Palo­mies Janne Turu­nen: ”Vasta ryhmä on jotain, ei yksi ihminen”

JANNE TURUNEN

Palo­mies
Nesteen teol­li­suus­pa­lo­kunta, Porvoo

”Meitä on vuorossa vähin­tään viisi palo­miestä ja mestari. Me olemme työvuoro. Vain yhdessä hoidamme asiat. Vaki­nai­sena palo­mie­henä olen ollut täällä vuodesta 2001. Työvuoro on 24 tuntia, ja sitten on kolme vuoro­kautta vapaata. Joka kolman­nen vuoron olen häly­tys­kes­kuk­sessa, kaksi muuta joko ambu­lanssi-pelas­tusyk­si­kössä tai sammutusyksikössä.

Ensi­vas­te­teh­tä­viä oli viime vuonna lähes sata, pienestä haavasta vaka­vaan vammaan ja elvy­tyk­seen. Meillä on hirveän paljon erilaista kalus­toa. Kaikki lait­teet huol­le­taan sään­nöl­li­sin välia­join. Pump­paa­mot ovat tavat­to­man tärkeitä. Tarvit­taessa saamme liik­keelle jopa 100 000 litraa vettä minuu­tissa. Jokin pump­paamo tarkas­te­taan vuorol­laan joka päivä.

Harjoit­te­lemme jatku­vasti. Vaikka turval­li­suus on mennyt valta­vasti eteen­päin esimer­kiksi 1990-lukuun verrat­tuna, on meidän oltava varau­tu­neita kaik­keen. Louk­kuun jäänyt ihmi­nen on saatava aina pois; meillä on paljon köysi­har­joi­tuk­sia. Alueella käsi­tel­lään ja varas­toi­daan suuria määriä vaaral­li­sia aineita. Varau­tu­mi­nen on sen mukaista, ja häly­tys­ti­lan­tei­siin lähtee erit­täin sitou­tu­neita ammattilaisia.

Palo­mie­hen turval­li­suus on taval­laan kuvit­teel­li­nen asia. Vaara­ti­lan­teita on vuosien mittaan ollut useita ja erilai­sia. Olen huono pelkää­mään. Eniten olen pelän­nyt kave­rin puolesta, esimer­kiksi eräässä häly­tys­teh­tä­vässä joita­kin vuosia sitten, kun kuun­te­lin kun palo­mes­tari antoi toiselle savusu­kel­lus­pa­rille pois­tu­mis­käs­kyn. Mutta he eivät kuul­leet käskyä, koska palo aiheutti niin suuren mete­lin, ja pari jäi vään­tä­mään vielä ratkai­se­van vent­tii­lin kiinni.

Meillä on samat kunto­tes­tit kuin kunnal­li­sella puolella. Pitää olla savusu­kel­lus­kel­poi­nen. Pelaan jalka- ja kauka­lo­pal­loa, jääkiek­koa, tennistä ja pyöräi­len. Mutta on meillä urhei­lu­hul­lua­kin porukkaa.

Meillä on samat kunto­tes­tit kuin kunnal­li­sella puolella. Pitää olla savusukelluskelpoinen.

Oma työvuoro on koti ja muut veljiä. Kaikesta voi puhua ja muilta saa tukea työssä ja eri elämän­ti­lan­teissa. Minulla on myös psykiat­ri­sen sairaan­hoi­ta­jan koulu­tus, samoin perhe- ja verkos­to­työn koulu­tus. Olen ollut viisi vuotta töissä akuut­tip­sy­kiat­rian sulje­tulla osas­tolla. Kaikki ihmis­ten systee­mit toimi­vat samalla lailla. Minulla on koulu­tuk­seni ansiosta hyvät anten­nit, pääsen ihmis­ten tuntei­den sisään ja tunnis­tan nexuk­set, eli luon­tai­set tiedon jaka­jat, joiden kautta kannat­taa viedä asioita eteen­päin. Näistä on paljon hyötyä, kun olen nyt osas­ton luottamusmies.”