Kuinka työelä­män kivi­ja­lan käy?

Yleis­si­to­valla työeh­to­so­pi­muk­sella tarkoi­te­taan sellaista valta­kun­nal­lista työeh­to­so­pi­musta, jota jokai­sen alan työnan­ta­jan on nouda­tet­tava. Työnan­taja ei siis saa mennä esimer­kiksi palkassa sopi­muk­sen alle yhdes­sä­kään solmi­mas­saan työsuhteessa.

Suomessa työeh­to­so­pi­muk­set ovat joko yleis­si­to­via tai normaa­li­si­to­via. Yleis­si­tova sopi­mus koskee kaik­kia alan yrityk­siä ja työn­te­ki­jöitä. Normaa­li­si­tova työeh­to­so­pi­mus koskee vain työnan­ta­ja­jär­jes­töön kuulu­via työnantajia.

Työmark­ki­na­pu­heessa yleis­si­to­vuutta on usein luon­neh­dittu suoma­lai­sen työelä­män kivi­ja­laksi. Työso­pi­mus­lain mukaan työeh­to­so­pi­mus on yleis­si­tova, jos siinä on määri­telty sopi­muk­sen sovel­ta­mi­sala, se on valta­kun­nal­li­nen ja se on edus­tava. Sopi­muk­sen katso­taan olevan edus­tava, jos alan työn­te­ki­jöistä noin 50 prosent­tia kuuluu työeh­to­so­pi­muk­sen piiriin.

Jos nämä kolme ehtoa täyt­ty­vät, sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riön yhtey­dessä toimiva yleis­si­to­vuu­den vahvis­ta­mis­lau­ta­kunta toteaa sopi­muk­sen yleissitovaksi.

Suomessa iso osa työelä­män mini­mieh­doista tulee yleis­si­to­vista työeh­to­so­pi­muk­sista, ei lain­sää­dän­nöstä. Meillä ei esimer­kiksi ole laki­sää­teistä mini­mi­palk­kaa, vaan se riip­puu kunkin alan työehtosopimuksesta.

Ennen kuin työeh­to­so­pi­mus voi olla yleis­si­tova, se on ensin normaa­li­si­tova. Normaa­li­si­tova työeh­to­so­pi­mus sitoo vain työnan­ta­jia, jotka kuulu­vat työeh­to­so­pi­muk­sen solmi­nee­seen työnan­ta­ja­jär­jes­töön, kun yleis­si­tova koskee kaik­kia alalla toimi­via yrityksiä.

Järjes­tel­män tavoite on suojella yhtä­lön heikointa osapuolta, eli järjes­täy­ty­mät­tö­mässä yrityk­sessä työs­ken­te­le­vää taval­lista palkansaajaa.

Osa yrityk­sistä kokee työeh­to­so­pi­mus­ten yleis­si­to­vuu­den ongel­mal­li­seksi, koska palk­ka­taso määräy­tyy usein alan suury­ri­tys­ten palkan­mak­su­ky­vyn ja kannat­ta­vuu­den mukaan.

– On totta, että osa työnan­ta­jista voi kokea yleis­si­to­vuu­den talou­del­li­sesti eriar­vois­ta­vaksi, koska kaik­kien yritys­ten kannat­ta­vuus ei ole samalla tolalla, työmark­ki­na­ky­sy­myk­siin pereh­ty­nyt Tampe­reen yliopis­ton emeri­tus­pro­fes­sori Harri Melin sanoo.

Melin huomaut­taa, että järjes­tel­män tavoite on suojella yhtä­lön heikointa osapuolta, eli järjes­täy­ty­mät­tö­mässä yrityk­sessä työs­ken­te­le­vää taval­lista palkan­saa­jaa, sopi­museh­to­jen heikentämiseltä.

Suomessa on voimassa noin 160 yleis­si­to­vaa työeh­to­so­pi­musta. Jos työnan­taja tai työn­tekijä haluaa selvit­tää, mitä yleis­si­to­vaa työeh­to­so­pi­musta työpai­kalla pitää noudat­taa, vastaus riip­puu yleensä yrityk­sen toimialasta.

Kun työsuo­je­lu­vi­ran­omai­set selvit­tä­vät asiaa, työnan­ta­jay­ri­tyk­sen toimia­laa verra­taan yleis­si­to­van työeh­to­so­pi­muk­sen sovel­ta­mi­sa­la­mää­räyk­seen. Työsuo­je­lu­vi­ran­omai­set voivat auttaa työn­te­ki­jöitä ja työnan­ta­jia selvit­tä­mään oikean työehtosopimuksen.

YLEISSITOVUUS JOUTUI TULILINJALLE

Kirjai­lija Mark Twain lausui aika­naan, että ”huhut kuole­mas­tani ovat vahvasti liioi­tel­tuja”. Viime vuosien aikana myös yleis­si­to­vuu­den on muuta­maan kertaan huhuttu olevan kuolemassa.

Suoma­lai­nen yleis­si­to­vuus­jär­jes­telmä muis­tut­taa kima­laista. Sano­taan, että kima­lai­sen ei pitäisi fysii­kan ja aero­dy­na­mii­kan lakien mukaan lentää, mutta se lentää kuiten­kin. Yleis­si­to­vuu­den krii­ti­kot ovat yrit­tä­neet ampua yleis­si­to­vuu­den siivet säpä­leiksi jo monta kertaa.

Yleis­si­to­vuutta on muun muassa yritetty romut­taa hake­malla vauh­tia Brys­se­listä. Suomen Yrit­tä­jät kanteli yleis­si­to­vuu­desta Euroo­pan komis­siolle vuonna 2006. Tällöin se vetosi niin sanot­tuun ”nega­tii­vi­seen järjes­täy­ty­mis­va­pau­teen”. Tällä tarkoi­te­taan yrityk­sen oikeutta olla kuulu­matta työnan­taja- tai muuhun­kaan järjes­töön. Komis­sio totesi tuol­loin yleis­si­to­vuu­den päteväksi.

Vuonna 2018 Ajatus­paja Libera yritti kante­lua komis­siolle. Libe­ran lobba­rit piti­vät yleis­si­to­vuutta EU:n sisä­mark­ki­na­so­pi­muk­sen vastai­sena. Kantelu ei tuot­ta­nut tulosta. Libera on muuten­kin ollut aktii­vi­nen yleis­si­to­vuu­den krii­tikko julki­suu­dessa. Tuli­tu­kea on tullut toki myös Suomen Yrit­tä­jistä sekä libe­raa­lioi­keis­to­lais­ten polii­tik­ko­jen riveistä.

UUSI HYÖKKÄYS TULI PUUN TAKAA

Suoma­lai­nen yleis­si­to­vuus joutui uuden­lai­sen hyök­käyk­sen kohteeksi loka­kuussa 2020. Metsä­alan työnan­ta­jia edus­tava Metsä­teol­li­suus ry ilmoitti, että se luopuu työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nasta ja siir­tää neuvot­te­lut työeh­doista yritys­koh­tai­siksi neuvotteluiksi.

Tämä tarkoitti, että metsä­teol­li­suu­den sopi­mus­ten yleis­si­to­vuus raukesi. Uutta yleis­si­to­vaa työeh­to­so­pi­musta ei synty­nyt, vaan joukko valta­kun­nal­li­sia yritys­koh­tai­sia työehtosopimuksia.

Metsä­teol­li­suus ry:n perässä työnan­ta­ja­jär­jestö Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry ilmoitti maalis­kuussa 2021 luopu­vansa valta­kun­nal­li­sesta työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nasta ja jakaan­tu­vansa kahteen eri yhdis­tyk­seen. Vastuu valta­kun­nal­li­sista työeh­to­so­pi­muk­sista siir­tyi Tekno­lo­gia­teol­li­suu­den työnan­ta­jat ry:lle.

Toisin kuin metsä­teol­li­suu­dessa, jossa työnan­ta­jien toiminta tarkoitti työeh­to­so­pi­mus­ten yleis­si­to­vuu­den raukea­mista, tekno­lo­gia­teol­li­suu­dessa operaa­tio ei kuiten­kaan lopulta johta­nut yleis­si­to­vuu­den päät­ty­mi­seen, vaan alan työeh­to­so­pi­muk­set tulkit­tiin lopulta yleissitoviksi.

MÄÄRITELMÄÄ MUUTETTAVA?

Metsä­teol­li­suus ry:n ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry:n manöö­ve­rit vuosina 2020 ja 2021 osoit­ti­vat haavoit­tu­vuu­den yleis­si­to­vuus­jär­jes­tel­mässä. Teol­li­suus­lii­ton työmark­kin­ajoh­ta­jan Jyrki Virta­sen mielestä tapah­tu­mat vaati­vat yleis­si­to­vuu­den määri­tel­män muuttamista.

– Tällä hetkellä työnan­ta­ja­jär­jes­töt voivat omilla päätök­sil­lään ja sopi­mus­toi­min­tansa lakkaut­ta­malla ajaa alas työeh­to­so­pi­muk­sen yleis­si­to­vuu­den. Työn­te­ki­jöi­den järjes­täy­ty­mi­sas­teella ei siinä tapauk­sessa ole mitään vaiku­tusta, Virta­nen sanoo.

– Lakia pitäisi pystyä muut­ta­maan niin, että työn­te­ki­jöi­den järjes­täy­ty­mi­nen otet­tai­siin huomioon ja työn­te­ki­jöillä olisi tässä myös sanansa sanot­ta­vana. Yleis­si­to­vuus on tällä hetkellä täysin työnan­ta­jan käsissä, hän jatkaa.

Työnan­ta­jat eivät tässä vaiheessa ole olleet kovin innok­kaita yleis­si­to­vuu­den perus­teista keskustelemaan.

Ay-liike on esit­tä­nyt ratkai­suksi, että alan katta­vin työeh­to­so­pi­mus olisi yleissitova.

– Jos raja muutet­tai­siin kiin­teästä prosen­tu­aa­li­sesta rajasta siihen, että yleis­si­to­vaksi voitai­siin julis­taa alalla edus­ta­vin työeh­to­so­pi­mus, sen toivottu seuraus olisi se, että yhä useampi pääsisi yleis­si­to­vien työeh­to­so­pi­mus­ten piiriin. Työeh­to­jen piiriin pääsisi erityi­sesti heikoim­massa työmark­kina-asemassa olevia työn­te­ki­jöitä, kuten nuoria ja ulko­maa­lai­sia työn­te­ki­jöitä sekä mata­la­palkka-aloilla työs­ken­te­le­viä, SAK:n johtaja Heli Puura linjaa.

Tois­tai­seksi keskus­telu yleis­si­to­vuu­den määrit­te­lyn muut­ta­mi­sesta on ollut vaisua.

– Eihän tämä mitään suurta keskus­te­lua ole herät­tä­nyt. Työnan­ta­jat eivät tässä vaiheessa ole olleet kovin innok­kaita yleis­si­to­vuu­den perus­teista keskus­te­le­maan, Virta­nen kertoo.

EDUSKUNTAVAALIT SANELEVAT JATKON

Mikäli seuraava halli­tus raken­tuu kokoo­muk­sen ja perus­suo­ma­lais­ten varaan, luvassa voi olla kylmää kyytiä yleissitovuudelle.

– Kokoo­muk­sen ja perus­suo­ma­lais­ten varaan raken­tuva vähem­mis­tö­hal­li­tus voisi tällaista yleis­si­to­vuu­den heiken­tä­mistä yrit­tää, mutta koko­naan toinen kysy­mys on, että saisi­vatko he edus­kun­nassa riit­tä­vää enem­mis­töä, jotta voisi­vat lähteä työso­pi­mus­la­kia muut­ta­maan, emeri­tus­pro­fes­sori Harri Melin pohtii.

SAK:n Puura huomaut­taa, että edus­kun­ta­puo­lu­eet ovat suhtau­tu­neet yleis­si­to­vuu­teen neutraalisti.

– Mikään puolue ei ole suoraan uhan­nut romut­taa yleis­si­to­vuutta, mutta jotkut puolu­eet suhtau­tu­vat siihen kriit­ti­sem­min ja halua­vat kaven­taa sen merki­tystä. Kahdesta edel­li­sestä halli­tuk­sesta saa osviit­taa siitä, millai­silla halli­tus­koa­li­tioilla on halua heiken­tää työn­tekijän asemaa ja millai­silla taas puoles­taan on halua suojella sitä, Puura toteaa.

Olisi vallan poik­keuk­sel­lista, jos halli­tus lähtisi valmis­te­le­maan sellaista lain­sää­dän­töä, jossa se ei kuulisi työmark­ki­na­jär­jes­töjä lainkaan.

Melin huomaut­taa, että perus­tus­lain mukaan työmark­ki­na­jär­jes­töillä ei ole roolia lain­sää­dän­tö­pro­ses­sissa. Toisaalta Suomi on YK:n kansain­vä­li­sen työjär­jes­tön ILO:n sopi­muk­sissa sitou­tu­nut kolmi­kan­tai­seen lain­val­mis­te­luun työelä­mä­asioissa. Kolmi­kan­tai­suus tarkoit­taa, että halli­tus ottaa työn­te­ki­jöi­den ja työnan­ta­jien edus­ta­jat mukaan työelä­mää koske­vien lakien valmisteluun.

– Työmark­ki­na­jär­jes­töillä ei perus­tus­lain vink­ke­listä ole osuutta lain­sää­dän­nössä. Sen mukaan halli­tus valmis­te­lee laki­muu­tok­set ja edus­kunta päät­tää. Suoma­lai­seen hallin­to­ta­paan kuiten­kin kuuluu, että järjes­töjä kuul­laan. Olisi vallan poik­keuk­sel­lista, jos halli­tus lähtisi valmis­te­le­maan sellaista lain­sää­dän­töä, jossa se ei kuulisi työmark­ki­na­jär­jes­töjä lain­kaan, Melin sanoo.

Mutta voisiko yleis­si­to­vuus pois­tua kokonaan?

– Se on aika villi skenaa­rio, enkä siihen usko. Sitten tulisi työmark­ki­noille paljon rauhat­to­muutta ja erilai­set työmark­ki­na­häi­riöt lisään­tyi­si­vät. Kyllä se aiheut­taisi työmark­ki­noille ennus­tet­ta­vuu­den heiken­ty­mistä ja siten suuria kustan­nuk­sia työnan­ta­jille, Melin summaa.