Kim Lindqvistilla on päällään automaalarien tärkein suojavaruste, paineilmahuppu.

Suojaan kemikaaleilta – syynissä syanaatit

17.1.2022

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVAT PEKKA ELOMAA

”Ovathan nämä aika vaarallisia aineita, jos niille altistuu pitkän aikaa. Siksi kannattaa tarkkaan miettiä suojautumista”, sanoo automaalari Alisa Peevo. Vehon vauriokorjaamolla Helsingin Suutarilassa työntekijöiden suojaaminen isosyanaattien kaltaisilta kemikaaleilta on otettu tosissaan.

– Auton maalaus ja kaikki pohjatyöt, kun auto on tullut tuolta peltipuolelta. Kittaaminen, hiominen, kitin päälle laitettavat pohjustustuotteet ja hiontamaalit, automaalari Alisa Peevo kertoo oman työnsä toimista ja tarveaineksista.

Viisi vuotta Veholla työskennellyt Peevo on myös Suutarilan toimipisteen varatyösuojeluvaltuutettu. Maalari toteaa olevansa hyvin tietoinen siitä, että liimoissa, kiteissä ja maaleissa on isosyanaatteja. Työntekijöillä on ohjeistus siitä, miten kussakin työvaiheessa on suojauduttava ja mitä laitteita käytettävä.

– Kun vedän hiomamaalia auton osaan, otan tuon kohdepoiston ihan lähelle ja sitten käytetään joko raitisilmamaskia tai aktiivihiilisuodattimilla varustettua maskia, Peevo kertoo.

Automaalari Alisa Peevo.
Automaalari Alisa Peevo.

– Kun mennään ruiskutuskoppiin maalaamaan, pistetään tuulipuvun näköinen ruiskutushaalari päälle, kumihanskat käteen ja ruiskutuskypärä päähän, maalari selvittää suojautumisen saloja kaikkien käsittämillä termeillä.

Kypärää voi sanoa myös paineilmahupuksi. Kuivatettu ilma johdetaan sinne kompressorin kautta ulkoilmasta, jotta maalari ei altistu maalauskammiossa leijuville aineille. Isosyanaatit voivat imeytyä elimistöön myös ihon ja silmien kautta, joten ihonkin suojaaminen kiireestä kantapäähän on enemmän kuin tarpeellista.

AKTIIVINEN TYÖSUOJELUTOIMIKUNTA

Ennen hallin kiertämistä ovat pääluottamusmies, autokorimekaanikko Ari Piispanen, työsuojeluvaltuutettu, autokorimekaanikko Marko Nahkuri ja huoltopäällikkö Mika Salmi kertoneet yhteisen pöydän ääressä siitä, mitä Suutarilassa on tehty työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden eteen. Nahkurilla on Veho-vuosia takanaan 33, Piispasella 17 ja heistä kumpikin on suorittanut autokorimestarin erikoisammattitutkinnon.

– Vehossa on paikallista työsuojelutoimintaa vahvistettu ja sille on liiketoimintajohdon vahva tuki. Työntekijät haluavat kyllä olla mukana kehittämässä turvallista työpaikkaa silloin, kun heille annetaan siihen mahdollisuus, Salmi toteaa tyytyväisenä.

Työsuojelutoimikunnassa ovat työsuojelupäällikön ohella vakinaisina jäseninä työsuojeluvaltuutettu, pääluottamusmies ja varavaltuutettu. Kokouksissa on edustettuna aina myös työterveyshuolto.

– Me olemme saaneet jo niin paljon aikaiseksi. Mitään akuuttia puutetta työsuojelussa en näe. Ja mitä epäkohtia on, ne otetaan esiin ja korjaus aikataulutetaan, Nahkuri kertoo toimikunnan aktiivisesta otteesta.

Pääluottamusmies Ari Piispanen (vas.) ja työsuojeluvaltuutettu Marko Nahkuri kertovat, että myös läheltä piti -tilanteista ilmoittaminen on tehty helpoksi QRP-koodilla, joka aukaisee kännykkään tai läppäriin ilmoituslomakkeen.

Kaikki vauriokorjaamon työntekijät on ilmoitettu syöpävaarallisille aineille altistuvien ASA-rekisteriin. Nykyautoissa käytetään Nahkurin kuvauksen mukaan ”paljon erilaisia liimaustekniikoita”. Tämän takia autoalan isoimpiin riskinaiheuttajiin kuuluvat isosyanaatit ovat yleinen ainesosa Suutarilassa käytetyissä kemikaaleissa.

– Kerran vuodessa teemme kemikaalien riskinarvioinnin. Olemme myös noukkineet esiin kaikki syöpävaaralliset aineet. Me tiedostamme riskit ja osaamme suojautua niitä vastaan, Salmi alleviivaa.

Piispanen ja Nahkuri luettelevat käytännön toimia asiassa. Kaikille työvaiheille on tarkasti määritellyt ohjeet ja suojainkäytännöt. Työntekijöillä on käytettävissään tehokkaat kohdepoistot. Hiomakoneissa on sisään rakennettu imuri pölylle. Kaikilla on suojalasit, jotka suojaavat myös sivulta ja niissä on useita eri malleja, joista saa valita mieleisensä. Hitsauskypärät ovat kevyitä, ja niistäkin saa valita eri mallien välillä. Raitisilmamaskeja ja aktiivihiilisuodattimilla varustettuja maskeja, ”kärpäsnaamareita”, on aina saatavilla silloin kun nämä riittävät hengityksensuojaimiksi. Kuulonsuojaimiin on vaihdettavia varaosia.

Huoltopäällikkö Mika Salmi kertoo, että maalaamon suunnitelmat pistettiin uusiksi työntekijöiden toiveitten mukaan.

VALIKOIMAA ON, HUOLTO PELAA

– Suojahanskoista en edes tiedä, mitä kaikkia malleja löytyy. On kemikaalikäsinettä, on puuvillahanskaa, on kumihanskaa, on hitsausnahkahanskaa…

– Juuri puhuin yhden työntekijän kanssa ja totesimme, miten tavattomasti viiltosuojakäsineet ovat kehittyneet. Ne suojaavat nykyisin todella hyvin teräviltäkin esineiltä, Piispanen komppaa.

Tavarantoimittajat huolehtivat kaapeista, eli huolto on ulkoistettu. Mutta tämäkin asia näyttää pelittävän.

– Kävin tuossa kaapit läpi ja katsoin esimerkiksi päivämäärät. Kaikki oli kunnossa, eikä esimerkiksi silmähuuhdepulloja ollut avattuina ja puolillaan. Joskushan joku voi ajatuksissaan laittaa kerran käytetyn takaisin kaappiin. Ja kaikista puutteista voi ilmoittaa eteenpäin, Nahkuri toteaa.

ENNALTAEHKÄISY KAIKEN YTIMESSÄ

– Me haluamme ehkäistä sairaudet jo ennakolta. Työntekijät otettiin mukaan silloin, kun maalaamo laitettiin uusiksi, Salmi kertoo.

– Meillä oli ulkopuolinen suunnittelija, mutta sitten laitettiin vähintäänkin puolet suunnitelmista aivan uusiksi työntekijöiden ehdotusten mukaan.

Tavarantoimittajan velvollisuus on antaa suojainkoulutus, kun uutta ainetta otetaan käyttöön.

– Maalinsekoitustila järjestettiin uudelleen, ja siihen liittyvässä ruiskunpesussa on huuva. Irtotinneriä ei enää ole, vaan meillä on suljettu tinnerinkiertojärjestelmä, Salmi kertoo muutoksista.

Piispanen ja Nahkuri huomauttavat, että korona-aikana ovat verkkokoulutukset onnistuneet hämmästyttävän hyvin.

– Tavarantoimittajan velvollisuus on antaa suojainkoulutus, kun uutta ainetta otetaan käyttöön. Ja aika hyvin työn lomassa kiirii tieto kaverilta kaverille, Piispanen kehaisee.

TUTKITTAVIA LÖYTYI HELPOSTI

Nyt on keskustelu neuvotteluhuoneessa käyty. Lähdetään hallin puolelle.

Onko totta, että Työterveyslaitoksen isosyanaattitutkimuksesta syystä tai toisesta pois jääminen suorastaan harmittaa?

– Kyllä, olisin toivonut, että olisin ehtinyt mukaan, mutta olin juuri tutkimuksen aikaan kipeänä. Minusta olisi ihan hyvä, jos olisi jatkuvaakin monitorointia, Alisa Peevo toteaa Työterveyslaitoksen tutkimuksesta.

Syksyn alkupuolella vapaaehtoisesti mukaan ilmoittautuneilta työntekijöiltä otettiin veri-, virtsa- ja ihopyyhkäisynäytteitä altistuksen tutkimiseksi.

Kollega, automaalari Mika Oksa pääsi ilmoittautumaan koehenkilöksi.

– Miksi en olisi lähtenyt mukaan? Isosyanaatti taitaa olla se pahin, mitä meidän alalta löytyy. Meille luvattiin kertoa tulokset, ja olisihan mukava tietää, onko minkäännäköisiä altistumisia ollut työpäivän aikana, Oksa pohdiskelee.

Automaalari Mika Oksa.

Oksalla maalausvuosia Veholla on kertynyt 23, ja työsuojelun kohennukset näkyvät työssä.

– Kohdepoistot ovat auttaneet todella paljon, kun maalataan pohjavärejä, ne poistavat kaasuja ja käryjä.

Oksaan verrattuna autokorimekaanikko, autokorimestari Jari Nousiainen pistää Veho-vuosissa kahta paremmaksi ja kertoo työskennelleensä talossa ”neljännesvuosisadan”. Nousiaisella on Tekijän vierailun päivänä työn alla B-luokan Mersu, joka oli kolhinut keulansa.

– Tämä alkaa olla loppusuoralla, on vedetty ja oikaistu keula kohdilleen ja vaihdettu runkoaisan pätkä. Seuraavaksi tämä nostetaan penkiltä, ja asentaja laittaa tähän moottorin ja pyöränripustukset paikoilleen.

Autokorimekaanikko Jari Nousiainen.
Autokorimekaanikko Jari Nousiaisella on käytössään kohdepoisto kuten muillakin korjaamon työntekijöillä.

– Kyllä olemme saaneet koulutusta. Kohdepoisto on tärkein suojauskeino kemikaalien kanssa. Samaten hitsatessa. Kun on tuollainen isompi vastushitsi, nouseehan siitä savukaasuja kuten muussakin hitsaamisessa. Jos on enemmän joitain liuotinpohjaisia aineita, niin silloin laitan ilman muuta kärpäsmaskin päälle. Ja kaikista aineista on käyttöturvatiedotteet katsottavissa, jos haluaisi tarkemmin tutkia. Aika hyvällä mallilla ovat täällä asiat, Nousiainen arvioi.

Autokorikorjaaja Arto Koski nappaa esittelyyn uuden ja iskemättömän P3-luokan hengityksensuojaimen. Tällaista suojainta hän käyttää, jos ahtaaseen ja hankalaan paikkaan on mentävä hiomaan pienellä nailonlaikkakoneella.

– Tästä suojaimesta ei mene pölyt tai käryt läpi, Koski selvittää. Muutoin on käytössä kaksi erilaista hiomakonetta tarjoava hiomakärry.

– Imuri imee hyvin sen hiotun pölyn pois.

Autokorimekaanikko Arto Koski esittelee aktiivihiilisuojainta.

Nyt ei hengityksensuojainta tarvita, sillä korjaajan potilaspaikalla on iso pakettiauto, joka on lommouttanut vasemman poskensa.

– Tällainen etuoven alaosan oikaisu on aika tyypillinen peltityö. Ensin käytetään rautoja, joilla saa vähän työnnettyä sisäkautta. Aina ei sisäkautta pääse, ja koko homman joutuu tekemään ulkokautta.

Isosyanaatit ovat siis Koskellekin tuttuja työn riskikemikaaleja, mutta hän sanoo kaipaavansa niistä kuitenkin lisää tietoa. Korjaaja tosin toteaa, ettei tunne vielä kaikkia ”talon tapoja”, sillä auto- ja pakettiautojen parissa hän on työskennellyt vasta kaksi viikkoa. Hän kertoo siirtyneensä tänne ”raskaalta puolelta” eli Vehon kuorma-autokorjaamosta.

– Kuorma-autojen kanssa on paljon huonoja asentoja. Minullakin on molemmissa käsissä lievää rannekanavien ahtaumaa. Mutta jos ei töissä liikaa revi eikä vapaa-aikanakaan rasita paljon, niin silloin pärjää, Koski toteaa autoalalle niin kovin tyypillisistä rasituksen aiheuttamista ongelmista.

”MEIDÄT SUOJATAAN”

Automaalari Kim Lindqvist on lopettanut tämänkertaisen urakkansa ruiskutuskammiossa. Veholla mies kertoo viihtyneensä 15 vuotta.

– Työhöni kuuluvat kaikki pohjatyöt, sillä osa on saatava alkuperäisen näköiseksi ennen maalaamista, Lindqvist kertoo ammattinsa vaatimasta taitotasosta.

– Aina on vuosien varrella kerrottu kaikista tuotteista, mitä ne pitävät sisällään. Kitti on varmaan kaikkein vahvinta kamaa, siinä on eniten isosyanaatteja. Eivät ne liuottimetkaan mitään hyviä aineita ole, ja niitäkin maalaamisessa tarvitaan.

Lindqvist mainitsee muistisairaudet liuottimien mahdollisina haittavaikutuksina.

– Mutta kyllä meidät suojataan, maalari summaa mietteensä vauriokorjaamon työsuojelun tasosta.

VEHO OY AB SUUTARILA

KOTIPAIKKA Helsinki
PERUSTETTU 1939
OMISTAJA Aminoffin suku
TOIMIALA Mercedes-merkkisten henkilö- ja pakettiautojen vauriokorjaus
HENKILÖSTÖ, SUUTARILAN VAURIOKORJAAMO 51, joista korjaamotyöntekijöitä 33
ASIAKASKÄYNTEJÄ, SUUTARILAN VAURIOKORJAAMO 5 100 / vuosi
LIIKEVAIHTO Koko Veho Oy Ab 1 112 milj. euroa (2020). Veho ei ilmoita yksittäisten toimipaikkojen liikevaihtoa.

 

Taudin takana yhä useammin kemikaalit

Kemikaalit aiheuttavat yhä suuremman osan kaikista Suomessa todetuista ammattitaudeista. Di-isosyanaateille altistumisen alinta turvallista rajaa ei tunneta. Altistuneet voivat sairastua astmaan ja ihottumiin.

Di-isosyanaateille altistutaan tyypillisesti auto-, metalli-, muovi-, rakennus- ja puusepänteollisuuden aloilla.

Tiina Santonen

Työterveyslaitoksen johtavan asiantuntijan, tutkimusprofessori Tiina Santosen mukaan kukaan ei tiedä tällaisten työntekijöiden tarkkaa lukumäärää, mutta ”valistunut arvaus” on 20 000. Pelkästään automaalareita altistuvien ryhmässä on jo noin 1 000.

MITKÄ SYANAATIT?

– Isosyanaatit ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa on tyypillisesti kaksi reaktiivistä hiilen, typen ja hapen muodostamaa isosyanaattiryhmää (NCO-ryhmä). Tällöin puhutaan di-isosyanaateista, Santonen selvittää.

Isosyanaattien hyvä puoli on niiden huono puoli; isosyanaatit ovat kemiallisesti hyvin reaktiivisia ja siksi ne aiheuttavat helposti myös terveysongelmia.

– Niissä prosesseissa, missä isosyanaatteja käytetään, ne reagoivat kemiallisesti keskenään ja muiden aineiden kanssa. Esimerkiksi polyuretaanien, eli muovien, valmistuksessa isosyanaatit ovat perusraaka-aine. Maaleissa ja liimoissa ne toimivat kovetteina, Santonen kertoo.

LISÄRAJOITUKSIA HAETAAN

Isosyanaattien aiheuttamat, todennetut astmat ja allergiat ovat vähentyneet Suomessa alle kymmenkuntaan vuodessa. Työterveyslaitoksen arvion mukaan kolme neljäsosaa kaikista ammattitaudeista jää kuitenkin edelleen löytämättä, vaikka Santosen mukaan isosyanaattien aiheuttamien ammattitautien kaltaiset sairaudet diagnosoidaan ehkä keskimääräistä paremmin.

Suomessa isosyanaattien HTP-arvoksi, eli teoreettisesti turvalliseksi työpaikan ilman pitoisuusrajaksi, on määritelty 0,035 mg/m3 NCO-isosyanaattiryhmäksi laskettuna. Raja-arvo on suhteellisen vanha ja uuden tiedon valossa se vaatisi päivittämistä. Kun mitään herkistymisen alinta kynnysarvoa ei vielä voida määritellä, EU:n lainsäädäntöön ja työturvallisuusmääräyksiin haetaan tiukempia rajoituksia. Isosyanaatit etenevät nyt samassa prosessissa EU:n komission myllyssä kuin lyijy ja asbesti.

– Kannustaisin pääsemään näistä aineista eroon silloin, kun se on teknisesti mahdollista. Ainakin olisi päästävä selvästi tuon nykyisen työhygieenisen raja-arvon alle.

Työterveyslaitoksen asiantuntija tähdentää, että altistumisen vähentämisessä on ensisijaisten teknisten keinojen – ja jos ne eivät riitä, henkilönsuojainten – rinnalla ehdottomasti muistettava työntekijöiden koulutus oikeisiin työtapoihin ja suojainten oikeaan käyttöön.

ISOSYANAATTEJA ON KAIKKIALLA

Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija Jenni Uljas on huolissaan siitä, että työnantajat eivät välttämättä hoida riskinarviointeja kunnolla. Isosyanaattien sen enempää kuin muidenkaan kemikaalien haitat eivät koske vain kemian teollisuutta.

Jenni Uljas

– Isosyanaatteja on kaikkialla, mutta varsinkaan tahattomasti eri prosesseissa vapautuvia isosyanaatteja ei tunnisteta. Kaikki mahdollinen polyuretaanin kuumentaminen, maalit, liimat, lakat ja maalatun teräksen hitsaaminen, Uljas luettelee esimerkkeinä.

Asiantuntija kuvaa, että muutaman vuoden takaisessa aluehallintoviraston tarkastuskampanjassa kemikaaleista saatiin ”aika päräyttävät”, eli hyvin huolestuttavat, tulokset. Varsinkaan pienissä firmoissa ei ollut lainkaan tunnistettu, että heillä on käytössään vaarallisia kemikaaleja ja että niiden riskit on järjestelmällisesti arvioitava.

– Ihminen lentelee kuuhun. Kuinka tämä nyt voi olla niin vaikeaa, etteikö tiettyjen kemikaalien pääsy ihmisten sisuksiin voitaisi estää, Uljas kuvaa tuohtuneena.

Vuoden 2023 elokuussa tulee voimaan EU-laajuinen määräys siitä, että työntekijät on koulutettava käyttämään isosyanaatteja turvallisesti. Uljas epäilee, että tällaisen määräyksen hyväksyminen EU:n kolmikannassa heijastelee teollisuuden onnistumista tavoitteissaan: teollisuus haluaa lykätä isosyanaattien käytön rajoittamista. Uljas painottaa, että jo nyt työnantajan velvollisuus on kouluttaa kaikki työntekijät noudattamaan turvallisia työtapoja.

RISKINARVIOINTI, TÄRKEÄ TYÖKALU

Kaikki työpaikalla työskentelevät työntekijät on suojeltava kemikaalialtistuksilta, liiton asiantuntija tähdentää.

– Voi olla, että polttoleikkausta tekevä on suojattu. Mutta entäs siinä vieressä työskentelevä kaveri? On tutkittava, miten isosyanaatit leviävät työpaikalla. Ettei laiteta isosyanaattilähteen viereen kahvihuonetta tai tehdä jotain muuta yhtä nokkelaa.

Työsuojeluvaltuutetulla ”työn asiantuntijana” on parhaimmillaan todella merkittävä rooli, kun riskinarvioinnin pätevyyttä punnitaan, Uljas toteaa.

– Näyttävätkö riskien hallinnan toimet oikeilta, vaikuttavatko ne aidosti? Myös työterveyshuollon on oltava riskinarvioinnissa koko ajan mukana. Työsuojeluvaltuutetun on tiedotettava muille työntekijöille, että työntekijän on heti lähdettävä työterveyshuoltoon, jos oireita ilmaantuu. Hänen kohdallaan saatetaan olla myöhässä, mutta ehkä 149 muuta siitä 150 hengen porukasta pystytään vielä suojaamaan.

Me kaikki altistumme teollisuuskemikaaleille

Teollisuus käyttää 100 000 eri kemikaalia. Tai ehkä 350 000 kemikaalia. Kukaan ei osaa varmuudella sanoa. Kemikaalien terveysriskit koskettavat meitä kaikkia, sillä altistumme niille ilman, veden ja ravinnon kautta.

Suomen Ympäristökeskuksen, eli SYKE:n, ylitarkastaja Timo Seppälä kuvailee, että Suomi mieltää itsensä ”saunapuhtoiseksi” maaksi eikä ympäristön saastumisen aiheuttamia ongelmia haluta ”dramatisoida”.

– Mutta monessa mielessä Kymijoki on maailman saastunein vesialue, Seppälä toteaa.

Vuonna 2010 jokea tutkittiin. Voisiko sitä jotenkin puhdistaa? Päätelmä oli, että ei kannata yrittää, sillä pohjasedimentissä muhivat elohopea ja dioksiini lähtisivät vain liikkeelle.

– Mutta tämä tulkittiin niin, että joki on puhdas, Seppälä kuvaa yhtä kansakunnan harhaista loppupäätelmää.

Ylitarkastajaon huolestunut myös perfluoratuista alkyyliyhdisteistä, eli PFAS-yhdisteistä, niin sanotuista ”ikuisuuskemikaaleista”.

– Ne ovat hankalimpia kuviteltavissa olevia aineita; myrkyllisiä, hajoamattomia ja kertyviä. Niiden suurin teollinen tuottaja 3M-yhtiö tiesi jo 1970-luvulla niiden haittavaikutuksista, Seppälä kertoo.

Ikuisuuskemikaalit ovat myös globaaleja. Niitä löytyy kaikista maailman ihmisistä. Haittavaikutusten luetteloon kuuluvat Seppälän mukaan hormonitoiminnan häiriintyminen, synnynnäisten vammojen kohonnut riski, maksa- ja munuaisvauriot, syöpä ja vastustuskyvyn yleinen alentuminen.

HYVÄ AINE, HUONOT VAIKUTUKSET

Perfluorattuja yhdisteitä käytetään niiden veden ja rasvan hylkimiskyvyn takia valtaisassa määrässä tuotteita retkeilyvaatteista elektroniikkaan ja teflonpannuista suksivoiteisiin. Vuonna 2006 EU:ssa kiellettiin vaarallisimmiksi arvioidut, pitkäketjuiset yhdisteet, mutta niitä korvaavien, lyhyempiketjuisten yhdisteiden vaarattomuudesta ei ole suinkaan täyttä varmuutta.

Suomessakin on tehty tutkimuksia näiden ikuisuuskemikaalien kertymisestä kaloihin Suomessa. Tiettyjen vesistöjen kalojen syöminen on todennäköisin altistumistapa vaarallisiksi katsotuille määrille PFAS-yhdisteitä. Seppälä ottaa esimerkiksi Vantaanjoen, jonka alajuoksulla koekalastettujen ahventen PFOS-kertymä ylittää terveyden suojelemiseksi Euroopassa ehdotetun pitoisuusrajan kolminkertaisesti.

Jäteveden puhdistamot on suunniteltu poistamaan fosforia ja typpeä. Ne eivät pysty poistamaan lääkejäämiä, joista osa on hormonihäiriköitä.

Toinen kemikaaliryhmä, mille kaikki ihmiskunnan jäsenet ovat altistuneet, ovat bromatut palonestoaineet. Ne tunnetaan ”hormonihäiriköinä”. Seppälän mukaan tieteellistä yksimielisyyttä ei ole siitä, kuinka suuri osuus näillä häiriköillä on länsimaiden aina vain kasvaviin lisääntymisterveysongelmiin.

REACH OIKEALLA TIELLÄ

Seppälä sanoo tyytyväisenä, että EU:n kemikaalilainsäädäntö REACH lähtee nyt siitä, että kemikaalien vaikutukset on tutkittava etukäteen ennen kuin niille annetaan myyntilupa.

– Tilanne on oleellisesti muuttunut aiempaan verrattuna, Seppälä arvioi.

Hän iloitsee myös siitä, että nyt tarkastellaan kokonaisia aineryhmiä kerrallaan. Hän toivoo, että vaarallisiksi luokiteltujen kemikaalien käyttö sallittaisiin vain rajattuihin ja hyvin kontrolloituihin, välttämättömiksi luokiteltuihin tarkoituksiin. Vettä ja rasvaa hylkivä perfluorattu yhdiste voi olla paikallaan kirurgin suojatakissa. Mutta onko se paikallaan pizzalaatikon vuorauksessa?

Vaarallisten altistumisten seuraavina potentiaalisina lähteinä Seppälä pitää jätevesien ja juomaveden lääkejäämiä ja mikro- ja nanomuoveja.

– Jäteveden puhdistamot on suunniteltu poistamaan fosforia ja typpeä. Ne eivät pysty poistamaan lääkejäämiä, joista osa on hormonihäiriköitä.

– Nanokokoiset muovihiukkaset pystyvät tunkeutumaan soluihin. Me emme tiedä, mitä vaikutuksia niillä on.