Minna Savilahti: Tappeluni, minä ja nikotiinin pirulainen

Koneenasentaja Minna Savilahti on Sandvik Mining and Construction Oy:n Tampereen tehtaan varapääluottamusmies. Tupakasta hän pääsi eroon keväällä 2019. Itse hän teki päätöksen ja itse hän kävi taistelun.

– Huomasin suunnittelevani asioita niin, että pääsin polttamaan. Kun olen hakenut lapsen tarhasta, sitten saan polttaa. Kun olen hoitanut imuroinnin, sitten saan polttaa. Polttaminen oli kuin palkinto.

– Minua alkoi ärsyttää ajatus siitä, että miksi ihmeessä en vaan imuroi ja ole sitten tyytyväinen? Tajusin, että polttaminen taitaa olla ongelma. Ja silloin ensi kertaa ajattelin, että haluan lopettaa, Savilahti kertoo havahtumisestaan vuoden 2018 lopulla.

JOTAIN, MIKÄ EI OLLUT TOTTA

Tamperelaista Messukylän lukiota käydessään Savilahti poltti tutussa kaveripiirissä joka välitunnilla. Ja bussia odotellessa. Ja bussista pois astuttua. Ja kun oli pahalla tuulella. Ja kun oli hyvällä tuulella…

– Oli sanottu, että tupakkaan jää koukkuun. Mutta minulla oli sellainen mielikuva, että kyllä minä voin lopettaa, jos vain haluan.

– Mutta ei se ollut totta.

Tupakoivaksi lukiolaiseksi tie oli käynyt aivan tavanomaista polkua; kokeiluista kohti tapaa, joka oli vain itsestään selvä osa omaa elämää.

Ensimmäiset kokeilut tupakan vetämisestä Savilahti kertoo muistavansa teini-iästä.  Olkahisten koulun oppilaat pitivät seuraavanlaista temppua sangen sankarillisena.

– Ravintolan eteisessä oli tupakka-automaatti. Kävimme ravintolan vessassa ja sitten kun ei ketään henkilökuntaa ollut paikalla, kolikot äkkiä sisään, tupakat mukaan ja lähimetsään tupakkaa polttamaan.

Oli sanottu, että tupakkaan jää koukkuun. Mutta minulla oli sellainen mielikuva, että kyllä minä voin lopettaa, jos vain haluan.

– Eihän sitä silloin edes henkeen vetänyt, ja tupakka maistui järkyttävän pahalta. Mutta sitä piti jotenkin coolina. Jotenkin sitä ajatteli, että tupakka auttaa, kun kiukuttaa. Ja elokuvista välittyi myös mielikuva; olo helpottuu kun käy vetämässä hermosauhut.

Tampereen keskustaan, klassilliselle yläasteelle jatkettuaan Savilahti jatkoi tupakointia. Vielä piti tapaa tosin piilotella, sillä jos bussista Hämeenkadun pysäkille astuttua joku opettaja sattui näkemään, rapsahti jälki-istuntoa.

– Poltettiin jossain porttikongissa. Tai mentiin Koskipuiston suihkulähteen luokse, siihen Tammerin hotellin viereen.

KIOSKILLA JA KOULULLA

Rahanahneet aikuiset avittivat mielellään riippuvuuden syntymistä.

– Oli yleistä tietoa, että eräs keskustorin kioski myi tupakkaa alaikäisille. Sieltä sai vaikka viisi askia mukaansa. Piti vain katsoa, ettei kioskissa ollut silloin muita aikuisia asiakkaina.

Nyt tuntuu uskomattomalta, mutta kouluissa sai todellakin vielä luvalla polttaa silloin, kun Savilahti kävi lukiota.

– Koulun alueella oli tupakointialue, jossa pystyi vetämään kessua. Sinne mentiin joka välitunti. Muuta tekemistä ei välitunnilla ollutkaan. Kun koulussa sai polttaa, kasvoi tupakoinnin määrä ainakin kymmeneen savukkeeseen päivässä.

– Tietyn kaveriporukan kanssa mentiin kessulle. Se oli niin hyväksyttyä ja normaalia, Savilahti toteaa.

Ainoa ikävä puoli tupakkapaikassa oli nuorten mielestä se, että joskus tupakkaringin jengi laitettiin siivoamaan natsat pois.

LAKKOON LAPSEN TAKIA

Tupakka seurasi mukana, kun Savilahti pääsi Sandvikille vakinaisiin töihin 2011 valmistuttuaan koneenasentajaksi Tampellan teollisuusoppilaitoksesta. Aiemmasta, lyhyestä pestistä K-kauppojen vuokrakassana selvittiin näin:

– Minulla oli kuuden tunnin työpäivässä vain yksi tauko. Minun oli helpompi tehdä ensin neljä tuntia töitä, sillä tauon jälkeen minun oli taisteltava enää vain kaksi tuntia polttamatta.

Missään vaiheessa tupakoitsijan ”urallaan” Savilahti ei ole antanut terveysriskeille elefantinkokoista ykkössijaa.

– Perhetausta opetti, että syöpään voi sairastua tupakoimattakin.

Sen sijaan ensimmäisen kerran tupakointi meni tauolle, kun Savilahti alkoi odottaa lasta.

– Raskaustesti näytti positiivista syksyllä 2015. Silloin joutui tupakoinnin lopettamista miettimään ihan tosissaan. Kyse ei ollut enää vain omasta terveydestä.

Savilahti lopetti tupakoinnin odottaessaan vuoden 2016 kesäkuussa syntynyttä tyttöä.

– Nyt ei vaan voi polttaa, Savilahti kertoo päätöksestään.

Lakko ”onnistui yllättävänkin kätevästi”. Kunnes…

– Lapsen ristiäispäivään asti en vetänyt yhtä ainutta tupakkaa. Mutta jonkin aikaa ristiäispäivän jälkeen lähdettiin kaupungille syömään. Muutaman alkoholijuoman jälkeen iski tupakanhimo, ja sitä oli pakko kokeilla. Eihän se tupakka vieläkään hyvältä maistunut, mutta eihän sitä nyt yhteen jää koukkuun, Savilahti kertoo kuvitelmistaan ja siitä tosiasiasta, että siitä viihteellä käynnistä kaikki taas sitten lähti.

Aloin antaa itselleni luvan polttaa. Jos olen viihteellä. Tai jos nyt yhden ruokiksella. Tai jos nyt kun työt on loppuneet. Aina löytyi lupa ja tekosyy.

– Aloin antaa itselleni luvan polttaa. Jos olen viihteellä. Tai jos nyt yhden ruokiksella. Tai jos nyt kun työt on loppuneet. Aina löytyi lupa ja tekosyy. Olinhan kieltänyt itseltäni tupakan niin pitkään.

Savilahti kertoo eronneensa lapsen isästä kesällä 2017.

– Polttamista ei tarvinnut enää peitellä häneltäkään. Lasta en koskaan altistanut tupakansavulle, koska häntä halusin suojella.

AHDISTUKSESTA PÄÄTÖKSEEN

Vuoden 2018 elokuussa Savilahdella oli tulossa teollisuusliittolaisten matka saksalaisen IG Metallin vieraiksi. Edessä olisi lento ja useamman tunnin savuttomuus.

– Huomasin, että minua ahdisti ajatus siitä, etten saisi polttaa lennolla. Mutta en ollut silloin vielä valmis tekemään lopetuspäätöstä.

Savilahti otti selvää, missä tilanteessa ihminen pystyy sen päätöksen tekemään.

– Silloin, kun hänellä on oma tahto lopettaa. Siitä ei tule mitään, että toinen sanoo, että sun tarvii lopettaa.

Alan Carrin kirjaa Stumppaa tähän! on myyty maailmalla 13 miljoonaa kappaletta. Opaskirjan tekijä oli pystynyt lopettamaan sauhuttelun, vaikka oli ketjupolttanut 100 tupakkaa päivässä. Savilahti osti kirjan joulukuussa 2018 lipastoon odottamaan ja alkoi lukea sitä helmikuussa 2019. Maaliskuussa 2019 oltiin maalissa.

– Luin viimeistä lukua. Yhden tupakan sain vielä polttaa, viimeiseni. Nautin siitä täysin siemauksin.

– Menin aivan voittajafiiliksissä nukkumaan.

Älkää sanoko lopettaneelle, että lähde nyt tupakalle, edes seuraksi! Viihteellä ei kannata tarjota tupakkaa niille, jotka ovat lopettaneet.

Seuraavana aamuna tunteet olivat toisenlaiset; edessä olisi keskustelu, se aidosti rehellinen keskustelu, itsensä kanssa.

– Keitin kahvit ja oli hyvä fiilis. Hetken kuluttua iski kuitenkin halu mennä tupakalle. Jouduin käymään itseni kanssa aikamoisen taistelun. Naulitsin itseni sohvaan ja sanoin, että tupakointi on vain tapa, jonka haluan nyt lopettaa. Noin 15 minuutin kuluttua tupakanhimo meni ohi. Keräsin kaikki loput tupakat ja vein ne lapsen kanssa pihan toisella puolella sijaitsevaan roskakatokseen. Ajattelin, että seuraavalla kerralla vastaavan tupakanhimon iskiessä en ehtisi kauppaan ostamaan tupakkaa.

– Silloin joutui myöntämään, että lopettaminen ei käy noin vain sormia napsauttamalla. Se keskustelu oli pakko käydä itsensä kanssa. Savilahti tunnustaa, että hän yritti siinä sohvalla istuessaan vielä ystävän kanssa tekstailemalla hakea ”lupaa” siihen, että voisi polttaa ja lopettaa vasta seuraavalla viikolla. Viisas ystävä tekstasi takaisin: lopettaminen on sinun oma päätöksesi.

Mutta maaliskuun 2019 jälkeen Savilahti ei ole polttanut. Eikä ole käyttänyt myöskään korvikelaastareita.

– Ei tullut mieleenkään, että olisin vaihtanut koukuttavan nikotiinin vain toiseen muotoon, Savilahti painottaa.

– Älkää sanoko lopettaneelle, että lähde nyt tupakalle, edes seuraksi! Viihteellä ei kannata tarjota tupakkaa niille, jotka ovat lopettaneet.

Tämän neuvon Savilahti antaa kaikille niille, jotka haluavat tukea tupakasta eroon pyristeleviä. Itselleen hän salli lopettamisen jälkeisenä kesänä, esimerkiksi festareilla ollessaan, varmuudella täysin nikotiinittoman sähkösavukkeen hönkäilyn, lähinnä henkiseksi tueksi.

MITEN TYÖPAIKALLA?

Pienenä, mutta ei kuitenkaan tärkeimpänä syynä Savilahden stumppauspäätökseen oli työnantajan eli Sandvikin ilmoitus siitä, että tehdas muuttuu savuttomaksi vuoden 2020 alusta.

– Huhtikuussa 2019 oli sellainen infotilaisuus, jossa lähinnä työterveyshuollon edustajat kertoivat, mitä hyötyjä tupakoinnin lopettamisesta on.

– Minä kerroin heille, että tämän teidän tilaisuutenne jälkeen minun tekee ihan järkyttävästi mieli tupakkaa. Olin ollut silloin neljä viikkoa polttamatta.

– Osa ihmisistä oli siellä aika hermostuneita. Minä tiedän sen tuskan, jos tupakoitsijalta viedään mahdollisuus polttaa.

Savilahden mielestä olisi fiksua antaa entisten tupakoitsijoiden kertoa kokemuksistaan.

– Tehtaalla olisi voitu esimerkiksi kysyä, ketkä ovat lopettaneet. Sitten olisi järjestetty avoin tilaisuus. Ainakin minä olisin ollut vapaaehtoinen kertomaan siellä oman tarinani. Paljon enemmän pitäisi olla vertaistukitoimintaa. Minulla oli aika paljon myötätuntoa tupakoitsijoita kohtaan. Ei se niin helppoa ole, että sen kun vaan päätätte olla polttamatta ja lopetatte sen, Savilahti kritisoi koskaan tupakoitsemattomien valistajien asennetta.

Tee päätös. Hae tukea, vaikka kirjallisuudesta. Ymmärrä itseäsi ja ole rehellinen itsellesi.

Sandvik järjesti kyllä tukitoimia tupakasta vieroittumiseen. Oli yksilöohjausta, ryhmävalmennusta, korvaushoitoa ja vieroituslääkkeitä.

– Näitä käytettiin jonkin verran. Tupakoitsijoiden määrä on vähentynyt, mutta edelleen tupakoidaan, Savilahti kertoo Sandvikin tämän hetken tilanteesta.

Tehdasalue on nykyään savuton, ja tupakoinnin joutuu hoitamaan omalla ajalla eli leimaamaan itsensä ulos ja takaisin sisään.

Tämä varapääluottamusmies, entinen tupakoitsija, tiivistää neuvonsa tupakoinnin lopettamista harkitseville seuraaviin pointteihin.

– Tee päätös. Hae tukea, vaikka kirjallisuudesta. Ymmärrä itseäsi ja ole rehellinen itsellesi. Vältä lopettamisen jälkeen tilanteita, joissa houkutus tupakointiin kasvaa, ja uskalla sanoa ei.

Kokenut kaiken tietää. Savilahti vakuuttaa, että hän on todellakin lopettanut tupakoinnin. Rähmälleen tuupertunut, riutunut nikotiinin pirulainen makaa hengettömänä tantereessa.

Lue myös: Tupakointi vaarantaa koko maapallon terveyden