Jenni Uljas: Asenne ratkaisee

TEKSTI JENNI ULJAS
KUVA KITI HAILA

Tässä työssä törmää usein tilan­tee­seen, jossa työnan­taja kertoo, kuinka jokin asia on mahdo­tonta toteuttaa. Mahdo­tonta voi olla kemial­li­silta tekijöiden aiheut­ta­milta haitoilta suojau­tu­minen, työolo­suh­teiden järjes­tely turval­li­sem­maksi tai työeh­toihin liittyvät asiat. Mielen­kiin­toista on se, että usein samat asiat ovat hyvinkin mahdol­lisia muualla.

Suurta eroa on alojenkin välillä. On työnan­ta­ja­liit­toja, joiden mukaan kaikki kemial­listen tekijöiden raja-arvotiu­ken­nukset ovat mahdot­tomia toteuttaa, ja toisaalta työnan­tajia, jotka eivät juuri säikähdä mistään tiuken­nuk­sista. Perus­te­luita ja keskus­telua kuunnel­tuani olen ajatellut erojen johtuvan siitä, että eri aloilla ja erityi­sesti eri yrityk­sissä on täysin erilainen suhde turvallisuuteen.

Toisaalla on totuttu säänte­lyyn, jonka puitteissa toimi­taan. Turval­li­suu­desta on tullut yrityksen toimintaa ja tuloksen tekoa tukeva kunnia-asia, joka on aina jotenkin mielessä. Toisaalla erityi­sesti työtur­val­li­suu­teen liittyvät asiat koetaan lähinnä bisnestä haittaa­vina häiriö­te­ki­jöinä. Tämä asenne-ero ratkaisee, tuntuuko asia mahdol­li­selta vai mahdot­to­malta. Ymmär­tääk­seni mahdot­to­maksi tuomi­taan asiat, joita ei edes yritetä ratkaista. Rauhassa ja yhdessä asioita pohti­malla ratkaisut kyllä löytyvät.

Asenne-ero ratkaisee, tuntuuko asia mahdol­li­selta vai mahdottomalta.

Olin taannoin tutus­tu­massa kahteen saman alan tehtaa­seen. Ero oli selkeä. Toisaalla näimme, kuinka nuoria opetet­tiin siivoa­maan kunnolla työpis­teensä, tavarat olivat paikal­laan, terävät reunat oli suojattu ja merkattu, turval­li­suu­teen liittyvää infoa oli runsaasti näkyvillä ja kaikki käyttivät tarvit­tavia suojaimia. Toisaalla kulku­rei­teillä oli teräviä reunoja, ensia­pu­tar­vik­keiden ja hätäpois­tu­mis­teiden edessä oli tavaraa, lattioilla oli runsaasti tupakan­tump­peja ja juuri kukaan ei käyttänyt suojaimia.

Suojainten käyttöön liittyi mainio oppi. Molem­missa tehtaissa niitä olisi kuulunut käyttää. Hyvä tulos oli saatu aikaan sillä, että aina kun joku oli ilman suojaimia, selvi­tet­tiin syy ilman syyttelyä. Oliko hanskoja hankala löytää, sijait­siko varasto väärässä paikassa, oliko oikeita kokoja helposti saata­villa? Syyn löyty­misen jälkeen ongelma ratkais­tiin ja syy poistui.

Erityi­sesti minua lämmitti tekninen ratkaisu, jossa normaa­liin punai­seen varoi­tus­kar­tioon oli leikattu kolo, johon terävät reunat mahtuivat mainiosti. Terävät reunat saatiin suojaan ja reunat näkyivät paremmin. Turval­li­suus lisääntyi selvästi hyvin pienellä rahalla.

Kirjoit­taja on Teolli­suus­liiton työympäristöasiantuntija.