Suojaan kemikaa­leilta – syynissä syanaatit

– Auton maalaus ja kaikki pohja­työt, kun auto on tullut tuolta pelti­puo­lelta. Kittaa­minen, hiominen, kitin päälle laitet­tavat pohjus­tus­tuot­teet ja hionta­maalit, automaa­lari Alisa Peevo kertoo oman työnsä toimista ja tarveaineksista.

Viisi vuotta Veholla työsken­nellyt Peevo on myös Suuta­rilan toimi­pis­teen varatyö­suo­je­lu­val­tuu­tettu. Maalari toteaa olevansa hyvin tietoinen siitä, että liimoissa, kiteissä ja maaleissa on isosy­anaat­teja. Työnte­ki­jöillä on ohjeistus siitä, miten kussakin työvai­heessa on suojau­dut­tava ja mitä laitteita käytettävä.

– Kun vedän hioma­maalia auton osaan, otan tuon kohde­poiston ihan lähelle ja sitten käyte­tään joko raiti­sil­ma­maskia tai aktii­vi­hii­li­suo­dat­ti­milla varus­tettua maskia, Peevo kertoo.

– Kun mennään ruisku­tus­kop­piin maalaa­maan, piste­tään tuuli­puvun näköinen ruisku­tus­haa­lari päälle, kumihanskat käteen ja ruisku­tus­ky­pärä päähän, maalari selvittää suojau­tu­misen saloja kaikkien käsit­tä­millä termeillä.

Kypärää voi sanoa myös paineil­ma­hu­puksi. Kuiva­tettu ilma johde­taan sinne kompres­sorin kautta ulkoil­masta, jotta maalari ei altistu maalaus­kam­miossa leiju­ville aineille. Isosy­anaatit voivat imeytyä elimis­töön myös ihon ja silmien kautta, joten ihonkin suojaa­minen kiireestä kanta­päähän on enemmän kuin tarpeellista.

AKTIIVINEN TYÖSUOJELUTOIMIKUNTA

Ennen hallin kiertä­mistä ovat pääluot­ta­mus­mies, autoko­ri­me­kaa­nikko Ari Piispanen, työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, autoko­ri­me­kaa­nikko Marko Nahkuri ja huolto­pääl­likkö Mika Salmi kerto­neet yhteisen pöydän ääressä siitä, mitä Suuta­ri­lassa on tehty työnte­ki­jöiden terveyden ja turval­li­suuden eteen. Nahku­rilla on Veho-vuosia takanaan 33, Piispa­sella 17 ja heistä kumpikin on suorit­tanut autoko­ri­mes­tarin erikoisammattitutkinnon.

– Vehossa on paikal­lista työsuo­je­lu­toi­mintaa vahvis­tettu ja sille on liike­toi­min­ta­johdon vahva tuki. Työnte­kijät haluavat kyllä olla mukana kehit­tä­mässä turval­lista työpaikkaa silloin, kun heille annetaan siihen mahdol­li­suus, Salmi toteaa tyytyväisenä.

Työsuo­je­lu­toi­mi­kun­nassa ovat työsuo­je­lu­pääl­likön ohella vakinai­sina jäseninä työsuo­je­lu­val­tuu­tettu, pääluot­ta­mus­mies ja varaval­tuu­tettu. Kokouk­sissa on edustet­tuna aina myös työterveyshuolto.

– Me olemme saaneet jo niin paljon aikai­seksi. Mitään akuuttia puutetta työsuo­je­lussa en näe. Ja mitä epäkohtia on, ne otetaan esiin ja korjaus aikatau­lu­te­taan, Nahkuri kertoo toimi­kunnan aktii­vi­sesta otteesta.

Kaikki vaurio­kor­jaamon työnte­kijät on ilmoi­tettu syöpä­vaa­ral­li­sille aineille altis­tu­vien ASA-rekis­te­riin. Nykyau­toissa käyte­tään Nahkurin kuvauksen mukaan ”paljon erilaisia liimaus­tek­nii­koita”. Tämän takia autoalan isoim­piin riski­nai­heut­ta­jiin kuuluvat isosy­anaatit ovat yleinen ainesosa Suuta­ri­lassa käyte­tyissä kemikaaleissa.

– Kerran vuodessa teemme kemikaa­lien riski­nar­vioinnin. Olemme myös noukki­neet esiin kaikki syöpä­vaa­ral­liset aineet. Me tiedos­tamme riskit ja osaamme suojautua niitä vastaan, Salmi alleviivaa.

Piispanen ja Nahkuri luette­levat käytännön toimia asiassa. Kaikille työvai­heille on tarkasti määri­tellyt ohjeet ja suojain­käy­tännöt. Työnte­ki­jöillä on käytet­tä­vis­sään tehok­kaat kohde­poistot. Hioma­ko­neissa on sisään raken­nettu imuri pölylle. Kaikilla on suoja­lasit, jotka suojaavat myös sivulta ja niissä on useita eri malleja, joista saa valita mielei­sensä. Hitsaus­ky­pärät ovat kevyitä, ja niistäkin saa valita eri mallien välillä. Raiti­sil­ma­mas­keja ja aktii­vi­hii­li­suo­dat­ti­milla varus­tet­tuja maskeja, ”kärpäs­naa­ma­reita”, on aina saata­villa silloin kun nämä riittävät hengi­tyk­sen­suo­jai­miksi. Kuulon­suo­jai­miin on vaihdet­tavia varaosia.

VALIKOIMAA ON, HUOLTO PELAA

– Suoja­hans­koista en edes tiedä, mitä kaikkia malleja löytyy. On kemikaa­li­kä­si­nettä, on puuvil­la­hanskaa, on kumihanskaa, on hitsausnahkahanskaa…

– Juuri puhuin yhden työntekijän kanssa ja totesimme, miten tavat­to­masti viilto­suo­ja­kä­si­neet ovat kehit­ty­neet. Ne suojaavat nykyisin todella hyvin terävil­täkin esineiltä, Piispanen komppaa.

Tavaran­toi­mit­tajat huoleh­tivat kaapeista, eli huolto on ulkois­tettu. Mutta tämäkin asia näyttää pelittävän.

– Kävin tuossa kaapit läpi ja katsoin esimer­kiksi päivä­määrät. Kaikki oli kunnossa, eikä esimer­kiksi silmä­huuh­de­pul­loja ollut avattuina ja puolil­laan. Joskushan joku voi ajatuk­sis­saan laittaa kerran käytetyn takaisin kaappiin. Ja kaikista puutteista voi ilmoittaa eteen­päin, Nahkuri toteaa.

ENNALTAEHKÄISY KAIKEN YTIMESSÄ

– Me haluamme ehkäistä sairaudet jo ennakolta. Työnte­kijät otettiin mukaan silloin, kun maalaamo laitet­tiin uusiksi, Salmi kertoo.

– Meillä oli ulkopuo­linen suunnit­te­lija, mutta sitten laitet­tiin vähin­täänkin puolet suunni­tel­mista aivan uusiksi työnte­ki­jöiden ehdotusten mukaan.

Tavaran­toi­mit­tajan velvol­li­suus on antaa suojain­kou­lutus, kun uutta ainetta otetaan käyttöön.

– Maalin­se­koi­tus­tila järjes­tet­tiin uudel­leen, ja siihen liitty­vässä ruiskun­pe­sussa on huuva. Irtotin­neriä ei enää ole, vaan meillä on suljettu tinne­rin­kier­to­jär­jes­telmä, Salmi kertoo muutoksista.

Piispanen ja Nahkuri huomaut­tavat, että korona-aikana ovat verkko­kou­lu­tukset onnis­tu­neet hämmäs­tyt­tävän hyvin.

– Tavaran­toi­mit­tajan velvol­li­suus on antaa suojain­kou­lutus, kun uutta ainetta otetaan käyttöön. Ja aika hyvin työn lomassa kiirii tieto kaverilta kaverille, Piispanen kehaisee.

TUTKITTAVIA LÖYTYI HELPOSTI

Nyt on keskus­telu neuvot­te­lu­huo­neessa käyty. Lähde­tään hallin puolelle.

Onko totta, että Työter­veys­lai­toksen isosy­anaat­ti­tut­ki­muk­sesta syystä tai toisesta pois jääminen suoras­taan harmittaa?

– Kyllä, olisin toivonut, että olisin ehtinyt mukaan, mutta olin juuri tutki­muksen aikaan kipeänä. Minusta olisi ihan hyvä, jos olisi jatku­vaakin monito­rointia, Alisa Peevo toteaa Työter­veys­lai­toksen tutkimuksesta.

Syksyn alkupuo­lella vapaa­eh­toi­sesti mukaan ilmoit­tau­tu­neilta työnte­ki­jöiltä otettiin veri‑, virtsa- ja ihopyyh­käi­sy­näyt­teitä altis­tuksen tutkimiseksi.

Kollega, automaa­lari Mika Oksa pääsi ilmoit­tau­tu­maan koehenkilöksi.

– Miksi en olisi lähtenyt mukaan? Isosy­anaatti taitaa olla se pahin, mitä meidän alalta löytyy. Meille luvat­tiin kertoa tulokset, ja olisihan mukava tietää, onko minkään­nä­köisiä altis­tu­misia ollut työpäivän aikana, Oksa pohdiskelee.

Oksalla maalaus­vuosia Veholla on kertynyt 23, ja työsuo­jelun kohen­nukset näkyvät työssä.

– Kohde­poistot ovat autta­neet todella paljon, kun maala­taan pohja­vä­rejä, ne poistavat kaasuja ja käryjä.

Oksaan verrat­tuna autoko­ri­me­kaa­nikko, autoko­ri­mes­tari Jari Nousiainen pistää Veho-vuosissa kahta parem­maksi ja kertoo työsken­nel­leensä talossa ”neljän­nes­vuo­si­sadan”. Nousiai­sella on Tekijän vierailun päivänä työn alla B‑luokan Mersu, joka oli kolhinut keulansa.

– Tämä alkaa olla loppusuo­ralla, on vedetty ja oikaistu keula kohdil­leen ja vaihdettu runkoaisan pätkä. Seuraa­vaksi tämä noste­taan penkiltä, ja asentaja laittaa tähän moottorin ja pyörän­ri­pus­tukset paikoilleen.

– Kyllä olemme saaneet koulu­tusta. Kohde­poisto on tärkein suojaus­keino kemikaa­lien kanssa. Samaten hitsa­tessa. Kun on tuollainen isompi vastus­hitsi, nouseehan siitä savukaa­suja kuten muussakin hitsaa­mi­sessa. Jos on enemmän joitain liuotin­poh­jaisia aineita, niin silloin laitan ilman muuta kärpäs­maskin päälle. Ja kaikista aineista on käyttö­tur­va­tie­dot­teet katsot­ta­vissa, jos haluaisi tarkemmin tutkia. Aika hyvällä mallilla ovat täällä asiat, Nousiainen arvioi.

Autoko­ri­kor­jaaja Arto Koski nappaa esitte­lyyn uuden ja iskemät­tömän P3-luokan hengi­tyk­sen­suo­jaimen. Tällaista suojainta hän käyttää, jos ahtaa­seen ja hanka­laan paikkaan on mentävä hiomaan pienellä nailonlaikkakoneella.

– Tästä suojai­mesta ei mene pölyt tai käryt läpi, Koski selvittää. Muutoin on käytössä kaksi erilaista hioma­ko­netta tarjoava hiomakärry.

– Imuri imee hyvin sen hiotun pölyn pois.

Nyt ei hengi­tyk­sen­suo­jainta tarvita, sillä korjaajan potilas­pai­kalla on iso paket­ti­auto, joka on lommout­tanut vasemman poskensa.

– Tällainen etuoven alaosan oikaisu on aika tyypil­linen peltityö. Ensin käyte­tään rautoja, joilla saa vähän työnnettyä sisäkautta. Aina ei sisäkautta pääse, ja koko homman joutuu tekemään ulkokautta.

Isosy­anaatit ovat siis Koskel­lekin tuttuja työn riski­ke­mi­kaa­leja, mutta hän sanoo kaipaa­vansa niistä kuitenkin lisää tietoa. Korjaaja tosin toteaa, ettei tunne vielä kaikkia ”talon tapoja”, sillä auto- ja paket­ti­au­tojen parissa hän on työsken­nellyt vasta kaksi viikkoa. Hän kertoo siirty­neensä tänne ”raskaalta puolelta” eli Vehon kuorma-autokorjaamosta.

– Kuorma-autojen kanssa on paljon huonoja asentoja. Minul­lakin on molem­missa käsissä lievää ranne­ka­na­vien ahtaumaa. Mutta jos ei töissä liikaa revi eikä vapaa-aikana­kaan rasita paljon, niin silloin pärjää, Koski toteaa autoa­lalle niin kovin tyypil­li­sistä rasituksen aiheut­ta­mista ongelmista.

”MEIDÄT SUOJATAAN”

Automaa­lari Kim Lindqvist on lopet­tanut tämän­ker­taisen urakkansa ruisku­tus­kam­miossa. Veholla mies kertoo viihty­neensä 15 vuotta.

– Työhöni kuuluvat kaikki pohja­työt, sillä osa on saatava alkupe­räisen näköi­seksi ennen maalaa­mista, Lindqvist kertoo ammat­tinsa vaati­masta taitotasosta.

– Aina on vuosien varrella kerrottu kaikista tuotteista, mitä ne pitävät sisäl­lään. Kitti on varmaan kaikkein vahvinta kamaa, siinä on eniten isosy­anaat­teja. Eivät ne liuot­ti­met­kaan mitään hyviä aineita ole, ja niitäkin maalaa­mi­sessa tarvitaan.

Lindqvist mainitsee muisti­sai­raudet liuot­ti­mien mahdol­li­sina haittavaikutuksina.

– Mutta kyllä meidät suoja­taan, maalari summaa mietteensä vaurio­kor­jaamon työsuo­jelun tasosta.

VEHO OY AB SUUTARILA

KOTIPAIKKA Helsinki
PERUSTETTU 1939
OMISTAJA Aminoffin suku
TOIMIALA Mercedes-merkkisten henkilö- ja paket­ti­au­tojen vauriokorjaus
HENKILÖSTÖ, SUUTARILAN VAURIOKORJAAMO 51, joista korjaa­mo­työn­te­ki­jöitä 33
ASIAKASKÄYNTEJÄ, SUUTARILAN VAURIOKORJAAMO 5 100 /​ vuosi
LIIKEVAIHTO Koko Veho Oy Ab 1 112 milj. euroa (2020). Veho ei ilmoita yksit­täisten toimi­paik­kojen liikevaihtoa.

Taudin takana yhä useammin kemikaalit

Di-isosy­anaa­teille altis­tu­taan tyypil­li­sesti auto‑, metalli‑, muovi‑, rakennus- ja puuse­pän­teol­li­suuden aloilla.

Työter­veys­lai­toksen johtavan asian­tun­tijan, tutki­mus­pro­fes­sori Tiina Santosen mukaan kukaan ei tiedä tällaisten työnte­ki­jöiden tarkkaa lukumäärää, mutta ”valis­tunut arvaus” on 20 000. Pelkäs­tään automaa­la­reita altis­tu­vien ryhmässä on jo noin 1 000.

MITKÄ SYANAATIT?

– Isosy­anaatit ovat orgaa­nisia yhdis­teitä, joissa on tyypil­li­sesti kaksi reaktii­vistä hiilen, typen ja hapen muodos­tamaa isosy­anaat­ti­ryhmää (NCO-ryhmä). Tällöin puhutaan di-isosy­anaa­teista, Santonen selvittää.

Isosy­anaat­tien hyvä puoli on niiden huono puoli; isosy­anaatit ovat kemial­li­sesti hyvin reaktii­visia ja siksi ne aiheut­tavat helposti myös terveysongelmia.

– Niissä proses­seissa, missä isosy­anaat­teja käyte­tään, ne reagoivat kemial­li­sesti keske­nään ja muiden aineiden kanssa. Esimer­kiksi polyure­taa­nien, eli muovien, valmis­tuk­sessa isosy­anaatit ovat perus­raaka-aine. Maaleissa ja liimoissa ne toimivat kovet­teina, Santonen kertoo.

LISÄRAJOITUKSIA HAETAAN

Isosy­anaat­tien aiheut­tamat, toden­netut astmat ja aller­giat ovat vähen­ty­neet Suomessa alle kymmen­kun­taan vuodessa. Työter­veys­lai­toksen arvion mukaan kolme neljäs­osaa kaikista ammat­ti­tau­deista jää kuitenkin edelleen löytä­mättä, vaikka Santosen mukaan isosy­anaat­tien aiheut­ta­mien ammat­ti­tau­tien kaltaiset sairaudet diagno­soi­daan ehkä keski­mää­räistä paremmin.

Suomessa isosy­anaat­tien HTP-arvoksi, eli teoreet­ti­sesti turval­li­seksi työpaikan ilman pitoi­suus­ra­jaksi, on määri­telty 0,035 mg/​m3 NCO-isosy­anaat­ti­ryh­mäksi lasket­tuna. Raja-arvo on suhteel­lisen vanha ja uuden tiedon valossa se vaatisi päivit­tä­mistä. Kun mitään herkis­ty­misen alinta kynny­sarvoa ei vielä voida määri­tellä, EU:n lainsää­dän­töön ja työtur­val­li­suus­mää­räyk­siin haetaan tiukempia rajoi­tuksia. Isosy­anaatit etenevät nyt samassa proses­sissa EU:n komis­sion myllyssä kuin lyijy ja asbesti.

– Kannus­taisin pääse­mään näistä aineista eroon silloin, kun se on tekni­sesti mahdol­lista. Ainakin olisi päästävä selvästi tuon nykyisen työhy­giee­nisen raja-arvon alle.

Työter­veys­lai­toksen asian­tun­tija tähdentää, että altis­tu­misen vähen­tä­mi­sessä on ensisi­jaisten teknisten keinojen – ja jos ne eivät riitä, henki­lön­suo­jainten – rinnalla ehdot­to­masti muistet­tava työnte­ki­jöiden koulutus oikei­siin työta­poihin ja suojainten oikeaan käyttöön.

ISOSYANAATTEJA ON KAIKKIALLA

Teolli­suus­liiton työym­pä­ris­tö­asian­tun­tija Jenni Uljas on huolis­saan siitä, että työnan­tajat eivät välttä­mättä hoida riski­nar­vioin­teja kunnolla. Isosy­anaat­tien sen enempää kuin muiden­kaan kemikaa­lien haitat eivät koske vain kemian teollisuutta.

– Isosy­anaat­teja on kaikkialla, mutta varsin­kaan tahat­to­masti eri proses­seissa vapau­tuvia isosy­anaat­teja ei tunnis­teta. Kaikki mahdol­linen polyure­taanin kuumen­ta­minen, maalit, liimat, lakat ja maalatun teräksen hitsaa­minen, Uljas luettelee esimerkkeinä.

Asian­tun­tija kuvaa, että muutaman vuoden takai­sessa aluehal­lin­to­vi­raston tarkas­tus­kam­pan­jassa kemikaa­leista saatiin ”aika päräyt­tävät”, eli hyvin huoles­tut­tavat, tulokset. Varsin­kaan pienissä firmoissa ei ollut lainkaan tunnis­tettu, että heillä on käytös­sään vaaral­lisia kemikaa­leja ja että niiden riskit on järjes­tel­mäl­li­sesti arvioitava.

– Ihminen lentelee kuuhun. Kuinka tämä nyt voi olla niin vaikeaa, etteikö tiettyjen kemikaa­lien pääsy ihmisten sisuk­siin voitaisi estää, Uljas kuvaa tuohtuneena.

Vuoden 2023 elokuussa tulee voimaan EU-laajuinen määräys siitä, että työnte­kijät on koulu­tet­tava käyttä­mään isosy­anaat­teja turval­li­sesti. Uljas epäilee, että tällaisen määräyksen hyväk­sy­minen EU:n kolmi­kan­nassa heijas­telee teolli­suuden onnis­tu­mista tavoit­teis­saan: teolli­suus haluaa lykätä isosy­anaat­tien käytön rajoit­ta­mista. Uljas painottaa, että jo nyt työnan­tajan velvol­li­suus on kouluttaa kaikki työnte­kijät noudat­ta­maan turval­lisia työtapoja.

RISKINARVIOINTI, TÄRKEÄ TYÖKALU

Kaikki työpai­kalla työsken­te­levät työnte­kijät on suojel­tava kemikaa­lial­tis­tuk­silta, liiton asian­tun­tija tähdentää.

– Voi olla, että poltto­leik­kausta tekevä on suojattu. Mutta entäs siinä vieressä työsken­te­levä kaveri? On tutkit­tava, miten isosy­anaatit leviävät työpai­kalla. Ettei laiteta isosy­anaat­ti­läh­teen viereen kahvi­huo­netta tai tehdä jotain muuta yhtä nokkelaa.

Työsuo­je­lu­val­tuu­te­tulla ”työn asian­tun­ti­jana” on parhaim­mil­laan todella merkit­tävä rooli, kun riski­nar­vioinnin pätevyyttä punni­taan, Uljas toteaa.

– Näyttä­vätkö riskien hallinnan toimet oikeilta, vaikut­ta­vatko ne aidosti? Myös työter­veys­huollon on oltava riski­nar­vioin­nissa koko ajan mukana. Työsuo­je­lu­val­tuu­tetun on tiedo­tet­tava muille työnte­ki­jöille, että työntekijän on heti lähdet­tävä työter­veys­huol­toon, jos oireita ilmaantuu. Hänen kohdal­laan saate­taan olla myöhässä, mutta ehkä 149 muuta siitä 150 hengen porukasta pysty­tään vielä suojaamaan.

Me kaikki altis­tumme teollisuuskemikaaleille

Suomen Ympäris­tö­kes­kuksen, eli SYKE:n, ylitar­kas­taja Timo Seppälä kuvailee, että Suomi mieltää itsensä ”sauna­puh­toi­seksi” maaksi eikä ympäristön saastu­misen aiheut­tamia ongelmia haluta ”drama­ti­soida”.

– Mutta monessa mielessä Kymijoki on maailman saastu­nein vesialue, Seppälä toteaa.

Vuonna 2010 jokea tutkit­tiin. Voisiko sitä jotenkin puhdistaa? Päätelmä oli, että ei kannata yrittää, sillä pohja­se­di­men­tissä muhivat elohopea ja dioksiini lähti­sivät vain liikkeelle.

– Mutta tämä tulkit­tiin niin, että joki on puhdas, Seppälä kuvaa yhtä kansa­kunnan harhaista loppupäätelmää.

Ylitar­kas­ta­jaon huoles­tunut myös perfluo­ra­tuista alkyy­liyh­dis­teistä, eli PFAS-yhdis­teistä, niin sanotuista ”ikuisuus­ke­mi­kaa­leista”.

– Ne ovat hanka­limpia kuvitel­ta­vissa olevia aineita; myrkyl­lisiä, hajoa­mat­tomia ja kertyviä. Niiden suurin teollinen tuottaja 3M-yhtiö tiesi jo 1970-luvulla niiden haitta­vai­ku­tuk­sista, Seppälä kertoo.

Ikuisuus­ke­mi­kaalit ovat myös globaa­leja. Niitä löytyy kaikista maailman ihmisistä. Haitta­vai­ku­tusten luette­loon kuuluvat Seppälän mukaan hormo­ni­toi­minnan häiriin­ty­minen, synnyn­näisten vammojen kohonnut riski, maksa- ja munuais­vau­riot, syöpä ja vastus­tus­kyvyn yleinen alentuminen.

HYVÄ AINE, HUONOT VAIKUTUKSET

Perfluo­rat­tuja yhdis­teitä käyte­tään niiden veden ja rasvan hylki­mis­kyvyn takia valtai­sassa määrässä tuotteita retkei­ly­vaat­teista elekt­ro­niik­kaan ja teflon­pan­nuista suksi­voi­tei­siin. Vuonna 2006 EU:ssa kiellet­tiin vaaral­li­sim­miksi arvioidut, pitkä­ket­juiset yhdis­teet, mutta niitä korvaa­vien, lyhyem­pi­ket­juisten yhdis­teiden vaarat­to­muu­desta ei ole suinkaan täyttä varmuutta.

Suomes­sakin on tehty tutki­muksia näiden ikuisuus­ke­mi­kaa­lien kerty­mi­sestä kaloihin Suomessa. Tiettyjen vesis­töjen kalojen syöminen on toden­nä­köisin altis­tu­mis­tapa vaaral­li­siksi katso­tuille määrille PFAS-yhdis­teitä. Seppälä ottaa esimer­kiksi Vantaan­joen, jonka alajuok­sulla koeka­las­tet­tujen ahventen PFOS-kertymä ylittää terveyden suoje­le­mi­seksi Euroo­passa ehdotetun pitoi­suus­rajan kolminkertaisesti.

Jäteveden puhdis­tamot on suunni­teltu poista­maan fosforia ja typpeä. Ne eivät pysty poista­maan lääke­jäämiä, joista osa on hormonihäiriköitä.

Toinen kemikaa­li­ryhmä, mille kaikki ihmis­kunnan jäsenet ovat altis­tu­neet, ovat bromatut palones­toai­neet. Ne tunne­taan ”hormo­ni­häi­ri­köinä”. Seppälän mukaan tieteel­listä yksimie­li­syyttä ei ole siitä, kuinka suuri osuus näillä häiri­köillä on länsi­maiden aina vain kasva­viin lisääntymisterveysongelmiin.

REACH OIKEALLA TIELLÄ

Seppälä sanoo tyyty­väi­senä, että EU:n kemikaa­li­lain­sää­däntö REACH lähtee nyt siitä, että kemikaa­lien vaiku­tukset on tutkit­tava etukä­teen ennen kuin niille annetaan myyntilupa.

– Tilanne on oleel­li­sesti muuttunut aiempaan verrat­tuna, Seppälä arvioi.

Hän iloitsee myös siitä, että nyt tarkas­tel­laan kokonaisia aineryhmiä kerral­laan. Hän toivoo, että vaaral­li­siksi luoki­tel­tujen kemikaa­lien käyttö sallit­tai­siin vain rajat­tuihin ja hyvin kontrol­loi­tuihin, välttä­mät­tö­miksi luoki­tel­tuihin tarkoi­tuk­siin. Vettä ja rasvaa hylkivä perfluo­rattu yhdiste voi olla paikal­laan kirurgin suoja­ta­kissa. Mutta onko se paikal­laan pizza­laa­tikon vuorauksessa?

Vaaral­listen altis­tu­misten seuraa­vina poten­ti­aa­li­sina lähteinä Seppälä pitää jäteve­sien ja juoma­veden lääke­jäämiä ja mikro- ja nanomuoveja.

– Jäteveden puhdis­tamot on suunni­teltu poista­maan fosforia ja typpeä. Ne eivät pysty poista­maan lääke­jäämiä, joista osa on hormonihäiriköitä.

– Nanoko­koiset muovi­hiuk­kaset pystyvät tunkeu­tu­maan soluihin. Me emme tiedä, mitä vaiku­tuksia niillä on.