Palomies Janne Turunen: ”Vasta ryhmä on jotain, ei yksi ihminen”

JANNE TURUNEN

Palomies
Nesteen teolli­suus­pa­lo­kunta, Porvoo

”Meitä on vuorossa vähin­tään viisi palomiestä ja mestari. Me olemme työvuoro. Vain yhdessä hoidamme asiat. Vakinai­sena palomie­henä olen ollut täällä vuodesta 2001. Työvuoro on 24 tuntia, ja sitten on kolme vuoro­kautta vapaata. Joka kolmannen vuoron olen hälytys­kes­kuk­sessa, kaksi muuta joko ambulanssi-pelas­tusyk­si­kössä tai sammutusyksikössä.

Ensivas­te­teh­täviä oli viime vuonna lähes sata, pienestä haavasta vakavaan vammaan ja elvytyk­seen. Meillä on hirveän paljon erilaista kalustoa. Kaikki laitteet huolle­taan säännöl­lisin välia­join. Pumppaamot ovat tavat­toman tärkeitä. Tarvit­taessa saamme liikkeelle jopa 100 000 litraa vettä minuu­tissa. Jokin pumppaamo tarkas­te­taan vuorol­laan joka päivä.

Harjoit­te­lemme jatku­vasti. Vaikka turval­li­suus on mennyt valta­vasti eteen­päin esimer­kiksi 1990-lukuun verrat­tuna, on meidän oltava varau­tu­neita kaikkeen. Loukkuun jäänyt ihminen on saatava aina pois; meillä on paljon köysi­har­joi­tuksia. Alueella käsitel­lään ja varas­toi­daan suuria määriä vaaral­lisia aineita. Varau­tu­minen on sen mukaista, ja hälytys­ti­lan­tei­siin lähtee erittäin sitou­tu­neita ammattilaisia.

Palomiehen turval­li­suus on taval­laan kuvit­teel­linen asia. Vaara­ti­lan­teita on vuosien mittaan ollut useita ja erilaisia. Olen huono pelkää­mään. Eniten olen pelännyt kaverin puolesta, esimer­kiksi eräässä hälytys­teh­tä­vässä joitakin vuosia sitten, kun kuuntelin kun palomes­tari antoi toiselle savusu­kel­lus­pa­rille poistu­mis­käskyn. Mutta he eivät kuulleet käskyä, koska palo aiheutti niin suuren metelin, ja pari jäi vääntä­mään vielä ratkai­sevan venttiilin kiinni.

Meillä on samat kunto­testit kuin kunnal­li­sella puolella. Pitää olla savusu­kel­lus­kel­poinen. Pelaan jalka- ja kauka­lo­palloa, jääkiekkoa, tennistä ja pyöräilen. Mutta on meillä urhei­lu­hul­luakin porukkaa.

Meillä on samat kunto­testit kuin kunnal­li­sella puolella. Pitää olla savusukelluskelpoinen.

Oma työvuoro on koti ja muut veljiä. Kaikesta voi puhua ja muilta saa tukea työssä ja eri elämän­ti­lan­teissa. Minulla on myös psykiat­risen sairaan­hoi­tajan koulutus, samoin perhe- ja verkos­to­työn koulutus. Olen ollut viisi vuotta töissä akuut­tip­sy­kiat­rian sulje­tulla osastolla. Kaikki ihmisten systeemit toimivat samalla lailla. Minulla on koulu­tuk­seni ansiosta hyvät antennit, pääsen ihmisten tunteiden sisään ja tunnistan nexukset, eli luontaiset tiedon jakajat, joiden kautta kannattaa viedä asioita eteen­päin. Näistä on paljon hyötyä, kun olen nyt osaston luottamusmies.”