Vakuutusvilppi löytyy työnantajista, ei työntekijöistä

Työtapaturmista tai ammattitaudeista johtuvissa työkyvyn menetyksissä puhutaan rahallisesti isoista summista. Vuonna 2020 tapaturmavakuutuslaitokset maksoivat ansionmenetyskorvauksina päivärahaa, kuntoutusrahaa tai tapaturmaeläkettä yhteensä 370 miljoonaa euroa erimittaisten työkyvyttömyysjaksojen takia noin 75 000 henkilölle. Samana vuonna noin 200 henkilöä ei hoidoista ja kuntoutuksesta huolimatta pystynyt enää palaamaan täysipäiväiseen työhön, ja heille vahvistettiin osittainen tai täysi tapaturmaeläke.

Tapaturmavakuutuskeskuksen eli TVK:n lakimies Elina Holmas toteaa, että vakuutuslaitoksilla on tietenkin yhteiskunnallinen vastuu samoin kuin vastuu kaikkia muita vakuutuksen ottajia kohtaan maksaa korvaukset vain niille vahingoittuneille, joilla laissa säädetyt edellytykset korvausten myöntämisestä täyttyvät.

Julkisen keskustelun painotuksia Holmas kuitenkin hieman ihmettelee. Vuosittain vakuutusyhtiöt epäilevät noin 50 työtapaturmavahingossa vahingoittuneen vilppiä tai petosta. Esimerkiksi vuonna 2021 epäiltiin 4 627 työnantajaa siitä, etteivät he olleet ottaneet lakisääteistä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta työntekijöilleen. TVK:n valvontayksikkö löysi lopulta 2 666 tässä asiassa vilpillisesti toiminutta työnantajaa.

– Olisi varmasti hyvä, jos media innostuisi kirjoittamaan useammin työnantajien vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönneistä ja harmaasta taloudesta ylipäänsä, Holmas sanoo.

JÄRJESTELMÄN PALVELTAVA EIKÄ EPÄILTÄVÄ

SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi on työtapaturma- ja ammattitautiasiain korvauslautakunnan lääkärijaoston jäsen. Hänestä vakuutusetsivien käyttöä ei voi täysin kieltääkään. Poikkeustapauksissa lautakunta on saanut merkityksellistä tietoa vahingoittuneesta työntekijästä.

Työläjärvi muistuttaa painokkaasti, että vilppiä yrittävät ihmiset ovat kuitenkin häviävän pieni osa heistä, jotka hakevat työtapaturman tai ammattitaudin takia eläkettä tai muita korvauksia. Koko järjestelmä perustuu luottamukseen, ja asiantuntijalääkärin mielestä Suomessa ollaan edelleen myös luottamuksen arvoisia.

Harvinaisten poikkeustapausten sijasta Työläjärvi on huolissaan siitä, pystyykö suomalainen palvelujärjestelmä auttamaan työssään vahingoittuneita.

– Vahingoittuneen on päästävä oikeaan aikaan oikeanlaiseen hoitoon ja kuntoutukseen, kipulääkityksen on oltava asianmukaista ja riittävää, fysioterapeutin on osattava asiansa. Mutta tiedämme, miten paljon terveydenhoidossamme on tällä hetkellä haasteita ja jonoja, eivätkä nämä ongelmat todellakaan johdu pääsääntöisesti koronasta.

Entistä enemmän pitäisi keskittyä siihen, että työ on tekijälleen sopivaa.

Työläjärvi korostaa hoitavan lääkärin velvollisuutta tutkia potilaansa kunnolla ja kirjoittaa myös asiantunteva lausunto. Digitaalisuus voi olla tässä kirous eikä resurssien viisasta käyttöä. Pikkuvaivoihin voi digivastaanotto kelvata, mutta työkyvyttömyyden kaltaisen pitkäaikaisen vaivan tutkimiseen pitää satsata läsnäoloa ja huolellisia tutkimuksia. Osaamisen ja koulutuksen puute liittyy Työläjärvestä vakuutuslääketieteen ja lausuntojen kysymyksiin laajemmin, ei vain digitaalisuuteen.

Julkisuuteen nousseista, kiputiloihin liittyvistä eläkekiistoista asiantuntijalääkäri toteaa, että juuri kiputiloissa voi olla suurta vaihtelua hoidosta ja lääkityksen osuvuudesta riippuen. Vaihtelusta on eläkehakemuksessa niin hoitavan lääkärin kuin itse potilaan joka tapauksessa myös rehellisesti kerrottava.

Entä pitäisikö ikääntyviltä työntekijöiltä suorastaan kieltää työnteko? Onhan tapauksia, joissa tapaturmasta johtuvaa pitkittynyttä työkyvyttömyyttä ei ole korvattu kehon rappeutumiin vedoten.

Työläjärvi naurahtaa ja toteaa, että onhan tuo ihan hyvä kysymys. Hän vannoo kuitenkin työn kevyemmäksi muokkaamisen, työaikojen lyhentämisen ja työn kaikenpuolisen räätälöinnin nimiin.

– Entistä enemmän pitäisi keskittyä siihen, että työ on tekijälleen sopivaa.

Lue lisää: Työtapaturman jälkeen heti lääkäriin, kuulolla kuntouttajille 14.12.2022