Työssään vahingoittuneen on päästävä oikeaan aikaan oikeanlaiseen hoitoon ja kuntoutukseen.

Vakuu­tus­vilppi löytyy työnan­ta­jista, ei työntekijöistä

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA ISTOCK

Tiedo­tus­vä­li­neet väittävät mielel­lään, että työnte­kijät keplot­te­levat itsel­leen perus­teet­tomia työky­vyt­tö­myys­kor­vauksia. Todel­li­suu­dessa työnan­tajat syyllis­tyvät vakuu­tus­vilp­piin monikym­men­ker­tai­sesti useammin.

Työta­pa­tur­mista tai ammat­ti­tau­deista johtu­vissa työkyvyn menetyk­sissä puhutaan rahal­li­sesti isoista summista. Vuonna 2020 tapatur­ma­va­kuu­tus­lai­tokset maksoivat ansion­me­ne­tys­kor­vauk­sina päivä­rahaa, kuntou­tus­rahaa tai tapatur­mae­lä­kettä yhteensä 370 miljoonaa euroa erimit­taisten työky­vyt­tö­myys­jak­sojen takia noin 75 000 henki­lölle. Samana vuonna noin 200 henkilöä ei hoidoista ja kuntou­tuk­sesta huoli­matta pystynyt enää palaa­maan täysi­päi­väi­seen työhön, ja heille vahvis­tet­tiin osittainen tai täysi tapaturmaeläke.

Tapatur­ma­va­kuu­tus­kes­kuksen eli TVK:n lakimies Elina Holmas toteaa, että vakuu­tus­lai­tok­silla on tietenkin yhteis­kun­nal­linen vastuu samoin kuin vastuu kaikkia muita vakuu­tuksen ottajia kohtaan maksaa korvaukset vain niille vahin­goit­tu­neille, joilla laissa säädetyt edelly­tykset korvausten myöntä­mi­sestä täyttyvät.

Julkisen keskus­telun paino­tuksia Holmas kuitenkin hieman ihmet­telee. Vuosit­tain vakuu­tus­yh­tiöt epäilevät noin 50 työta­pa­tur­ma­va­hin­gossa vahin­goit­tu­neen vilppiä tai petosta. Esimer­kiksi vuonna 2021 epäil­tiin 4 627 työnan­tajaa siitä, etteivät he olleet ottaneet lakisää­teistä työta­pa­turma- ja ammat­ti­tau­ti­va­kuu­tusta työnte­ki­jöil­leen. TVK:n valvon­tayk­sikkö löysi lopulta 2 666 tässä asiassa vilpil­li­sesti toimi­nutta työnantajaa.

– Olisi varmasti hyvä, jos media innos­tuisi kirjoit­ta­maan useammin työnan­ta­jien vakuut­ta­mis­vel­vol­li­suuden laimin­lyön­neistä ja harmaasta talou­desta ylipäänsä, Holmas sanoo.

JÄRJESTELMÄN PALVELTAVA EIKÄ EPÄILTÄVÄ

SAK:n asian­tun­ti­ja­lää­käri Riitta Työlä­järvi on työta­pa­turma- ja ammat­ti­tau­tia­siain korvaus­lau­ta­kunnan lääkä­ri­jaoston jäsen. Hänestä vakuu­tuset­si­vien käyttöä ei voi täysin kieltää­kään. Poikkeus­ta­pauk­sissa lauta­kunta on saanut merki­tyk­sel­listä tietoa vahin­goit­tu­neesta työntekijästä.

Työlä­järvi muistuttaa painok­kaasti, että vilppiä yrittävät ihmiset ovat kuitenkin häviävän pieni osa heistä, jotka hakevat työta­pa­turman tai ammat­ti­taudin takia eläkettä tai muita korvauksia. Koko järjes­telmä perustuu luotta­muk­seen, ja asian­tun­ti­ja­lää­kärin mielestä Suomessa ollaan edelleen myös luotta­muksen arvoisia.

Harvi­naisten poikkeus­ta­pausten sijasta Työlä­järvi on huolis­saan siitä, pystyykö suoma­lainen palve­lu­jär­jes­telmä autta­maan työssään vahingoittuneita.

– Vahin­goit­tu­neen on päästävä oikeaan aikaan oikean­lai­seen hoitoon ja kuntou­tuk­seen, kipulää­ki­tyksen on oltava asian­mu­kaista ja riittävää, fysio­te­ra­peutin on osattava asiansa. Mutta tiedämme, miten paljon tervey­den­hoi­dos­samme on tällä hetkellä haasteita ja jonoja, eivätkä nämä ongelmat todel­la­kaan johdu pääsään­töi­sesti koronasta.

Entistä enemmän pitäisi keskittyä siihen, että työ on tekijäl­leen sopivaa.

Työlä­järvi korostaa hoitavan lääkärin velvol­li­suutta tutkia potilaansa kunnolla ja kirjoittaa myös asian­tun­teva lausunto. Digitaa­li­suus voi olla tässä kirous eikä resurs­sien viisasta käyttöä. Pikku­vai­voihin voi digivas­taan­otto kelvata, mutta työky­vyt­tö­myyden kaltaisen pitkä­ai­kaisen vaivan tutki­mi­seen pitää satsata läsnä­oloa ja huolel­lisia tutki­muksia. Osaamisen ja koulu­tuksen puute liittyy Työlä­jär­vestä vakuu­tus­lää­ke­tie­teen ja lausun­tojen kysymyk­siin laajemmin, ei vain digitaalisuuteen.

Julki­suu­teen nousseista, kiputi­loihin liitty­vistä eläke­kiis­toista asian­tun­ti­ja­lää­käri toteaa, että juuri kiputi­loissa voi olla suurta vaihtelua hoidosta ja lääki­tyksen osuvuu­desta riippuen. Vaihte­lusta on eläke­ha­ke­muk­sessa niin hoitavan lääkärin kuin itse potilaan joka tapauk­sessa myös rehel­li­sesti kerrottava.

Entä pitäi­sikö ikään­ty­viltä työnte­ki­jöiltä suoras­taan kieltää työnteko? Onhan tapauksia, joissa tapatur­masta johtuvaa pitkit­ty­nyttä työky­vyt­tö­myyttä ei ole korvattu kehon rappeu­tu­miin vedoten.

Työlä­järvi naurahtaa ja toteaa, että onhan tuo ihan hyvä kysymys. Hän vannoo kuitenkin työn kevyem­mäksi muokkaa­misen, työai­kojen lyhen­tä­misen ja työn kaiken­puo­lisen räätä­löinnin nimiin.

– Entistä enemmän pitäisi keskittyä siihen, että työ on tekijäl­leen sopivaa.

 

Lue lisää: Työta­pa­turman jälkeen heti lääkä­riin, kuulolla kuntout­ta­jille 14.12.2022