Muksu­jen kanssa Murik­kaan – ”Onhan tämä aika­moi­nen käde­no­jen­nus liitolta”

Ilmassa on suuren urhei­lu­juh­lan tuntua, kun sata lasta ohjaa­ji­neen ryhmit­tyy pari­jo­noon Murikka-opis­ton etupi­halle Tampe­reen Teiskossa.

– Meillä on tänään edessä hauska päivä: yhdek­sän vaati­vaa lajia, joissa mita­taan tietoa, taitoa ja kette­ryyttä, sanoo toinen muksu­kurs­sin vastuu­oh­jaa­jista Mikko Balvik.

Meneil­lään on kesän ensim­mäi­nen muksu­kurssi, ja tors­tai alkaa lasten olym­pia­lai­silla, eli murik­ka­lai­sit­tain molympialaisilla.

Ennen kuin tule­vai­suu­den toivot pääse­vät tosi­toi­miin, ilmoille kajah­taa molym­pia­vala. Sen luke­vat Hertta Hannus, 9 ja Helmi Kank­ku­nen, 8.

– Minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon reilusti pelata, taktiik­kaa kelata ja illalla relata. Siispä kaikki mukaan, fuskata ei saa kukaan, tytöt lausu­vat juhlallisesti.

LAPSILLE OHJELMAA AAMUSTA ILTAAN

Valan jälkeen lapset mars­si­vat kisa-alueelle. Heidät on jaettu iän perus­teella yhdek­sään ryhmään, ja ryhmät on nimetty värien mukaan. Kanna­tus­huu­dot siivit­tä­vät matkaa.

– Voit­ta­mat­to­mat viole­tit, huutaa seit­se­män­vuo­tiaista lapsista koos­tuva ryhmä.

– Orans­sit onnis­tuu, vastaa 9–10-vuotiaiden ryhmä.

Pink­kien ensim­mäi­nen laji on este­rat­sas­tus. Hyvin koulu­te­tut hevo­set ovat kuulemma saapu­neet Murikka-opis­tolle suoraan Espanjasta.

– Ne hyppä­si­vät hyvin ja rava­si­vat suju­vasti, kertoo iisal­me­lai­nen Elli Huttu­nen, 12, suoriu­dut­tu­aan keppi­he­vos­ten esteradasta.

Muksu­kurs­sille voivat osal­lis­tua 3–13-vuotiaat lapset Muri­kan kurs­sille tule­van vanhem­pansa kanssa. Lasten oma ohjelma alkaa aamu­pa­lan jälkeen kello 8.30. Lounaalla he käyvät porras­te­tusti vanhem­pien seurassa.

Ilta­päi­vällä lapset touhua­vat ryhmissä vielä runsaat kolme tuntia. Välissä tarjolla on väli­pala. Vapaa-aika alkaa kello 17.

Kaikilla ohjaa­jilla on koulu­tusta tai koke­musta lasten ohjaa­mi­sesta, kertoo muksu­kurs­seista vastaava Murikka-opis­ton opet­taja Heidi Koivisto-Haataja.

– Ohjaa­jia on yhteensä 19. Henki­lös­tö­mi­toi­tus on Muri­kassa tiukempi kuin esimer­kiksi päiväkodeissa.

“TÄÄLLÄ ON PALJON TEKEMISTÄ”

Sillä aikaa, kun lapset kirmaa­vat Murikka-opis­ton piha­maalla, aikui­set opis­ke­le­vat. Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jarkko Niemi pereh­tyy paikal­li­sen sopi­mi­sen saloihin.

– Onhan tämä aika­moi­nen käde­no­jen­nus Teol­li­suus­lii­tolta, että tällai­sia järjes­te­tään ja myös lapset otetaan huomioon, Niemi sanoo.

Hän asuu Ääne­kos­ken Suolah­dessa ja on matkan­nut Murik­kaan kahdek­san­vuo­ti­aan poikansa Urhon kanssa.

– Muksu­kurssi on ihan hyvä juttu. Olen viih­ty­nyt. Täällä on paljon teke­mistä ja olen löytä­nyt täältä uuden kave­rin­kin, Tatun, Urho Niemi kertoo.

Isä ja poika Niemen piti tulla muksu­kurs­sille jo kaksi vuotta sitten, mutta silloin se perut­tiin koro­nae­pi­de­mian vuoksi. Myös viime kesän kurs­sit pidet­tiin ilman muksuja.

Iltai­sin Jarkko ja Urho Niemi ovat sauno­neet ja pelan­neet pallo­pe­lejä liikuntahallissa.

– Aika menee täällä nopeasti. Urho on aika väsy­nyttä poikaa illalla, ja Kymme­nen uuti­set ovat jääneet väliin minul­ta­kin, Jarkko Niemi tunnustaa.

”MUKAVAA, KUN TYTÖT OVAT MUKANA”

Liikun­ta­hal­lin edessä käy vilske, kun punai­set kanta­vat vettä saavista toiseen rikki­näi­sillä mukeilla. Aikaa on kuusi minuut­tia, ja hyvästä kannus­ta­mi­sesta saa lisä­pis­teitä. Anto­nina Hämä­läi­nen pinkai­see matkaan.

– Juokse, juokse, vielä ehtii, muu ryhmä kannustaa.

Molym­pia­lais­ten lisäksi lapset ovat viikon aikana muun muassa etsi­neet Muri­kan tähteä ja kisan­neet Käpymastersissa.

– Parasta täällä on, kun saan tehdä kaik­kea kivaa ryhmä­läis­teni kanssa, sanoo Kata­riina Torni, 12.

Hänen siskonsa Sara Torni, 8, on naut­ti­nut eniten uimi­sesta. Hän on puli­koi­nut sekä Näsi­jär­vessä että Muri­kan spa-osastolla.

– Muksu­kurs­sin takia pääasiassa tänne läksin­kin. On muka­vaa, kun tytöt ovat mukana, sanoo Saran ja Kata­rii­nan isä Taneli Torni.

Hän aloitti vuoden­vaih­teessa työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna ja on nyt saamassa oppia Työsuo­je­lun peruskurssilla.

– En tiedä, onko kaikki työsuo­je­lu­val­tuu­te­tun tehtä­vät tulleet vielä selviksi, mutta hyvän pohjan olen saanut.

“ENSI VUONNA UUDESTAAN”

Tiukka taisto Muri­kan piha­maalla jatkuu. Sini­set kisaa­vat huuto­vies­tissä, keltai­set keilaa­vat ja vihrei­den laji on hulavanneviesti.

– Minä tulin ihan yöky­lään, kertoo Kalevi Kuos­ma­nen, 4, ennen kuin hän siir­tyy seuraa­van lajin pariin.

Molym­pia­lais­ten tulok­set julkis­te­taan illalla discossa Mutteri-klubilla. Sinne aikoo suun­nata myös Antti-Oskari Tähkä­nen, 12.

– Yhtei­nen teke­mi­nen on aina kivaa. Täällä on ollut haus­kaa ja olen saanut uusia kave­reita, hän sanoo.

Antti-Oska­rin äiti Sandra Tähkä­nen pereh­tyy Muri­kassa järjes­tö­toi­min­nan perusteisiin.

– Onhan tämä nyt aikui­sil­le­kin hienoa, kun pääsee valmii­seen pöytään ja päivät kaade­taan ilmai­seksi tietoa päähän. Ei tarvitse olla kuin vastaanottavainen.

Ilman muksu­kurs­sia opin­not olisi­vat jääneet Tähkä­seltä väliin.

– Jäin leskeksi pari vuotta sitten. Olemme kahdes­taan, eikä minulla olisi ollut mahdol­li­suutta tulla kurs­sille, jos en olisi voinut ottaa Antti-Oska­ria mukaan.

Iltai­sin Tähkä­set ovat naut­ti­neet muun muassa kylpy­län lämmöstä ja luon­non­rau­hasta Näsi­jär­ven rantamaisemissa.

– Luon­to­polku on upea. Siellä on mahta­vat maise­mat. Antti-Oskari lupasi tulla ensi vuonna uudes­taan, Sandra Tähkä­nen sanoo.