Sadat tuhannet työssäkäyvät huolehtivat läheisistään – ”Äidin muutto lähelle oli hyvä ratkaisu”

teollisuusliitto

Pesulassa myymälänhoitajana työskentelevä Sari Liukkonen on muistisairaan äitinsä omaishoitaja. Päivät ovat pitkiä, mutta aiemmin kaukana asuneen äidin muutto samalle paikkakunnalle vähensi huolta.

14.6.2021

– Kyllähän ne päivät venähtävät pitkiksi, sanoo keravalainen Sari Liukkonen, 56.

Hän on muistisairaan äitinsä Paula Heiskasen, 75, omaishoitaja ansiotöiden ohella. Liukkonen työskentelee päivät Keravan SOL Pesulassa ja aamuin sekä illoin huolehtii äidistään.

– Aamulla käyn tekemässä hänelle aamupalan, hoidan lääkkeet ja mittaan sokerit, Liukkonen kertoo.

Päivällä ruokatauollaan hän soittaa äidille ja muistuttaa jääkaappiin tekemästään voileivästä. Töiden jälkeen on vuorossa päivän toinen vierailu äidin luo.

Äiti pärjää omassa asunnossa, kun tytär käy huolehtimassa päivän perusasioista.

– Pitää vieressä katsoa, että hän syö ja ottaa lääkkeet, Liukkonen kertoo.

Päivätyön aikataulut ovat sopineet omaishoidon arkeen kohtalaisen hyvin. Hän on työskennellyt pesulassa vuodesta 2011.

– Työpäivä alkaa vasta kymmeneltä. Olen aamuihminen, niin ennen töitä kerkeää tehdä kaikenlaista.

SARI LIUKKONEN

Kerava
Myymälänhoitaja
SOL Pesulapalvelut Oy
Työsuojeluvaltuutettu
Helsingin Pesulatyöntekijät ao. 403

VÄLIMATKA KASVATTI HUOLTA

Äiti muutti tammikuussa Keravalle pitkäaikaiselta kotipaikkakunnaltaan viiden tunnin ajomatkan takaa. Tarve muuttaa lähemmäksi tytärtä alkoi tulla ilmi keväällä 2019.

– Kun menin käymään, huomasin, että viikon lääkkeet olivat syömättä, Liukkonen kertoo.

Tämän jälkeen äidille järjestettiin kunnallista kotihoitoa, mutta kokemukset palvelusta eivät olleet hyviä. Hoitajien käynnit olivat hyvin pikaisia. Onneksi apuna oli yksityinen hoitaja, joka teki viikoittaiset ruokaostokset ja käytti äitiä lääkärissä ja verikokeissa.

Pitkä etäisyys ja jatkuva huoli äidin tilanteesta vaivasivat mieltä.

– Pelkäsin, että jos hän lähtee hortoilemaan, miten sitten käy.

Viimeinen pisara oli kotihoidon tekemä erehdys, jonka takia äiti oli keväällä 2020 kolme kuukautta ilman reumalääkitystä.

– Päätin, että äiti tulee Keravalle asumaan, ja piste, Liukkonen kertoo.

Keravalaisen Sari Liukkosen äiti Paula Heiskanen muutti tammikuussa samaan kaupunkiin. Aiemmin heidän välillään oli viiden tunnin ajomatka.

Nykyisessäkin arjessa Liukkonen kantaa äidistä huolta, mutta lähekkäin asuminen tuo turvallisuuden tunnetta.

– Pitkä välimatka on sellainen stressitekijä, että hyvä kuin pääsi siitä eroon, Liukkonen sanoo.

Äiti suhtautui ennalta muuttoon päivästä riippuen hyväksyen tai vastustaen. Muuton jälkeen hän on vaikuttanut tyytyväiseltä tilanteeseensa.

– Äiti on hyvin iloinen, kun menen käymään. Hän muistaa minut ja muut lähimmät sukulaiset, Liukkonen kertoo.

NAAPURILTA VINKKI SOPIMUSOMAISHOIDOSTA

Liukkonen teki alkuvuonna Keravan kaupungin kanssa sopimuksen omaishoidon tuesta. Sopimusomaishoidosta hän kuuli omassa taloyhtiössään asuvalta omaishoitajalta.

– Naapurin innoittamana laitoin hakemuksen menemään, Liukkonen kertoo.

Sopimusomaishoitajana hän saa reilun 400 euron palkkion, ja kunnan kuuluu tarjota palveluja omaishoidon tueksi.

Sopimukseen kuuluu myös hoitajan kolme vapaapäivää kuukausittain, mutta niiden käytännön järjestelyt ovat vielä kesken koronatilanteenkin takia. Vaihtoehtoina ovat äidin vieminen vapaan ajaksi laitoshoitoon, korvaavan palvelun ostaminen palvelusetelillä tai sopivan sijaishoitajan löytäminen.

– Jotenkin ajattelen, että yksi tuttu sijaishoitaja olisi paras vaihtoehto, Liukkonen kertoo.

Tuttu ympäristö ja ihmiset sekä arjen rutiinit tuovat turvaa muistisairaalle.

VERTAISTUKEA LÖYTYI SATTUMALTA

Liukkonen on saanut vertaistukea tilanteeseensa sattuman kautta. Äidin asunnolla käydessään hän tapasi rappukäytävässä naapurissa asuvan Arja Virolaisen, joka on myös muistisairaan omaishoitaja.

Kemiat sattuivat heti yksiin ja puhelinnumerot vaihdettiin saman tien.

– Ihan kuin olisi tunnettu pidempäänkin. Hän on ollut tuki ja turva, Liukkonen kertoo.

Käytännön apua ja vertaistukea on antanut naapurissa asuva Arja Virolainen, joka on itsekin muistisairaan läheisensä omaishoitaja.

Naapuri on myös hätäapuna, jos äidin luona sattuu jotain, eikä Liukkonen pääse lähtemään hätiin. Pesula on yhden työntekijän pyörittämä, joten työpaikalta lähteminen ei ole helppoa.

– Pari kertaa olen pyytänyt Arjalta apua, Liukkonen kertoo.

Liukkonen on ollut yhteydessä myös alueen omaishoitajayhdistykseen, joka järjestää tuki- ja virkistystoimintaa. Koronatilanteen helpottaessa Liukkosella on aikomus mennä äidin kanssa mukaan yhdistyksen toimintaan.

Suunnitelmissa on myös hakea vapaaehtoisapua omaishoitajan työpäivän ajaksi, jotta äiti ei joutuisi olemaan päivittäin yhdeksää tuntia itsekseen.

– Kävisi joku moikkaamassa mutsia kerran tai kaksi viikossa, Liukkonen toivoo.

UIMISESTA YHTEINEN HARRASTUS

Liukkonen haluaa pitää ansiotöistä taukoa ollakseen enemmän äidin kanssa. Siksi hän on jättänyt työnantajalle hakemuksen puolen vuoden vuorotteluvapaasta.

– Äiti on vielä nyt niin hyvässä kunnossa, että voisin ottaa pienen tauon töistä, Liukkonen sanoo.

Vesi on äidille mieluisa elementti, joten uimahallien avautumista koronan jälkeen odotetaan innolla.

– Uimisesta aion tehdä meidän viikoittaisen harrastuksemme, Liukkonen kertoo.

Omaishoito on usein arkista auttamista ja päivän rutiinien pyörittämistä.

Tulevaisuuteen sisältyy myös äidin muutto, sillä hänen asuintalonsa menee ensi vuonna remonttiin. Uusi asunto on jo löytynyt entistä lähempää tyttären kotia. Jatkossa välimatkaa on enää alle 400 metriä.

Äitiä tavanneet sukulaiset ovat kertoneet äidin olevan nyt entistä elinvoimaisempi. Painokin on noussut, kun tytär huolehtii ruokailuista.

– Uskon, että äidin muutto lähelle oli hyvä ratkaisu, Liukkonen sanoo.

 

OMAISHOITAJA

  • Henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.
  • Selvitysten mukaan yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään. Suomessa arvioidaan olevan noin 350 000 omaishoitosuhdetta, joissa läheinen on pääasiallinen auttaja.
  • Työssäkäyvistä noin kolmannes, eli 750 000 suomalaista, huolehtii työn ohella läheisestään. Näissä omaishoitosuhteissa sitovuus vaihtelee satunnaisesta auttamisesta jokapäiväiseen hoitoon.
  • Kunnan kanssa sopimuksen omaishoidon tuesta oli vuonna 2019 tehnyt noin 48 700 henkeä. Sopimusomaishoitajista noin 70 prosenttia on naisia. Sopimusomaishoidon yleisin syy on muistisairaus.
  • Sopimukseen omaishoidon tuesta kuuluu pääpiirteissään omaishoitajalle maksettava palkkio, omaishoitoa tukevat palvelut sekä omaishoitajan 2–3 kuukausittaista vapaapäivää.
    Lähde: Omaishoitajaliitto

 

Sadat tuhannet huolehtivat läheisistään työn ohella

Työikäisten omaishoitajien tunnistamisessa ja tukemisessa on parannettavaa. Joustot työpaikalla ja kunnan tarjoamat palvelut ovat avainasemassa, kertoo projektipäällikkö Miika Kataja Omaishoitajaliitosta.

Suomalaisista noin 750 000 auttaa ja hoivaa läheisiään työssäkäynnin ohella. Omaishoitajaliiton päivittämä luku perustuu Työterveyslaitoksen tutkimukseen Työ ja terveys Suomessa 2012, jonka mukaan 28 prosentilla työssäkäyvistä oli huolehtimisvastuita läheisistä.

Yleisimmin työikäinen omaishoitaja on 45–64-vuotias nainen, joka pitää huolta omista tai puolisonsa vanhemmista.

– Myös miesten toimiminen omaishoitajina on yleistynyt, kertoo projektipäällikkö Miika Kataja Omaishoitajaliiton Rahkeet riittämään -hankkeesta, jonka tavoitteena on vahvistaa työikäisten omaishoitajien asemaa.

Miika Kataja
Miika Kataja

Omaishoitotilanteet ovat monimuotoisia ja sitovuus voi vaihdella satunnaisesta auttamisesta jokapäiväiseen hoitoon. Omaishoitajat ja hoidettavat henkilöt ovat kaikenikäisiä, ja omaishoidon tarpeen syyt vaihtelevat laajasti.

Omaishoidossa voi olla muun muassa erityistä tukea tarvitseva lapsi, sairastunut puoliso tai tapaturmassa loukkaantunut muu läheinen. Osa omaishoitajista pitää huolta toisella paikkakunnalla asuvasta läheisestä etäyhteyksien avulla.

Pieni osa omaishoitajista on tehnyt kunnan kanssa sopimuksen omaishoidon tuesta. Sopimuksen piirissä on noin 50 000 henkeä, joista noin 21 000 on työikäisiä.

– Suurin osa omaishoidosta tapahtuu virallisen omaishoidon tuen ulkopuolella, Kataja toteaa.

OMAISHOITO TUNNISTETTAVA

Omaishoitotilanteiden tunnistaminen on haastavaa sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Omaishoito käsitetään usein vain sopimusomaishoidoksi, jolloin puhutaan pienestä osasta tukea tarvitsevia omaishoitajia.

– Moni ei hae palveluita tai tukea omassa omaishoitotilanteessa, vaikka hoivatehtävä voi olla hyvinkin sitova ja vaikuttaa merkittävällä tavalla arjen sujuvuuteen, Kataja kertoo.

Hänen mukaansa työikäisten omaishoitajien tukia on kehitetty hitaasti ilman järjestelmällisyyttä. Työikäisten omaishoitajien ääni pitäisi saada vahvemmin kuuluviin, jotta tarpeet tulisivat huomioiduiksi.

PALVELUT AVAINASEMASSA

Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisessa keskiössä ovat omaishoitotilanteen vaatimukset, työpaikan tarjoamat joustot sekä julkisen vallan tuottamat palvelut.

– Merkittävin edellytys on, että hoidettavalla henkilöllä on laadukas sijaishoito omaishoitajan työpäivän aikana, Kataja kertoo.

Kunnan tehtävä olisi taata riittävä hoito omaishoitajan työssäkäynnin ajalle, mutta usein työelämästä poistumisen syynä on, että työpäivän ajaksi ei ole tarjolla sopivaa hoitoa.

Moni ei hae palveluita tai tukea omassa omaishoitotilanteessa, vaikka hoivatehtävä voi olla hyvinkin sitova.

Parhaimmillaan toimiva omaishoitotilanne hyödyttää kaikkia osapuolia. Riittävien kunnallisten palvelujen avulla omaishoitaja voi keskittyä työhönsä, josta hän saa tarvittaessa joustoja.

– Toimivat käytännöt hyödyttävät myös työnantajaa, sillä omaishoitaja on tutkitusti sitoutunut ja hyvä työntekijä, Kataja kertoo.

OMAISHOITO RAJAA ELÄMÄNPIIRIÄ

Omaishoidon vaikutukset hoitajan talouteen voivat olla merkittäviä ja kertautuvia. Ansioiden pienentyessä myös eläkekertymä ja ansiosidonnaiset etuudet pienenevät.

– Joustojen käyttö, työajan sovittaminen tai keventäminen ovat yleensä suoraan pois työssä käyvän omaishoitajan palkkapussista, Kataja kertoo.

Omaishoito voi rajata omaishoitajan elämänpiiriä, sillä hoitotehtävän sitovuus vähentää omaa aikaa. Piiri pienenee myös työuran kannalta, sillä työn perässä muuttaminen voi olla vaikeaa.

– Usein hoivaan käytettävä aika on pois työstä palautumisesta tai esimerkiksi opiskelusta. Samalla omaishoitajan urakehitys voi kärsiä, Kataja toteaa.

KRITEERIT VAIHTELEVAT

Sopimusomaishoidon tuki perustuu lakiin, mutta lainsäätäjä on jättänyt sopimuskriteerit ja toteutuksen pitkälti kuntien päätettäväksi.

– Monessa kunnassa kriteerit on asetettu niin tiukaksi, että työssä käyviä omaishoitajia ei hyväksytä sopimusomaishoidon piiriin, Kataja kertoo.

Tulossa oleva sote-uudistus voi toteutuessaan vähentää omaishoitajien eriarvoisuutta, sillä jatkossa soten järjestäjiä on 293 kunnan sijaan 21 hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki.

TYÖN MONIMUOTOISUUS HUOMIOITAVA

Erilaiset työn muodot pitäisi huomioida suunniteltaessa omaishoitajien tarvitsemia tukia ja joustoja.

Nykyiset joustot sopivat parhaiten töihin, joissa voi muutenkin laajasti sovitella työaikojaan. Kuntien tarjoamat palvelut puolestaan auttavat parhaiten päivätöitä tekeviä.

Esimerkiksi tietotyötä tekevän omaishoitajan mahdollisuudet joustoihin ovat hyvin erilaiset kuin teollisuudessa vuorotöissä käyvän omaishoitajan.

Myös koronaepidemia on kohdellut eri alojen työntekijöitä eri tavoin. Omaishoitoa tukevat palvelut vähentyivät varsinkin poikkeusajan alussa, joten moni omaishoitaja on joutunut jäämään pois töistä. Toisaalta korona-aika on voinut jopa helpottaa omaishoitoarkea lisäämällä etätyömahdollisuuksia.

TIETOA JA TUKEA ON SAATAVILLA

Omaishoidon kysymyksiä pohdiskelevia Kataja kehottaa tutustumaan Omaishoitajaliiton verkkosivuilla tai Väestöliiton Hyvä kysymys -sivustolla tarjolla olevaan tietoon.

Ensisijainen tuen antaja omaishoitoperheille on oma kunta, johon kannattaa olla yhteydessä heti, kun oma tilanne arveluttaa.

– Palveluntarpeen arviointi auttaa kuvaamaan ja jäsentelemään omaa hoivatilannetta, vaikka ei päätyisi heti hakemaan omaishoidon tukea, Kataja toteaa.

 

Omaishoito puheeksi työpaikoilla

Lain mahdollistamia joustoja ei ole käytetty täysimittaisesti. Myös asenteissa on parantamisen varaa, kertoo ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamista selvittänyt professori Laura Kalliomaa-Puha.

– Työn luonne vaikuttaa hurjasti siihen, miten hyvin omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittaminen onnistuu, toteaa sosiaalioikeuden professori Laura Kalliomaa-Puha Tampereen yliopistolta.

Kalliomaa-Puha on selvittänyt omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamista sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Selvitys julkaistiin alkuvuonna 2019.

Laura Kalliomaa-Puha
Laura Kalliomaa-Puha

Selvityksessään Kalliomaa-Puha tuo esiin, että olemassa olevan lainsäädännön mahdollisuudet eivät ole täysimittaisesti käytössä.

Työsopimuslaissa esimerkiksi säädetään, että työntekijällä on oikeus tilapäiseen palkattomaan poissaoloon pakottavissa perhettä kohdanneissa tilanteissa.

Työsopimuslain mukaan työnantajan on myös pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä hoitamaan läheistä. Tässäkin tapauksessa poissaolo on palkatonta.

UUSI OMAISHOITOVAPAA TULOSSA LAKIIN

Lainsäädäntöön on tulossa muutoksia, jotka antavat omaishoitajalle oikeuden olla poissa töistä myös kiireettömissä tapauksissa. Perhevapaauudistuksen osana ollaan tuomassa käytäntöön EU:n Työelämän tasapaino -direktiivin vaatimus oikeudesta viiden päivän vuosittaiseen palkattomaan vapaaseen.

– Omaishoitovapaassa kysymys on myös ei-yllättävästä tilanteesta, Kalliomaa-Puha sanoo.

Omaishoitajien etujärjestö Omaishoitajaliitto on kritisoinut lakiesitystä, sillä esityksen mukaan omaishoitovapaalle voi jäädä vain niissä tapauksissa, kun avun tarvitsija on lähiomainen tai asuu samassa taloudessa.

Omaishoitajaliitto myös katsoo, että vapaan aikainen ansionmenetys pitäisi korvata sairausvakuutuksesta.

TIETOA LISÄÄ JA ASENTEET KUNTOON

Tiedon puute ja asenteet ovat Kalliomaa-Puhan mukaan keskeinen omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamisen este. Omasta omaishoitotilanteesta voi olla hankala puhua työpaikalla.

– Ajateltaisiin vähän laajemmin, niin tunnistettaisiin, että tällaiset tilanteet koskettavat lähes jokaista jossain elämänvaiheessa, Kalliomaa-Puha toteaa.

Kun löytyy tahtoa, löytyy keinojakin.

Omaishoitotilanteissa tarvitut joustot, palvelut ja tuki ovat usein samankaltaisia kuin pienten lasten vanhempien tarvitsemat. Mahdotonta omaishoidon ja työelämän yhteensovittamisen ei siis pitäisi olla.

– Kun löytyy tahtoa, löytyy keinojakin, Kalliomaa-Puha toteaa.

Parhaimmassa tilanteessa työssäkäynti ja omaishoito voivat olla toistensa vastapainoja.

– Monet omaishoitajat kertovat, että on tärkeä henkireikä päästä työmaailmaan.

SUKUPUOLITTUNUT HOIVA

Omaishoito on myös sukupuolten tasa-arvokysymys.

– Juridista vastuuta ei ole, mutta käytännössä naisilla on yliedustus omaishoitajina, Kalliomaa-Puha toteaa.

Pienten lasten kotihoito näkyy naisten ansio- ja urakehityksissä. Vastaavia vaikutuksia on myös omaishoidolla. Taloudelliset vaikutukset eivät siis jakaudu tasan sukupuolten kesken.

Omaishoidon painottuminen naisille voi vaikuttaa myös siihen, että miesvaltaisilla työpaikoilla omaishoitokysymysten nostaminen esiin on hankalaa.

HOIVA USEIN LÄHEISTEN VARASSA

Suomessa hoivan järjestämisvastuu on viimekädessä julkisella vallalla. Tästä huolimatta järjestelmä on monilta osin rakentunut läheisten varaan. Tällöin puhutaan omaisolettamasta.

Kalliomaa-Puha antaa esimerkin omasta perhepiiristään. Hänen Alzheimerin tautia sairastava isänsä on saanut palvelusetelin hoivakotiin, mutta hoitopaikan valinta on käytännössä lasten tehtävä. Järjestelmää tuntevallekin on työlästä valita läheiselle hyvä hoivakoti loppuelämäksi.

– Omaisolettama lisää painetta, että työssäkäyvän läheisen apua tarvitaan.

Kokonaisuudessaan omaishoito on iso yhteiskunnallinen kysymys. Suomessa on tavoitteena työllisyysasteen nostaminen samalla kun ikääntyneiden osuus väestössä suurenee ja hoivatarpeet kasvavat.

 

Selkeät pelisäännöt tarvitaan

Teollisuusliittolaiset omaishoitajat ottavat liittoon yhteyttä yleensä taloudelliseen toimeentuloon ja työjärjestelyihin liittyen.

Teollisuusliiton työympäristöyksiköstä kerrotaan, että omaishoitoon liittyvät yhteydenotot koskevat usein taloudelliseen turvaan esimerkiksi sairaan lapsen pitkäaikaisessa hoitotilanteessa. Myös työaikaan ja -vuoroihin liittyvät järjestelyt ovat yhteydenottojen aiheena.

Usein omaishoidon ja työtehtävien yhteensovittamiseen liittyvät vaikeudet olisi voitu välttää etukäteen sopimalla. Jos työpaikalla yhteistoiminnassa sovitaan omaishoitotilanteisiin liittyvistä pelisäännöistä, järjestelyt on helpompi toteuttaa ja ne ovat yhtäläiset kaikille työntekijöille.

Omaishoidon ja työtehtävien yhteensovittaminen on hankaa tilanteissa, joissa esimerkiksi tuotannon koneita ei voida sammuttaa, eikä työntekijöille ole etukäteen suunniteltu sijaisia. Myös esimerkiksi maatalous- ja metsäalojen sesonkitöissä sijaisjärjestelyt voivat olla hankalia urakkatahtisessa työssä.

OMAISHOITOTILANTEET YLEISTYVÄT

Suomessa ikääntyneen väestön osuus kasvaa kovalla vauhdilla. Vuonna 2020 yli 65-vuotiaiden osuus väkiluvusta oli 22,7 prosenttia. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vastaava osuus on vuonna 2030 jo 26,3 prosenttia. Vuonna 1990 yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä oli 13,5 prosenttia.

Omaishoitotilanteet ovat ikärakenteen muutoksen takia yleistyneet ja yleistyvät jatkossakin. Laeissa ja työehtosopimuksissa omaishoito tunnistetaan kuitenkin heikosti.

Teollisuusliiton työympäristöyksikön tietojen mukaan omaishoitotilanteisiin liittyvät ongelmat johtuvat yleensä tiedon puutteesta. Työtä on vaikea järjestellä omaishoidolle suotuisammaksi, jos tarpeet eivät ole tiedossa.

Kokonaisuuden kannalta olisi käytännöllistä, että omaishoitoperheet, kunnat ja työpaikat kävisivät vuoropuhelua omaishoitotilanteista. Kun tarvittavat tiedot ovat kaikilla osapuolilla, tuet ja joustot on helpompi suunnitella.

PELISÄÄNNÖT TYÖEHTOSOPIMUKSIIN

Optimissa tilanteessa laki ohjaisi sopimaan omaishoitotilanteiden pelisäännöistä työehtosopimuksissa, jotka olisivat pohja työpaikoilla käytäviin keskusteluihin ja sopimiseen.

Työntekijöiden ja työpaikkojen tietoja omaishoidosta olisi mahdollista lisätä myös työterveyshuollossa, jossa voitaisiin nykyistä laajemmin käsitellä perhetilanteita muissakin kuin pienten lasten hoitoon liittyvissä kysymyksissä.

Omaishoitoon liittyvissä kysymyksissä voi olla yhteydessä Teollisuusliiton työympäristö- ja sosiaaliturva-asioiden päivystykseen, jonka puhelinnumero on 020 690 449.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVAT PEKKA ELOMAA