Teolli­suuden vakavia työta­pa­turmia on vähen­netty pitkä­jän­tei­sellä turval­li­suus­työllä, mutta vaara on kuitenkin läsnä monilla työpai­koilla. Järkyt­tävän tapaturman jälki­hoito on tärkeää, jotta tunne­kuorma ei jäisi työyh­teisön harteille.

13.9.2021

– On järkyt­tävää, kun joku kuolee porttien sisällä, sanoo Meyer Turku Oy:n telakan työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Mara Lehtonen.

Lokakuussa 2018 Turun telakalla sattui kuole­maan johtanut työta­pa­turma, jossa jalan liikkeellä ollut asentaja jäi trukin alle.

Melun takia korva­tulppia käyttänyt asentaja ei havainnut trukkia. Jalan­kul­kija jäi trukin nosto­puo­mien taakse katvee­seen, joten kuljet­taja ei havainnut häntä. Asentaja jäi puris­tuk­siin viisi tonnia painavan trukin alle ja kuoli saamiinsa vammoihin.

Trukin kuljet­taja oli shokissa onnet­to­muuden jälkeen, joten hän ei pystynyt kerto­maan tapah­tu­mien kulkua. Onnet­to­muus kuitenkin tallentui telakan valvontavideolle.

– Onneksi oli video, niin viran­omaisten oli helpompi tehdä selvitys. Ei tarvinnut arvailla, Lehtonen kertoo.

VAARA ON LÄSNÄ

Telakalla on tällä hetkellä noin 3 000 työnte­kijää, joista noin 2 000 on Meyerin omia työnte­ki­jöitä. Lehtonen arvioi, että ensi vuonna työnte­ki­jöiden kokonais­määrä voi nousta 5 000:een.

Tapaturman molemmat osapuolet olivat Meyerin kumppa­niy­ri­tysten työntekijöitä.

– Tapaus käytiin läpi molem­pien porukoiden kanssa. Puitiin, olisiko voitu tehdä jotain toisin.

Vuodesta 1999 telakalla työsken­nellyt Lehtonen on toiminut työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuna neljän vuoden ajan ja sitä ennen hän oli kymme­nisen vuotta työsuojeluasiamiehenä.

– Paljon on tehty, että tällaiset vältet­täi­siin, mutta vaara on kuitenkin läsnä.

Trukkion­net­to­muuden jälkeen telakalla on siirrytty käyttä­mään huomio­vä­reillä varus­tet­tuja työvaat­teita. Onnet­to­muu­dessa kuolleella asenta­jalla oli päällään tummat työvaat­teet, mikä saattoi olla osasyy onnettomuuteen.

Telakalla perus­sään­tönä on, että jalan­kul­kijat ja pyöräi­lijät väistävät raskasta liiken­nettä. Lehtonen kertoo, että onnet­to­muuden jälkeen trukki- ja henki­lö­lii­ken­nettä on eroteltu toisistaan.

– Parem­paan suuntaan on menty. Pyöräily on kielletty pahim­missa paikoissa.

KESKUSTELUAPUA TARJOLLA

Tapatur­massa kuollut ulkomaa­lais­työn­te­kijä ei ollut telakan vakituista väkeä, joten hän ei ollut Lehto­selle ennes­tään tuttu. Kuolema yhtei­sellä työpai­kalla kuitenkin koskettaa kaikkia.

– Kyllä se pistää ihmisiä mietti­mään, Lehtonen toteaa.

Hän kertoo, että telakalla on tarjolla keskus­te­luapua säännöllisesti.

– Meillä on siinä mielessä hyvä, että on oma pappi, joka käy telakalla. Hän on käytet­tä­vissä, jos tarvitsee henkistä apua.

Tapauk­sesta tiedo­tet­tiin koko henkilöstölle.

– Kaikissa osasto­pa­la­ve­reissa käydään tällaiset asiat läpi, Lehtonen kertoo.

JATKUVA MUUTOS HAASTAA

Telakalla yhdis­tyvät muun muassa raken­nus­työ­maan, raskaan liiken­teen ja konepajan turvallisuuskysymykset.

– Työtur­val­li­suus on jatkuvaa kehit­tä­mistä. Se on haastavaa, kun koko ajan tulee uusia työta­poja ja menetelmiä.

Elokuun alkuun mennessä telakalla oli tänä vuonna sattunut 30 poissao­loon johta­nutta työta­pa­turmaa, joista 14 on ilmoi­tettu kumppaniyrityksistä.

Telakalla tehdään lukuisia erilaisia työteh­täviä. Lehtonen kertoo, että joitain osasto­koh­taisia sovel­luksia on, mutta turval­li­suuden perus­säännöt ovat kaikille samat. Toimis­tojen ulkopuo­lella liikut­taessa käytössä tulee olla aina asiaan­kuu­luvat turvavälineet.

Yleiset tapaturmat ovat kaatu­misia ja puris­tuk­siin jäämisiä. Lehtonen antaa esimerkin projek­tista, jossa raken­teilla olleen laivan rappusissa sattui liukas­tu­misia. Ratkai­suksi löytyi karhen­nus­teippi, jota liimat­tiin metal­li­pin­tai­siin rappusiin.

– Aina puutu­taan ongel­miin, kun keksi­tään keino.

YHTEISELLÄ ASIALLA

120 hehtaarin laajui­sella telakka-alueella turval­li­suus on joukkuelaji.

– Ei tätä työtä yksin pystyisi tekemään. Työsuo­je­lua­sia­miehet ovat silmäni ja korvani telakalla, Lehtonen sanoo ja kertoo asiamiehiä olevan kaikkiaan 26.

Lehtonen on havainnut, että vuosien mittaan suhtau­tu­minen työtur­val­li­suu­teen on muuttunut. Enää vallalla ei ole ajattelu, jonka mukaan turval­li­suus oli vain työsuo­je­lu­val­tuu­tetun ja työnan­tajan tehtävä.

– Ihmiset huomaavat, että turval­li­suus on yhteinen asia, Lehtonen sanoo.

Matala kynnys telak­ka­papin puheille

Eetu Mylly­mäki on toiminut telak­ka­pap­pina vuodesta 2014 lähtien. Turun ja Kaarinan seura­kun­tayh­ty­mässä yhteis­kun­nal­lisen työn pappina työsken­te­levä Mylly­mäki vierailee Turun telakalla viikoittain.

– On jakset­tava kiertää, niin vähitellen tulee enemmän luotta­muk­sel­lisia keskus­te­luja, Mylly­mäki kertoo.

Telak­ka­papin tehtävä on ollut olemassa 1990-luvulta lähtien, joten toiminta on vakiintunutta.

– Ajatus on, että olisi matalan kynnyksen keskus­te­luapua, johon ei tarvitse varata aikaa, Mylly­mäki kertoo.

Keskus­telut liittyvät muun muassa tervey­teen, ihmis­suh­tei­siin ja työjär­jes­te­lyihin. Työta­pa­turmat eivät juuri ole nousseet keskus­te­luihin, mutta niihinkin liittyen keskus­te­luapua on tarjolla.

– Työn vaaroista puhutaan aika vähän, mutta työn kulut­ta­vuu­desta jonkin verran.

On jakset­tava kiertää, niin vähitellen tulee enemmän luotta­muk­sel­lisia keskusteluja.

Kevyemmät keskus­telut ja läsnäolo madal­tavat kynnystä myös vakavam­pien aiheiden käsittelyyn.

– Työhön kuuluu pientä hengen­luontia ja jutunis­kentää, Mylly­mäki kertoo.

Työnte­kijät ovat keskus­te­lujen pääosassa, eli he päättävät, mistä puhutaan.

Telak­ka­papin näkökul­masta jokainen vierailu on erilainen. Telakka on kuin pieni kunta, jonne saapuessa ei tiedä, millaiset aiheet nousevat esiin.

– Tykkään avoimesta käsikir­joi­tuk­sesta, Mylly­mäki kertoo.

Järkyt­tä­vien tapah­tu­mien käsit­te­lyyn on monia keinoja

Työto­verin kuolema voi vaikuttaa yksilössä ja työyh­tei­sössä monin tavoin. Työter­veys­huolto on luonteva kumppani vakavan työta­pa­turman jälkihoidossa.

Vakavan työta­pa­turman, kuten kuole­man­ta­pauksen, jälki­hoito kannattaa aloittaa heti tapah­tuman jälkeen ottamalla yhteys työterveyshuoltoon.

– Toivot­tai­siin, että tieto tulisi meille mahdol­li­simman nopeasti, kertoo työter­veysp­sy­ko­logi Maija Vattu­lainen Mehiläinen Oy:stä.

Yrityksen ja työter­veys­huollon välisessä toimin­ta­suun­ni­tel­massa on usein sovittu jälki­hoidon suunta­viivat. Yleensä psyko­lo­gisen jälki­puinnin suunnit­te­levat ja toteut­tavat työpa­rina toimivat työter­veys­hoi­taja ja työterveyspsykologi.

Jälki­hoito suunni­tel­laan tarpeiden mukaan, sillä tapaturman läheltä nähneet, uhrin läheiset työka­verit, vastuussa oleva työnjohto ja muu työyh­teisö tarvit­sevat erilaisia tukimuotoja.

– Yksilön kokemus vaihtelee riippuen siitä, mikä on suhde ja kontakti tilan­tee­seen ja mikä on ihmisen aikai­sempi elämän­his­toria, Vattu­lainen kertoo.

Vakavat tapaturmat heilaut­tavat työyh­teisöä lujaa.

Elämän­ko­kemus voi lieventää kriisiä, mutta vakava tapah­tuma työpai­kalla voi myös aktivoida aiemmista elämän kriiseistä synty­neitä traumoja.

– Vakavat tapaturmat heilaut­tavat työyh­teisöä lujaa. Ihmiset ovat niin myötä­tun­toisia ja empatiakykyisiä.

Parhaim­mil­laan järkyt­tävän tapauksen käsit­telyn yhtey­dessä voidaan purkaa muutakin kuormaa yhteisön harteilta.

– Työyh­teisöt ovat käyneet läpi kauniilla tavalla myös aikai­sempia menetyksiä ja kolhuja, Vattu­lainen kertoo.

LUOTTAMUS JA VAPAAEHTOISUUS

Jälki­hoito alkaa usein työyh­teisön yhtei­sestä tilai­suu­desta. Tilai­suu­teen tulemisen kynnys pyritään pitämään mahdol­li­simman matalalla. Vattu­lainen toteaa, että pulla­kahvit tarjoa­malla voi houku­tella väkeä mukaan.

Tilai­suu­dessa käydään läpi tapah­tu­mien kulkua ja ihmisten havaintoja.

– Ihmiset saavat kertoa, miten ovat asian kokeneet ja tunte­neet. Se perustuu luotta­muk­sel­li­suu­teen ja vapaaehtoisuuteen.

Paikkansa pitävän tiedon jakaminen on tärkeää vakavan tapah­tuman jälkeen.

– Pyritään varmis­ta­maan, ettei jää elämään virheel­lisiä huhuja, jotka voisivat olla lisää­mässä psyyk­kistä kuormi­tusta, Vattu­lainen kertoo.

REAKTIOT VAIHTELEVAT

Vakaviin tilan­tei­siin reagoi­misen tavat on yhtä erilaisia kuin ihmisetkin. Joillain tunteet kytkey­tyvät pois päältä ja reaktiot tapah­tu­nee­seen tulevat myöhemmin. Toiset saattavat lamautua välittömästi.

– Ihmiset saattavat syyllistyä siitä, että itselle ei käynyt mitään, Vattu­lainen kertoo.

Muutaman päivän ajan tunteet voivat vaihdella laidasta laitaan. Erilaiset unen laatuun tai ruoka­ha­luun liittyvät stres­sioi­reet ovat tavallisia.

– Se on ihan normaalia reagointia, jos tilanne lähtee tasaan­tu­maan. Kolmannen unettoman yön jälkeen viimeis­tään pitää ottaa yhteys työter­vey­teen, Vattu­lainen kertoo.

Tunne­kuorman purkuun on olemassa monen­laisia kotikons­teja, jotka vaihte­levat ihmisittäin.

– Joku hakkaa halkoja, ja joku käy koiran kanssa lenkillä.

Ihmiset saattavat syyllistyä siitä, että itselle ei käynyt mitään.

Vattu­lainen varoittaa alkoholin käytöstä tunne­kuorman purkajana.

– Pidem­mässä ja isommassa käytössä sellainen itsehoito voi olla vaarallista.

Ammat­ti­laisen tai läheisen kanssa puhuminen on yleensä hyvä vaihtoehto tunne­kuorman purkuun.

Jos puhuminen ei tunnu omalta vaihtoeh­dolta, nykyään on olemassa muitakin hoito­me­ne­telmiä, joissa puhe tai lääkkeet eivät ole keskiössä. Vaihtoeh­doista kannattaa kysyä työterveyshuollosta.

– Valitet­tavan moni ajattelee, että jos elämän­his­to­riassa on traumaat­tisia tapah­tumia, niille ei voi mitään. Sille kuitenkin voi, miten tapah­tumat vaikut­tavat nykyi­syy­teen, Vattu­lainen sanoo.

Tunnista, arvioi, ehkäise

Työelämän muutos vaatii työpai­koilla jatkuvaa riskien arviointia, kertoo Pia Perttula Työter­veys­lai­tok­selta. Työnte­ki­jöiden asian­mu­kainen pereh­dytys ehkäisee tapaturmia.

– Ennal­taeh­käi­syssä on tärkeää se, mitä laki edellyttää: vaarojen tunnis­ta­minen ja riskien arviointi, sanoo vanhempi tutkija Pia Perttula Työter­veys­lai­tok­selta.

Vaarojen tunnis­ta­misen ja ongel­mien korjaa­misen lisäksi pitää seurata tilan­netta, jotta nähdään, ovatko toimen­pi­teet tuotta­neet toivottua tulosta. Työnte­ki­jöiden asian­mu­kainen pereh­dytys on turval­li­suus­työn ydintä.

– Edistyk­sel­li­sillä työpai­koilla seura­taan työympä­ristön ja työyh­teisön tilaa jatku­vasti ja tehdään paran­nuksia, Perttula kertoo.

Suomessa on turval­li­suuden suhteen monen­laisia työpaik­koja. Perttula muistuttaa, että kaikilla työpai­koilla on kehitet­tävää, sillä työtur­val­li­suus ei ole kerta­luon­toinen rutistus.

HAASTEENA AIKAPAINE

Työpai­koilla pyritään tekemään tehtävät optimi­ta­solla, jolla töiden on suunni­teltu etenevän. Perttula muistuttaa, että myös poikkeus­ti­lan­tei­siin pitää varautua.

– Aikapaine on yksi haaste työpai­koilla. Kun ihmiset työsken­te­levät kiireessä, on vaara, että turval­liset toimin­ta­tavat saattavat unohtua, Perttula kertoo.

Tutki­muksen mukaan aikapaine ei välttä­mättä tule työnan­tajan puolelta, vaan kiireen tunne voi syntyä monista tekijöistä. Tarkoi­tuk­sen­mu­kaiset työtavat ovat yksi kiireen karkotin.

– Pereh­dytys vähentää turhaa ja väärän­laista tekemistä.

Jatkuva riskien arviointi muuttu­vassa maail­massa on haastavaa aivan kaikilla työpaikoilla.

Perttula korostaa, että yhteinen turval­li­suus­kes­kus­telu työpai­koilla on tärkeää, jotta turval­li­suuden edistä­minen koettai­siin myöntei­senä asiana, eikä tehtä­vien hankaloittajana.

Ennal­taeh­käisyn tavoit­teena luonnol­li­sesti on, ettei työta­pa­turmia sattuisi. Silti kannattaa varmistaa toimin­ta­tavat myös ei-toivot­tujen tapah­tu­mien varalle.

– Poistu­mis­har­joi­tuk­siakin pidetään, vaikka ei toivota tulipaloa, Perttula vertaa.

MUUTOKSESSA MUKANA

Työelämän muutos on haaste turval­li­suu­delle, sillä vuosia sitten tehty riskie­nar­viointi ei välttä­mättä päde tänä päivänä. Uudet digitaa­liset ja muunlaiset työvä­li­neet voivat helpottaa työtä, mutta voivat olla myös aikasyöp­pöjä, jotka heiken­tävät turvallisuutta.

– Jatkuva riskien arviointi muuttu­vassa maail­massa on haastavaa aivan kaikilla työpai­koilla, Perttula toteaa.

Parhaim­mil­laan turval­li­suustyö luo hyvin­vointia sekä lisää tehok­kuutta ja sitouttaa työntekijöitä.

– Tunne, että turval­li­suus­asiat ovat hyvin hoidossa, on osa hyvin­vointia. Voi luotta­vaisin mielin tehdä tehtä­vänsä, Perttula sanoo.

Sählää­mällä ei synny tulosta

Turval­liset työtavat ja terveet työnte­kijät tekevät tulosta viivan alle, muistuttaa Markku Tolvanen Työturvallisuuskeskuksesta.

Teolli­sessa tuotan­nossa yritysten huomio kiinnittyy usein tuotteen laatuun, määrään ja hintaan. Työn turval­li­suuden pitäisi olla yhtä tärkeä kysymys, toteaa asian­tun­tija Markku Tolvanen Työtur­val­li­suus­kes­kuk­sesta.

– Terve ihminen on paras tuotta­maan tulosta.

Tolvanen pohtii, että vielä tänäkin päivänä on liikkeellä ajatus, jonka mukaan vakuu­tus­yhtiö korvaa aiheu­tu­neet vahingot. Työnan­tajat kuitenkin viime­kä­dessä maksavat vahingot vakuutusmaksuina.

– Viivan alle ei jää tulosta sillä, että sählä­tään, Tolvanen sanoo ja lisää, että huono turval­li­suuden hoito on myös maine­haitta yritykselle.

Perus­teel­li­sesti suunni­teltu työ, kattavat työ- ja turvaoh­jeet sekä hyvä pereh­dytys vähen­tävät sählää­mistä ja työtapaturmia.

– Tärkein asia on, että me kaikki tiedos­tai­simme työmme vaara- ja haitta­te­kijät sekä niihin varau­tu­misen, Tolvanen kertoo.

Meillä on paha tapa, että ulkois­te­taan turvallisuusajattelua. 

Jatkuva turval­li­suus­ky­sy­mysten esillä pitäminen kannattaa, sillä turval­li­suus helposti unohtuu työar­jessa ja kiireen keskellä.

– Pitäisi miettiä, millaista turval­linen toiminta on, millaisia vaaroja organi­saa­tion toimin­taan liittyy ja miten niitä voidaan ehkäistä. Vakava työta­pa­turma on niin suuri murhenäytelmä.

Turval­li­suus pitäisi olla työyh­tei­sössä aito arvo, joka näkyy jokapäi­väi­sissä keskus­te­luissa työka­ve­reiden ja esihen­ki­löiden kanssa.

– Meillä on paha tapa, että ulkois­te­taan turval­li­suusa­jat­telua. Valitaan työsuo­je­lu­val­tuu­tettu ja sanotaan, että hoida homma, Tolvanen toteaa.

ENNALTAEHKÄISY KEHITTYNYT

Tolvanen kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana työpaik­kojen turval­li­suus on paran­tunut läheltä piti ‑tilan­teiden rapor­toinnin yleistyessä.

– Monessa yrityk­sessä voidaan näyttää, että tapaturmat ovat vähen­ty­neet lähes samassa suhteessa, kuin vaara­ti­lan­neil­moi­tuksia on tullut, Tolvanen kertoo.

Läheltä piti ‑tilan­teiden aiheut­tajat pitäisi hyvissä ajoin tutkia juuri­syi­tään myöden ja tehdä tarvit­tavat korjaavat toimen­pi­teet. Edellä­kä­vi­jäy­ri­tyk­sissä näin tapahtuukin.

– Turval­li­suus on kehit­tynyt, mutta vielä meillä on työmaata liiankin paljon, Tolvanen sanoo.

Tapatur­mien määrä on ollut pidemmän aikaa laskussa, ja korona­vuonna 2020 tapahtui ennätyk­sel­lisen vähän työtapaturmia.

– Koronan takia on jouduttu suunnit­te­le­maan työn tekemistä ja on tehty suunni­telman mukaan, Tolvanen arvioi.

KRIISI- JA ENSIAPU KUNTOON

Vakavan tapaturman sattuessa työpai­koilla pitäisi olla valmiit suunni­telmat, miten toimitaan.

– Kriisiapu pitäisi miettiä työyh­tei­sössä etukä­teen, ettei käytäisi tilan­teessa arpomaan, Tolvanen sanoo.

Etukä­teen kannat­taisi sopia käytännöt muun muassa siihen, ketkä viestivät työta­pa­tur­mista. Myös työyh­teisön ensia­pu­tai­toihin kannattaa panostaa.

– Ensim­mäiset minuutit ovat ratkai­sevia. Hätäen­sia­pu­kou­lutus on lisään­tynyt, ja toivoisin, että sitä lisät­täi­siin edelleen.

Turval­li­suustyö on yhteinen tehtävä

Työta­pa­turmat vähenevät teolli­suu­dessa, mutta turval­li­suus vaihtelee työpai­koit­tain. Jäsenen on mahdol­lista saada liiton oikeus­apua tapatur­mien käsittelyyn.

Teolli­suus­liiton 35 sopimusa­lalla tehdään monen­laisia töitä, joten turval­li­suus­ky­sy­mys­tenkin skaala on laaja, kertoo työym­pä­ris­tö­pääl­likkö Vesa Kotaviita liiton työympäristöyksiköstä.

Vakavia työta­pa­turmia sattuu muun muassa ajoneu­vojen kokoon­pa­nossa, konepa­joilla, saha- ja puutuot­teiden valmis­tuk­sessa, muovi- ja kumia­loilla sekä koneiden valmis­tuk­sessa ja huollossa.

Tapatur­ma­va­kuu­tus­kes­kuksen tilastot kertovat, että vuosina 2005–2019 teolli­suuden työpaik­ka­ta­pa­tur­missa kuoli 60 palkan­saajaa. Lähes puolet kuole­man­ta­pauk­sista johtui puristumisista.

Vuoden 2010 jälkeen teolli­suu­dessa kuole­man­ta­pauksia on ollut vuosit­tain viisi tai vähemmän. Suunta on ollut oikea, sillä esimer­kiksi vuonna 2000 kuole­maan johta­neita työpaik­ka­ta­pa­turmia sattui 16.

Myös työta­pa­tur­mien kokonais­mää­rässä ollaan menossa oikeaan suuntaan. Kotaviita laskee, että tehtyihin työtun­teihin suhteu­tettu tapatur­mien määrä on lähes puolit­tunut 15 vuodessa.

– Edellinen työtur­val­li­suus­lain muutos on tehnyt hyvää, Kotaviita sanoo.

Laki muun muassa velvoittaa riskien arvioin­tiin, mikä on paran­tanut tapatur­mien ennal­taeh­käisyä. Kotaviita korostaa, että toiminnan pitäisi olla aktii­vi­sesti ennakoivaa, jotta turval­li­suus­puut­teita ei käytän­nössä olisi.

TIETOA TARVITAAN

Turval­li­suustyö on yhteinen asia, mutta työpai­kalla vastuiden on oltava selkeitä. Esimiesten pitää ymmärtää, että heillä on oltava turval­li­suus­osaa­minen kunnossa.

– Tietä­mät­tö­myys ei vapauta vastuusta, Kotaviita sanoo.

Työym­pä­ris­töyk­sikön toimen­ku­vaan kuuluu muun muassa tiedon­vä­li­tystä, koulu­tusta ja työpai­koille jalkau­tu­mista. Puhelin­päi­vystys vastaa työtur­val­li­suuden kysymyksiin.

– Ongelma ovat työpaikat, joita ei tavoi­teta, Kotaviita kertoo.

Tavoit­ta­mat­to­missa olevat työpaikat ovat usein villejä pieniä työpaik­koja, joissa ei ole valittu työsuo­je­lu­val­tuu­tet­tuja ja yhteinen turval­li­suustyö jää hoita­matta. Tietä­mät­tö­myys ja välin­pi­tä­mät­tö­myys ovat näillä työpai­koilla usein turvat­to­muuden syitä.

OIKEUTTA VAHINGOITTUNEILLE

Vakavan työta­pa­turman jälki­sel­vit­tely voi vaatia oikeus­pro­sessin, johon Teolli­suus­liiton jäsenen on mahdol­lista saada oikeusapua.

– Hyvin hoide­tussa jutussa vahin­goit­tunut on tullut kuulluksi ja vahinko tulee täysi­mää­räi­sesti korva­tuksi, kertoo työym­pä­ris­tö­ju­risti Mari Koskinen liiton työympäristöyksiköstä.

Työta­pa­tur­mien yhtey­dessä oikeus­jut­tuja käydään yleensä liittyen työnan­ta­jien tekemiin laimin­lyön­teihin tai vakuu­tus­yh­tiöiden korvauspäätöksiin.

Suomessa rahal­liset korvaukset ovat verrat­tain pieniä, mutta korvauksia on mahdol­lista saada muun muassa ansion­me­ne­tyk­sestä, hoito­ku­luista sekä kivusta, särystä ja pysyvästä haitasta. Vakavasti vammau­tu­neelle voidaan lisäksi korvata esimer­kiksi kodin muutos­töitä ja kotiapua arjen pyörittämiseen.

Rahal­linen korvaus on tavoi­teltu loppu­tulos, mutta merki­tyk­sensä on myös itse proses­silla, jossa tapaturma käydään asial­li­sesti läpi.

– On tosi tärkeää, että loukkaan­tunut saa sanoa oman näkemyk­sensä, Koskinen sanoo.

TODISTEET RATKAISEVAT

Vakavan työta­pa­turman jälkeen on huoleh­dit­tava, että asiasta menee nopeasti tieto työsuo­je­lu­vi­ran­omai­selle ja polii­sille. Tapah­tu­mien dokumen­tointi esimer­kiksi valoku­vaa­malla on järkevää mahdol­lista oikeus­pro­sessia ajatellen.

– Kaikista tapaturman aiheut­ta­mista vahin­goista ja niiden määrästä pitää oikeus­pro­ses­sissa olla todis­teita, eli näyttöä, Koskinen sanoo.

Lääkärin kirjoit­tamat lausunnot kannattaa lukea tarkasti, jotta tekstistä välittyy toden­mu­kainen kuva työpaikan tapah­tu­mista sekä aiheu­tu­neista vammoista ja oireista. Oikeu­dessa voi olla ongelma, jos lausun­nossa esimer­kiksi lukee vamman tulleen vasem­paan käteen, vaikka tapatur­massa on vaurioi­tunut oikea käsi.

– Näyttöä on vaikea paikata jälki­kä­teen, Koskinen kertoo.

Teolli­suus­liiton Vakava työta­pa­turma ja ammat­ti­tauti ‑oppaasta voi lukea lisää siitä, kuinka toimi­taan vakavan työta­pa­turman sattuessa. Opas löytyy suomeksi ja ruotsiksi osoit­teesta: www.teollisuusliitto.fi/tyotapaturma-ja-ammattitauti

Koulutus säästää ihmishenkiä

Auton­ren­ga­sa­lalla sattui aiemmin työpaik­ka­kuo­lemia usein. Turval­li­suus­kort­ti­kou­lutus on tehnyt alasta turval­li­semman, eikä kuole­maan johta­neita tapaturmia ole sattunut kymme­neen vuoteen.

Auton­ren­ga­sa­lalla sattui vuosi­tu­hannen ensim­mäisen vuosi­kym­menen aikana useita kuolemantapauksia.

– Suhteessa alan kokoon on sattunut vakavia tapaturmia ihan liikaa, sanoo sopimus­asian­tun­tija Kalle Forsman Teolli­suus­liiton kemian sektorilta.

Vakavat tapaturmat liittyvät pääosin kuorma-autojen ja sitä suurem­pien koneiden renkaiden räjäh­dyk­siin. Paine voi toimia leikkurin tavoin tai heittää ihmisen pitkän matkan päähän. Onnet­to­muus­ra­portit ovat pahim­mil­laan kuin suoraan kauhuelokuvista.

– Paineisku on todella raju. On lotto­voitto, jos siitä selviää hengissä, Forsman sanoo.

Yleensä räjäh­dyksiä sattuu, kun vaurioi­tu­nutta rengasta aletaan paineistaa. Joidenkin vikojen tunnis­ta­minen on vaikeaa, joten kerran tyhjen­ty­neen renkaan täyttä­minen on vaaranpaikka.

Renkaan turval­linen paineistus hoide­taan yleensä paineis­tus­hä­kissä, joka ottaa vastaan mahdol­lisen räjäh­dyksen. Jos häkkiä ei ole käytössä, asentajan pitää suojautua sijoittumisella.

– Siirryt renkaan kylkia­lu­eelta kulutus­pinnan puolelle, niin säästät henkesi, Forsman tiivistää.

Romutus­kun­nossa olevan renkaan romut­ta­minen voi olla asenta­jalle tiukka paikka, jos työnan­taja tai asiakas painostaa asenta­maan huono­kun­toisen renkaan.

– Loppu­pe­leissä suurimmat kehitys­koh­teet ovat asenteissa, Forsman sanoo.

KOULUTUS TUONUT TURVALLISUUDEN

Edellinen kuole­man­ta­paus sattui auton­ren­ga­sa­lalla vuonna 2011. Työtur­val­li­suus on paran­tunut isolta osin vuonna 2006 aloitetun rengas­tur­val­li­suus­kort­ti­kou­lu­tuksen ansiosta.

Kumiteol­li­suuden ja auton­ren­ga­salan työala­toi­mi­kunnan alaisuu­dessa kehitetty koulutus on työnte­ki­jöiden, työnan­ta­jien ja Työtur­val­li­suus­kes­kuksen yhteis­työn tulos.

– Auton­ren­ga­salan isot ketjut ovat olleet mukana alusta asti, Forsman kertoo ja alleviivaa, että yritysten sitou­tu­minen on ollut ratkai­sevaa koulu­tuksen onnistumisessa.

Loppu­pe­leissä suurimmat kehitys­koh­teet ovat asenteissa.

Koulu­tus­pro­jektin yhtey­dessä on panos­tettu laajasti alan turval­li­suu­teen. Muun muassa meluun, tärinään, ergono­miaan ja työpaikan siistey­teen on kiinni­tetty huomiota.

Rengas­tur­val­li­suus­kortin ja siihen liittyvän koulu­tuksen suosion voi ennustaa kasvavan, sillä päivän mittaisen koulu­tuksen käymällä ja tentin suorit­ta­malla saa nykyisin myös yleisen työturvallisuuskortin.

TURVALLISUUS TYÖKULTTUURIIN

Aloite auton­ren­ga­salan turval­li­suus­ti­lan­teen korjaa­mi­seen tuli vuonna 2002 Vianor-ketjun silloi­selta toimi­tus­joh­ta­jalta, kertoo Paavo Salo, joka työsken­teli Teolli­suus­lii­tossa ja sen edeltä­jissä sopimus­asian­tun­ti­jana vuoteen 2019.

Vuonna 2002 sattui rengas­a­sen­tajan kuole­maan johtanut tapaturma Vianorin Heinolan toimipisteessä.

– Turval­li­suus­ti­lanne alalla oli pelot­tava, Salo toteaa.

Kuole­man­ta­pauk­sesta alkoi toimia­lalla voimakas panostus työtur­val­li­suuden paran­ta­mi­seen, mikä johti rengas­tur­val­li­suus­kort­ti­jär­jes­telmän syntymiseen.

– Kyseessä oli ensim­mäinen alakoh­tainen työtur­val­li­suus­kortti, Salo kertoo.

Muutos turval­li­sem­paan työhön on välillä tuntunut tuskaisen hitaalta. Turval­li­suustyö ei koskaan tule täysin valmiiksi, mutta suunta on selvästi ollut oikea tällä vuosituhannella.

– Koulutus on tuonut turval­li­suus­kult­tuurin renga­sa­lalle, Salo toteaa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVITUS EMILIE UGGLA