää olla sopi­musau­to­no­mia ja niiden tulee neuvo­tella edus­ta­miensa alojen työeh­to­so­pi­muk­set omista lähtö­koh­dis­taan ja omien jäsen­ten edun­val­von­nan näkö­kul­masta. Niin sano­tusti tois­ten reppuse­lässä matkus­ta­mi­nen työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nassa ei ole terve ilmiö.

Minulta on kysytty viime aikoina useasti, onko Suomen sopi­mus­jär­jes­telmä rikki? Aina­kin se on todella hanka­lassa asen­nossa tällä hetkellä. Elemen­tit hyvään ja raken­ta­vaan sopi­mus­toi­min­taan ovat edel­leen olemassa, kunhan niitä käyte­tään oikein.

Tätä blogia kirjoit­taes­sani sekä lakkoja että lako­nuh­kia on edel­leen päällä. Toivon tieten­kin, että niihin­kin saadaan ratkai­sut synty­mään mahdol­li­sim­man nopeasti. Päivän­sel­vää on, että ammat­tiyh­dis­tys­liike on ensi­si­jai­sesti sopija, vaikka välillä se joutuu otta­maan käyt­töön kovem­pia­kin otteita jäsen­tensä edunvalvonnassa.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton 1. varapuheenjohtaja.