Minna Savilahti: Tappe­luni, minä ja nikotiinin pirulainen

Konee­na­sen­taja Minna Savilahti on Sandvik Mining and Construc­tion Oy:n Tampe­reen tehtaan varapää­luot­ta­mus­mies. Tupakasta hän pääsi eroon keväällä 2019. Itse hän teki päätöksen ja itse hän kävi taistelun.

– Huomasin suunnit­te­le­vani asioita niin, että pääsin poltta­maan. Kun olen hakenut lapsen tarhasta, sitten saan polttaa. Kun olen hoitanut imuroinnin, sitten saan polttaa. Poltta­minen oli kuin palkinto.

– Minua alkoi ärsyttää ajatus siitä, että miksi ihmeessä en vaan imuroi ja ole sitten tyyty­väinen? Tajusin, että poltta­minen taitaa olla ongelma. Ja silloin ensi kertaa ajattelin, että haluan lopettaa, Savilahti kertoo havah­tu­mi­ses­taan vuoden 2018 lopulla.

JOTAIN, MIKÄ EI OLLUT TOTTA

Tampe­re­laista Messu­kylän lukiota käydes­sään Savilahti poltti tutussa kaveri­pii­rissä joka välitun­nilla. Ja bussia odotel­lessa. Ja bussista pois astuttua. Ja kun oli pahalla tuulella. Ja kun oli hyvällä tuulella…

– Oli sanottu, että tupak­kaan jää koukkuun. Mutta minulla oli sellainen mieli­kuva, että kyllä minä voin lopettaa, jos vain haluan.

– Mutta ei se ollut totta.

Tupakoi­vaksi lukio­lai­seksi tie oli käynyt aivan tavan­omaista polkua; kokei­luista kohti tapaa, joka oli vain itses­tään selvä osa omaa elämää.

Ensim­mäiset kokeilut tupakan vetämi­sestä Savilahti kertoo muista­vansa teini-iästä.  Olkahisten koulun oppilaat pitivät seuraa­van­laista temppua sangen sankarillisena.

– Ravin­tolan eteisessä oli tupakka-automaatti. Kävimme ravin­tolan vessassa ja sitten kun ei ketään henki­lö­kuntaa ollut paikalla, kolikot äkkiä sisään, tupakat mukaan ja lähimet­sään tupakkaa polttamaan.

Oli sanottu, että tupak­kaan jää koukkuun. Mutta minulla oli sellainen mieli­kuva, että kyllä minä voin lopettaa, jos vain haluan.

– Eihän sitä silloin edes henkeen vetänyt, ja tupakka maistui järkyt­tävän pahalta. Mutta sitä piti jotenkin coolina. Jotenkin sitä ajatteli, että tupakka auttaa, kun kiukuttaa. Ja eloku­vista välittyi myös mieli­kuva; olo helpottuu kun käy vetämässä hermosauhut.

Tampe­reen keskus­taan, klassil­li­selle yläas­teelle jatket­tuaan Savilahti jatkoi tupakointia. Vielä piti tapaa tosin piilo­tella, sillä jos bussista Hämeen­kadun pysäkille astuttua joku opettaja sattui näkemään, rapsahti jälki-istuntoa.

– Poltet­tiin jossain portti­kon­gissa. Tai mentiin Koski­puiston suihku­läh­teen luokse, siihen Tammerin hotellin viereen.

KIOSKILLA JA KOULULLA

Rahanah­neet aikuiset avittivat mielel­lään riippu­vuuden syntymistä.

– Oli yleistä tietoa, että eräs keskus­torin kioski myi tupakkaa alaikäi­sille. Sieltä sai vaikka viisi askia mukaansa. Piti vain katsoa, ettei kioskissa ollut silloin muita aikuisia asiakkaina.

Nyt tuntuu uskomat­to­malta, mutta kouluissa sai todel­lakin vielä luvalla polttaa silloin, kun Savilahti kävi lukiota.

– Koulun alueella oli tupakoin­tialue, jossa pystyi vetämään kessua. Sinne mentiin joka välitunti. Muuta tekemistä ei välitun­nilla ollut­kaan. Kun koulussa sai polttaa, kasvoi tupakoinnin määrä ainakin kymme­neen savuk­kee­seen päivässä.

– Tietyn kaveri­po­rukan kanssa mentiin kessulle. Se oli niin hyväk­syttyä ja normaalia, Savilahti toteaa.

Ainoa ikävä puoli tupak­ka­pai­kassa oli nuorten mielestä se, että joskus tupak­ka­ringin jengi laitet­tiin siivoa­maan natsat pois.

LAKKOON LAPSEN TAKIA

Tupakka seurasi mukana, kun Savilahti pääsi Sandvi­kille vakinai­siin töihin 2011 valmis­tut­tuaan konee­na­sen­ta­jaksi Tampellan teolli­suusop­pi­lai­tok­sesta. Aiemmasta, lyhyestä pestistä K‑kauppojen vuokra­kas­sana selvit­tiin näin:

– Minulla oli kuuden tunnin työpäi­vässä vain yksi tauko. Minun oli helpompi tehdä ensin neljä tuntia töitä, sillä tauon jälkeen minun oli taistel­tava enää vain kaksi tuntia polttamatta.

Missään vaiheessa tupakoit­sijan ”urallaan” Savilahti ei ole antanut terveys­ris­keille elefan­tin­ko­koista ykkössijaa.

– Perhe­tausta opetti, että syöpään voi sairastua tupakoimattakin.

Sen sijaan ensim­mäisen kerran tupakointi meni tauolle, kun Savilahti alkoi odottaa lasta.

– Raskaus­testi näytti positii­vista syksyllä 2015. Silloin joutui tupakoinnin lopet­ta­mista mietti­mään ihan tosis­saan. Kyse ei ollut enää vain omasta terveydestä.

Savilahti lopetti tupakoinnin odottaes­saan vuoden 2016 kesäkuussa synty­nyttä tyttöä.

– Nyt ei vaan voi polttaa, Savilahti kertoo päätöksestään.

Lakko ”onnistui yllät­tä­vänkin kätevästi”. Kunnes…

– Lapsen ristiäis­päi­vään asti en vetänyt yhtä ainutta tupakkaa. Mutta jonkin aikaa ristiäis­päivän jälkeen lähdet­tiin kaupun­gille syömään. Muutaman alkoho­li­juoman jälkeen iski tupakan­himo, ja sitä oli pakko kokeilla. Eihän se tupakka vielä­kään hyvältä maistunut, mutta eihän sitä nyt yhteen jää koukkuun, Savilahti kertoo kuvitel­mis­taan ja siitä tosia­siasta, että siitä viihteellä käynnistä kaikki taas sitten lähti.

Aloin antaa itsel­leni luvan polttaa. Jos olen viihteellä. Tai jos nyt yhden ruokik­sella. Tai jos nyt kun työt on loppu­neet. Aina löytyi lupa ja tekosyy.

– Aloin antaa itsel­leni luvan polttaa. Jos olen viihteellä. Tai jos nyt yhden ruokik­sella. Tai jos nyt kun työt on loppu­neet. Aina löytyi lupa ja tekosyy. Olinhan kieltänyt itsel­täni tupakan niin pitkään.

Savilahti kertoo eronneensa lapsen isästä kesällä 2017.

– Poltta­mista ei tarvinnut enää peitellä hänel­tä­kään. Lasta en koskaan altis­tanut tupakan­sa­vulle, koska häntä halusin suojella.

AHDISTUKSESTA PÄÄTÖKSEEN

Vuoden 2018 elokuussa Savilah­della oli tulossa teolli­suus­liit­to­laisten matka saksa­laisen IG Metallin vieraiksi. Edessä olisi lento ja useamman tunnin savuttomuus.

– Huomasin, että minua ahdisti ajatus siitä, etten saisi polttaa lennolla. Mutta en ollut silloin vielä valmis tekemään lopetuspäätöstä.

Savilahti otti selvää, missä tilan­teessa ihminen pystyy sen päätöksen tekemään.

– Silloin, kun hänellä on oma tahto lopettaa. Siitä ei tule mitään, että toinen sanoo, että sun tarvii lopettaa.

Alan Carrin kirjaa Stumppaa tähän! on myyty maail­malla 13 miljoonaa kappa­letta. Opaskirjan tekijä oli pystynyt lopet­ta­maan sauhut­telun, vaikka oli ketju­polt­tanut 100 tupakkaa päivässä. Savilahti osti kirjan joulu­kuussa 2018 lipas­toon odotta­maan ja alkoi lukea sitä helmi­kuussa 2019. Maalis­kuussa 2019 oltiin maalissa.

– Luin viimeistä lukua. Yhden tupakan sain vielä polttaa, viimei­seni. Nautin siitä täysin siemauksin.

– Menin aivan voitta­ja­fii­lik­sissä nukkumaan.

Älkää sanoko lopet­ta­neelle, että lähde nyt tupakalle, edes seuraksi! Viihteellä ei kannata tarjota tupakkaa niille, jotka ovat lopettaneet.

Seuraa­vana aamuna tunteet olivat toisen­laiset; edessä olisi keskus­telu, se aidosti rehel­linen keskus­telu, itsensä kanssa.

– Keitin kahvit ja oli hyvä fiilis. Hetken kuluttua iski kuitenkin halu mennä tupakalle. Jouduin käymään itseni kanssa aikamoisen taistelun. Naulitsin itseni sohvaan ja sanoin, että tupakointi on vain tapa, jonka haluan nyt lopettaa. Noin 15 minuutin kuluttua tupakan­himo meni ohi. Keräsin kaikki loput tupakat ja vein ne lapsen kanssa pihan toisella puolella sijait­se­vaan roska­ka­tok­seen. Ajattelin, että seuraa­valla kerralla vastaavan tupakan­himon iskiessä en ehtisi kauppaan ostamaan tupakkaa.

– Silloin joutui myöntä­mään, että lopet­ta­minen ei käy noin vain sormia napsaut­ta­malla. Se keskus­telu oli pakko käydä itsensä kanssa. Savilahti tunnustaa, että hän yritti siinä sohvalla istues­saan vielä ystävän kanssa tekstai­le­malla hakea ”lupaa” siihen, että voisi polttaa ja lopettaa vasta seuraa­valla viikolla. Viisas ystävä tekstasi takaisin: lopet­ta­minen on sinun oma päätöksesi.

Mutta maalis­kuun 2019 jälkeen Savilahti ei ole polttanut. Eikä ole käyttänyt myöskään korvikelaastareita.

– Ei tullut mieleen­kään, että olisin vaihtanut koukut­tavan nikotiinin vain toiseen muotoon, Savilahti painottaa.

– Älkää sanoko lopet­ta­neelle, että lähde nyt tupakalle, edes seuraksi! Viihteellä ei kannata tarjota tupakkaa niille, jotka ovat lopettaneet.

Tämän neuvon Savilahti antaa kaikille niille, jotka haluavat tukea tupakasta eroon pyris­te­leviä. Itsel­leen hän salli lopet­ta­misen jälkei­senä kesänä, esimer­kiksi festa­reilla olles­saan, varmuu­della täysin nikotii­nit­toman sähkö­sa­vuk­keen hönkäilyn, lähinnä henki­seksi tueksi.

MITEN TYÖPAIKALLA?

Pienenä, mutta ei kuiten­kaan tärkeim­pänä syynä Savilahden stump­paus­pää­tök­seen oli työnan­tajan eli Sandvikin ilmoitus siitä, että tehdas muuttuu savut­to­maksi vuoden 2020 alusta.

– Huhti­kuussa 2019 oli sellainen infoti­lai­suus, jossa lähinnä työter­veys­huollon edustajat kertoivat, mitä hyötyjä tupakoinnin lopet­ta­mi­sesta on.

– Minä kerroin heille, että tämän teidän tilai­suu­tenne jälkeen minun tekee ihan järkyt­tä­västi mieli tupakkaa. Olin ollut silloin neljä viikkoa polttamatta.

– Osa ihmisistä oli siellä aika hermos­tu­neita. Minä tiedän sen tuskan, jos tupakoit­si­jalta viedään mahdol­li­suus polttaa.

Savilahden mielestä olisi fiksua antaa entisten tupakoit­si­joiden kertoa kokemuksistaan.

– Tehtaalla olisi voitu esimer­kiksi kysyä, ketkä ovat lopet­ta­neet. Sitten olisi järjes­tetty avoin tilai­suus. Ainakin minä olisin ollut vapaa­eh­toinen kerto­maan siellä oman tarinani. Paljon enemmän pitäisi olla vertais­tu­ki­toi­mintaa. Minulla oli aika paljon myötä­tuntoa tupakoit­si­joita kohtaan. Ei se niin helppoa ole, että sen kun vaan päätätte olla poltta­matta ja lopetatte sen, Savilahti kritisoi koskaan tupakoit­se­mat­to­mien valis­ta­jien asennetta.

Tee päätös. Hae tukea, vaikka kirjal­li­suu­desta. Ymmärrä itseäsi ja ole rehel­linen itsellesi.

Sandvik järjesti kyllä tukitoimia tupakasta vieroit­tu­mi­seen. Oli yksilö­oh­jausta, ryhmä­val­men­nusta, korvaus­hoitoa ja vieroituslääkkeitä.

– Näitä käytet­tiin jonkin verran. Tupakoit­si­joiden määrä on vähen­tynyt, mutta edelleen tupakoi­daan, Savilahti kertoo Sandvikin tämän hetken tilanteesta.

Tehda­salue on nykyään savuton, ja tupakoinnin joutuu hoita­maan omalla ajalla eli leimaa­maan itsensä ulos ja takaisin sisään.

Tämä varapää­luot­ta­mus­mies, entinen tupakoit­sija, tiivistää neuvonsa tupakoinnin lopet­ta­mista harkit­se­ville seuraa­viin pointteihin.

– Tee päätös. Hae tukea, vaikka kirjal­li­suu­desta. Ymmärrä itseäsi ja ole rehel­linen itsel­lesi. Vältä lopet­ta­misen jälkeen tilan­teita, joissa houkutus tupakoin­tiin kasvaa, ja uskalla sanoa ei.

Kokenut kaiken tietää. Savilahti vakuuttaa, että hän on todel­lakin lopet­tanut tupakoinnin. Rähmäl­leen tuuper­tunut, riutunut nikotiinin pirulainen makaa henget­tö­mänä tantereessa.

Lue myös: Tupakointi vaarantaa koko maapallon terveyden