Rakennetaan omaishoidon palapeli valmiiksi

Noin 750 000 suomalaista auttaa tai hoivaa läheistään työssäkäynnin ohella. Se on kolmannes työssäkäyvistä. Tiedot perustuvat Omaishoitajaliiton päivittämään Työterveyslaitoksen tutkimukseen Työ ja terveys Suomessa 2012.

Edellä kuvattujen lukujen perusteella luulisi, että omaishoitaminen olisi nykyistä kuuluvampi osa yhteiskunnallista keskustelua. Tarkemmin sanottuna osa sellaista keskustelua, jossa eri osapuolet etsisivät ratkaisuja siihen, kuinka inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti arvokas toiminta ja sen tukeminen voidaan parhaiten järjestää.

Keskustelua on toki jatkuvasti käyty, mutta se on toistaiseksi jäänyt verrattain pienen, asian omakohtaisesti kohdanneen tai muuten siihen perehtyneen piirin harteille. Onneksi he ovat kuitenkin jaksaneet pitää asiaa esillä ja rohkaista ihmisiä puhumaan avoimesti, etenkin silloin kun omaishoitamisen asetelma tulee itselle vastaan. Edellytykset asian yleiselle esille nostamiselle ja päättäjien tietoisuuteen kattavasti saamiselle ovat siten olemassa.

Välittämiseen ja vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta jää laajemmalta ja syvällisemmältä huomiolta katveeseen siksi, että sen ajatellaan olevan juuri vapaaehtoisuutensa takia oikeassa uomassaan. Toisaalta välittämisen ja oma-aloitteisuuden yhdistelmään saattaa liittyä yksilön itseensä kohdistamaa tai ympäristön yksilöön kohdistamaa velvollistamista. Taustalla on silloin ajatus, että kun on kerran johonkin tehtävään ryhtynyt, pitää se pystyä itse hoitamaan taakan painavuudesta riippumatta.

Syitä asian katveeseen painumiseen on varmasti monia muitakin. Esimerkiksi rajalliset taloudelliset resurssit saattavat suitsia viranomaisten motivaatiota tiedottaa asiasta. On huolestuttavaa, että monet omaishoitajat ovat työpaikallaan tai suhteessa viranomaisiin mieluummin hiljaa kuin kertovat tarvitsevansa työaikoihinsa joustoja tai kunnalta tukea omaishoidon järjestämiseksi ja toteuttamiseksi. Jos auttajat jäävät yksin, on se merkki yhteiskunnan keskeneräisyydestä.

Omaishoidon palapelin keskeiset toisiinsa sovitettavat osat ovat omaishoitaja, hoidettava läheinen ihminen, yhteiskunnan tarjoamat tukipalvelut ja työnantajan mahdollistamat joustot. Kun silmäillään omaishoitamisen monimuotoisuutta lapsista vanhuksiin ja hoitosuhteiden runsaasti vaihtelevaa sitovuutta, huomataan, että kaavamaisia ratkaisuja hoidon toteuttamiseksi ei ole olemassa.

Omaishoito, siihen saatava tuki ja joustojen sovitteleminen ovat tapaus- ja tilannekohtaista räätälöintiä. Se vaatii aikaa ja perehtymistä kaikilta osapuolilta, mutta on toteutettavissa niin, että omaishoitaminen ja ansiotyö urakehitysnäkymineen sujuvat rinnakkain, ja että kunnalliset palvelut mahdollistavat omaishoitajalle myös tuiki tärkeää omaa aikaa.

Omaishoitamisen tarve kasvaa tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Yhteiskunta ei yksin pysty tarpeeseen vastaamaan, eivätkä omaishoitajat kykene yksin tehtävää hoitamaan. On korkea aika rakentaa omaishoidon palapeli valmiiksi. Omaisten hoitaminen on syvästi inhimillistä, yhteiskunnallisesti arvokasta ja kunnioitettavaa työtä.

Petteri Raito

PETTERI RAITO
Päätoimittaja

16.6.2021

Turja Lehtonen: Mistä kunnissa päätetään?

Otsikon kysymys on viime aikoina ollut useasti mielessäni, kun olen seurannut poliittista keskustelua kuntavaalien tiimoilta. Vaaliviestinnässä painottuvat usein valtakunnalliset ja kansainväliset kysymykset paikallisten asioiden sijaan. Julkinen keskustelu on suorastaan sakeana kommentteja vaikkapa EU:n tukipaketista ja sen kohdentamisesta. Samoin poliittisia toimijoita näyttää keskusteluttavan kovasti vaikkapa polttoaineen hinta tai maahanmuuttokysymykset. En yhtään ihmettele, että kansalaiset hämmästelevät, onko kysymys tarkoitushakuisesta sumutuksesta, vai mihin tämä hämmentäminen liittyy?

Vaalitutkimusten mukaan aktiivisimmin äänestävät ne, joilla on korkein koulutus- ja ansiotaso. Vastaavasti SAK:lainen palkansaajaväki käyttää (kokonaisuutena tarkasteltuna) ääntään vaaleissa jopa 10 prosenttia muita suomalaisia vähemmän.

Olen hyvin huolissani siitä, että palkansaajaväestö ei käytä äänioikeuttaan siinä määrin, kuin se voisi ja sen pitäisi. Selvää nimittäin on, että päätökset tullaan kunnissa joka tapauksessa tekemään myös seuraavalla valtuustokaudella. Äänestämättä jättämällä oikeus päättää itseään koskevista asioista annetaan muille.

On päivänselvää, että valtuustoihin tarvitaan entistä enemmän palkansaajan arkea ja asioita ymmärtäviä ihmisiä.

Ehkä tässä on hyvä pysähtyä hieman pohtimaan, mistä kuntavaaleissa on kysymys ja mistä asioista kunnissa päätetään?

Kunnissa päätetään hyvin konkreettisista kaikkiin kuntalaisin vaikuttavista asioista, kuten vaikkapa koulutus- ja sivistyspalveluista, maankäytöstä ja kaavoituksesta tai elinkeinopolitiikasta. On päivänselvää, että valtuustoihin tarvitaan entistä enemmän palkansaajan arkea ja asioita ymmärtäviä ihmisiä. On myös syytä muistaa, että palkansaajat käyttävät runsaasti kuntien palveluja. Tätäkin silmällä pitäen niistä päättämässä pitää olla palkansaajien arkea tuntevia ihmisiä.

Kuntapolitiikka ei ole avaruusfysiikkaa, vaan kovaa puurtamista esimerkiksi lautakunnissa, joissa asioita valmistellaan kunnanhallituksiin ja -valtuustoihin. Kuntavaaleissa ratkaistaan jokaisen kuntalaisen saamat palvelut sekä niiden laatu ja määrä. Kyse on demokratian mahdollisimman korkeasta toteutumisesta.

Pidetään huoli siitä, että äänemme kuuluu ja näkyy tulevaisuuden rakentamisessa. Ole sinäkin vaikuttamassa kuntasi sujuvan arjen rakentamiseen – käytä sinäkin äänioikeuttasi ensi kesäkuun 13. päivänä järjestettävissä vaaleissa. Käytä se viisaasti punniten, ketkä ja minkä puolueiden listoilta palkansaajaa parhaiten edustavat ehdokkaat löytyvät. Ei ole lainkaan se ja sama ketä äänestää. Vaaleissa riittää populisteja. Todellisia yhteistyöntekijöitä ja eteenpäin katsojia on vähemmän.

TURJA LEHTONEN
Teollisuusliiton 1. varapuheenjohtaja

KUVA KITI HAILA

KUNTAVAALIT: Riku Aalto: Kunnissa päätetään ihmisten arjesta

”Kunnissa päätetään ihmisten arkeen monin tavoin vaikuttavista asioista. Teollisuusliiton jäsenten pitää huolehtia siitä, että heidän äänensä kuuluu kunnallisessa päätöksenteossa”, Riku Aalto sanoo.

KUVA YLLÄ: Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti oli noin 59 prosenttia. Jokaisen annetun äänen painoarvo oli siten melkein kaksi ääntä, kun joka toinen ääni jätettiin antamatta. Miksi luovuttaa valta muille, kun se on mahdollista pitää itsellä, Riku Aalto kommentoi.

5.2.2021

Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan kunnallinen päätöksenteko on monella tavalla yhteydessä liiton jäsenten arkeen.

– Jäsenemme käyttävät julkisia palveluja todella paljon. Esimerkkeinä voi mainita päiväkodit, koulut, terveydenhoidon, sosiaalipalvelut ja vapaa-ajan aktiviteetit. Melkoinen osa elämässä viihtymisestä muodostuu siitä, että nämä palvelut ovat kunnissa kunnossa.

Edellisen lisäksi kunnilla on Aallon mukaan tärkeä rooli yritysten toimintaedellytysten luomisessa.

– On erittäin tärkeää, että kunnissa toimii yksityisiä yrityksiä, jotka tuovat työpaikkoja ja sitä kautta julkiselle sektorille verorahoja. Vain sillä tavalla voidaan hyvinvointiyhteiskunta rahoittaa ja vain siten pystytään lunastamaan kansalaisille annettu hyvinvointilupaus.

– Käytännön keinoja ovat esimerkiksi kaavoitus, luvittaminen ja muut yrityksille suunnatut palvelut, joilla vaikutetaan niiden mahdollisuuksiin toimia ja investoida. Kysymys on samalla myös siitä asenteesta, millä yritystoimintaan kunnissa suhtaudutaan. Meille on tärkeää, että kunnissa ymmärretään teollisuuden merkitys hyvinvoinnin tuottajana.

TYÖNTEKIJÖIDEN ÄÄNI KUULUVIIN

Aallon mukaan kuntiin tarvitaan lisää teollisuustaustaisia työntekijöitä päättämään asioista.

– On melko tyypillistä, että kuntien palkkalistoilla työskentelevät ovat valtuustoissa ja hallituksissa hyvin edustettuina, mutta palveluiden käyttäjien edustus voi olla vähän heikommissa kantimissa.

– Kuntavaalit ovat erinomainen paikka tasapainottaa tätä asetelmaa niin, että kuntien tuottamia palveluja ovat aikaisempaa enemmän päättäjinä arvioimassa myös teollisista taustoista tulevat ihmiset.

Ihmiset maksavat kuntaveroja aika paljon. Pelkästään siksi on hyvä olla kiinnostunut kuntien palveluista ja niistä päättämisestä.

Teollisuusliiton tavoitteena on Aallon mukaan se, että liiton jäsenten ja teollisuustyöntekijöiden ääni kuuluu kunnallisessa päätöksenteossa.

– Kun asioita tarkastellaan ja perustellaan eri näkökulmista, tulee päätöksenteosta avoimempaa ja laajemmin kuntalaisten tarpeet huomioon ottavaa. Tässä on teollisen toiminnan ja hyvinvoinnin yhteyden esiin nostamisen rinnalla se toinen syy, miksi Teollisuusliitto tukee taloudellisesti ja viestinnällisesti kuntavaaleissa ehdolla olevia jäseniään puoluekantaan katsomatta.

ARVOKASTA JA KUNNIOITETTAVAA

Hallintotieteiden maisteriksi kunnallispolitiikan oppiaineesta aikanaan valmistunut Aalto kehottaa Teollisuusliiton jäseniä ryhtymään ehdokkaiksi ja äänestämään kuntavaaleissa.

– Ihmiset maksavat kuntaveroja aika paljon. Pelkästään siksi on hyvä olla kiinnostunut kuntien palveluista ja niistä päättämisestä. Toinen puoli on sitten se, että itselle ja työkavereille tärkeät asiat tulevat varmimmin kunnallisessa päätöksenteossa huomioon otetuiksi, kun niitä on viemässä eteenpäin teollisuustaustaisia, palkansaajien asioita tuntevia ihmisiä.

– Kannustan liittomme jäseniä ryhtymään ehdokkaiksi tai aktiivisesti tukemaan ehdokkaiksi ryhtyneitä jäseniä. Tukemisen ei välttämättä tarvitse olla muuta kuin keskustelua siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja miten kuntalaiset kokevat palvelut. Sekin riittää jo monesti, että on ehdokkaan rinnalla, antaa palautetta ja merkin siitä, että ehdokkuus on huomioitu.

– Kunnallispolitiikkaan osallistuminen on arvokasta ja kunnioitettavaa työtä, Aalto toteaa.

TEKSTI PETTERI RAITO
KUVA KITI HAILA