Asbesti – kolme kaivosta, kolme tapaa suojata työntekijöitä

Kaikille syöpä­sai­rauden vaaraa aiheut­ta­ville tekijöille altistuu 20 000 työnte­kijää vuodessa. 2010-luvulla asbes­tille altis­tu­neiden luku kolmin­ker­taistui 4 000:een. Työter­veys­laitos kertoo nousun johtuvan Pohjois-Suomen kaivos­teol­li­suuden työnte­ki­jä­mää­rien kasvusta.

Asbes­ti­kui­tujen hengit­tä­minen voi aiheuttaa keuhko­sai­rauksia, muiden muassa asbes­toosia ja keuhko­syöpää. Samoin kuidut lisäävät kurkunpää- ja munasar­ja­syövän riskiä. Asbesti on ainoa tunnettu syy keuhko­pussin tai vatsa­kalvon syöpään, mesotelioomaan.

Asbes­ti­kui­duille altis­tu­misen turval­lista rajaa ei ole, joten kaikki altis­tu­minen lisää riskiä. Sairaudet puhkeavat yleensä 10–40 vuoden kuluessa altistumisesta.

Työtur­val­li­suus­lakia täydentää valtio­neu­voston asetus syöpä­vaa­ral­li­sista töistä ja asetus asbes­ti­työn turval­li­suu­desta. Jälkim­mäistä ei suoraan sovel­leta kaivos­työhön, vaan lähinnä luvan­va­rai­seen asbes­ti­pur­ku­työhön, mutta sitova raja-arvo kaikille on 0,1 kuitua kuutio­sent­ti­met­rissä hengi­ty­silmaa kahdeksan tunnin keskiar­vona. Asbestin purkajan hengi­ty­silman kuitu­pi­toi­suus ei saa ylittää 0,01 kuitua kuutio­sen­tissä ilmaa. Joissain EU-maissa on jo nyt ankarampi lainsää­däntö. Esimer­kiksi Hollan­nissa raja-arvo on 0,002 kuitua.

TIUKENNUS TULOSSA

EU:n asbes­ti­di­rek­tiivin sitovaa raja-arvoa ollaan nyt laske­massa, sillä asbesti aiheuttaa EU-maissa arviolta 30 000–90 000 kuolemaa vuodessa. Kaikki sairas­tu­neet eivät saa diagnoosia ammattitaudista.

Asbes­ti­di­rek­tiivin tiuken­nusta on pohdittu EU:n työtur­val­li­suuden ja työter­veyden neuvoa-antavassa komiteassa. Työnte­ki­jöiden edustajat vaativat rajan laske­mista 0,001:een, työnan­ta­jien ja halli­tusten edusta­jille riittäisi kymmen­luokkaa sakeampi arvo eli 0,01 kuitua.

Työnte­kijät muistut­tavat, että asbestin vaaral­li­suus tiedet­tiin jo 1900-luvun alussa. Asbes­ti­teol­li­suus kuitenkin vähät­teli terveys­ris­kejä ja vaikutti siihen, ettei elintär­keää tietoa vaaroista levitetty sen enempää tieteel­listen tutki­musten kuin lehdis­tön­kään kautta. Asbestin tuotanto ja käyttö saatiin lopulta kiellettyä kaikissa EU-maissa vuonna 2005, mutta edelleen yli 100 maata maail­massa käyttää tuotteis­saan asbestia.

Asbestin tuotanto ja käyttö saatiin kiellettyä EU-maissa vuonna 2005, mutta edelleen yli 100 maata maail­massa käyttää tuotteis­saan asbestia.

Euroopan parla­mentin päätös­lauselma viime vuoden lopulta yhtyy työnte­ki­jöiden kantaan ja vaatii raja-arvon laske­mista 0,001:een koskien myös kaivos­töitä. Päätös­lauselma vielä huomauttaa, että ympäris­töön leviä­vien asbes­ti­kui­tujen terveys­vai­ku­tukset on mitta­vasti aliar­vioitu ja että altis­tu­misen tasot voivat saavuttaa töissä tulevat altis­tukset. Parla­mentti vaatii, että ympäris­tö­va­hingot pitäisi torjua jo ennalta, niiden synty­läh­teellä, ja että saastut­tajan pitäisi maksaa.

Tekijä pyysi maalis­kuun puoli­vä­liin vierai­lu­lupaa kolmelle Pohjois-Suomen kaivok­selle, joissa altis­tu­taan asbes­tille. Kittilän kulta­kaivos ja Kemin ferrok­ro­mi­kaivos ilmoit­tivat, ettei vierailu ole mahdol­lista yritysten korona­ra­joi­tusten takia. Kevitsan nikkeli-kupari­kaivos ei ilmoit­tanut syytä vierailun epäämiseen.

Tekijä kuitenkin kävi pohjoi­sessa suunni­tel­mien mukaan haasta­tellen kaivosten teolli­suus­liit­to­laisia luotta­mus­hen­ki­löitä. Ennen asbes­ti­matkaa tutkimme Kevitsaa koskevaa oikeu­den­käyntiä ja työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jien raportteja.

KEVITSASSA ASBESTILÖYTÖ 2013

Todis­ta­jien mukaan Kevitsan avolou­hos­kai­voksen töiden vaati­vuutta määri­tel­leen ryhmän käytössä ei ollut vuonna 2013 saman vuoden syyskuussa tehtyä työpaik­ka­sel­vi­tystä. Selvi­tyk­sessä todetaan: ”Kaivo­sa­lu­eella työsken­nel­lessä altis­tu­taan muun muassa kivipölyn sisäl­tä­mälle tremo­lii­tille, joka kuuluu asbestikuituihin.”

Edellinen lainaus on työtuo­miois­tuimen päätök­sestä viime vuoden huhti­kuulta. Päätös koskee kaivoksen ja Teolli­suus­liiton edusta­mien työnte­ki­jöiden välistä juttua haitta­li­sien maksa­mi­sesta. Päätös toteaa riidat­to­maksi sen, että sitovat raja-arvot ylittäviä kuitu­pi­toi­suuksia mitat­tiin vasta vuonna 2018.

Selvi­tyksen ja raja-arvojen ylitty­misen välillä Kevitsan kaivoksen omistaja vaihtui. Entinen oli kanada­lainen FQML, nykyinen on ruotsa­lainen Boliden. Tällä haavaa Bolidenin työnte­ki­jöitä on kaivok­sella noin 570, aliura­koit­si­joiden työnte­ki­jöitä noin 200.

Varsi­naisen kaivoksia koskevan asbes­ti­lain­sää­dännön puutteessa on Suomen säädöstöä yritetty paikata Työter­veys­lai­toksen oppaalla ”Asbes­ti­ris­kien hallin­taoh­jeet kaivok­sille”. Opas vaatii töiden keskeyt­tä­mistä, jos kaivo­sa­lu­eella tavataan sitovan raja-arvon ylittäviä pitoi­suuksia. Jo 0,01:n pitoi­suudet ylittä­vien kuitu­mää­rien pitäisi johtaa toimiin asbestin leviä­misen ja työnte­ki­jöiden altis­tu­misen estämiseksi

YLLÄTYSKÖ?

Kevit­sa­laiset kertovat olosuh­teis­taan sodan­ky­lä­läisen hotellin pitkässä pöydässä. Paikalla ovat pääluot­ta­mus­mies Jari Leski­se­noja ja 1. varatyö­suo­je­lu­val­tuu­tettu, kaivos­osaston luotta­mus­mies Tea Pikka­rainen. Mukana on Keski-Lapin kaivos­miesten ammat­tio­saston puheen­joh­taja Juha Karppinen Pahta­vaaran kultakaivoksesta.

Pahta­vaara on tuotan­nol­lisen toimin­tansa taas kertaal­leen lopet­tanut, toinen sodan­ky­lä­läinen kaivos lähellä Kevitsaa. Karppinen kertoo, että hänen tietoonsa Pahta­vaaran asbesti tuli jo 1990-luvulla – kahvia keittäessä. Kaivo­sa­lueen kaivosta nostettu vesi ei enää mennyt kahvin­keit­timen suodat­ti­mesta läpi kuitu­pi­toi­suu­tensa takia. Tämän jälkeen kaivok­sella alettiin suojata työnte­ki­jöitä asbestilta.

Valtuu­tettu Pikka­rainen on pettynyt siihen, että Kevitsan kaivos kertoi työnte­ki­jöille ”yllät­ty­neensä”, kun sitovan raja-arvon ylittyviä asbes­ti­pi­toi­suuksia löydet­tiin vuonna 2018, ja kun vasta silloin ryhdyt­tiin työnte­ki­jöitä suojaamaan.

Leski­se­noja toivoo, että koko kaivos julis­tet­tai­siin asbes­tia­lu­eeksi. Tämä lisäisi työnte­ki­jöiden suojau­tu­misen vaati­muksia. Nyt ”montussa”, eli avolou­hoksen alimmilla tasoilla, on poravau­nujen ympärillä säteel­tään vain 50 metrinen suoja­vyö­hyke, jossa on käytet­tävä mootto­ri­maskia, eli hengi­ty­silmaa suodat­tavaa hengi­tyk­sen­suo­jainta. Kun esimer­kiksi kiviauto pölyi­neen nousee ylös ramppia, suojau­tu­mista ei vaadita.

Mootto­ri­maskit eivät sinänsä pysty suojaa­maan työnte­ki­jöitä Pohjois-Suomen oloissa. Pohjois-Suomessa on talvisin tunne­tusti melko usein pakkasta. Mootto­ri­maskia on kuitenkin mahdoton pakka­sella käyttää. Työter­veys­lai­toksen asian­tun­tijat muotoi­levat asian sähkö­pos­ti­haas­tat­te­lus­saan näin: ”Vaikka hengi­tyk­sen­suo­jaimet eivät ole ensisi­jainen keino altis­tu­misen vähen­tä­mi­sessä, niin kaivok­silla niitä tullaan tarvit­se­maan tilan­teissa, joissa muilla keinoilla ei altis­tu­mista saada riittävän alhai­selle tasolle. On totta, että puhal­ta­vien hengi­tyk­sen­suo­jainten käyttö pakka­sella on hankalaa tai mahdotonta.”

Työsuo­je­lu­tar­kas­tuk­sessa on kiinni­tetty huomiota asbes­tia­lueiden puuttu­viin merkin­töihin Kevit­sassa. Rapor­tissa, joka on päivätty kesäkuulle 2019, eli asbestin löyty­mistä seuran­neena vuonna, muistu­te­taan pääasial­lista määräys­valtaa käyttävän työnan­tajan tiedot­ta­mis­vel­vol­li­suu­desta. ”Vaahdot­tamon ja mylly­hallin välisessä käyntio­vessa ja mylly­hallin muissa ovissa ei ollut varoi­tus­mer­kintää asbestista.”

Tuuli nostaa pölyä, ja se menee sinne, mihin se kulloinkin sattuu.

Puhelin­haas­tat­te­lussa työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Antti Mattila muistuttaa, että Kevitsa on avolouhos.

– Pölyä, joka nousee räjäy­tyk­sistä ja louhin­ta­työstä, ei pystytä hallin­noi­maan. Kukaan ei pysty ennakoi­maan, minne se kulkeutuu. Altis­ta­vien kuitujen määrää ei pystytä reaalia­jassa mittaa­maan, mittauk­sethan ovat satunnaisotantaa.

– Oletet­tavaa on, että koko alueella on kuituja. Jännää onkin, miten tähän 50 metrin suoja­ra­jaan on päädytty. Louhok­sella altis­tuvat myös kunnos­sa­pi­to­työn­te­kijät, Mattila muistuttaa.

Työsuo­je­lu­tar­kas­tuksen raportti vuoden 2019 syyskuulta kertoo, että asbes­tille asetettu sitova raja-arvo ylittyy louhok­sella porauksen aikana ja useam­massa paikassa rikastamolla.

Mattila toteaa, että rikas­tus­hiekka-allas on yksi merkit­tävä asbestia sisäl­tävän pölyn lähde. Valtuu­tettu kertoo, että allasta kastel­laan pölyn leviä­misen estämiseksi.

– Mutta ei se kaikissa olosuh­teissa onnistu. Tuuli nostaa sieltä pölyä, ja se menee sinne, mihin se kulloinkin sattuu. Täsmäl­lisiä tietoja ei ole, sillä kuluu kuukausia, että saadaan Työter­veys­laitos työhy­gie­nisiä mittauksia tekemään, Mattila kuvaa.

ASBESTI

Kuitu­maisten silikaat­tien ryhmä, joita esiintyy yleisesti Suomen kallioperässä. 
Kaivos­toi­min­nassa pienetkin asbes­tie­siin­tymät voivat aiheuttaa merkit­tävää altis­tu­mista asbestikuiduille. 
Asbesti on edelleen eniten työpe­räisiä sairauksia ja ennen­ai­kaisia kuolemia aiheut­tava kemial­linen altiste Suomessa.

TILAA JA VALVONTAA PUUTTUU

Kevit­sa­laiset ovat huolis­saan siitä, että kaivoksen työnte­ki­jä­määrän kasvaessa tilat eivät ole pysyneet tahdissa mukana. Kaikki eivät edes halutes­saan ehtisi peseytyä työvuo­ronsa jälkeen. Luotta­mus­hen­ki­löiden mielestä varsin­kaan urakoit­si­joiden työnte­ki­jöitä ei myöskään valvota riittävästi.

Asbes­ti­sai­raudet voivat johtua myös kotiin pölyn mukana kulkeu­tu­vista asbes­ti­kui­duista. Pikka­rainen kertoo, että Kevitsan urakoit­sijat saattavat hyvinkin pitää autoaan montussa tai kaivoksen parkki­pai­kalla. Autoon on kengissä ja vaatteissa kulkeu­tunut rapaa, joka jää sinne kuivu­maan ja sitten pölyä­mään, eikä autoa­kaan välttä­mättä pestä.

– Sillä voidaan lähteä sitten suoraan kylille, Pikka­rainen toteaa.

Urakoit­si­joihin on kiinni­tetty huomiota työsuo­je­lu­tar­kas­tuk­sessa vielä viime vuonna. ”Avolou­hok­sessa oli aliura­koit­sija suorit­ta­massa porausta ilman ohjeiden mukaista hengi­tyk­sen­suo­jainta. Kaivos­yh­tiön edustaja puuttui asiaan, ja työ keskey­tet­tiin.” Tarkas­tus­ra­portti ei arvioi, kuinka pitkään työntekijä oli altistunut.

EU:n parla­mentin asbes­ti­pää­tös­lauselma vaatii huomioi­maan aivan kaikkien työnte­ki­jöiden altis­tu­mis­riskin, erityi­sesti maini­taan siivoojat. Kevit­sas­sakin ollaan huolis­saan siivoo­jista. Pikka­rainen mainitsee kaivos­tuvan likaisen puolen eteisen. Sieltä kaivos­työn­te­kijät käyvät hakemassa radio­pu­he­li­mensa ja muita varus­teita. Pikka­rainen kuvaa eteistä pölyi­seksi ”holli­tu­vaksi”, josta on sitten pääsy sekä likai­selle puolelle että ruokai­luun. Hänen mieles­tään sinne kerääntyy asbes­ti­pi­toista pölyä.

– Siivoo­jilla ei ole mitään suojauksia asbes­ti­kui­tuja vastaan. Koronan takia heillä on ollut vain kirur­ginen suumaski.

Kevit­sa­laiset toivovat kaivoksen kaikkien työnte­ki­jöiden suoje­le­mi­seksi viran­omai­silta tiukempia otteita alkaen siitä, että ensim­mäi­senä altis­tu­misen torjun­ta­kei­nona pitäisi olla pölyn­hal­linta. Lain mukaan henki­lön­suo­jai­mien pitäisi olla vasta viimeisin keino.

– Suomen kaivok­silla on asbestin suhteen villin lännen meininki. Annetaan aikaa vuosi­kausia paran­nus­toi­mien tekemi­seen, Mattila murehtii.

Riittääkö ennus­tusten mukaan vain lyhyen elinkaaren omaavien kaivosten omista­jayh­tiöillä mielen­kiintoa inves­toida työnte­ki­jöiden suojaus­toi­miin? Tätäkin Sodan­ky­lässä pohdit­tiin, sillä Suomen metal­li­kai­vokset eivät näytä tuottavan voittoa eivätkä maksa siten juuri lainkaan yhtei­sö­veroa. Teolli­suus­lii­tonkin tukema Finnwatch-järjestö sanoo, että kyseessä on ennen kaikkea aggres­sii­vinen verosuun­nit­telu, eli verojen välttely.

RAKSOILLA ERI KÄYTÄNTÖ

– Hupute­taan, ilmas­toi­daan, ja sinne menee hermeet­ti­sesti teipattu ihminen Tyvek-haalari päällä. Ja kun hän tulee osastosta ulos, hän peseytyy.

Näin kuvaa Kittilän kaivoksen pääluot­ta­mus­mies Jani Jesiö­järvi raken­nusalan asbestintorjuntaa.

– Kaivok­silla ei asioita tehdä lähes­kään niin kuin ne raken­nusa­lalla tehdään.

Kanada­laisen Agnico Eagle ‑yhtiön omista­massa, maana­lai­sessa Kittilän kaivok­sessa aloitet­tiin määrä­tie­toinen asbes­tin­tor­junta vuonna 2016. Silloin geologit havait­sivat silmä­mää­räi­sesti ensim­mäistä kertaa kuituja. Jesiö­järvi huomauttaa, että poranäyt­teistä asbestin löytä­minen on onnen­kauppaa. Ohut kaira ei välttä­mättä osu kanan­munan tai koripallon kokoi­siin asbes­tie­siin­ty­miin, mutta nekin tietysti räjäh­tävät kuitu­pö­lyksi louhinnan yhtey­teen sattuessaan.

Kitti­lässä on nykyisin asbes­tia­lueiksi merki­tyillä tasoilla hengi­tys­suo­jain­pakko, louhoksen seiniä ja kivika­soja kastel­laan pölyä­misen estämi­seksi, kaivos­ajo­neu­vojen ohjaa­moissa on Hepa-suodat­timet, työnte­ki­jöiden kulje­tuk­siin käytet­tävät henki­lö­au­totkin poistuvat asbes­tia­luilta vesisuih­kujen, erään­laisten sumusei­nien läpi, ja kaikkien pitäisi peseytyä ennen kotiin lähtöä. Omia työnte­ki­jöitä kaivok­sella on noin 500, aliura­koit­si­joita on vaihte­le­vasti 550–650:n välillä.

Puhdis­tau­tu­mis­ti­lojen käyttö on kuitenkin päässyt lipsu­maan, pääluot­ta­mus­mies kuvailee.

– Valvontaa, erityi­sesti urakoit­si­joiden työnte­ki­jöiden valvontaa, pitäisi tiukentaa. Ja minusta koko maana­lainen kaivos pitäisi merkitä asbes­tia­lu­eeksi, Jesiö­järvi vaatii.

Valvontaa, erityi­sesti urakoit­si­joiden työnte­ki­jöiden valvontaa, pitäisi tiukentaa.

Työsuo­je­lu­tar­kastus paljastaa sekin urakoit­si­joiden suojaa­misen puutteet. Vielä vajaa vuosi sitten huomau­tet­tiin, että lyhytai­kaista työtä tekeville aliura­koit­si­joille ei ollut asian­mu­kaista paikkaa suojain­tensa puhdis­ta­mi­seen tai säilyttämiseen.

Työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Pasi Nikkinen komppaa pääluot­ta­mus­miestä valvonnan lepsu­mi­sesta puhelinhaastattelussa.

– Hyvin paljon joutuu urakoit­si­joille huomaut­ta­maan suojainten käytöstä. Räjäy­tet­tyjä kiviä ei saisi lastata ilman kastelua, mutta sellais­takin tapahtuu.

Nikkinen kuuluttaa myös työnte­ki­jöiden omaa vastuuta.

– Mutta sehän tässä on. Asbesti on salaka­valaa, kun sairaudet puhkeavat pitkän ajan kuluttua. Siksikö ajatel­laan, ettei tämä nyt niin vaaral­lista ole? Nikkinen huolehtii.

Malmi­ki­vestä ei ole mittauk­sissa löydetty asbes­ti­kui­tuja. Mutta työsuo­je­lu­val­tuu­tettu huomauttaa, että sivukiveä murska­taan ja käyte­tään raken­nusten ja teitten pohjina.

– Siellä ulkoil­massa voi asbesti pölytä, Nikkinen uskoo.

PÖLYCOKTAILIN VAIKUTUKSET?

Aivan kuten muissa­kaan Suomen kaivok­sissa, asbesti ei ole Kittilän ainoa vaaral­linen altiste. Kitti­lässä on esimer­kiksi arseenia. Ennen kaivo­su­raansa puolus­tus­voi­mien palve­luk­sessa ollut Jesiö­järvi kertoo, että Kitti­lään tulles­saan vuonna 2008 hän liittyi kaivos­pe­las­ta­ja­ryh­mään. Kovakun­toinen mies pääsi läpi tiukoista testeistä, ja keuhkojen tilavuu­deksi mitat­tiin tuolloin 7 litraa.

Nyt ovat asiat toisin. Jesiö­järvi altistui kaivok­sella pahasti räjäh­dy­sai­neiden kemikaa­leille vuonna 2011, ja edessä oli ambulans­si­reissu sairaa­laan. Siihen päälle tuli rasituk­sena se, että kaivoksen alkutai­pa­leella työnan­taja ei vaatinut tunne­li­työn­te­ki­jöiltä hengi­tys­suo­jainten käyttöä. Jesiö­jär­vellä on nyt astma ja siihen jatkuva lääkitys, ja keuhkojen tilavuus on huomat­ta­vasti kutistunut.

Päätöksiä tekevät henkilöt kantavat ison vastuun siitä, mitä tulevai­suu­dessa tapahtuu.

Jesiö­järvi vaatii kaivos­yri­tyk­siltä vastuul­lisia toimia asbes­tilta ja kaikilta muiltakin altis­teilta suojaamisessa.

– Tällä hetkellä päätöksiä tekevät henkilöt kantavat ison vastuun siitä, mitä tulevai­suu­dessa tapahtuu. Joku sen vastuun lopulta kantaa.

KOKO KETJUN PYSYTTÄVÄ HALLINNASSA

Kaivos­osaston luotta­mus­hen­kilö Satu-Maria Saario toivoo kohen­nusta asbes­ti­kui­tuisten työvaat­teiden käsit­te­lyyn Kittilän kaivok­sella. Nyt niitä ei kerätä erilli­seen vaate­ke­räyk­seen. Työter­veys­laitos on kuitenkin ohjeis­tanut, että pesulassa asbes­ti­kui­tuja sisäl­tävä pyykki on erotel­tava ja merkit­tävä näkyvästi ja työnte­ki­jöiden on käytet­tävä näissä toimissa suojaimia.

­ – Koko ketjun kivestä kotiin on pysyt­tävä hallin­nassa, Saario painottaa asbes­tion­gelman kokonais­val­taista ratkaisua.

Toisin kuin korona-aikojen toimis­to­töitä, näitä töitä ei Saarion mukaan pitäisi ”viedä kotiin”.

– Jokaisen pitäisi huolehtia siitä, että asbesti pysyisi kaivok­sessa, eikä kuituja vietäisi vaatteissa tai hiuksissa kotiin. Suojau­tu­minen on myös jokai­sesta yksilöstä kiinni. Kyllä, työnan­ta­jalla on vastuu kertoa asbes­tista ja tarjota välineet suojau­tu­mi­seen, mutta jokaista ei voida koko ajan yksilöl­li­sesti paimentaa.

Saariokin toivoo, muita kaivosten luotta­mus­hen­ki­löitä toistaen, että asbes­ti­lain­sää­däntö on saatava kaivok­silla kuntoon.

­– Tämän hetken lainsää­däntö on hyvin suuri epäkohta. Me kaivok­silla olemme myös työsuo­je­lusää­dösten suhteen semmoisia kummal­lisia väliinputoajia.

KEMISSÄ MITATAAN JA SUOJATAAN

Outokummun omistaman Kemin kaivoksen johtaja Tom Söderman katsoo, ettei enää vuonna 2018 kenel­le­kään kaivo­sam­mat­ti­lai­sille voi asbestin esiin­ty­minen tulla yllätyksenä.

– Työsken­telin itse vuonna 1992 malmi­net­sin­nässä tulevan Pahta­vaaran kaivoksen alueella. Malmissa oli selkeästi alueita, missä esiintyi tremo­liitti-aktino­liitti-sarjaan kuuluvia mineraa­leja (asbestia). Vierailin kaivok­sella, ja siinä yhtey­dessä oli asbes­tista suojaa­minen esillä. Tiettyjen rikas­tamon sisällä olevien laitteiden päälle oli asennettu niin sanot­tuja pölyn­pois­to­hup­puja, ja pintojen kosteina pitäminen oli tärkeä tavoite, Söderman kertoo 30 vuoden takai­sista kokemuksistaan.

– Me sijoi­timme vuosina 2017–2018 Kemin kaivok­sella 700 000 euroa vuodessa asbes­tilta suojau­tu­mi­seen, Söderman kertoo.

Teams-yhteyk­sillä haasta­tellun Söder­manin lausunnot saavat kemiläisen kabinetin pöydässä vain hyväk­syviä nyökkäyksiä kaivoksen luottamusmiehiltä.

– Lasket­tiin tuossa varas­to­pääl­likön kanssa, että jokaista työnte­kijää kohden on varus­teita 3 000 euron edestä, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Jaska Puijola kertoo.

– Nyt kaikki saavat muotoon valetut kuulon­suo­jaimet yhtiön kustan­nuk­sella, pääluot­ta­mus­mies Pasi Heikkinen mainitsee.

Kaivok­sella on Outokummun omia tuotan­to­työn­te­ki­jöitä 150, urakoit­si­joiden yli 500. Niin Heikkinen kuin Puijola jatka­vatkin työtään porareina luotta­mus­toi­mien ohella.

– Tupakkaa ja avohytit.

Niillä mentiin, kun Heikkinen aloitti ammat­tiu­ransa Hituran kaivok­sesta vuonna 1997. Kemissä on ollut tupakasta vieroit­ta­misen tukitoimia, sillä tupakointi monikym­men­ker­taistaa asbestin aiheut­taman keuhko­syö­pä­riskin. Vieroitus on vain pieni osa Kemin jatkuvaa asbestintorjuntaa.

– Vihreällä alueella ei tarvita suojauksia. Kun kuituja on mittausten mukaan 0,01–0,05 kappa­letta kuutio­sen­tissä, ollaan keltai­sella alueella ja on pakko käyttää hengi­tyk­sen­suo­jainta. Kun kuituja on yli 0,05, on pakko käyttää hengi­tyk­sen­suo­jainta ja täysva­rus­tusta, Puijola kertoo.

Työvuoro alkaa varus­teiden hakemi­sella, joihin kuuluu myös työnan­tajan kustan­tama, sininen aluspaita, ”pelti­paita”. Mootto­roi­tuja maskeja on monen­laisia, joten valin­nan­varaa on. Mutta Puijola naurahtaa, että erään lääkärin mukaan pään ei pitäisi ”kantaa mitään muuta kuin hiuksia”. Niska- ja hartiaon­gel­mien välttä­mi­seksi valtuu­tettu tekee kovasti töitä löytääk­seen aina vain kevyempiä suojaimia.

Asbes­ti­mit­tauksia tehdään kerran kuussa. Sekä maan alla että päällä työtään tekeville laite­taan satun­nai­so­tan­nalla joka vuoroon mukaan myös olkapäälle istutet­tuja pieniä imureita, joilla mitataan kuitu­määriä hengitysvyöhykkeeltä.

Maan alle kulje­taan autoilla, joiden kaikki sisätilat on päällys­tetty elintar­vi­ke­muo­villa, jotta ne on helppo puhdistaa asbes­ti­kui­tuja sisäl­tä­västä ravasta ja kurasta. Porareiden työvuo­roissa kahta päivää seuraa kaksi yötä, ja aina toisen yön jälkeen työnte­kijät pesevät autot niin päältä kuin sisältä.

Kaivos­ko­neiden ohjaamot on ylipai­neis­tettu, ja niissä samoin kuin ajoneu­voissa on Hepa-suodat­timet. Työmaalla ohjaamon ulkopuo­lella, eli niin sanotusti ”perässä”, ollessa on oltava hengi­tyk­sen­suo­jain kasvoilla. Niiden tiiviys testa­taan säännöl­li­sesti. Heikkinen kertoo omasta testi­ker­ras­taan, että naamaria piti koetella ihan kaiken­lai­silla akrobaat­ti­silla liikkeillä kyykkyyn menosta alkaen.

”Putket kuumina” jyrää­vien diese­la­jo­neu­vojen pakokaasut kuivat­tavat kaivosta, joten niistä halutaan eroon.

– Kaivos­ko­neita uusit­taessa on pitkän tähtäimen tavoit­teena siirtyä sähkö­käyt­töi­siin, Heikkinen toteaa.

Kiviä ei saa lastata tai kuljettaa muuta kuin vedellä märiksi kastel­tuina. Kaikki ajoneuvot ajavat sumuseinän läpi tulles­saan 500 metrin syvyy­dessä sijait­se­vaan huolto­paik­kaan. Työnte­ki­jöiden on puhdis­tet­tava vaatteensa ja kenkänsä erityi­sissä puhdis­tus­kon­teissa ennen huolto­ti­loihin tai ruokai­luun menemistä. Vuoron päätteeksi on käytävä suihkussa. Pesey­ty­mi­sa­jasta maini­taan työeh­to­so­pi­muk­sessa, että se on sovit­ta­vissa työnan­tajan kanssa. Luotta­mus­miehet toivovat, että työnan­taja ottaisi tämän asian tosis­saan, sillä työnan­ta­jalla on velvol­li­suus suojella työnte­ki­jöitä syöpä­vaa­ral­li­silta aineilta.

ARSEENI

Maape­rässä luonnos­taan esiin­tyvä raskasmetalli. 
Syöpä­vaa­ral­linen aine, eivätkä raskaana olevat saa altistua sille. 
Arseenin pitoi­suus Suomen maape­rässä on paikoi­tellen hyvin korkea. 
Imeytyy elimis­töön työpe­räi­sessä altis­tu­mi­sessa pääasiassa hengitysteitse.

VALVONTAA KIRISTETTÄVÄ

Muiden kaivosten lailla Kemis­säkin kanne­taan huolta myös erityi­sesti urakoit­si­joiden työntekijöistä.

– Meistä valvontaa olisi petrat­tava, Puijola ja Heikkinen vaativat.

– Olen joutunut sanomaan urakoit­si­jalle asbes­tia­lu­eella: Miksei teillä ole hengi­tyk­sen­suo­jainta? Heikkinen kertoo.

– Lasta­rille on jouduttu huomaut­ta­maan: Täällähän pölisee, lastauksen on loput­tava. Mutta kyllä he uskovat outokum­pu­laisia, Heikkinen ja Puijola kertovat.

– Jokaisen kuuluu puuttua asioihin, vaikka oltai­siinkin siviilin puolella kavereita. Mutta työnan­ta­jalle kuuluu aina valvon­ta­vel­vol­li­suus, pääluot­ta­mus­mies ja työsuo­je­lu­val­tuu­tettu muistuttavat.

”SUHTAUDUTTAVA RIITTÄVÄLLÄ VAKAVUUDELLA”

Teolli­suus­liiton työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Jenni Uljak­selta riittää ymmär­rystä niille vaikeuk­sille, joita syntyy, kun työpai­kalta löyde­tään uusi ja haittao­mi­nai­suuk­sil­taan vielä tunte­maton altiste.

– Sitä on sen sijaan todella vaikea ymmärtää, jos asbes­tiin ei suhtau­duta riittä­vällä vakavuu­della. Ei ole uusi tai ihmeel­linen uutinen, että asbesti on vaarallista.

– Sitova raja-arvo ei missään nimessä saa ylittyä, Uljas alleviivaa.

Asian­tun­tija ei pidä johdon­mu­kai­sena sitä ajatusta, että vasta raja-arvon löytyessä ryhdyt­täi­siin asbes­tin­hal­lin­taan. Sitovaan raja-arvoon nähden jo 10 prosentin kuitu­määrän pitää lykätä liikkeelle toimen­pi­teet. Uljas sanoo, että yhden hetken mittaus ei näet takaa, etteikö jo seuraa­vassa hetkessä olisi paljon isompia kuitupitoisuuksia.

– Asbes­tia­lueet pitää merkitä selkeästi, ja siellä on käyttäy­dyt­tävä sen mukai­sesti. Kaikille on tiedo­tet­tava alueista, ja rajalla on puhdis­tau­dut­tava kunnolla.

Suoma­lais­kai­vok­sissa on muitakin altis­teita – nikkeliä, kvartsia, arseenia, kromia – ja asbestin tavoin niiden ensisi­jainen torjun­ta­keino on pölyn­hal­linta. Uljas tähdentää sen selvit­tä­mistä, mitä altis­teita, kuinka suuria määriä ja missä niitä kaivok­sella on. Vedellä kastelu on kaiken­laisen pölyn leviä­misen eston ensisi­jainen keino. Työnte­ki­jöiden koulut­ta­mi­sessa on muistet­tava myös urakoitsijat.

Tämän­het­kinen lainsää­däntö on asian­tun­ti­jasta iso ongelma, kun asbestin haittoja torju­taan. Asbes­tia­se­tushan ei puhu mitään kaivok­sista, joten työsuo­je­lu­tar­kas­ta­jien on vaikea vedota lakiin. On vain Työter­veys­lai­toksen sinänsä perus­teel­linen ohjeistus.

EU:n asbes­ti­di­rek­tiivin uudis­ta­misen eteen tehdäänkin liitossa nyt Uljaksen sanojen mukaan ”hartia­voimin töitä”. Hän kertoo pitäneensä esillä kaivosten asbestia, ja Suomessa myös virka­mie­histö on hänestä ymmär­tänyt ongelman. Kunhan direk­tiivi ”imple­men­toi­daan”, eli viedään Suomen lainsää­dän­töön, kaivokset pyritään saamaan siihen samassa rytäkässä.

Työnte­ki­jöitä Uljas kehottaa pitämään huolen siitä, että työsuo­je­lu­tar­kas­tajat ovat täysin tietoisia kaikista todel­li­sista olosuh­teista kaivok­silla. Tarkas­tajia ei saa jättää vain työnan­ta­jien antaman tiedon varaan.

Kaivos­yh­tiöt ovat isoja. Uljaksen mielestä niiltä pitää löytyä resurssit asbes­ti­ris­kien hallintaan.

– Raja mahdol­lisen ja mahdot­toman välillä on motivaatio. Avolou­hoksen olosuh­teita on vaativaa hallita, mutta edes siellä ei mieles­täni mahdo­tonta. Kun on ymmär­rystä, löytyy motivaa­tiota. Ja motivoi­tunut löytää myös resurssit.

KAIKKI ON TEHTÄVÄ!

Kaivok­sista vastaava Teolli­suus­liiton sopimus­asian­tun­tija Terho Ihalainen tähdentää, että lain mukaan työnan­ta­jien on otettava kaikki mahdol­liset ja tunnetut keinot käyttöön työnte­ki­jöi­densä suojaa­mi­seksi. Hän muistuttaa myös siitä, että syöpä­vaa­ral­li­sille aineille altis­tuvat työnte­kijät on pyydet­tävä muita säännöl­li­semmin perus­teel­li­siin terveystarkastuksiin.

EU-parla­mentin päätös­lauselma vaatii asiassa näin: ”Työter­veyden ja ‑turval­li­suuden yhtey­dessä on aina käytet­tävä parasta mahdol­lista tekniikkaa mahdol­li­simman korkea­ta­soisen suojelun saavuttamiseksi.”