Asbesti – kolme kaivosta, kolme tapaa suojata työntekijöitä

Kaikille syöpä­sairau­den vaaraa aiheut­taville tek­i­jöille altistuu 20 000 työn­tek­i­jää vuodessa. 2010-luvul­la asbestille altistunei­den luku kolminker­tais­tui 4 000:een. Työter­veyslaitos ker­too nousun johtu­van Pohjois-Suomen kaivos­te­ol­lisu­u­den työn­tek­i­jämäärien kasvus­ta.

Asbestikuitu­jen hen­git­tämi­nen voi aiheut­taa keuhko­sairauk­sia, muiden muas­sa asbestoosia ja keuhkosyöpää. Samoin kuidut lisäävät kurkun­pää- ja munasar­jasyövän riskiä. Asbesti on ain­oa tun­net­tu syy keuhko­pussin tai vat­sakalvon syöpään, mesote­lioomaan.

Asbestikuiduille altistu­misen tur­val­lista rajaa ei ole, joten kaik­ki altistu­mi­nen lisää riskiä. Sairaudet puhkea­vat yleen­sä 10–40 vuo­den kulues­sa altistu­mis­es­ta.

Työ­tur­val­lisu­us­lakia täy­den­tää val­tioneu­vos­ton ase­tus syöpä­vaar­al­li­sista töistä ja ase­tus asbesti­työn tur­val­lisu­ud­es­ta. Jälkim­mäistä ei suo­raan sovel­leta kaivostyöhön, vaan lähin­nä luvan­varaiseen asbestipurku­työhön, mut­ta sito­va raja-arvo kaikille on 0,1 kuitua kuu­tiosent­timetris­sä hen­gi­tysil­maa kahdek­san tun­nin keskiar­vona. Asbestin purka­jan hen­gi­tysil­man kuitupi­toisu­us ei saa ylit­tää 0,01 kuitua kuu­tiosen­tis­sä ilmaa. Jois­sain EU-mais­sa on jo nyt ankarampi lain­säädän­tö. Esimerkik­si Hol­lan­nis­sa raja-arvo on 0,002 kuitua.

TIUKENNUS TULOSSA

EU:n asbes­tidi­rek­ti­ivin sito­vaa raja-arvoa ollaan nyt laske­mas­sa, sil­lä asbesti aiheut­taa EU-mais­sa arvi­ol­ta 30 000–90 000 kuole­maa vuodessa. Kaik­ki sairas­tuneet eivät saa diag­noosia ammat­ti­taud­ista.

Asbes­tidi­rek­ti­ivin tiuken­nus­ta on pohdit­tu EU:n työ­tur­val­lisu­u­den ja työter­vey­den neu­voa-antavas­sa komite­as­sa. Työn­tek­i­jöi­den edus­ta­jat vaa­ti­vat rajan laskemista 0,001:een, työ­nan­ta­jien ja hal­li­tusten edus­ta­jille riit­täisi kym­men­lu­okkaa sakeampi arvo eli 0,01 kuitua.

Työn­tek­i­jät muis­tut­ta­vat, että asbestin vaar­al­lisu­us tiedet­ti­in jo 1900-luvun alus­sa. Asbesti­te­ol­lisu­us kuitenkin vähät­teli ter­veysriske­jä ja vaikut­ti siihen, ettei elin­tärkeää tietoa vaaroista levitet­ty sen enem­pää tieteel­lis­ten tutkimusten kuin lehdis­tönkään kaut­ta. Asbestin tuotan­to ja käyt­tö saati­in lop­ul­ta kiel­let­tyä kaikissa EU-mais­sa vuon­na 2005, mut­ta edelleen yli 100 maa­ta maail­mas­sa käyt­tää tuot­teis­saan asbes­tia.

Asbestin tuotan­to ja käyt­tö saati­in kiel­let­tyä EU-mais­sa vuon­na 2005, mut­ta edelleen yli 100 maa­ta maail­mas­sa käyt­tää tuot­teis­saan asbes­tia.

Euroopan par­la­mentin päätös­lausel­ma viime vuo­den lop­ul­ta yhtyy työn­tek­i­jöi­den kan­taan ja vaatii raja-arvon laskemista 0,001:een koskien myös kaivostöitä. Päätös­lausel­ma vielä huo­maut­taa, että ympäristöön lev­iävien asbestikuitu­jen ter­veysvaiku­tuk­set on mit­tavasti aliarvioitu ja että altistu­misen tasot voivat saavut­taa töis­sä tule­vat altistuk­set. Par­la­ment­ti vaatii, että ympäristö­vahin­got pitäisi tor­jua jo ennal­ta, niiden syntyläh­teel­lä, ja että saas­tut­ta­jan pitäisi mak­saa.

Tek­i­jä pyysi maalisku­un puo­liväli­in vierailulu­paa kolmelle Pohjois-Suomen kai­vok­selle, jois­sa altistu­taan asbestille. Kit­tilän kul­takaivos ja Kemin fer­rokromikaivos ilmoit­ti­vat, ettei vierailu ole mah­dol­lista yri­tys­ten koronara­joi­tusten takia. Kevit­san nikke­li-kuparikaivos ei ilmoit­tanut syytä vierailun epäämiseen.

Tek­i­jä kuitenkin kävi pohjoises­sa suun­nitelmien mukaan haas­tatellen kaivosten teol­lisu­us­li­it­to­laisia luot­ta­mushenkilöitä. Ennen asbes­ti­matkaa tutkimme Kevit­saa koske­vaa oikeu­denkäyn­tiä ja työ­suo­je­lu­tarkas­ta­jien raport­te­ja.

KEVITSASSA ASBESTILÖYTÖ 2013

Todis­ta­jien mukaan Kevit­san avolouhoskai­vok­sen töi­den vaa­tivu­ut­ta määritelleen ryh­män käytössä ei ollut vuon­na 2013 saman vuo­den syysku­us­sa tehtyä työ­paikka­selvi­tys­tä. Selvi­tyk­sessä tode­taan: ”Kaivos­alueel­la työsken­nel­lessä altistu­taan muun muas­sa kivipö­lyn sisältämälle tremoli­it­ille, joka kuu­luu asbestikui­tu­i­hin.”

Edelli­nen lain­aus on työ­tuomiois­tu­imen päätök­ses­tä viime vuo­den huhtiku­ul­ta. Päätös kos­kee kai­vok­sen ja Teol­lisu­us­li­iton edus­tamien työn­tek­i­jöi­den välistä jut­tua hait­tal­isien mak­samis­es­ta. Päätös toteaa riidat­tomak­si sen, että sito­vat raja-arvot ylit­täviä kuitupi­toisuuk­sia mitat­ti­in vas­ta vuon­na 2018.

Selvi­tyk­sen ja raja-arvo­jen ylit­tymisen välil­lä Kevit­san kai­vok­sen omis­ta­ja vai­h­tui. Enti­nen oli kanadalainen FQML, nykyi­nen on ruot­salainen Boli­den. Täl­lä haavaa Boli­denin työn­tek­i­jöitä on kai­vok­sel­la noin 570, ali­u­rakoit­si­joiden työn­tek­i­jöitä noin 200.

Varsi­naisen kai­vok­sia koske­van asbesti­lain­säädän­nön puut­teessa on Suomen säädöstöä yritet­ty paika­ta Työter­veyslaitok­sen oppaal­la ”Asbe­stiriskien hallintao­hjeet kai­vok­sille”. Opas vaatii töi­den keskeyt­tämistä, jos kaivos­alueel­la tavataan sito­van raja-arvon ylit­täviä pitoisuuk­sia. Jo 0,01:n pitoisu­udet ylit­tävien kui­tumäärien pitäisi johtaa toimi­in asbestin lev­iämisen ja työn­tek­i­jöi­den altistu­misen estämisek­si

YLLÄTYSKÖ?

Kevit­salaiset ker­to­vat olo­suhteis­taan sodankyläläisen hotellin pitkässä pöy­dässä. Paikalla ovat päälu­ot­ta­mus­mies Jari Leskiseno­ja ja 1. varatyö­suo­jelu­val­tu­utet­tu, kaivososas­ton luot­ta­mus­mies Tea Pikkarainen. Mukana on Kes­ki-Lapin kaivos­mi­esten ammat­tiosas­ton puheen­jo­hta­ja Juha Karp­pinen Pah­tavaaran kul­takai­vok­ses­ta.

Pah­tavaara on tuotan­nol­lisen toim­intansa taas ker­taalleen lopet­tanut, toinen sodankyläläi­nen kaivos lähel­lä Kevit­saa. Karp­pinen ker­too, että hänen tietoon­sa Pah­tavaaran asbesti tuli jo 1990-luvul­la – kahvia keit­täessä. Kaivos­alueen kaivos­ta nos­tet­tu vesi ei enää men­nyt kahvinkeit­ti­men suo­dat­times­ta läpi kuitupi­toisuuten­sa takia. Tämän jäl­keen kai­vok­sel­la alet­ti­in suo­ja­ta työn­tek­i­jöitä asbestil­ta.

Val­tu­utet­tu Pikkarainen on pet­tynyt siihen, että Kevit­san kaivos ker­toi työn­tek­i­jöille ”yllät­tyneen­sä”, kun sito­van raja-arvon ylit­tyviä asbestip­i­toisuuk­sia löy­det­ti­in vuon­na 2018, ja kun vas­ta sil­loin ryhdyt­ti­in työn­tek­i­jöitä suo­jaa­maan.

Leskiseno­ja toivoo, että koko kaivos julis­tet­taisi­in asbes­tialueek­si. Tämä lisäisi työn­tek­i­jöi­den suo­jau­tu­misen vaa­timuk­sia. Nyt ”mon­tus­sa”, eli avolouhok­sen alim­mil­la tasoil­la, on poravaunu­jen ympäril­lä säteeltään vain 50 metri­nen suo­javyöhyke, jos­sa on käytet­tävä moot­tori­mask­ia, eli hen­gi­tysil­maa suo­dat­tavaa hen­gi­tyk­sen­suo­jain­ta. Kun esimerkik­si kivi­au­to pölyi­neen nousee ylös ramp­pia, suo­jau­tu­mista ei vaa­di­ta.

Moot­tori­mask­it eivät sinän­sä pysty suo­jaa­maan työn­tek­i­jöitä Pohjois-Suomen olois­sa. Pohjois-Suomes­sa on talvisin tun­netusti melko usein pakkas­ta. Moot­tori­mask­ia on kuitenkin mah­do­ton pakkasel­la käyt­tää. Työter­veyslaitok­sen asiantun­ti­jat muo­toil­e­vat asian sähkö­posti­haas­tat­telus­saan näin: ”Vaik­ka hen­gi­tyk­sen­suo­jaimet eivät ole ensisi­jainen keino altistu­misen vähen­tämisessä, niin kai­vok­sil­la niitä tul­laan tarvit­se­maan tilanteis­sa, jois­sa muil­la keinoil­la ei altistu­mista saa­da riit­tävän alhaiselle tasolle. On tot­ta, että puhal­tavien hen­gi­tyk­sen­suo­jain­ten käyt­tö pakkasel­la on han­kalaa tai mah­do­ton­ta.”

Työ­suo­je­lu­tarkas­tuk­ses­sa on kiin­nitet­ty huomio­ta asbes­tialuei­den puut­tuvi­in merk­in­töi­hin Kevit­sas­sa. Rapor­tis­sa, joka on päivät­ty kesäku­ulle 2019, eli asbestin löy­tymistä seu­ran­neena vuon­na, muis­tute­taan pääasial­lista määräys­val­taa käyt­tävän työ­nan­ta­jan tiedot­tamisvelvol­lisu­ud­es­ta. ”Vaah­dot­ta­mon ja myl­ly­hallin välisessä käyn­tioves­sa ja myl­ly­hallin muis­sa ovis­sa ei ollut varoi­tus­merk­in­tää asbestista.”

Tuuli nos­taa pölyä, ja se menee sinne, mihin se kul­loinkin sat­tuu.

Puhe­lin­haas­tat­telus­sa työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu Antti Mat­ti­la muis­tut­taa, että Kevit­sa on avolouhos.

– Pölyä, joka nousee räjäy­tyk­sistä ja louhin­tatyöstä, ei pystytä hallinnoimaan. Kukaan ei pysty ennakoimaan, minne se kulkeu­tuu. Altistavien kuitu­jen määrää ei pystytä reaali­a­jas­sa mit­taa­maan, mit­tauk­sethan ovat sat­un­naisotan­taa.

– Oletet­tavaa on, että koko alueel­la on kuitu­ja. Jän­nää onkin, miten tähän 50 metrin suo­jara­jaan on päädyt­ty. Louhok­sel­la altistu­vat myös kun­nos­s­api­to­työn­tek­i­jät, Mat­ti­la muis­tut­taa.

Työ­suo­je­lu­tarkas­tuk­sen raport­ti vuo­den 2019 syysku­ul­ta ker­too, että asbestille asetet­tu sito­va raja-arvo ylit­tyy louhok­sel­la porauk­sen aikana ja use­am­mas­sa paikas­sa rikas­ta­mol­la.

Mat­ti­la toteaa, että rikas­tushiek­ka-allas on yksi merkit­tävä asbes­tia sisältävän pölyn lähde. Val­tu­utet­tu ker­too, että allas­ta kastel­laan pölyn lev­iämisen estämisek­si.

– Mut­ta ei se kaikissa olo­suhteis­sa onnis­tu. Tuuli nos­taa sieltä pölyä, ja se menee sinne, mihin se kul­loinkin sat­tuu. Täs­mäl­lisiä tieto­ja ei ole, sil­lä kuluu kuukau­sia, että saadaan Työter­veyslaitos työhy­gien­isiä mit­tauk­sia tekemään, Mat­ti­la kuvaa.

ASBESTI

Kui­tu­mais­ten silikaat­tien ryh­mä, joi­ta esi­in­tyy yleis­es­ti Suomen kalliop­erässä.
Kaivos­toimin­nas­sa pienetkin asbestiesi­in­tymät voivat aiheut­taa merkit­tävää altistu­mista asbestikuiduille.
Asbesti on edelleen eniten työperäisiä sairauk­sia ja ennenaikaisia kuolemia aiheut­ta­va kemi­alli­nen altiste Suomes­sa.

TILAA JA VALVONTAA PUUTTUU

Kevit­salaiset ovat huolis­saan siitä, että kai­vok­sen työn­tek­i­jämäärän kas­vaes­sa tilat eivät ole pysyneet tahdis­sa mukana. Kaik­ki eivät edes halutes­saan ehtisi pesey­tyä työvuoron­sa jäl­keen. Luot­ta­mushenkilöi­den mielestä varsinkaan urakoit­si­joiden työn­tek­i­jöitä ei myöskään valvota riit­tävästi.

Asbesti­sairaudet voivat johtua myös koti­in pölyn mukana kulkeu­tu­vista asbestikuiduista. Pikkarainen ker­too, että Kevit­san urakoit­si­jat saat­ta­vat hyvinkin pitää autoaan mon­tus­sa tai kai­vok­sen parkkipaikalla. Autoon on kengis­sä ja vaat­teis­sa kulkeu­tunut rapaa, joka jää sinne kuiv­u­maan ja sit­ten pölyämään, eikä autoakaan vält­tämät­tä pestä.

– Sil­lä voidaan lähteä sit­ten suo­raan kylille, Pikkarainen toteaa.

Urakoit­si­joi­hin on kiin­nitet­ty huomio­ta työ­suo­je­lu­tarkas­tuk­ses­sa vielä viime vuon­na. ”Avolouhok­ses­sa oli ali­u­rakoit­si­ja suorit­ta­mas­sa poraus­ta ilman ohjei­den mukaista hen­gi­tyk­sen­suo­jain­ta. Kaivosy­htiön edus­ta­ja puut­tui asi­aan, ja työ keskeytet­ti­in.” Tarkas­tus­ra­port­ti ei arvioi, kuin­ka pitkään työn­tek­i­jä oli altistunut.

EU:n par­la­mentin asbestipäätös­lausel­ma vaatii huomioimaan aivan kaikkien työn­tek­i­jöi­den altistu­mis­riskin, eri­tyis­es­ti maini­taan siivoo­jat. Kevit­sas­sakin ollaan huolis­saan siivoo­jista. Pikkarainen mainit­see kaivos­tu­van likaisen puolen eteisen. Sieltä kaivostyön­tek­i­jät käyvät hake­mas­sa radiop­uhe­li­men­sa ja mui­ta varustei­ta. Pikkarainen kuvaa eteistä pölyisek­si ”hol­li­tu­vak­si”, jos­ta on sit­ten pääsy sekä likaiselle puolelle että ruokailu­un. Hänen mielestään sinne kerään­tyy asbestip­i­toista pölyä.

– Siivoo­jil­la ei ole mitään suo­jauk­sia asbestikuitu­ja vas­taan. Koro­nan takia heil­lä on ollut vain kirurginen suumas­ki.

Kevit­salaiset toivo­vat kai­vok­sen kaikkien työn­tek­i­jöi­den suo­jelemisek­si vira­nomaisil­ta tiukem­pia ottei­ta alka­en siitä, että ensim­mäisenä altistu­misen tor­jun­takeinona pitäisi olla pölyn­hallinta. Lain mukaan henkilön­suo­jaimien pitäisi olla vas­ta viimeisin keino.

– Suomen kai­vok­sil­la on asbestin suh­teen villin län­nen meinin­ki. Annetaan aikaa vuosikau­sia paran­nus­toimien tekemiseen, Mat­ti­la mure­htii.

Riit­tääkö ennus­tusten mukaan vain lyhyen elinkaaren omaavien kaivosten omis­ta­jay­htiöil­lä mie­lenki­in­toa investoi­da työn­tek­i­jöi­den suo­jaus­toimi­in? Tätäkin Sodankylässä pohdit­ti­in, sil­lä Suomen met­al­likai­vok­set eivät näytä tuot­ta­van voit­toa eivätkä mak­sa siten juuri lainkaan yhteisöveroa. Teol­lisu­us­li­itonkin tuke­ma Finnwatch-jär­jestö sanoo, että kyseessä on ennen kaikkea aggres­si­ivi­nen vero­su­un­nit­telu, eli vero­jen vält­te­ly.

RAKSOILLA ERI KÄYTÄNTÖ

– Hupute­taan, ilmas­toidaan, ja sinne menee her­meet­tis­es­ti teipat­tu ihmi­nen Tyvek-haalari pääl­lä. Ja kun hän tulee osas­tos­ta ulos, hän pesey­tyy.

Näin kuvaa Kit­tilän kai­vok­sen päälu­ot­ta­mus­mies Jani Jesiöjärvi raken­nusalan asbestin­tor­jun­taa.

– Kai­vok­sil­la ei asioi­ta tehdä läh­eskään niin kuin ne raken­nusalal­la tehdään.

Kanadalaisen Agni­co Eagle ‑yhtiön omis­ta­mas­sa, maanalaises­sa Kit­tilän kai­vok­ses­sa aloitet­ti­in määräti­etoinen asbestin­tor­jun­ta vuon­na 2016. Sil­loin geolog­it havait­si­vat silmämääräis­es­ti ensim­mäistä ker­taa kuitu­ja. Jesiöjärvi huo­maut­taa, että poranäyt­teistä asbestin löytämi­nen on onnenkaup­paa. Ohut kaira ei vält­tämät­tä osu kanan­mu­nan tai kori­pal­lon kokoisi­in asbestiesi­in­tymi­in, mut­ta nekin tietysti räjähtävät kuitupö­lyk­si louhin­nan yhtey­teen sattues­saan.

Kit­tilässä on nyky­isin asbes­tialueik­si merk­i­ty­il­lä tasoil­la hen­gi­tys­suo­jain­pakko, louhok­sen seiniä ja kivika­so­ja kastel­laan pölyämisen estämisek­si, kaivosajoneu­vo­jen ohjaamoissa on Hepa-suo­dat­timet, työn­tek­i­jöi­den kul­je­tuk­si­in käytet­tävät henkilöau­totkin pois­tu­vat asbes­tialuil­ta vesisuihku­jen, erään­lais­ten sumu­seinien läpi, ja kaikkien pitäisi pesey­tyä ennen koti­in lähtöä. Omia työn­tek­i­jöitä kai­vok­sel­la on noin 500, ali­u­rakoit­si­joi­ta on vai­htel­ev­asti 550–650:n välil­lä.

Puhdis­tau­tu­mistilo­jen käyt­tö on kuitenkin päässyt lip­sumaan, päälu­ot­ta­mus­mies kuvailee.

– Valvon­taa, eri­tyis­es­ti urakoit­si­joiden työn­tek­i­jöi­den valvon­taa, pitäisi tiuken­taa. Ja minus­ta koko maanalainen kaivos pitäisi merk­itä asbes­tialueek­si, Jesiöjärvi vaatii.

Valvon­taa, eri­tyis­es­ti urakoit­si­joiden työn­tek­i­jöi­den valvon­taa, pitäisi tiuken­taa.

Työ­suo­je­lu­tarkas­tus pal­jas­taa sekin urakoit­si­joiden suo­jaamisen puut­teet. Vielä vajaa vuosi sit­ten huo­mautet­ti­in, että lyhy­taikaista työtä tekeville ali­u­rakoit­si­joille ei ollut asian­mukaista paikkaa suo­jain­ten­sa puhdis­tamiseen tai säi­lyt­tämiseen.

Työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu Pasi Nikki­nen komp­paa päälu­ot­ta­mus­mi­estä valvon­nan lep­sumis­es­ta puhe­lin­haas­tat­telus­sa.

– Hyvin paljon joutuu urakoit­si­joille huo­maut­ta­maan suo­jain­ten käytöstä. Räjäytet­tyjä kiviä ei saisi las­ta­ta ilman kastelua, mut­ta sel­l­ais­takin tapah­tuu.

Nikki­nen kuu­lut­taa myös työn­tek­i­jöi­den omaa vas­tu­u­ta.

– Mut­ta sehän tässä on. Asbesti on salakavalaa, kun sairaudet puhkea­vat pitkän ajan kulut­tua. Sik­sikö ajatel­laan, ettei tämä nyt niin vaar­al­lista ole? Nikki­nen huole­htii.

Malmikivestä ei ole mit­tauk­sis­sa löy­det­ty asbestikuitu­ja. Mut­ta työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu huo­maut­taa, että sivukiveä murskataan ja käytetään raken­nusten ja teit­ten pohji­na.

– Siel­lä ulkoil­mas­sa voi asbesti pölytä, Nikki­nen uskoo.

PÖLYCOKTAILIN VAIKUTUKSET?

Aivan kuten muis­sakaan Suomen kai­vok­sis­sa, asbesti ei ole Kit­tilän ain­oa vaar­alli­nen altiste. Kit­tilässä on esimerkik­si arsee­nia. Ennen kaivo­suraansa puo­lus­tusvoimien palveluk­ses­sa ollut Jesiöjärvi ker­too, että Kit­tilään tul­lessaan vuon­na 2008 hän liit­tyi kaivospelas­ta­jaryh­mään. Kovakun­toinen mies pääsi läpi tiukoista testeistä, ja keuhko­jen tilavu­udek­si mitat­ti­in tuol­loin 7 litraa.

Nyt ovat asi­at toisin. Jesiöjärvi altis­tui kai­vok­sel­la pahasti räjähdy­sainei­den kemikaaleille vuon­na 2011, ja edessä oli ambu­lanssireis­su sairaalaan. Siihen päälle tuli rasituk­se­na se, että kai­vok­sen alku­taipaleel­la työ­nan­ta­ja ei vaat­in­ut tun­neli­työn­tek­i­jöiltä hen­gi­tys­suo­jain­ten käyt­töä. Jesiöjärvel­lä on nyt ast­ma ja siihen jatku­va lääk­i­tys, ja keuhko­jen tilavu­us on huo­mat­tavasti kutis­tunut.

Päätök­siä tekevät henkilöt kan­ta­vat ison vas­tu­un siitä, mitä tule­vaisu­udessa tapah­tuu.

Jesiöjärvi vaatii kaivosyri­tyk­siltä vas­tu­ullisia toimia asbestil­ta ja kaik­il­ta muil­takin altisteil­ta suo­jaamises­sa.

– Täl­lä het­kel­lä päätök­siä tekevät henkilöt kan­ta­vat ison vas­tu­un siitä, mitä tule­vaisu­udessa tapah­tuu. Joku sen vas­tu­un lop­ul­ta kan­taa.

KOKO KETJUN PYSYTTÄVÄ HALLINNASSA

Kaivososas­ton luot­ta­mushenkilö Satu-Maria Saario toivoo kohen­nus­ta asbestikui­tu­is­ten työ­vaat­tei­den käsit­te­lyyn Kit­tilän kai­vok­sel­la. Nyt niitä ei kerätä eril­liseen vaatek­eräyk­seen. Työter­veyslaitos on kuitenkin ohjeis­tanut, että pesu­las­sa asbestikuitu­ja sisältävä pyyk­ki on erotelta­va ja merkit­tävä näkyvästi ja työn­tek­i­jöi­den on käytet­tävä näis­sä toimis­sa suo­jaimia.

­ – Koko ketjun kivestä koti­in on pysyt­tävä hallinnas­sa, Saario pain­ot­taa asbestion­gel­man kokon­ais­val­taista ratkaisua.

Toisin kuin korona-aiko­jen toimis­totöitä, näitä töitä ei Saar­i­on mukaan pitäisi ”viedä koti­in”.

– Jokaisen pitäisi huole­htia siitä, että asbesti pysy­isi kai­vok­ses­sa, eikä kuitu­ja vietäisi vaat­teis­sa tai hiuk­sis­sa koti­in. Suo­jau­tu­mi­nen on myös jokaises­ta yksilöstä kiin­ni. Kyl­lä, työ­nan­ta­jal­la on vas­tuu ker­toa asbestista ja tar­jo­ta väli­neet suo­jau­tu­miseen, mut­ta jokaista ei voi­da koko ajan yksilöl­lis­es­ti pai­men­taa.

Saar­iokin toivoo, mui­ta kaivosten luot­ta­mushenkilöitä tois­taen, että asbesti­lain­säädän­tö on saata­va kai­vok­sil­la kun­toon.

­– Tämän het­ken lain­säädän­tö on hyvin suuri epäko­h­ta. Me kai­vok­sil­la olemme myös työ­suo­jelusäädösten suh­teen sem­moisia kum­mallisia väli­in­putoa­jia.

KEMISSÄ MITATAAN JA SUOJATAAN

Out­okum­mun omis­ta­man Kemin kai­vok­sen johta­ja Tom Söder­man kat­soo, ettei enää vuon­na 2018 kenellekään kaivosam­mat­ti­laisille voi asbestin esi­in­tymi­nen tul­la yllä­tyk­senä.

– Työsken­telin itse vuon­na 1992 malminetsin­nässä tule­van Pah­tavaaran kai­vok­sen alueel­la. Malmis­sa oli selkeästi aluei­ta, mis­sä esi­in­tyi tremoli­it­ti-akti­no­li­it­ti-sar­jaan kuu­lu­via min­er­aale­ja (asbes­tia). Vierailin kai­vok­sel­la, ja siinä yhtey­dessä oli asbestista suo­jaami­nen esil­lä. Tiet­ty­jen rikas­ta­mon sisäl­lä ole­vien lait­tei­den päälle oli asen­net­tu niin san­ot­tu­ja pölyn­pois­to­hup­pu­ja, ja pin­to­jen kosteina pitämi­nen oli tärkeä tavoite, Söder­man ker­too 30 vuo­den takai­sista koke­muk­sis­taan.

– Me sijoitimme vuosi­na 2017–2018 Kemin kai­vok­sel­la 700 000 euroa vuodessa asbestil­ta suo­jau­tu­miseen, Söder­man ker­too.

Teams-yhteyk­sil­lä haas­tatel­lun Söder­manin lausun­not saa­vat kemiläisen kabi­netin pöy­dässä vain hyväksyviä nyökkäyk­siä kai­vok­sen luot­ta­mus­miehiltä.

– Las­ket­ti­in tuos­sa varastopääl­likön kanssa, että jokaista työn­tek­i­jää kohden on varustei­ta 3 000 euron edestä, työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu Jas­ka Pui­jo­la ker­too.

– Nyt kaik­ki saa­vat muo­toon vale­tut kuu­lon­suo­jaimet yhtiön kus­tan­nuk­sel­la, päälu­ot­ta­mus­mies Pasi Heikki­nen mainit­see.

Kai­vok­sel­la on Out­okum­mun omia tuotan­to­työn­tek­i­jöitä 150, urakoit­si­joiden yli 500. Niin Heikki­nen kuin Pui­jo­la jatka­vatkin työtään porareina luot­ta­mus­toimien ohel­la.

– Tupakkaa ja avo­hytit.

Niil­lä men­ti­in, kun Heikki­nen aloit­ti ammat­tiu­ransa Hitu­ran kai­vok­ses­ta vuon­na 1997. Kemis­sä on ollut tupakas­ta vieroit­tamisen tuk­i­toimia, sil­lä tupakoin­ti monikym­menker­tais­taa asbestin aiheut­ta­man keuhkosyöpäriskin. Vieroi­tus on vain pieni osa Kemin jatku­vaa asbestin­tor­jun­taa.

– Vihreäl­lä alueel­la ei tarvi­ta suo­jauk­sia. Kun kuitu­ja on mit­tausten mukaan 0,01–0,05 kap­palet­ta kuu­tiosen­tis­sä, ollaan keltaisel­la alueel­la ja on pakko käyt­tää hen­gi­tyk­sen­suo­jain­ta. Kun kuitu­ja on yli 0,05, on pakko käyt­tää hen­gi­tyk­sen­suo­jain­ta ja täys­varus­tus­ta, Pui­jo­la ker­too.

Työvuoro alkaa varustei­den hakemisel­la, joi­hin kuu­luu myös työ­nan­ta­jan kus­tan­ta­ma, sini­nen alu­s­pai­ta, ”pelti­pai­ta”. Moot­toroitu­ja maske­ja on mon­en­laisia, joten valin­nan­varaa on. Mut­ta Pui­jo­la nau­rah­taa, että erään lääkärin mukaan pään ei pitäisi ”kan­taa mitään muu­ta kuin hiuk­sia”. Niska- ja har­tiaon­gelmien vält­tämisek­si val­tu­utet­tu tekee kovasti töitä löytääk­seen aina vain kevyem­piä suo­jaimia.

Asbes­timit­tauk­sia tehdään ker­ran kuus­sa. Sekä maan alla että pääl­lä työtään tekeville laite­taan sat­un­naisotan­nal­la joka vuoroon mukaan myös olka­päälle istutet­tu­ja pieniä imure­i­ta, joil­la mitataan kui­tumääriä hen­gi­tysvyöhyk­keeltä.

Maan alle kul­je­taan autoil­la, joiden kaik­ki sisäti­lat on päällystet­ty elin­tarvike­muovil­la, jot­ta ne on help­po puhdis­taa asbestikuitu­ja sisältävästä ravas­ta ja kuras­ta. Porarei­den työvuorois­sa kah­ta päivää seu­raa kak­si yötä, ja aina toisen yön jäl­keen työn­tek­i­jät pesevät autot niin päältä kuin sisältä.

Kaivoskonei­den ohjaamot on yli­paineis­tet­tu, ja niis­sä samoin kuin ajoneu­vois­sa on Hepa-suo­dat­timet. Työ­maal­la ohjaa­mon ulkop­uolel­la, eli niin san­otusti ”perässä”, ollessa on olta­va hen­gi­tyk­sen­suo­jain kasvoil­la. Niiden tiiviys tes­tataan sään­nöl­lis­es­ti. Heikki­nen ker­too omas­ta testik­er­ras­taan, että naa­maria piti koetel­la ihan kaiken­laisil­la akrobaat­tisil­la liikkeil­lä kyykkyyn menos­ta alka­en.

”Putket kuumi­na” jyräävien diese­la­joneu­vo­jen pakokaa­sut kui­v­at­ta­vat kaivos­ta, joten niistä halu­taan eroon.

– Kaivoskonei­ta uusit­taes­sa on pitkän tähtäi­men tavoit­teena siir­tyä sähkökäyt­töisi­in, Heikki­nen toteaa.

Kiviä ei saa las­ta­ta tai kul­jet­taa muu­ta kuin vedel­lä märik­si kastel­tu­ina. Kaik­ki ajoneu­vot aja­vat sumu­seinän läpi tul­lessaan 500 metrin syvyy­dessä sijait­se­vaan huoltopaikkaan. Työn­tek­i­jöi­den on puhdis­tet­ta­va vaat­teen­sa ja kenkän­sä eri­ty­i­sis­sä puhdis­tuskon­teis­sa ennen huoltotiloi­hin tai ruokailu­un men­e­mistä. Vuoron päät­teek­si on käytävä suihkus­sa. Pesey­tymisa­jas­ta maini­taan työe­htosopimuk­ses­sa, että se on sovit­tavis­sa työ­nan­ta­jan kanssa. Luot­ta­mus­miehet toivo­vat, että työ­nan­ta­ja ottaisi tämän asian tosis­saan, sil­lä työ­nan­ta­jal­la on velvol­lisu­us suo­jel­la työn­tek­i­jöitä syöpä­vaar­al­lisil­ta aineil­ta.

ARSEENI

Maaperässä luon­nos­taan esi­in­tyvä raskas­met­al­li.
Syöpä­vaar­alli­nen aine, eivätkä raskaana ole­vat saa altistua sille.
Arseenin pitoisu­us Suomen maaperässä on paikoitellen hyvin korkea.
Imey­tyy elim­istöön työperäisessä altistu­mises­sa pääasi­as­sa hen­gi­tys­teitse.

VALVONTAA KIRISTETTÄVÄ

Muiden kaivosten lail­la Kemis­säkin kan­netaan huol­ta myös eri­tyis­es­ti urakoit­si­joiden työn­tek­i­jöistä.

– Meistä valvon­taa olisi petrat­ta­va, Pui­jo­la ja Heikki­nen vaa­ti­vat.

– Olen joutunut sanomaan urakoit­si­jalle asbes­tialueel­la: Mik­sei teil­lä ole hen­gi­tyk­sen­suo­jain­ta? Heikki­nen ker­too.

– Las­tar­ille on joudut­tu huo­maut­ta­maan: Tääl­lähän pölisee, las­tauk­sen on lop­ut­ta­va. Mut­ta kyl­lä he usko­vat out­okumpu­laisia, Heikki­nen ja Pui­jo­la ker­to­vat.

– Jokaisen kuu­luu puut­tua asioi­hin, vaik­ka oltaisi­inkin sivi­ilin puolel­la kavere­i­ta. Mut­ta työ­nan­ta­jalle kuu­luu aina valvon­tavelvol­lisu­us, päälu­ot­ta­mus­mies ja työ­suo­jelu­val­tu­utet­tu muis­tut­ta­vat.

”SUHTAUDUTTAVA RIITTÄVÄLLÄ VAKAVUUDELLA”

Teol­lisu­us­li­iton työym­päristöasiantun­ti­ja Jen­ni Uljak­selta riit­tää ymmär­rystä niille vaikeuk­sille, joi­ta syn­tyy, kun työ­paikalta löy­de­tään uusi ja hait­taom­i­naisuuk­sil­taan vielä tun­tem­aton altiste.

– Sitä on sen sijaan todel­la vaikea ymmärtää, jos asbesti­in ei suh­taudu­ta riit­täväl­lä vakavu­udel­la. Ei ole uusi tai ihmeelli­nen uuti­nen, että asbesti on vaar­al­lista.

– Sito­va raja-arvo ei mis­sään nimessä saa ylit­tyä, Uljas alle­vi­ivaa.

Asiantun­ti­ja ei pidä johdon­mukaise­na sitä aja­tus­ta, että vas­ta raja-arvon löy­tyessä ryhdyt­täisi­in asbestin­hallintaan. Sito­vaan raja-arvoon näh­den jo 10 pros­entin kui­tumäärän pitää lykätä liik­keelle toimen­piteet. Uljas sanoo, että yhden het­ken mit­taus ei näet takaa, etteikö jo seu­raavas­sa het­kessä olisi paljon isom­pia kuitupi­toisuuk­sia.

– Asbes­tialueet pitää merk­itä selkeästi, ja siel­lä on käyt­täy­dyt­tävä sen mukaises­ti. Kaikille on tiedotet­ta­va alueista, ja rajal­la on puhdis­taudut­ta­va kun­nol­la.

Suo­ma­laiskai­vok­sis­sa on muitakin altistei­ta – nikke­liä, kvart­sia, arsee­nia, kro­mia – ja asbestin tavoin niiden ensisi­jainen tor­jun­takeino on pölyn­hallinta. Uljas täh­den­tää sen selvit­tämistä, mitä altistei­ta, kuin­ka suuria määriä ja mis­sä niitä kai­vok­sel­la on. Vedel­lä kastelu on kaiken­laisen pölyn lev­iämisen eston ensisi­jainen keino. Työn­tek­i­jöi­den koulut­tamises­sa on muis­tet­ta­va myös urakoit­si­jat.

Tämän­hetki­nen lain­säädän­tö on asiantun­ti­jas­ta iso ongel­ma, kun asbestin hait­to­ja tor­ju­taan. Asbes­ti­ase­tushan ei puhu mitään kai­vok­sista, joten työ­suo­je­lu­tarkas­ta­jien on vaikea vedo­ta laki­in. On vain Työter­veyslaitok­sen sinän­sä perus­teelli­nen ohjeis­tus.

EU:n asbes­tidi­rek­ti­ivin uud­is­tamisen eteen tehdäänkin liitossa nyt Uljak­sen sano­jen mukaan ”har­ti­avoimin töitä”. Hän ker­too pitäneen­sä esil­lä kaivosten asbes­tia, ja Suomes­sa myös virkamiehistö on hänestä ymmärtänyt ongel­man. Kun­han direk­ti­ivi ”imple­men­toidaan”, eli viedään Suomen lain­säädän­töön, kai­vok­set pyritään saa­maan siihen samas­sa rytäkässä.

Työn­tek­i­jöitä Uljas kehot­taa pitämään huolen siitä, että työ­suo­je­lu­tarkas­ta­jat ovat täysin tietoisia kaik­ista todel­li­sista olo­suhteista kai­vok­sil­la. Tarkas­ta­jia ei saa jät­tää vain työ­nan­ta­jien anta­man tiedon varaan.

Kaivosy­htiöt ovat iso­ja. Uljak­sen mielestä niiltä pitää löy­tyä resurssit asbe­stiriskien hallintaan.

– Raja mah­dol­lisen ja mah­dot­toman välil­lä on moti­vaa­tio. Avolouhok­sen olo­suhtei­ta on vaa­ti­vaa hal­li­ta, mut­ta edes siel­lä ei mielestäni mah­do­ton­ta. Kun on ymmär­rystä, löy­tyy moti­vaa­tio­ta. Ja motivoitunut löytää myös resurssit.

KAIKKI ON TEHTÄVÄ!

Kai­vok­sista vas­taa­va Teol­lisu­us­li­iton sopimusasiantun­ti­ja Ter­ho Iha­lainen täh­den­tää, että lain mukaan työ­nan­ta­jien on otet­ta­va kaik­ki mah­dol­liset ja tun­netut keinot käyt­töön työn­tek­i­jöi­den­sä suo­jaamisek­si. Hän muis­tut­taa myös siitä, että syöpä­vaar­al­lisille aineille altistu­vat työn­tek­i­jät on pyy­det­tävä mui­ta sään­nöl­lisem­min perus­teel­lisi­in ter­veystarkas­tuk­si­in.

EU-par­la­mentin päätös­lausel­ma vaatii asi­as­sa näin: ”Työter­vey­den ja ‑tur­val­lisu­u­den yhtey­dessä on aina käytet­tävä paras­ta mah­dol­lista tekni­ikkaa mah­dol­lisim­man korkeata­soisen suo­jelun saavut­tamisek­si.”