Janne Ronkainen: Politiikka palasi kauppaan
TEKSTI JANNE RONKAINEN
KUVA ANTTI HYVÄRINEN
Viimeiset vuosikymmenet olemme eläneet maailmassa, jossa meillä Suomessa ja EU:ssa on ollut vahva usko vapaaseen kauppaan. Joillekin toimijoille se on tarkoittanut lähes samaa kuin kaupanteko ilman sääntöjä. Koko ajan on kansainvälistä kauppaa kuitenkin säädelty muun muassa OECD:ssä ja WTO:ssa esimerkiksi työntekoa sekä ympäristöä koskevilla normeilla.
Virallinen uskomus on ollut, että mahdollisimman vähällä säätelyllä saavutetaan hyvinvoinnin ja talouskasvun kannalta paras lopputulos. Erilaisilla tahoilla, kuten ay-liikkeellä on ollut huoli pelisäännöistä, kuten työnteon ehdoista, joita kaikkien täytyy noudattaa. Samalla olemme kuitenkin olleet tietoisia, että kaikki maat ja yritykset eivät ole pelanneet näillä yhteisillä säännöillä, vaikka siihen ovat virallisesti sitoutuneet.
Kiina ei ole koskaan pelannut täysin samoilla säännöillä, minkä olemme tienneet koko ajan, mutta emme ole välittäneet tarpeeksi. Kiinasta saimme edullisia tuotteita ja toisaalta saimme myytyä sinne omia, usein kehittyneempiä tuotteita lähes loputtomilta tuntuneille markkinoille. USA:n markkinat tarjosivat myös hyviä mahdollisuuksia suomalaisille koneille ja laitteille, risteilylaivoista puhumattakaan. Nopeasti kasvavat markkinat Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa tuntuivat liian vaivalloisilta monille vientiteollisuutemme toimijoille. Miksi vaivautua, kun Eurooppa, Kiina ja USA tarjosivat riittävästi markkinoita perinteisillä ponnisteluilla?
Euroopassa on havahduttu kauppapolitiikan tarpeellisuuteen.
Nyt tilanne on muuttunut, ei vain Suomessa, vaan koko Euroopassa ja laajemminkin. Trumpin tullit sotkivat perinteisen USA:n vientikaupan, ja siihen liittyvät vastatoimet myös tuontikaupan. Havahtuminen Kiinan kontrolliin useilla strategisilla aloilla mineraaleissa, lääkkeissä ja korkeissa teknologiassa, kuten ajoneuvoteknologiassa, on johtanut tarpeeseen miettiä omia riippuvuuksiamme, vahvuuksiamme ja mahdollisuuksiamme uudelleen. Lisäksi perinteistä kauppaa sotkevat Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja USA:n hyökkäys Iraniin. Euroopassa on havahduttu kauppapolitiikan tarpeellisuuteen.
Uudessa tilanteessa on tullut hyvin selväksi, että kauppa on erityisen poliittista. Mistä ostamme puolustusteknologiamme ja muut korkean teknologian tuotteemme, määrittää itsenäisyyttämme. Minne voimme myydä tuotteita kilpailukykyisesti, määrittää hyvinvointiamme. Tämä on johtanut uusien samanmielisten kumppanuuksien etsintään.
Olemme Euroopassa viime kuukausina solmineet vapaakauppasopimuksia Intian, Latinalaisen Amerikan Mercosur-alueen ja Australia kanssa. Osaa näistä sopimuksista on neuvoteltu vuosikymmeniä, maailman tilanteen muuttuessa niistä vihdoin saatiin valmista melko nopeasti. Näistä maista aukeaa hyviä vientimahdollisuuksia myös Teollisuusliiton jäsenten valmistamille koneille ja laitteille, mikä lisää liiton jäsenten hyvinvointia.
Hyvinvoinnin lisäksi vahvistamme demokraattisten maiden yhteistä arvopohjaa ja asemaa maailmassa. Vapaakauppasopimuksia pitkään vastustaneiden brasilialaisten ja uruguaylaisten ay-aktiivien sanoin: sopimukset eivät ehkä ole täydellisiä, mutta ne tarjoavat parempia mahdollisuuksia kuin muut tarjolla olevat vaihtoehdot.
Kirjoittaja on Teollisuusliiton kansainvälisen toiminnan päällikkö.
