Teollisuuden vakavia työtapaturmia on vähennetty pitkäjänteisellä turvallisuustyöllä, mutta vaara on kuitenkin läsnä monilla työpaikoilla. Järkyttävän tapaturman jälkihoito on tärkeää, jotta tunnekuorma ei jäisi työyhteisön harteille.

13.9.2021

– On järkyttävää, kun joku kuolee porttien sisällä, sanoo Meyer Turku Oy:n telakan työsuojeluvaltuutettu Mara Lehtonen.

Lokakuussa 2018 Turun telakalla sattui kuolemaan johtanut työtapaturma, jossa jalan liikkeellä ollut asentaja jäi trukin alle.

Melun takia korvatulppia käyttänyt asentaja ei havainnut trukkia. Jalankulkija jäi trukin nostopuomien taakse katveeseen, joten kuljettaja ei havainnut häntä. Asentaja jäi puristuksiin viisi tonnia painavan trukin alle ja kuoli saamiinsa vammoihin.

Trukin kuljettaja oli shokissa onnettomuuden jälkeen, joten hän ei pystynyt kertomaan tapahtumien kulkua. Onnettomuus kuitenkin tallentui telakan valvontavideolle.

– Onneksi oli video, niin viranomaisten oli helpompi tehdä selvitys. Ei tarvinnut arvailla, Lehtonen kertoo.

VAARA ON LÄSNÄ

Telakalla on tällä hetkellä noin 3 000 työntekijää, joista noin 2 000 on Meyerin omia työntekijöitä. Lehtonen arvioi, että ensi vuonna työntekijöiden kokonaismäärä voi nousta 5 000:een.

Tapaturman molemmat osapuolet olivat Meyerin kumppaniyritysten työntekijöitä.

– Tapaus käytiin läpi molempien porukoiden kanssa. Puitiin, olisiko voitu tehdä jotain toisin.

Vuodesta 1999 telakalla työskennellyt Lehtonen on toiminut työsuojeluvaltuutettuna neljän vuoden ajan ja sitä ennen hän oli kymmenisen vuotta työsuojeluasiamiehenä.

– Paljon on tehty, että tällaiset vältettäisiin, mutta vaara on kuitenkin läsnä.

Trukkionnettomuuden jälkeen telakalla on siirrytty käyttämään huomioväreillä varustettuja työvaatteita. Onnettomuudessa kuolleella asentajalla oli päällään tummat työvaatteet, mikä saattoi olla osasyy onnettomuuteen.

Telakalla perussääntönä on, että jalankulkijat ja pyöräilijät väistävät raskasta liikennettä. Lehtonen kertoo, että onnettomuuden jälkeen trukki- ja henkilöliikennettä on eroteltu toisistaan.

– Parempaan suuntaan on menty. Pyöräily on kielletty pahimmissa paikoissa.

KESKUSTELUAPUA TARJOLLA

Tapaturmassa kuollut ulkomaalaistyöntekijä ei ollut telakan vakituista väkeä, joten hän ei ollut Lehtoselle ennestään tuttu. Kuolema yhteisellä työpaikalla kuitenkin koskettaa kaikkia.

– Kyllä se pistää ihmisiä miettimään, Lehtonen toteaa.

Hän kertoo, että telakalla on tarjolla keskusteluapua säännöllisesti.

– Meillä on siinä mielessä hyvä, että on oma pappi, joka käy telakalla. Hän on käytettävissä, jos tarvitsee henkistä apua.

Tapauksesta tiedotettiin koko henkilöstölle.

– Kaikissa osastopalavereissa käydään tällaiset asiat läpi, Lehtonen kertoo.

JATKUVA MUUTOS HAASTAA

Telakalla yhdistyvät muun muassa rakennustyömaan, raskaan liikenteen ja konepajan turvallisuuskysymykset.

– Työturvallisuus on jatkuvaa kehittämistä. Se on haastavaa, kun koko ajan tulee uusia työtapoja ja menetelmiä.

Elokuun alkuun mennessä telakalla oli tänä vuonna sattunut 30 poissaoloon johtanutta työtapaturmaa, joista 14 on ilmoitettu kumppaniyrityksistä.

Telakalla tehdään lukuisia erilaisia työtehtäviä. Lehtonen kertoo, että joitain osastokohtaisia sovelluksia on, mutta turvallisuuden perussäännöt ovat kaikille samat. Toimistojen ulkopuolella liikuttaessa käytössä tulee olla aina asiaankuuluvat turvavälineet.

Yleiset tapaturmat ovat kaatumisia ja puristuksiin jäämisiä. Lehtonen antaa esimerkin projektista, jossa rakenteilla olleen laivan rappusissa sattui liukastumisia. Ratkaisuksi löytyi karhennusteippi, jota liimattiin metallipintaisiin rappusiin.

– Aina puututaan ongelmiin, kun keksitään keino.

YHTEISELLÄ ASIALLA

120 hehtaarin laajuisella telakka-alueella turvallisuus on joukkuelaji.

– Ei tätä työtä yksin pystyisi tekemään. Työsuojeluasiamiehet ovat silmäni ja korvani telakalla, Lehtonen sanoo ja kertoo asiamiehiä olevan kaikkiaan 26.

Lehtonen on havainnut, että vuosien mittaan suhtautuminen työturvallisuuteen on muuttunut. Enää vallalla ei ole ajattelu, jonka mukaan turvallisuus oli vain työsuojeluvaltuutetun ja työnantajan tehtävä.

– Ihmiset huomaavat, että turvallisuus on yhteinen asia, Lehtonen sanoo.

Matala kynnys telakkapapin puheille

Eetu Myllymäki on toiminut telakkapappina vuodesta 2014 lähtien. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä yhteiskunnallisen työn pappina työskentelevä Myllymäki vierailee Turun telakalla viikoittain.

– On jaksettava kiertää, niin vähitellen tulee enemmän luottamuksellisia keskusteluja, Myllymäki kertoo.

Telakkapapin tehtävä on ollut olemassa 1990-luvulta lähtien, joten toiminta on vakiintunutta.

– Ajatus on, että olisi matalan kynnyksen keskusteluapua, johon ei tarvitse varata aikaa, Myllymäki kertoo.

Keskustelut liittyvät muun muassa terveyteen, ihmissuhteisiin ja työjärjestelyihin. Työtapaturmat eivät juuri ole nousseet keskusteluihin, mutta niihinkin liittyen keskusteluapua on tarjolla.

– Työn vaaroista puhutaan aika vähän, mutta työn kuluttavuudesta jonkin verran.

On jaksettava kiertää, niin vähitellen tulee enemmän luottamuksellisia keskusteluja.

Kevyemmät keskustelut ja läsnäolo madaltavat kynnystä myös vakavampien aiheiden käsittelyyn.

– Työhön kuuluu pientä hengenluontia ja jutuniskentää, Myllymäki kertoo.

Työntekijät ovat keskustelujen pääosassa, eli he päättävät, mistä puhutaan.

Telakkapapin näkökulmasta jokainen vierailu on erilainen. Telakka on kuin pieni kunta, jonne saapuessa ei tiedä, millaiset aiheet nousevat esiin.

– Tykkään avoimesta käsikirjoituksesta, Myllymäki kertoo.

 

Järkyttävien tapahtumien käsittelyyn on monia keinoja

Työtoverin kuolema voi vaikuttaa yksilössä ja työyhteisössä monin tavoin. Työterveyshuolto on luonteva kumppani vakavan työtapaturman jälkihoidossa.

Vakavan työtapaturman, kuten kuolemantapauksen, jälkihoito kannattaa aloittaa heti tapahtuman jälkeen ottamalla yhteys työterveyshuoltoon.

– Toivottaisiin, että tieto tulisi meille mahdollisimman nopeasti, kertoo työterveyspsykologi Maija Vattulainen Mehiläinen Oy:stä.

Yrityksen ja työterveyshuollon välisessä toimintasuunnitelmassa on usein sovittu jälkihoidon suuntaviivat. Yleensä psykologisen jälkipuinnin suunnittelevat ja toteuttavat työparina toimivat työterveyshoitaja ja työterveyspsykologi.

Jälkihoito suunnitellaan tarpeiden mukaan, sillä tapaturman läheltä nähneet, uhrin läheiset työkaverit, vastuussa oleva työnjohto ja muu työyhteisö tarvitsevat erilaisia tukimuotoja.

– Yksilön kokemus vaihtelee riippuen siitä, mikä on suhde ja kontakti tilanteeseen ja mikä on ihmisen aikaisempi elämänhistoria, Vattulainen kertoo.

Vakavat tapaturmat heilauttavat työyhteisöä lujaa.

Elämänkokemus voi lieventää kriisiä, mutta vakava tapahtuma työpaikalla voi myös aktivoida aiemmista elämän kriiseistä syntyneitä traumoja.

– Vakavat tapaturmat heilauttavat työyhteisöä lujaa. Ihmiset ovat niin myötätuntoisia ja empatiakykyisiä.

Parhaimmillaan järkyttävän tapauksen käsittelyn yhteydessä voidaan purkaa muutakin kuormaa yhteisön harteilta.

– Työyhteisöt ovat käyneet läpi kauniilla tavalla myös aikaisempia menetyksiä ja kolhuja, Vattulainen kertoo.

LUOTTAMUS JA VAPAAEHTOISUUS

Jälkihoito alkaa usein työyhteisön yhteisestä tilaisuudesta. Tilaisuuteen tulemisen kynnys pyritään pitämään mahdollisimman matalalla. Vattulainen toteaa, että pullakahvit tarjoamalla voi houkutella väkeä mukaan.

Tilaisuudessa käydään läpi tapahtumien kulkua ja ihmisten havaintoja.

– Ihmiset saavat kertoa, miten ovat asian kokeneet ja tunteneet. Se perustuu luottamuksellisuuteen ja vapaaehtoisuuteen.

Paikkansa pitävän tiedon jakaminen on tärkeää vakavan tapahtuman jälkeen.

– Pyritään varmistamaan, ettei jää elämään virheellisiä huhuja, jotka voisivat olla lisäämässä psyykkistä kuormitusta, Vattulainen kertoo.

REAKTIOT VAIHTELEVAT

Vakaviin tilanteisiin reagoimisen tavat on yhtä erilaisia kuin ihmisetkin. Joillain tunteet kytkeytyvät pois päältä ja reaktiot tapahtuneeseen tulevat myöhemmin. Toiset saattavat lamautua välittömästi.

– Ihmiset saattavat syyllistyä siitä, että itselle ei käynyt mitään, Vattulainen kertoo.

Muutaman päivän ajan tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan. Erilaiset unen laatuun tai ruokahaluun liittyvät stressioireet ovat tavallisia.

– Se on ihan normaalia reagointia, jos tilanne lähtee tasaantumaan. Kolmannen unettoman yön jälkeen viimeistään pitää ottaa yhteys työterveyteen, Vattulainen kertoo.

Tunnekuorman purkuun on olemassa monenlaisia kotikonsteja, jotka vaihtelevat ihmisittäin.

– Joku hakkaa halkoja, ja joku käy koiran kanssa lenkillä.

Ihmiset saattavat syyllistyä siitä, että itselle ei käynyt mitään.

Vattulainen varoittaa alkoholin käytöstä tunnekuorman purkajana.

– Pidemmässä ja isommassa käytössä sellainen itsehoito voi olla vaarallista.

Ammattilaisen tai läheisen kanssa puhuminen on yleensä hyvä vaihtoehto tunnekuorman purkuun.

Jos puhuminen ei tunnu omalta vaihtoehdolta, nykyään on olemassa muitakin hoitomenetelmiä, joissa puhe tai lääkkeet eivät ole keskiössä. Vaihtoehdoista kannattaa kysyä työterveyshuollosta.

– Valitettavan moni ajattelee, että jos elämänhistoriassa on traumaattisia tapahtumia, niille ei voi mitään. Sille kuitenkin voi, miten tapahtumat vaikuttavat nykyisyyteen, Vattulainen sanoo.

 

Tunnista, arvioi, ehkäise

Työelämän muutos vaatii työpaikoilla jatkuvaa riskien arviointia, kertoo Pia Perttula Työterveyslaitokselta. Työntekijöiden asianmukainen perehdytys ehkäisee tapaturmia.

– Ennaltaehkäisyssä on tärkeää se, mitä laki edellyttää: vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi, sanoo vanhempi tutkija Pia Perttula Työterveyslaitokselta.

Vaarojen tunnistamisen ja ongelmien korjaamisen lisäksi pitää seurata tilannetta, jotta nähdään, ovatko toimenpiteet tuottaneet toivottua tulosta. Työntekijöiden asianmukainen perehdytys on turvallisuustyön ydintä.

– Edistyksellisillä työpaikoilla seurataan työympäristön ja työyhteisön tilaa jatkuvasti ja tehdään parannuksia, Perttula kertoo.

Suomessa on turvallisuuden suhteen monenlaisia työpaikkoja. Perttula muistuttaa, että kaikilla työpaikoilla on kehitettävää, sillä työturvallisuus ei ole kertaluontoinen rutistus.

HAASTEENA AIKAPAINE

Työpaikoilla pyritään tekemään tehtävät optimitasolla, jolla töiden on suunniteltu etenevän. Perttula muistuttaa, että myös poikkeustilanteisiin pitää varautua.

– Aikapaine on yksi haaste työpaikoilla. Kun ihmiset työskentelevät kiireessä, on vaara, että turvalliset toimintatavat saattavat unohtua, Perttula kertoo.

Tutkimuksen mukaan aikapaine ei välttämättä tule työnantajan puolelta, vaan kiireen tunne voi syntyä monista tekijöistä. Tarkoituksenmukaiset työtavat ovat yksi kiireen karkotin.

– Perehdytys vähentää turhaa ja vääränlaista tekemistä.

Jatkuva riskien arviointi muuttuvassa maailmassa on haastavaa aivan kaikilla työpaikoilla.

Perttula korostaa, että yhteinen turvallisuuskeskustelu työpaikoilla on tärkeää, jotta turvallisuuden edistäminen koettaisiin myönteisenä asiana, eikä tehtävien hankaloittajana.

Ennaltaehkäisyn tavoitteena luonnollisesti on, ettei työtapaturmia sattuisi. Silti kannattaa varmistaa toimintatavat myös ei-toivottujen tapahtumien varalle.

– Poistumisharjoituksiakin pidetään, vaikka ei toivota tulipaloa, Perttula vertaa.

MUUTOKSESSA MUKANA

Työelämän muutos on haaste turvallisuudelle, sillä vuosia sitten tehty riskienarviointi ei välttämättä päde tänä päivänä. Uudet digitaaliset ja muunlaiset työvälineet voivat helpottaa työtä, mutta voivat olla myös aikasyöppöjä, jotka heikentävät turvallisuutta.

– Jatkuva riskien arviointi muuttuvassa maailmassa on haastavaa aivan kaikilla työpaikoilla, Perttula toteaa.

Parhaimmillaan turvallisuustyö luo hyvinvointia sekä lisää tehokkuutta ja sitouttaa työntekijöitä.

– Tunne, että turvallisuusasiat ovat hyvin hoidossa, on osa hyvinvointia. Voi luottavaisin mielin tehdä tehtävänsä, Perttula sanoo.

 

Sähläämällä ei synny tulosta

Turvalliset työtavat ja terveet työntekijät tekevät tulosta viivan alle, muistuttaa Markku Tolvanen Työturvallisuuskeskuksesta.

Teollisessa tuotannossa yritysten huomio kiinnittyy usein tuotteen laatuun, määrään ja hintaan. Työn turvallisuuden pitäisi olla yhtä tärkeä kysymys, toteaa asiantuntija Markku Tolvanen Työturvallisuuskeskuksesta.

– Terve ihminen on paras tuottamaan tulosta.

Tolvanen pohtii, että vielä tänäkin päivänä on liikkeellä ajatus, jonka mukaan vakuutusyhtiö korvaa aiheutuneet vahingot. Työnantajat kuitenkin viimekädessä maksavat vahingot vakuutusmaksuina.

– Viivan alle ei jää tulosta sillä, että sählätään, Tolvanen sanoo ja lisää, että huono turvallisuuden hoito on myös mainehaitta yritykselle.

Perusteellisesti suunniteltu työ, kattavat työ- ja turvaohjeet sekä hyvä perehdytys vähentävät sähläämistä ja työtapaturmia.

– Tärkein asia on, että me kaikki tiedostaisimme työmme vaara- ja haittatekijät sekä niihin varautumisen, Tolvanen kertoo.

Meillä on paha tapa, että ulkoistetaan turvallisuusajattelua.

Jatkuva turvallisuuskysymysten esillä pitäminen kannattaa, sillä turvallisuus helposti unohtuu työarjessa ja kiireen keskellä.

– Pitäisi miettiä, millaista turvallinen toiminta on, millaisia vaaroja organisaation toimintaan liittyy ja miten niitä voidaan ehkäistä. Vakava työtapaturma on niin suuri murhenäytelmä.

Turvallisuus pitäisi olla työyhteisössä aito arvo, joka näkyy jokapäiväisissä keskusteluissa työkavereiden ja esihenkilöiden kanssa.

– Meillä on paha tapa, että ulkoistetaan turvallisuusajattelua. Valitaan työsuojeluvaltuutettu ja sanotaan, että hoida homma, Tolvanen toteaa.

ENNALTAEHKÄISY KEHITTYNYT

Tolvanen kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana työpaikkojen turvallisuus on parantunut läheltä piti -tilanteiden raportoinnin yleistyessä.

– Monessa yrityksessä voidaan näyttää, että tapaturmat ovat vähentyneet lähes samassa suhteessa, kuin vaaratilanneilmoituksia on tullut, Tolvanen kertoo.

Läheltä piti -tilanteiden aiheuttajat pitäisi hyvissä ajoin tutkia juurisyitään myöden ja tehdä tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Edelläkävijäyrityksissä näin tapahtuukin.

– Turvallisuus on kehittynyt, mutta vielä meillä on työmaata liiankin paljon, Tolvanen sanoo.

Tapaturmien määrä on ollut pidemmän aikaa laskussa, ja koronavuonna 2020 tapahtui ennätyksellisen vähän työtapaturmia.

– Koronan takia on jouduttu suunnittelemaan työn tekemistä ja on tehty suunnitelman mukaan, Tolvanen arvioi.

KRIISI- JA ENSIAPU KUNTOON

Vakavan tapaturman sattuessa työpaikoilla pitäisi olla valmiit suunnitelmat, miten toimitaan.

– Kriisiapu pitäisi miettiä työyhteisössä etukäteen, ettei käytäisi tilanteessa arpomaan, Tolvanen sanoo.

Etukäteen kannattaisi sopia käytännöt muun muassa siihen, ketkä viestivät työtapaturmista. Myös työyhteisön ensiaputaitoihin kannattaa panostaa.

– Ensimmäiset minuutit ovat ratkaisevia. Hätäensiapukoulutus on lisääntynyt, ja toivoisin, että sitä lisättäisiin edelleen.

 

Turvallisuustyö on yhteinen tehtävä

Työtapaturmat vähenevät teollisuudessa, mutta turvallisuus vaihtelee työpaikoittain. Jäsenen on mahdollista saada liiton oikeusapua tapaturmien käsittelyyn.

Teollisuusliiton 35 sopimusalalla tehdään monenlaisia töitä, joten turvallisuuskysymystenkin skaala on laaja, kertoo työympäristöpäällikkö Vesa Kotaviita liiton työympäristöyksiköstä.

Vakavia työtapaturmia sattuu muun muassa ajoneuvojen kokoonpanossa, konepajoilla, saha- ja puutuotteiden valmistuksessa, muovi- ja kumialoilla sekä koneiden valmistuksessa ja huollossa.

Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastot kertovat, että vuosina 2005–2019 teollisuuden työpaikkatapaturmissa kuoli 60 palkansaajaa. Lähes puolet kuolemantapauksista johtui puristumisista.

Vuoden 2010 jälkeen teollisuudessa kuolemantapauksia on ollut vuosittain viisi tai vähemmän. Suunta on ollut oikea, sillä esimerkiksi vuonna 2000 kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui 16.

Myös työtapaturmien kokonaismäärässä ollaan menossa oikeaan suuntaan. Kotaviita laskee, että tehtyihin työtunteihin suhteutettu tapaturmien määrä on lähes puolittunut 15 vuodessa.

– Edellinen työturvallisuuslain muutos on tehnyt hyvää, Kotaviita sanoo.

Laki muun muassa velvoittaa riskien arviointiin, mikä on parantanut tapaturmien ennaltaehkäisyä. Kotaviita korostaa, että toiminnan pitäisi olla aktiivisesti ennakoivaa, jotta turvallisuuspuutteita ei käytännössä olisi.

TIETOA TARVITAAN

Turvallisuustyö on yhteinen asia, mutta työpaikalla vastuiden on oltava selkeitä. Esimiesten pitää ymmärtää, että heillä on oltava turvallisuusosaaminen kunnossa.

– Tietämättömyys ei vapauta vastuusta, Kotaviita sanoo.

Työympäristöyksikön toimenkuvaan kuuluu muun muassa tiedonvälitystä, koulutusta ja työpaikoille jalkautumista. Puhelinpäivystys vastaa työturvallisuuden kysymyksiin.

– Ongelma ovat työpaikat, joita ei tavoiteta, Kotaviita kertoo.

Tavoittamattomissa olevat työpaikat ovat usein villejä pieniä työpaikkoja, joissa ei ole valittu työsuojeluvaltuutettuja ja yhteinen turvallisuustyö jää hoitamatta. Tietämättömyys ja välinpitämättömyys ovat näillä työpaikoilla usein turvattomuuden syitä.

OIKEUTTA VAHINGOITTUNEILLE

Vakavan työtapaturman jälkiselvittely voi vaatia oikeusprosessin, johon Teollisuusliiton jäsenen on mahdollista saada oikeusapua.

– Hyvin hoidetussa jutussa vahingoittunut on tullut kuulluksi ja vahinko tulee täysimääräisesti korvatuksi, kertoo työympäristöjuristi Mari Koskinen liiton työympäristöyksiköstä.

Työtapaturmien yhteydessä oikeusjuttuja käydään yleensä liittyen työnantajien tekemiin laiminlyönteihin tai vakuutusyhtiöiden korvauspäätöksiin.

Suomessa rahalliset korvaukset ovat verrattain pieniä, mutta korvauksia on mahdollista saada muun muassa ansionmenetyksestä, hoitokuluista sekä kivusta, särystä ja pysyvästä haitasta. Vakavasti vammautuneelle voidaan lisäksi korvata esimerkiksi kodin muutostöitä ja kotiapua arjen pyörittämiseen.

Rahallinen korvaus on tavoiteltu lopputulos, mutta merkityksensä on myös itse prosessilla, jossa tapaturma käydään asiallisesti läpi.

– On tosi tärkeää, että loukkaantunut saa sanoa oman näkemyksensä, Koskinen sanoo.

TODISTEET RATKAISEVAT

Vakavan työtapaturman jälkeen on huolehdittava, että asiasta menee nopeasti tieto työsuojeluviranomaiselle ja poliisille. Tapahtumien dokumentointi esimerkiksi valokuvaamalla on järkevää mahdollista oikeusprosessia ajatellen.

– Kaikista tapaturman aiheuttamista vahingoista ja niiden määrästä pitää oikeusprosessissa olla todisteita, eli näyttöä, Koskinen sanoo.

Lääkärin kirjoittamat lausunnot kannattaa lukea tarkasti, jotta tekstistä välittyy todenmukainen kuva työpaikan tapahtumista sekä aiheutuneista vammoista ja oireista. Oikeudessa voi olla ongelma, jos lausunnossa esimerkiksi lukee vamman tulleen vasempaan käteen, vaikka tapaturmassa on vaurioitunut oikea käsi.

– Näyttöä on vaikea paikata jälkikäteen, Koskinen kertoo.

Teollisuusliiton Vakava työtapaturma ja ammattitauti -oppaasta voi lukea lisää siitä, kuinka toimitaan vakavan työtapaturman sattuessa. Opas löytyy suomeksi ja ruotsiksi osoitteesta: www.teollisuusliitto.fi/tyotapaturma-ja-ammattitauti

 

Koulutus säästää ihmishenkiä

Autonrengasalalla sattui aiemmin työpaikkakuolemia usein. Turvallisuuskorttikoulutus on tehnyt alasta turvallisemman, eikä kuolemaan johtaneita tapaturmia ole sattunut kymmeneen vuoteen.

Autonrengasalalla sattui vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana useita kuolemantapauksia.

– Suhteessa alan kokoon on sattunut vakavia tapaturmia ihan liikaa, sanoo sopimusasiantuntija Kalle Forsman Teollisuusliiton kemian sektorilta.

Vakavat tapaturmat liittyvät pääosin kuorma-autojen ja sitä suurempien koneiden renkaiden räjähdyksiin. Paine voi toimia leikkurin tavoin tai heittää ihmisen pitkän matkan päähän. Onnettomuusraportit ovat pahimmillaan kuin suoraan kauhuelokuvista.

– Paineisku on todella raju. On lottovoitto, jos siitä selviää hengissä, Forsman sanoo.

Yleensä räjähdyksiä sattuu, kun vaurioitunutta rengasta aletaan paineistaa. Joidenkin vikojen tunnistaminen on vaikeaa, joten kerran tyhjentyneen renkaan täyttäminen on vaaranpaikka.

Renkaan turvallinen paineistus hoidetaan yleensä paineistushäkissä, joka ottaa vastaan mahdollisen räjähdyksen. Jos häkkiä ei ole käytössä, asentajan pitää suojautua sijoittumisella.

– Siirryt renkaan kylkialueelta kulutuspinnan puolelle, niin säästät henkesi, Forsman tiivistää.

Romutuskunnossa olevan renkaan romuttaminen voi olla asentajalle tiukka paikka, jos työnantaja tai asiakas painostaa asentamaan huonokuntoisen renkaan.

– Loppupeleissä suurimmat kehityskohteet ovat asenteissa, Forsman sanoo.

KOULUTUS TUONUT TURVALLISUUDEN

Edellinen kuolemantapaus sattui autonrengasalalla vuonna 2011. Työturvallisuus on parantunut isolta osin vuonna 2006 aloitetun rengasturvallisuuskorttikoulutuksen ansiosta.

Kumiteollisuuden ja autonrengasalan työalatoimikunnan alaisuudessa kehitetty koulutus on työntekijöiden, työnantajien ja Työturvallisuuskeskuksen yhteistyön tulos.

– Autonrengasalan isot ketjut ovat olleet mukana alusta asti, Forsman kertoo ja alleviivaa, että yritysten sitoutuminen on ollut ratkaisevaa koulutuksen onnistumisessa.

Loppupeleissä suurimmat kehityskohteet ovat asenteissa.

Koulutusprojektin yhteydessä on panostettu laajasti alan turvallisuuteen. Muun muassa meluun, tärinään, ergonomiaan ja työpaikan siisteyteen on kiinnitetty huomiota.

Rengasturvallisuuskortin ja siihen liittyvän koulutuksen suosion voi ennustaa kasvavan, sillä päivän mittaisen koulutuksen käymällä ja tentin suorittamalla saa nykyisin myös yleisen työturvallisuuskortin.

TURVALLISUUS TYÖKULTTUURIIN

Aloite autonrengasalan turvallisuustilanteen korjaamiseen tuli vuonna 2002 Vianor-ketjun silloiselta toimitusjohtajalta, kertoo Paavo Salo, joka työskenteli Teollisuusliitossa ja sen edeltäjissä sopimusasiantuntijana vuoteen 2019.

Vuonna 2002 sattui rengasasentajan kuolemaan johtanut tapaturma Vianorin Heinolan toimipisteessä.

– Turvallisuustilanne alalla oli pelottava, Salo toteaa.

Kuolemantapauksesta alkoi toimialalla voimakas panostus työturvallisuuden parantamiseen, mikä johti rengasturvallisuuskorttijärjestelmän syntymiseen.

– Kyseessä oli ensimmäinen alakohtainen työturvallisuuskortti, Salo kertoo.

Muutos turvallisempaan työhön on välillä tuntunut tuskaisen hitaalta. Turvallisuustyö ei koskaan tule täysin valmiiksi, mutta suunta on selvästi ollut oikea tällä vuosituhannella.

– Koulutus on tuonut turvallisuuskulttuurin rengasalalle, Salo toteaa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS EMILIE UGGLA