Teolli­suus­liiton jäsen­pa­neelin vastaa­jille arvot ovat tärkeitä ehdok­kaan valin­nassa. Liiton jäsenet eri puolilta Suomea kertovat, mitkä kysymykset ovat heille tärkeitä kunta­vaa­leissa. Asuminen on yksi keskeinen kuntakysymys.

10.5.2021

Teolli­suus­liiton jäsen­pa­nee­lilta kysyt­tiin helmi­kuussa äänes­tys­käyt­täy­ty­mi­sestä ja muista kunta­vaa­leihin liitty­vistä asioista kunta­vaa­li­ky­se­lyllä. Vastauksia saatiin 1 826 jäseneltä. Jäsen­pa­nee­lissa on kaikkiaan 3 153 vapaa­eh­toista teolli­suus­liit­to­laista. Vastaus­pro­sentti oli 58.

Jäsen­pa­nee­lilta kysyt­tiin, mistä tehtä­vistä ja palve­luista kotikunnan ei haluta tinkivän budje­tis­saan. Kolmen tärkeimmän joukkoon nousi 80 prosen­tilla vastaa­jista sosiaali- ja terveys­pal­velut. Koulu­tuk­sesta ja päivä­hoi­dosta ei halua tinkiä 71 prosenttia vastaa­jista. Seuraa­vaksi tärkeimpiä olivat kulttuuri‑, nuoriso- ja liikun­ta­pal­velut ja kirjasto (44 %) sekä palo- ja pelas­tus­toimi (40 %).

Arvot, puolue ja esiin nostetut teemat vaikut­tavat yleisimmin ehdok­kaan valin­taan. Vastaa­jista enemmistö (83 %) kertoo arvojen vaikut­tavan valin­taan. Yli puolella (66 %) puolue vaikuttaa, ja lähes yhtä usea (61 %) kertoo esiin nostet­tujen teemojen vaikut­tavan siihen, ketä äänestää. Sen sijaan ehdok­kaan ikä, sukupuoli ja kokemus vaikut­tavat vain harvalla ehdok­kaan valin­taan. Julkki­seh­dok­kaita eivät jäsen­pa­ne­listit kannata ollen­kaan (0 %).

AKTIIVISIA ÄÄNESTÄJIÄ

Jäsen­pa­neelin vastaa­jista 83 prosenttia ilmoittaa aikovansa äänestää seuraa­vissa kunta­vaa­leissa. Tämä on selvästi enemmän kuin kunta­vaa­leissa yleensä, joten kyselyyn vastan­neet ovat vilkkaita äänes­täjiä. 90 prosenttia vastaa­jista kertoo yleensä äänes­tä­vänsä vaaleissa.

Vajaa kymme­nesosa (9 %) on itse ehdolla kunta­vaa­leissa, ja harvempi (4 %) toimii vastaus­het­kellä kotikun­nas­saan luottamushenkilönä.

Arvot, puolue ja esiin nostetut teemat vaikut­tavat yleisimmin ehdok­kaan valintaan.

Liikku­vien äänes­tä­jien ja puolueus­kol­listen äänes­tä­jien osuus oli kyselyssä lähes tasoissa. Vastaa­jista 40 prosenttia kertoo valit­se­vansa kussakin vaalissa ehdok­kaan erikseen ja 39 prosenttia kertoo äänes­tä­vänsä aina saman puolueen ehdokasta.

YKSITYINEN SEKTORI ALIEDUSTETTUNA

Yksityisen sektorin työnte­kijät ovat aliedus­tet­tuina vuonna 2017 valituissa kunnan­val­tuus­toissa, Tilas­to­kes­kuksen Ehdok­kaiden ja valit­tujen tausta-analyysi kunta­vaa­leissa 2017 ‑katsaus kertoo. Vastaa­vasti yliedus­tet­tuina ovat julkisen sektorin työnte­kijät ja yrittäjät.

Työelä­mässä olevista äänioi­keu­te­tuista noin 60 prosenttia työsken­telee yksityi­sellä sekto­rilla, mutta valtuu­te­tuissa vastaava työllisten osuus on vain noin 36 prosenttia.

Työlli­sistä valtuu­te­tuista noin 45 prosenttia työsken­telee kunnissa tai valtiolla. Vastaa­vasti äänioi­keu­te­tuissa julkisen sektorin työnte­ki­jöiden osuus on noin 29 prosenttia.

Vuoden 2017 vaaleissa joka kymmenes työllinen äänioi­keu­tettu oli yrittäjä, mutta vaaleissa läpi menneissä yrittä­jien osuus oli kaksinkertainen.

SOTE-PALVELUT ALUEIDEN VASTUULLE

Sosiaali- ja tervey­den­huollon järjes­tä­minen on siirty­mässä kunnilta uusille itsehal­lin­nol­li­sille alueille. Sanna Marinin halli­tuksen suunni­tel­mana on, että sote-tehtävät siirtyvät 22 uudelle järjes­tä­jälle vuonna 2023.

Itsehal­lin­nol­liset alueet ovat pääosin maakuntia. Uudel­la­maalla soten järjes­tä­jinä ovat neljä hyvin­voin­tia­luetta sekä Helsingin kaupunki.

Tilas­to­kes­kuksen mukaan vuonna 2019 kunnat käyttivät soteen 19,2 miljardia euroa, eli noin 59 prosenttia kuntien koko käyttö­ta­louden netto­kus­tan­nuk­sista. Sote-uudis­tuk­sessa palve­lujen rahoitus siirtyy kunnilta valtiolle, mutta hyvin­voin­tia­lueiden omaa verotusoi­keutta selvitetään.

Sote-uudis­tuksen jälkeen kuntien tehtä­vä­kenttä painottuu osaamisen ja elinym­pä­ristön kehit­tä­mi­seen sekä kunnan elinvoiman paran­ta­mi­seen. Muun muassa varhais­kas­vatus, koulutus, liikunta- ja kulttuu­ri­pal­velut, asumi­seen ja liikku­mi­seen liittyvät kysymykset sekä yritysten toimin­ta­mah­dol­li­suuk­sista huoleh­ti­minen kuuluvat kunnan tehtä­vä­lis­talle jatkossakin.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT KITI HAILA
GRAFIIKKA EMILIE UGGLA

Lue myös: Riku Aalto: Kunnissa pääte­tään ihmisten arjesta

Ilmas­to­kriisiä ei voi enää sivuuttaa

Eemil Mäki-Tanila

Asuin­kunta: Tampere
Ammatti: Koneis­taja
Työpaikka: Barona, Tampere

”On aika toimia ilmas­to­kriisin torju­mi­seksi ja arvok­kaan luontomme suoje­le­mi­seksi. Kunnilla on tässä tärkeä rooli. Niiden on tehtävä kunnian­hi­moisia päätöksiä kestävän arjen luomiseksi.

Julki­sissa hankin­noissa on otettava eetti­syys ja ympäris­tö­vai­ku­tukset huomioon. Ruoka­pal­ve­luissa on vähen­net­tävä eläin­tuot­teiden käyttöä ja tarjolla pitäisi olla vegaa­ninen vaihtoehto. On lisät­tävä kasvis­pro­teiinin käyttöä henki­lö­kuntaa koulut­ta­malla ja esimer­kiksi koulu­laisten makuraa­deilla. Kotimaista kalaa tulee suosia, silakkaa ja särkikaloja.

Joukko­lii­kenne on tehtävä kilpai­lu­ky­kyi­seksi henki­lö­au­toi­luun verrat­tuna. Ratikan saaminen Tampe­reelle on avain­te­kijä. Kevyttä liiken­nettä on suosit­tava. Liikun­nasta on myös iso terveys­hyöty, sääste­tään terveys­ku­luissa. Kaupun­ki­suun­nit­telun pitää palvella julkista liiken­nettä, sillä autoilu vie ison osan kaupun­ki­ti­lasta. Parkki­paik­ka­nor­meista voitai­siin siirtyä markki­naeh­toi­seen järjes­tel­mään. Heidän, jotka eivät tarvitse autoa, ei tarvit­sisi maksaa siitä asumisessaan.

Puolet Etelä-Suomen luonto­tyy­peistä on uhana­laisia. Ei monimuo­toi­suutta voi suojella pelkäs­tään luonnon­suo­je­lua­lueilla. Kaupun­kien puistot, pihat, ojanvarret, katot ja tienvarret voivat tarjota turvaa eliöla­jeille ja luoda ekolo­gisia verkos­toja. Uhana­laisten kynäja­lavan ja tumma­verk­ko­per­hosen esiin­tymät keskit­tyvät Tampe­reen seudulle. Hyvällä maankäy­töllä ja ympäris­tön­hoi­dolla Tampe­reella on hyvä mahdol­li­suus suojella näitäkin.

Suomi on kehitysmaa siinä, miten kaivos­yh­tiöt pääste­tään täällä riehu­maan. Yhtiöt saavat pilata ympäristön, ja Suomi menettää suuren osan verotuo­toista kaivos­yh­tiöiden aggres­sii­visen verosuun­nit­telun takia. Sitten yhtiöt lähtevät maasta, ja ympäris­tö­tuhot joudu­taan hoita­maan veron­mak­sa­jien piikkiin.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JYRKI LUUKKONEN

Laadukas päivä­hoito luo turvaa

Jenna Pokka

Asuin­kunta: Tornio
Ammatti: Proses­sin­hoi­taja
Työpaikka: Outokumpu Stain­less Oy, Tornion tehtaat

”Minulle kahden lapsen äitinä on tärkeää, että kaupun­gissa lapset ja nuoret saavat laadu­kasta opetusta ja varhais­kas­va­tusta. Itsel­läni on 6‑vuotias esikou­lu­lainen ja 9‑vuotias kolmas­luok­ka­lainen. Mieles­täni Torniossa ovat asiat mallil­laan ja tosi hyvin. On tunne huolen­pi­dosta ja turvallisuudesta.

Päivä­hoito on luotet­tavaa, henki­lö­kuntaa on riittä­västi ja se on osaavaa. Saamme puoli­soni kanssa tehtaalta vuoro­listat vuodeksi eteen­päin, mutta jos onkin tullut äkillisiä muutoksia ja kiperiä tilan­teita, päivä­hoito on joustanut suhteel­lisen lyhyel­läkin varoi­tusa­jalla. Me olemme peräk­käi­sissä vuoroissa. Olemme tarvin­neet päivä­hoitoa vähemmän kuin esimer­kiksi samassa vuorossa työsken­te­levät, mutta tässä vuoro­työ­läisten kaupun­gissa on myös vuoropäiväkoti.

Kun nuorempi lapsi on jo esikou­lu­lainen, on aina hienoa huomata, että minulle annetaan palau­tetta lapsen päivästä. Jos on hieman kiireis­sään hakemassa lasta eikä välttä­mättä itse huomaa edes kysyä, kyllä kerro­taan, että tänään ei tonni­ka­la­pasta maistunut. (Naurua.) Ja kun lapset ovat niin erilaisia, toiset villimpiä, toiset rauhal­li­sempia, mieles­täni kaikkien tarpeet osataan ottaa huomioon.

Torniossa on paljon erilaisia seuroja, mutta kaupungin puolesta järjes­te­tään myös monipuo­li­sesti harras­tus­mah­dol­li­suuksia. Lapsen on myös helpompi kokeilla uutta harras­tusta, sillä kaupungin harras­tukset ovat usein edulli­sim­piakin. Vanhemmat voivat myös herkemmin kannustaa lasta erilai­siin vaihtoeh­toihin. Molemmat omat lapset ovat käyneet jumpassa ja toinen harrastaa tanssia. Vetäjinä toimi­viksi nuoriksi on valittu oikeita tyyppejä. He ovat mahtavaa porukkaa.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JUHA ÅMAN

Syrjäy­ty­minen estettävä

Kristian Norho

Asuin­kunta: Tampere
Ammatti: Valimo­työn­te­kijä
Työpaikka: Tevo Lokomo Oy, Tampere

”Minä toivon, että yhteis­kun­nassa tehtäi­siin kaikki mahdol­linen, etteivät nuoret syrjäy­tyisi. Se on estet­tävä jo ennakkoon.

Olen nuorena työsken­nellyt turval­li­suusa­lalla. Siitä on jäänyt vieläkin sellainen tapa, että seuraan ja tarkkailen, mitä ostos­kes­kuk­sissa tai kaupungin keskus­tassa tapahtuu. Ainakin itse alalla työsken­nel­lessä opin aika nopsasti tunte­maan ne naamat, ne nuoret, jotka siellä pyörivät viikosta toiseen. Heistä oikeas­taan näki, etteivät asiat ole kotona kunnossa.

Tiedän, että paljon tehdäänkin syrjäy­ty­misen estämi­seksi. Mutta toivon, että Tampe­reel­lakin olisi enemmän sellaista etsivää nuori­so­työtä. Toivon, että otettai­siin hanakammin yhteyttä niihin nuoriin, jotka joutuvat vaikka viran­omaisten tai lasten­suo­jelun kanssa tekemi­siin. En minä ensisi­jai­sesti ajattele rahaa, en todel­la­kaan, mutta tulisi myös yhteis­kun­nalle halvem­maksi, että lasta tai nuorta autet­tai­siin silloin, kun hän ei ole vielä lähtenyt vaaral­li­sille teille. Toivon, että kaikkia autet­tai­siin saamaan hyvä ja tasapai­noinen elämä.

Kun kaupunki tarjoaa vähäva­rai­sille tai muuten heikom­massa asemassa oleville perheille kohtuul­li­seen hintaan harras­tuksia, voidaan isompia ongelmia välttää sitten myöhemmin. Yleensä on niin, että nuoret tarvit­sevat aikuisten taholta vähän sellaista patis­te­le­mista, keskus­telua ja yhtey­den­pitoa. Kaikkien vanhemmat eivät ehkä edes löydä tietoa harras­tuk­sista. Toivon, että tämän kaltai­siin nuoriin tutus­tut­tai­siin ja tarjot­tai­siin tukea ja apua.”

TEKSTI SUVI SAJANIEMI
KUVA JYRKI LUUKKONEN

Siika­latvan tiestössä suuria ongelmia

Hannu Tervo

Asuin­kunta: Siikalatva
Ammatti: Tällä hetkellä työtön, viimeisin työnan­taja Siika­latvan kunta

”Meillä on tämä Jylhä­rannan tie. Se on erittäin surkeassa kunnossa. Talvi­kun­nos­sa­pito on tosin ollut kohtuul­lisen hyvää. Pakkanen on helpot­tanut asiaa.

Kesäai­kana tilanne on ihan toinen. Aikanaan tietä paran­net­tiin: Pinnoite otettiin pois ja tilalle asetet­tiin jonkin­lainen koepinnoite.

Se pinnoite ei kestänyt kuin hetken. Toinen osuus tiestä on yhä alkupe­räi­sellä, vanhem­malla pinnoit­teella, ja se osuus on huomat­ta­vasti parem­massa kunnossa. Meidän osuutemme tiestä on surkea. Reikää reiän perään. Tietä on yritetty paikkailla kuiva­öl­jy­so­ralla useaan ottee­seen, turhaan. Paikat ovat kestä­neet korkein­taan pari viikkoa, ja reiät ovat tulleet takaisin.

Hankalaa on myös silloin, kun tiellä yrittää ajaa polku­pyö­rällä. Jos poliisi katsoisi perään, sanoisi kyllä, että onpa kaveri kunnolla maistissa, kun ajelee minne sattuu. Mutta mikäli aikoo pitää pyöränsä jotenkin ehjänä, on pakko väistellä kuoppia ja ajaa jopa vastaan­tu­le­vien kaistalla.

Tiessä on viiden sentin syvyisiä reikiä, ja niitä on jonossa satojen metrien matkalta. Sitten on vieläkin syvempiä, jopa 20 sentin monttuja. Niihin jos autolla ajaa, aika makeasti pamahtaa. Akselisto on vaarassa hajota.

Ongel­mana on se, että tiellä kulkee paljon tukki- ja pölli­rek­koja, maati­lojen maito- ja eläin­kul­je­tuksia ja muuta raskasta liiken­nettä. On ehdotettu, että tieosuus muutet­tai­siin soratieksi, mutta siitä­kään ei taida tulla mitään.

Sotkua lisää se, että tiestöstä osa on valtion, osa kunnan ja osa yksityisten. Kuka vastaa kokonaisuudesta?”

TEKSTI JUHANI ARO
KUVA VESA RANTA

Viedäänkö Maanin­galta sen ainoa terveyskeskus?

Jari Väänänen

Asuin­kunta: Kuopio
Ammatti: Laitos­mies
Työpaikka: Uimahalli, Kuopio

”3 500 asukkaan Maaninka liitet­tiin Kuopioon vuonna 2015. Jo silloin Kuopio olisi halunnut vähentää maanin­ka­laisten tervey­den­huol­to­pal­ve­luita. Me kunta­laiset olimme eri mieltä ja saimmekin terveys­kes­kuksen säily­tettyä vuonna 2019 – toistaiseksi.

Siilin­järvi olisi raken­tanut uuden terveys­kes­kuksen, ja uhkana oli, että Maaningan palvelut olisi siirretty sinne. Olisi ollut hassua, että toimiva terveys­keskus olisi lopetettu. Väittivät, ettei Maaningan terveys­kes­kusta kannata ryhtyä remon­toi­maan. Alun pitäen, kun Maaninka liitet­tiin Kuopion kaupun­kiin, väitet­tiin, että palvelut säilyvät ennallaan.

Maaninka on maalais­pi­täjä. Vanhempaa, huono­kun­toista väkeä on paljon. Siksi olisi hyvä, että palvelut olisivat omalla kirkon­ky­lällä. Siilin­jär­velle on kirkon­ky­lältä matkaa 20 km. Laita­ky­liltä matkaa voi tulla 30–40 km. Esityk­seni oli jo aiemmin, että terveys­pal­velut säily­te­tään omalla kylällä. Uhka on kuitenkin yhä olemassa.”

TEKSTI JUHANI ARO
KUVA PENTTI VÄNSKÄ

Asuminen on kuntakysymys

Kunnan­val­tuustot viime kädessä päättävät, millaisia asuinym­pä­ris­töjä on kunta­lai­sille tarjolla. Asumisen hintaankin kunta voi vaikuttaa.

Kunta voi vaikuttaa asumisen olosuh­tei­siin kaavoi­tuksen ja maankäytön keinoin, kertoo kehit­tä­mis­pääl­likkö Anne Jarva Kunta­liiton Yhdys­kunta ja ympäristö ‑yksiköstä.

Yleis­kaa­voi­tuk­sella linja­taan suuria kokonai­suuksia ja asema­kaa­voi­tuk­sessa vaiku­te­taan elinym­pä­ristön laatuun. Kaavoi­tuk­sella vaiku­te­taan muun muassa liiken­neyh­teyk­siin, palve­luihin ja virkistysmahdollisuuksiin.

– Nämä vaikut­tavat isossa kuvassa asumi­sym­pä­ristön laatuun, Jarva toteaa.

Kortte­li­ta­solla kaavoi­tuk­sessa voidaan vaikuttaa muun muassa mihin ilman­suun­taan ikkunat aukeavat, minne autot pysäköi­dään ja miltä raken­nukset näyttävät.

Kaavoi­tuk­sessa kuullaan kunta­laisten ja raken­ta­jien mieli­pi­teitä. Viime­kä­dessä kunnan­val­tuustot päättävät kaavoi­tuksen linjasta.

KASVUKESKUKSET SÄÄNTELEVÄT ENITEN

Kaavoi­tus­kult­tuuri vaihtelee eri puolilla Suomea. Pääsään­tönä on, että isoissa kaupun­geissa on enemmän kaavoi­tus­re­surs­seja ja mahdol­li­suuksia asettaa erityis­vaa­ti­muksia. Kaavoi­tuksen tyyli vaihtelee alueit­tain myös muuten saman­kal­tai­sissa kunnissa.

Kaavoi­tuk­sessa annetut raken­ta­misen laatu­vaa­ti­mukset voivat myös vaikuttaa asuntojen hintoihin. Jarva kuitenkin kertoo, että ylilaa­du­kasta raken­ta­mista vaadi­taan harvoin.

Sutta ei pysty tekemään, jos kantaa vastuunsa ja noudattaa määräyksiä.

Hintoja ei myöskään voi halventaa tinki­mällä yleisistä raken­ta­misen laatu­vaa­ti­muk­sista, sillä kaavoi­tusta ohjataan lainsäädännöllä.

– Sutta ei pysty tekemään, jos kantaa vastuunsa ja noudattaa määräyksiä, Jarva sanoo.

ASUNTOPOLITIIKKA ASETTAA TAVOITTEET

Asunto­po­li­tiikka on kunnalle vaikut­tava työkalu, kun sitä käyte­tään pitkä­jän­tei­sesti, arvioi asian­tun­tija Laura Hassi Kunta­liiton Yhdys­kunta ja ympäristö ‑yksiköstä.

Vuosi­kym­menten aikajän­teellä katsot­tuna asunto­po­li­tiikan keinoilla voidaan vaikuttaa kunnan profii­liin ja elinvoi­maan. Toimivat asuina­lueet palve­lui­neen houkut­te­levat asukkaita ja luovat uutta toime­liai­suutta johtaen positii­vi­siin kierteisiin.

Parhaim­mil­laan kunnassa viran­hal­ti­joilla ja poliit­ti­silla päättä­jillä on yhteinen näkemys asunto­po­li­tiikan tavoit­teista ja keinoista tavoit­teiden saavuttamiseen.

Loppu­tu­lok­sista näkyy, jos yhteistä näkemystä ei ole.

– Kompro­mis­seista tulee helposti latteita. Tehdään vähän sitä ja tätä, eikä sitten olla niin vaikut­tavia, Hassi pohtii.

MAHDOLLISUUDET HOKSATTAVA

Hassi muistuttaa, että asunto­po­li­tiikan mahdol­li­suudet on kunnan itsensä hoksat­tava. Maankäyttö- ja raken­nus­laki sääntelee nimensä mukaisia toimia, mutta laki ei pakota ottamaan asunto­po­li­tiikan kokonai­suutta haltuun.

– Kunnan varassa on tehdä asunto-ohjelmat ja ohjata omaa vuokra­ta­lo­yh­tiötä. Pysyä mukana maail­massa, kun maailma muuttuu, Hassi sanoo.

Kuntien asunto­yh­tiöt syntyivät isolta osin 1970-luvulla, jolloin rahoi­tus­mark­kinat olivat vielä vahvasti säännellyt. Uusille asunnoille oli kova tarve, johon kunnat vastasivat.

– Suomen savupiip­pu­teol­li­suuden työnte­kijät pystyt­tiin asutta­maan, Hassi kertoo taustaa.

Kunnan varassa on tehdä asunto-ohjelmat ja ohjata omaa vuokrataloyhtiötä.

Kuntien asunto­yh­tiöt ovat myös poliit­tinen kysymys. Täysin vapai­siin markki­noihin luottavat pitävät yhtiöitä markki­na­häi­rik­köinä ja toiset työka­luna, jolla voidaan vaikuttaa muun muassa asumisen hintaan.

Hassi muistuttaa, että tänä päivänä kuntien vuokra­ta­lo­yh­tiöitä leima­taan liikaa sosiaa­lisen asumisen kysymyk­seksi. Useim­missa kunnissa yhtiöt ovat osa taval­lista asuntotarjontaa.

HINTAA HANKALA KONTROLLOIDA

Kunnalla on merkit­tävä rooli asuinym­pä­ris­töjen olosuh­teiden muodos­tu­mi­sessa. Asumis­kus­tan­nukset ovat kuitenkin monelle kunta­lai­selle se keskeisin kysymys.

– Hinta­ky­symys on vaikeammin kontrol­loi­ta­vissa, Anne Jarva pohtii kunnan vaikutusmahdollisuuksia.

Periaat­teessa kunta voi tontti­tar­jon­nalla vaikuttaa hintaan: kun tontteja on riittä­västi tarjolla suhteessa asuntojen kysyn­tään, hintojen pitäisi pysyä kurissa. Silti varsinkin kasvu­kes­kuk­sissa kuntien on hankala vaikuttaa hintoihin tontteja tarjoamalla.

Jos kunta luovuttaa hyvän tontin halvalla, se ei välttä­mättä halvenna asunnon hintaa.

Kunta voi vaikuttaa asuntojen hintoihin myös omien tonttiensa myynti- ja vuokra­hin­noilla. Tässäkin hintojen hillin­tä­kei­nossa on heikkoutensa.

– Jos kunta luovuttaa hyvän tontin halvalla, se ei välttä­mättä halvenna asunnon hintaa, Jarva toteaa.

TONTTIVUOKRISSA HYPPÄYKSIÄ

Vanhojen taloyh­tiöiden tontti­vuo­krat ovat saatta­neet nousta huimasti viime vuosi­kym­me­ninä. Ilmiön taustalla ovat 1950–1970 ‑luvuilla solmitut pitkät 50-vuotiset vuokra­so­pi­mukset, joissa hinta on jäänyt kauaksi tämän päivän tasosta.

Kun vanhojen tonttien vuokra­so­pi­mukset uusitaan, hinta saattaa monin­ker­taistua. Vuokra­hin­tojen korotuk­siinkin kunta­päät­tä­jillä on sanansa sanottavana.

– Korotus­tahti vaihtelee kunnit­tain, Jarva toteaa.

OULU ASETTANUT HINTAKATTOJA

Kunta voi vaikuttaa yksityi­ses­tikin raken­net­tujen asuntojen hintaan poliit­ti­silla päätöksillä.

Oulussa kaupunki on rajannut asuntojen hintoja määrit­te­le­mällä kaupungin vuokra­ton­teille valmis­tu­ville asunnoille enimmäis­myyn­ti­hinnat. Esimer­kiksi vuonna 2020 kerros­ta­loa­sunnon enimmäis­myyn­ti­hinta oli 3 100 euroa neliö­metriä kohti.

Laura Hassi kertoo, että Oulun tontin­luo­vutus on taval­li­simmin käytetty esimerkki, kun politiik­ka­toimia vertail­laan kaupun­kien kesken.

Oulussa on edetty valitulla linjalla pitkään. Hassin arvion mukaan Oulussa poliit­tinen ohjaus on läpinä­kyvää ja kohtelee raken­nus­liik­keitä ja asunno­nos­tajia tasapuo­li­sesti, joten ohjaus on toiminut.

ÄÄNIOIKEUS

• Iän puolesta äänioi­keu­tet­tuja ovat kaikki viimeis­tään vaali­päi­vänä 18 vuotta täyttävät henkilöt.
• Äänioi­keu­tet­tuja ovat Suomen, muun EU:n jäsen­val­tion, Islannin ja Norjan kansa­laiset. He ovat äänioi­keu­tet­tuja siinä kunnassa, joka on heidän kotikun­tansa 51. päivänä ennen vaali­päivää (23.4.2021).
  
• Muiden valtioiden kansa­laiset ovat äänioi­keu­tet­tuja, jos heillä on lisäksi ollut kotikunta Suomessa yhtäjak­soi­sesti kahden vuoden ajan.

ÄÄNESTÄMINEN

• Äänioi­keu­tettu voi äänestää ennak­koon missä tahansa yleisessä ennak­ko­ää­nes­tys­pai­kassa kotimaassa tai ulkomailla. Ennak­ko­ää­nes­ty­saika kotimaassa vuoden 2021 kunta­vaa­leissa on 26.5.–8.6.
• Ennak­ko­ää­nestys järjes­te­tään myös laitok­sissa, kuten sairaa­loissa, vanhain­ko­deissa ja vanki­loissa. Kotona voi äänestää ennak­koon, jos kyky liikkua ja toimia on rajoittunut.
• Varsi­nai­sena vaali­päivänä 13.6. saa äänestää vain äänes­tys­pai­kassa, joka on merkitty äänioi­keus­re­kis­te­riin ja postitse saapu­nee­seen ilmoi­tus­kort­tiin. Äänes­tys­paikat ovat auki kello 9–20.
• Lue lisää vaaleista: www.vaalit.fi

EHDOKKUUS

• Ehdok­kaaksi kelpoisia kotikun­nas­saan ovat henkilöt, jotka ovat äänioi­keu­tet­tuja kunta­vaa­leissa eikä heitä ole julis­tettu vajaavaltaisiksi.
• Ehdok­kaita kunta­vaa­leissa voivat asettaa puolue­re­kis­te­rissä olevat puolueet sekä äänioi­keu­tet­tujen perus­tamat valitsijayhdistykset.

KUNTAKENTTÄ

• Suomessa on yhteensä 309 kuntaa, joista 107 käyttää itses­tään nimitystä kaupunki. Kunnista 16 sijaitsee Ahvenan­maan maakun­nassa, jossa seuraavat kunta­vaalit pidetään vuonna 2023.
• Manner-Suomen kunnissa asukas­luvut vaihte­levat alle tuhan­nesta yli 650 000:een.
• Vuoden 2021 kunta­vaa­leissa valitaan 8 859 valtuu­tettua. Valtuus­toihin valitaan kunnasta riippuen 13–85 jäsentä.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN