Jenni Uljas: Asenne ratkaisee

TEKSTI JENNI ULJAS
KUVA KITI HAILA

Tässä työssä törmää usein tilan­tee­seen, jossa työnan­taja kertoo, kuinka jokin asia on mahdo­tonta toteut­taa. Mahdo­tonta voi olla kemial­li­silta teki­jöi­den aiheut­ta­milta haitoilta suojau­tu­mi­nen, työolo­suh­tei­den järjes­tely turval­li­sem­maksi tai työeh­toi­hin liit­ty­vät asiat. Mielen­kiin­toista on se, että usein samat asiat ovat hyvin­kin mahdol­li­sia muualla.

Suurta eroa on alojen­kin välillä. On työnan­ta­ja­liit­toja, joiden mukaan kaikki kemial­lis­ten teki­jöi­den raja-arvo­tiu­ken­nuk­set ovat mahdot­to­mia toteut­taa, ja toisaalta työnan­ta­jia, jotka eivät juuri säikähdä mistään tiuken­nuk­sista. Perus­te­luita ja keskus­te­lua kuun­nel­tuani olen ajatel­lut erojen johtu­van siitä, että eri aloilla ja erityi­sesti eri yrityk­sissä on täysin erilai­nen suhde turvallisuuteen.

Toisaalla on totuttu sään­te­lyyn, jonka puit­teissa toimi­taan. Turval­li­suu­desta on tullut yrityk­sen toimin­taa ja tulok­sen tekoa tukeva kunnia-asia, joka on aina joten­kin mielessä. Toisaalla erityi­sesti työtur­val­li­suu­teen liit­ty­vät asiat koetaan lähinnä bisnestä hait­taa­vina häiriö­te­ki­jöinä. Tämä asenne-ero ratkai­see, tuntuuko asia mahdol­li­selta vai mahdot­to­malta. Ymmär­tääk­seni mahdot­to­maksi tuomi­taan asiat, joita ei edes yritetä ratkaista. Rauhassa ja yhdessä asioita pohti­malla ratkai­sut kyllä löytyvät.

Asenne-ero ratkai­see, tuntuuko asia mahdol­li­selta vai mahdottomalta.

Olin taan­noin tutus­tu­massa kahteen saman alan tehtaa­seen. Ero oli selkeä. Toisaalla näimme, kuinka nuoria opetet­tiin siivoa­maan kunnolla työpis­teensä, tava­rat olivat paikal­laan, terä­vät reunat oli suojattu ja merkattu, turval­li­suu­teen liit­ty­vää infoa oli runsaasti näky­villä ja kaikki käyt­ti­vät tarvit­ta­via suojai­mia. Toisaalla kulku­rei­teillä oli terä­viä reunoja, ensia­pu­tar­vik­kei­den ja hätä­pois­tu­mis­tei­den edessä oli tava­raa, lattioilla oli runsaasti tupa­kan­tump­peja ja juuri kukaan ei käyt­tä­nyt suojaimia.

Suojain­ten käyt­töön liit­tyi mainio oppi. Molem­missa tehtaissa niitä olisi kuulu­nut käyt­tää. Hyvä tulos oli saatu aikaan sillä, että aina kun joku oli ilman suojai­mia, selvi­tet­tiin syy ilman syyt­te­lyä. Oliko hans­koja hankala löytää, sijait­siko varasto väärässä paikassa, oliko oikeita kokoja helposti saata­villa? Syyn löyty­mi­sen jälkeen ongelma ratkais­tiin ja syy poistui.

Erityi­sesti minua lämmitti tekni­nen ratkaisu, jossa normaa­liin punai­seen varoi­tus­kar­tioon oli leikattu kolo, johon terä­vät reunat mahtui­vat mainiosti. Terä­vät reunat saatiin suojaan ja reunat näkyi­vät parem­min. Turval­li­suus lisään­tyi selvästi hyvin pienellä rahalla.

Kirjoit­taja on Teol­li­suus­lii­ton työympäristöasiantuntija.