Minna Savi­lahti: Tappe­luni, minä ja niko­tii­nin pirulainen

Konee­na­sen­taja Minna Savi­lahti on Sand­vik Mining and Construc­tion Oy:n Tampe­reen tehtaan vara­pää­luot­ta­mus­mies. Tupa­kasta hän pääsi eroon keväällä 2019. Itse hän teki päätök­sen ja itse hän kävi taistelun.

– Huoma­sin suun­nit­te­le­vani asioita niin, että pääsin polt­ta­maan. Kun olen hake­nut lapsen tarhasta, sitten saan polt­taa. Kun olen hoita­nut imuroin­nin, sitten saan polt­taa. Polt­ta­mi­nen oli kuin palkinto.

– Minua alkoi ärsyt­tää ajatus siitä, että miksi ihmeessä en vaan imuroi ja ole sitten tyyty­väi­nen? Tajusin, että polt­ta­mi­nen taitaa olla ongelma. Ja silloin ensi kertaa ajat­te­lin, että haluan lopet­taa, Savi­lahti kertoo havah­tu­mi­ses­taan vuoden 2018 lopulla.

JOTAIN, MIKÄ EI OLLUT TOTTA

Tampe­re­laista Messu­ky­län lukiota käydes­sään Savi­lahti poltti tutussa kave­ri­pii­rissä joka väli­tun­nilla. Ja bussia odotel­lessa. Ja bussista pois astut­tua. Ja kun oli pahalla tuulella. Ja kun oli hyvällä tuulella…

– Oli sanottu, että tupak­kaan jää kouk­kuun. Mutta minulla oli sellai­nen mieli­kuva, että kyllä minä voin lopet­taa, jos vain haluan.

– Mutta ei se ollut totta.

Tupa­koi­vaksi lukio­lai­seksi tie oli käynyt aivan tavan­omaista polkua; kokei­luista kohti tapaa, joka oli vain itses­tään selvä osa omaa elämää.

Ensim­mäi­set kokei­lut tupa­kan vetä­mi­sestä Savi­lahti kertoo muis­ta­vansa teini-iästä.  Olka­his­ten koulun oppi­laat piti­vät seuraa­van­laista temp­pua sangen sankarillisena.

– Ravin­to­lan etei­sessä oli tupakka-auto­maatti. Kävimme ravin­to­lan vessassa ja sitten kun ei ketään henki­lö­kun­taa ollut paikalla, koli­kot äkkiä sisään, tupa­kat mukaan ja lähi­met­sään tupak­kaa polttamaan.

Oli sanottu, että tupak­kaan jää kouk­kuun. Mutta minulla oli sellai­nen mieli­kuva, että kyllä minä voin lopet­taa, jos vain haluan.

– Eihän sitä silloin edes henkeen vetä­nyt, ja tupakka mais­tui järkyt­tä­vän pahalta. Mutta sitä piti joten­kin coolina. Joten­kin sitä ajat­teli, että tupakka auttaa, kun kiukut­taa. Ja eloku­vista välit­tyi myös mieli­kuva; olo helpot­tuu kun käy vetä­mässä hermosauhut.

Tampe­reen keskus­taan, klas­sil­li­selle yläas­teelle jatket­tu­aan Savi­lahti jatkoi tupa­koin­tia. Vielä piti tapaa tosin piilo­tella, sillä jos bussista Hämeen­ka­dun pysä­kille astut­tua joku opet­taja sattui näke­mään, rapsahti jälki-istuntoa.

– Poltet­tiin jossain port­ti­kon­gissa. Tai mentiin Koski­puis­ton suih­ku­läh­teen luokse, siihen Tamme­rin hotel­lin viereen.

KIOSKILLA JA KOULULLA

Raha­nah­neet aikui­set avit­ti­vat mielel­lään riip­pu­vuu­den syntymistä.

– Oli yleistä tietoa, että eräs keskus­to­rin kioski myi tupak­kaa alai­käi­sille. Sieltä sai vaikka viisi askia mukaansa. Piti vain katsoa, ettei kios­kissa ollut silloin muita aikui­sia asiakkaina.

Nyt tuntuu usko­mat­to­malta, mutta kouluissa sai todel­la­kin vielä luvalla polt­taa silloin, kun Savi­lahti kävi lukiota.

– Koulun alueella oli tupa­koin­tia­lue, jossa pystyi vetä­mään kessua. Sinne mentiin joka väli­tunti. Muuta teke­mistä ei väli­tun­nilla ollut­kaan. Kun koulussa sai polt­taa, kasvoi tupa­koin­nin määrä aina­kin kymme­neen savuk­kee­seen päivässä.

– Tietyn kave­ri­po­ru­kan kanssa mentiin kessulle. Se oli niin hyväk­syt­tyä ja normaa­lia, Savi­lahti toteaa.

Ainoa ikävä puoli tupak­ka­pai­kassa oli nuor­ten mielestä se, että joskus tupak­ka­rin­gin jengi laitet­tiin siivoa­maan natsat pois.

LAKKOON LAPSEN TAKIA

Tupakka seurasi mukana, kun Savi­lahti pääsi Sand­vi­kille vaki­nai­siin töihin 2011 valmis­tut­tu­aan konee­na­sen­ta­jaksi Tampel­lan teol­li­suusop­pi­lai­tok­sesta. Aiem­masta, lyhyestä pestistä K‑kauppojen vuokra­kas­sana selvit­tiin näin:

– Minulla oli kuuden tunnin työpäi­vässä vain yksi tauko. Minun oli helpompi tehdä ensin neljä tuntia töitä, sillä tauon jälkeen minun oli tais­tel­tava enää vain kaksi tuntia polttamatta.

Missään vaiheessa tupa­koit­si­jan ”ural­laan” Savi­lahti ei ole anta­nut terveys­ris­keille elefan­tin­ko­koista ykkössijaa.

– Perhe­tausta opetti, että syöpään voi sairas­tua tupakoimattakin.

Sen sijaan ensim­mäi­sen kerran tupa­kointi meni tauolle, kun Savi­lahti alkoi odot­taa lasta.

– Raskaus­testi näytti posi­tii­vista syksyllä 2015. Silloin joutui tupa­koin­nin lopet­ta­mista miet­ti­mään ihan tosis­saan. Kyse ei ollut enää vain omasta terveydestä.

Savi­lahti lopetti tupa­koin­nin odot­taes­saan vuoden 2016 kesä­kuussa synty­nyttä tyttöä.

– Nyt ei vaan voi polt­taa, Savi­lahti kertoo päätöksestään.

Lakko ”onnis­tui yllät­tä­vän­kin käte­västi”. Kunnes…

– Lapsen ristiäis­päi­vään asti en vetä­nyt yhtä ainutta tupak­kaa. Mutta jonkin aikaa ristiäis­päi­vän jälkeen lähdet­tiin kaupun­gille syömään. Muuta­man alko­ho­li­juo­man jälkeen iski tupa­kan­himo, ja sitä oli pakko kokeilla. Eihän se tupakka vielä­kään hyvältä mais­tu­nut, mutta eihän sitä nyt yhteen jää kouk­kuun, Savi­lahti kertoo kuvi­tel­mis­taan ja siitä tosia­siasta, että siitä viih­teellä käyn­nistä kaikki taas sitten lähti.

Aloin antaa itsel­leni luvan polt­taa. Jos olen viih­teellä. Tai jos nyt yhden ruokik­sella. Tai jos nyt kun työt on loppu­neet. Aina löytyi lupa ja tekosyy.

– Aloin antaa itsel­leni luvan polt­taa. Jos olen viih­teellä. Tai jos nyt yhden ruokik­sella. Tai jos nyt kun työt on loppu­neet. Aina löytyi lupa ja teko­syy. Olin­han kiel­tä­nyt itsel­täni tupa­kan niin pitkään.

Savi­lahti kertoo eron­neensa lapsen isästä kesällä 2017.

– Polt­ta­mista ei tarvin­nut enää peitellä hänel­tä­kään. Lasta en koskaan altis­ta­nut tupa­kan­sa­vulle, koska häntä halusin suojella.

AHDISTUKSESTA PÄÄTÖKSEEN

Vuoden 2018 elokuussa Savi­lah­della oli tulossa teol­li­suus­liit­to­lais­ten matka saksa­lai­sen IG Metal­lin vieraiksi. Edessä olisi lento ja useam­man tunnin savuttomuus.

– Huoma­sin, että minua ahdisti ajatus siitä, etten saisi polt­taa lennolla. Mutta en ollut silloin vielä valmis teke­mään lopetuspäätöstä.

Savi­lahti otti selvää, missä tilan­teessa ihmi­nen pystyy sen päätök­sen tekemään.

– Silloin, kun hänellä on oma tahto lopet­taa. Siitä ei tule mitään, että toinen sanoo, että sun tarvii lopettaa.

Alan Carrin kirjaa Stump­paa tähän! on myyty maail­malla 13 miljoo­naa kappa­letta. Opas­kir­jan tekijä oli pysty­nyt lopet­ta­maan sauhut­te­lun, vaikka oli ketju­polt­ta­nut 100 tupak­kaa päivässä. Savi­lahti osti kirjan joulu­kuussa 2018 lipas­toon odot­ta­maan ja alkoi lukea sitä helmi­kuussa 2019. Maalis­kuussa 2019 oltiin maalissa.

– Luin viimeistä lukua. Yhden tupa­kan sain vielä polt­taa, viimei­seni. Nautin siitä täysin siemauksin.

– Menin aivan voit­ta­ja­fii­lik­sissä nukkumaan.

Älkää sanoko lopet­ta­neelle, että lähde nyt tupa­kalle, edes seuraksi! Viih­teellä ei kannata tarjota tupak­kaa niille, jotka ovat lopettaneet.

Seuraa­vana aamuna tunteet olivat toisen­lai­set; edessä olisi keskus­telu, se aidosti rehel­li­nen keskus­telu, itsensä kanssa.

– Keitin kahvit ja oli hyvä fiilis. Hetken kulut­tua iski kuiten­kin halu mennä tupa­kalle. Jouduin käymään itseni kanssa aika­moi­sen tais­te­lun. Naulit­sin itseni sohvaan ja sanoin, että tupa­kointi on vain tapa, jonka haluan nyt lopet­taa. Noin 15 minuu­tin kulut­tua tupa­kan­himo meni ohi. Kerä­sin kaikki loput tupa­kat ja vein ne lapsen kanssa pihan toisella puolella sijait­se­vaan roska­ka­tok­seen. Ajat­te­lin, että seuraa­valla kerralla vastaa­van tupa­kan­hi­mon iskiessä en ehtisi kaup­paan osta­maan tupakkaa.

– Silloin joutui myön­tä­mään, että lopet­ta­mi­nen ei käy noin vain sormia napsaut­ta­malla. Se keskus­telu oli pakko käydä itsensä kanssa. Savi­lahti tunnus­taa, että hän yritti siinä sohvalla istues­saan vielä ystä­vän kanssa teks­tai­le­malla hakea ”lupaa” siihen, että voisi polt­taa ja lopet­taa vasta seuraa­valla viikolla. Viisas ystävä teks­tasi takai­sin: lopet­ta­mi­nen on sinun oma päätöksesi.

Mutta maalis­kuun 2019 jälkeen Savi­lahti ei ole polt­ta­nut. Eikä ole käyt­tä­nyt myös­kään korvikelaastareita.

– Ei tullut mieleen­kään, että olisin vaih­ta­nut koukut­ta­van niko­tii­nin vain toiseen muotoon, Savi­lahti painottaa.

– Älkää sanoko lopet­ta­neelle, että lähde nyt tupa­kalle, edes seuraksi! Viih­teellä ei kannata tarjota tupak­kaa niille, jotka ovat lopettaneet.

Tämän neuvon Savi­lahti antaa kaikille niille, jotka halua­vat tukea tupa­kasta eroon pyris­te­le­viä. Itsel­leen hän salli lopet­ta­mi­sen jälkei­senä kesänä, esimer­kiksi festa­reilla olles­saan, varmuu­della täysin niko­tii­nit­to­man sähkö­sa­vuk­keen hönkäi­lyn, lähinnä henki­seksi tueksi.

MITEN TYÖPAIKALLA?

Pienenä, mutta ei kuiten­kaan tärkeim­pänä syynä Savi­lah­den stump­paus­pää­tök­seen oli työnan­ta­jan eli Sand­vi­kin ilmoi­tus siitä, että tehdas muut­tuu savut­to­maksi vuoden 2020 alusta.

– Huhti­kuussa 2019 oli sellai­nen info­ti­lai­suus, jossa lähinnä työter­veys­huol­lon edus­ta­jat kertoi­vat, mitä hyötyjä tupa­koin­nin lopet­ta­mi­sesta on.

– Minä kerroin heille, että tämän teidän tilai­suu­tenne jälkeen minun tekee ihan järkyt­tä­västi mieli tupak­kaa. Olin ollut silloin neljä viik­koa polttamatta.

– Osa ihmi­sistä oli siellä aika hermos­tu­neita. Minä tiedän sen tuskan, jos tupa­koit­si­jalta viedään mahdol­li­suus polttaa.

Savi­lah­den mielestä olisi fiksua antaa entis­ten tupa­koit­si­joi­den kertoa kokemuksistaan.

– Tehtaalla olisi voitu esimer­kiksi kysyä, ketkä ovat lopet­ta­neet. Sitten olisi järjes­tetty avoin tilai­suus. Aina­kin minä olisin ollut vapaa­eh­toi­nen kerto­maan siellä oman tari­nani. Paljon enem­män pitäisi olla vertais­tu­ki­toi­min­taa. Minulla oli aika paljon myötä­tun­toa tupa­koit­si­joita kohtaan. Ei se niin help­poa ole, että sen kun vaan päätätte olla polt­ta­matta ja lope­tatte sen, Savi­lahti kriti­soi koskaan tupa­koit­se­mat­to­mien valis­ta­jien asennetta.

Tee päätös. Hae tukea, vaikka kirjal­li­suu­desta. Ymmärrä itseäsi ja ole rehel­li­nen itsellesi.

Sand­vik järjesti kyllä tuki­toi­mia tupa­kasta vieroit­tu­mi­seen. Oli yksi­lö­oh­jausta, ryhmä­val­men­nusta, korvaus­hoi­toa ja vieroituslääkkeitä.

– Näitä käytet­tiin jonkin verran. Tupa­koit­si­joi­den määrä on vähen­ty­nyt, mutta edel­leen tupa­koi­daan, Savi­lahti kertoo Sand­vi­kin tämän hetken tilanteesta.

Tehda­sa­lue on nyky­ään savu­ton, ja tupa­koin­nin joutuu hoita­maan omalla ajalla eli leimaa­maan itsensä ulos ja takai­sin sisään.

Tämä vara­pää­luot­ta­mus­mies, enti­nen tupa­koit­sija, tiivis­tää neuvonsa tupa­koin­nin lopet­ta­mista harkit­se­ville seuraa­viin pointteihin.

– Tee päätös. Hae tukea, vaikka kirjal­li­suu­desta. Ymmärrä itseäsi ja ole rehel­li­nen itsel­lesi. Vältä lopet­ta­mi­sen jälkeen tilan­teita, joissa houku­tus tupa­koin­tiin kasvaa, ja uskalla sanoa ei.

Koke­nut kaiken tietää. Savi­lahti vakuut­taa, että hän on todel­la­kin lopet­ta­nut tupa­koin­nin. Rähmäl­leen tuuper­tu­nut, riutu­nut niko­tii­nin piru­lai­nen makaa henget­tö­mänä tantereessa.

Lue myös: Tupa­kointi vaaran­taa koko maapal­lon terveyden