Juha Heikkala: Digitalisaatio haastaa ammattiliittojen toimintatavat

Sen näkee kaikkialla. Kadulla, bussissa, kahvilassa. Sen huomaa kännyköistä, tietokoneista ja nappikuulokkeista. Se vie ihmisten ajan ja huomion – joidenkin mielestä järjenkin. Nimeksi sille on annettu digitalisaatio.

Digitalisaation sanotaan muuttavan kaiken – minkä kaiken? Helppo vastaus on se, että digitalisaatio muuttaa käyttäytymistämme ja ajankäyttöämme yhä teknologisempaan ja laiteriippuvaisempaan suuntaan. Tuijotamme tietokoneen näyttöä herkeämättä, postaamme kommentteja someen, puhumme kovaäänisesti kännykkäämme tai riitelemme lastemme kanssa ruutuajasta. Haemme tietoa verkkolähteistä tai keskustelupalstoilta, maksamme laskut tai teemme lainahakemuksen verkossa, ostamme lomamatkan tai tilaamme ruokaa verkkokaupasta, käymme lääkärin virtuaalisella vastaanotolla tai teemme ansiotyötä digitaalisella alustalla.

Digitalisaatio on dramaattisella tavalla vallannut arkemme, hyvässä ja pahassa. Laitteet ja sovellukset eivät kuitenkaan ole tässä näytelmässä pääosassa. Teknologia luo kyllä ne käyttöliittymät, joiden kautta ihmiset pääsevät osallisiksi uudenlaisiin toimintoihin ja palveluihin, yhteisöihin ja verkostoihin. Mutta tämä on toimintatapojen muutosta, ei yksinomaan teknologian kehittymistä. Digitalisaatio tarkoittaakin ennen kaikkea perustavanlaatuista toimintatapojen muutosta, jota teknologinen murros vauhdittaa. Muutoksella on kauaskantoisia vaikutuksia ammattiliittojenkin toimintaan.

Ei ole sattumaa, että järjestötoiminnan muutos haasteineen ajoittuu samaan ajankohtaan digitaalisen murroksen kanssa.

Digitalisaatio on paljastanut yleisemminkin järjestöjen heikkouksia. Järjestötoiminta ei houkuttele uusia sukupolvia mukaansa. Perinteinen yhdistysmuotoinen toiminta ei innosta, hallintoon on vaikea löytää vastuunkantajia, aktiivisuus kasautuu ja polarisoituu. Ihmiset kyllä haluavat olla mukana tärkeäksi kokemissaan asioissa, mutta järjestökentän 100-vuotiaat rakenteet ja toimintatavat eivät kaikilta osin vastaa tähän tarpeeseen.

Ei ole sattumaa, että järjestötoiminnan muutos haasteineen ajoittuu samaan ajankohtaan digitaalisen murroksen kanssa. Verkkomaailma tarjoaa siihen tottuneille sukupolville lähes rajattomat mahdollisuudet hakea tietoa verkosta, löytää samanhenkisiä ihmisiä vapaamuotoisista ryhmistä sekä vaikuttaa suoraan itselleen tärkeissä asioissa. Kuka nuori jaksaa enää odottaa vuoroaan jopa vuosia, kun verkkomaailma tarjoaa tilaisuuksia henkilökohtaisesti merkitykselliseen, näkyvään ja konkreettiseen vaikuttamiseen tässä ja nyt?

Ammattiliittojen ja niiden paikallisyhdistysten on haastettava omat rakenteensa ja toimintatapansa säilyttääkseen paikkansa yhteisöllisenä käyttöliittymänä, ammatillisen identiteetin rakentamisen alustana ja keskitettynä tiedon lähteenä. Panostaminen vain valtakunnalliseen edunvalvontaan ei riitä, jos perusta samalla murenee. Aito jäsenlähtöisyys sekä tila uusille ajatuksille ja toimintatavoille ratkaisee myös ammattiliittojen tulevaisuuden kansanliikkeeseen pohjautuvana instituutiona.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori sekä järjestöjen ja yhdistysten sparraaja ja fasilitaattori.