Hannu Siltala: Joustoja toisen asteen opintoihin

22.3.2022

TEKSTI HANNU SILTALA
KUVA KITI HAILA

Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämä hallitusohjelman mukainen toisen asteen koulutuksen kehittämistyö on etenemässä lausuntokierrokselle. Hanke on jatkoa tällä hallituskaudella toteutetulle oppivelvollisuuden laajentamiselle, joka toi mukanaan muun muassa toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden.

Kehityshankkeen taustalla on väestön keskittyminen kasvukeskuksiin, julkisen talouden haasteet, kuntien muuttuva rooli, väestön koulutus- ja osaamistaso sekä muutokset työelämässä. Kehityshanke ottaa huomioon myös digitalisaation kehittymisen sekä opiskelijoiden hyvinvoinnin ja tasa-arvon. Koulutuspoliittisen selonteon tavoitteiden mukaisesti toisen asteen koulutuksen toimintamuotoja uudistetaan vastaamaan tulevia haasteita. Koulutuksen on oltava laadukasta ja asuinpaikasta riippumatta kaikkien helposti saavutettavissa.

Hankkeessa tarkastellaan lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta rinnakkain. Lähtökohtana on mahdollisimman yhtenäiset tavoitteet maksuttomalle oppivelvollisten koulutukselle. Tavoitteena on myös jatkuvan oppimisen edistäminen ja se, että suoritettaisiin enemmän jatko-opintoja ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen jälkeen.

Kehityshanke lähtee siitä, että lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus ovat rinnakkaiset ja tasa-arvoiset koulutusmuodot, mutta niitä kehitetään erillisinä koulutusmuotoinaan, joilla on omat tavoitteet, oma lainsäädäntö ja oma rahoitusjärjestelmä. Toisen asteen koulutus luo pohjan kaikille nuorille jatko-opintoihin sekä työelämään ja on merkittävä osaamisen kehittämisen väylä työikäiselle väestölle.

Kehityshanke on kannatettava ja oikeansuuntainen teollisuusliittolaisesta näkökulmasta.

Keskeinen tavoite on opintojen joustavuuden lisääminen. Tämä merkitsee ammatillisen koulutuksen, lukiokoulutuksen ja korkeakoulutuksen opintojen nykyistä joustavampaa ja laajempaa yhdistämistä. Tarkoitus on vahvistaa jatko-opintovalmiuksia niin ammatillisessa koulutuksessa kuin lukiokoulutuksessakin. Koulutusjärjestelmää tehostetaan vähentämällä epätarkoituksenmukaista päällekkäistä ja peräkkäistä kouluttautumista. Rahoituspuolella lähdetään siitä, että oppivelvollisten ja jatkuvan oppimisen rahoitus eriytetään ja rahoitusperusteita muutetaan oppivelvollisten osalta.

Kaiken kaikkiaan kehityshanke on kannatettava ja oikeansuuntainen teollisuusliittolaisesta näkökulmasta. Lisähuomiota kaipaisi kuitenkin ulkomainen työvoima ja työpaikoilla tapahtuvan koulutuksen saavutettavuuden ja laadun nostaminen.

Erityistä huomioita tulisi kiinnittää ammatillisten opintojen liian vähäisiin yhteiskunnallisiin sisältöihin. Työntekijöillä on hyvä olla vankkaa yhteiskunnallista osaamista, erityisesti työmarkkinoilla.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton koulutuspäällikkö.