Vakuu­tus­vilppi löytyy työnan­ta­jista, ei työntekijöistä

Työta­pa­tur­mista tai ammat­ti­tau­deista johtu­vissa työky­vyn mene­tyk­sissä puhu­taan rahal­li­sesti isoista summista. Vuonna 2020 tapa­tur­ma­va­kuu­tus­lai­tok­set maksoi­vat ansion­me­ne­tys­kor­vauk­sina päivä­ra­haa, kuntou­tus­ra­haa tai tapa­tur­mae­lä­kettä yhteensä 370 miljoo­naa euroa erimit­tais­ten työky­vyt­tö­myys­jak­so­jen takia noin 75 000 henki­lölle. Samana vuonna noin 200 henki­löä ei hoidoista ja kuntou­tuk­sesta huoli­matta pysty­nyt enää palaa­maan täysi­päi­väi­seen työhön, ja heille vahvis­tet­tiin osit­tai­nen tai täysi tapaturmaeläke.

Tapa­tur­ma­va­kuu­tus­kes­kuk­sen eli TVK:n laki­mies Elina Holmas toteaa, että vakuu­tus­lai­tok­silla on tieten­kin yhteis­kun­nal­li­nen vastuu samoin kuin vastuu kaik­kia muita vakuu­tuk­sen otta­jia kohtaan maksaa korvauk­set vain niille vahin­goit­tu­neille, joilla laissa sääde­tyt edel­ly­tyk­set korvaus­ten myön­tä­mi­sestä täyttyvät.

Julki­sen keskus­te­lun paino­tuk­sia Holmas kuiten­kin hieman ihmet­te­lee. Vuosit­tain vakuu­tus­yh­tiöt epäi­le­vät noin 50 työta­pa­tur­ma­va­hin­gossa vahin­goit­tu­neen vilp­piä tai petosta. Esimer­kiksi vuonna 2021 epäil­tiin 4 627 työnan­ta­jaa siitä, ettei­vät he olleet otta­neet laki­sää­teistä työta­pa­turma- ja ammat­ti­tau­ti­va­kuu­tusta työn­te­ki­jöil­leen. TVK:n valvon­tayk­sikkö löysi lopulta 2 666 tässä asiassa vilpil­li­sesti toimi­nutta työnantajaa.

– Olisi varmasti hyvä, jos media innos­tuisi kirjoit­ta­maan useam­min työnan­ta­jien vakuut­ta­mis­vel­vol­li­suu­den laimin­lyön­neistä ja harmaasta talou­desta ylipäänsä, Holmas sanoo.

JÄRJESTELMÄN PALVELTAVA EIKÄ EPÄILTÄVÄ

SAK:n asian­tun­ti­ja­lää­käri Riitta Työlä­järvi on työta­pa­turma- ja ammat­ti­tau­tia­siain korvaus­lau­ta­kun­nan lääkä­ri­jaos­ton jäsen. Hänestä vakuu­tuset­si­vien käyt­töä ei voi täysin kiel­tää­kään. Poik­keus­ta­pauk­sissa lauta­kunta on saanut merki­tyk­sel­listä tietoa vahin­goit­tu­neesta työntekijästä.

Työlä­järvi muis­tut­taa painok­kaasti, että vilp­piä yrit­tä­vät ihmi­set ovat kuiten­kin häviä­vän pieni osa heistä, jotka hake­vat työta­pa­tur­man tai ammat­ti­tau­din takia eläkettä tai muita korvauk­sia. Koko järjes­telmä perus­tuu luot­ta­muk­seen, ja asian­tun­ti­ja­lää­kä­rin mielestä Suomessa ollaan edel­leen myös luot­ta­muk­sen arvoisia.

Harvi­nais­ten poik­keus­ta­paus­ten sijasta Työlä­järvi on huolis­saan siitä, pystyykö suoma­lai­nen palve­lu­jär­jes­telmä autta­maan työs­sään vahingoittuneita.

– Vahin­goit­tu­neen on pääs­tävä oike­aan aikaan oikean­lai­seen hoitoon ja kuntou­tuk­seen, kipu­lää­ki­tyk­sen on oltava asian­mu­kaista ja riit­tä­vää, fysio­te­ra­peu­tin on osat­tava asiansa. Mutta tiedämme, miten paljon tervey­den­hoi­dos­samme on tällä hetkellä haas­teita ja jonoja, eivätkä nämä ongel­mat todel­la­kaan johdu pääsään­töi­sesti koronasta.

Entistä enem­män pitäisi keskit­tyä siihen, että työ on teki­jäl­leen sopivaa.

Työlä­järvi koros­taa hoita­van lääkä­rin velvol­li­suutta tutkia poti­laansa kunnolla ja kirjoit­taa myös asian­tun­teva lausunto. Digi­taa­li­suus voi olla tässä kirous eikä resurs­sien viisasta käyt­töä. Pikku­vai­voi­hin voi digi­vas­taan­otto kelvata, mutta työky­vyt­tö­myy­den kaltai­sen pitkä­ai­kai­sen vaivan tutki­mi­seen pitää satsata läsnä­oloa ja huolel­li­sia tutki­muk­sia. Osaa­mi­sen ja koulu­tuk­sen puute liit­tyy Työlä­jär­vestä vakuu­tus­lää­ke­tie­teen ja lausun­to­jen kysy­myk­siin laajem­min, ei vain digitaalisuuteen.

Julki­suu­teen nous­seista, kipu­ti­loi­hin liit­ty­vistä eläke­kiis­toista asian­tun­ti­ja­lää­käri toteaa, että juuri kipu­ti­loissa voi olla suurta vaih­te­lua hoidosta ja lääki­tyk­sen osuvuu­desta riip­puen. Vaih­te­lusta on eläke­ha­ke­muk­sessa niin hoita­van lääkä­rin kuin itse poti­laan joka tapauk­sessa myös rehel­li­sesti kerrottava.

Entä pitäi­sikö ikään­ty­viltä työn­te­ki­jöiltä suoras­taan kiel­tää työn­teko? Onhan tapauk­sia, joissa tapa­tur­masta johtu­vaa pitkit­ty­nyttä työky­vyt­tö­myyttä ei ole korvattu kehon rappeu­tu­miin vedoten.

Työlä­järvi naurah­taa ja toteaa, että onhan tuo ihan hyvä kysy­mys. Hän vannoo kuiten­kin työn kevyem­mäksi muok­kaa­mi­sen, työai­ko­jen lyhen­tä­mi­sen ja työn kaiken­puo­li­sen räätä­löin­nin nimiin.

– Entistä enem­män pitäisi keskit­tyä siihen, että työ on teki­jäl­leen sopivaa.

Lue lisää: Työta­pa­tur­man jälkeen heti lääkä­riin, kuulolla kuntout­ta­jille 14.12.2022