”Luottamus pitää olla molem­piin suuntiin”

Yhteen hitsattu porukka ‑kirjoi­tus­kil­pai­lussa kolmannen palkinnon voittanut Pertti Hagren kertoo 32-vuoti­sesta pääluottamusmieskaudestaan.

29.4.2021

– Luottamus pitää olla molem­piin suuntiin, toteaa valkea­kos­ke­lainen Pertti Hagren, 74, joka toimi työural­laan 32 vuotta pääluottamusmiehenä.

Valkea­kosken muovi­kal­vo­teh­taalla 42-vuotisen työuran tehnyt Hagren sai kolmannen palkinnon Teolli­suus­liiton ja Työväen Arkiston toteut­ta­massa Yhteen hitsattu porukka ‑muisti­tie­to­ke­ruu­hank­keen kirjoituskilpailussa.

Pääluot­ta­mus­miehen roolissa hän piti periaat­teena, että työnan­tajan ja työnte­ki­jöiden välillä sovitusta pidetään kiinni puolin ja toisin. Hagren pohtii, että pitkä luotta­mus­mies­kausi kertoo, että omilta löytyi luottoa, mutta samalta suunnalta tuli myös kipakka palaute.

– Sain kuulla, että olin työnan­tajan kätyri joidenkin mielestä, Hagren naurahtaa.

ALUSSA NIUKKA VAALIVOITTO

Pääluot­ta­mus­miehen pesti alkoi vuonna 1976, jolloin hän lupautui ehdolle tausta-ajatuk­se­naan, että läpimenon mahdol­li­suudet vaalissa ovat ohuet.

– Kommu­nis­teille oli aiemmin hävitty monta kertaa, mutta tulin valituksi neljän äänen erolla, Hagren kertoo.

Pääluot­ta­mus­mies­teh­tä­viensä ohella Hagren työsken­teli varas­to­mie­henä. Viimeisen kymmenen vuotta hän oli päätoi­mi­sesti luottamustehtävissä.

Luotta­mus­teh­tävät veivät myös Kemian­liiton liitto­ko­kouse­dus­ta­jaksi ja liiton halli­tuk­seen. Hän vaikutti myös työelä­keyhtiö Ilmarisen hallin­to­neu­vos­tossa 20 vuotta.

Ilmarisen ja liiton pestejä hän pitää silmiä avaavina.

– Annan suuren arvon, kun näki ja kuuli muiden työpaik­kojen tavoista hoitaa asioita, Hagren sanoo.

PAIKALLISTA SOPIMISTA VUOSIKYMMENIÄ

Hagren on seurannut viime aikojen keskus­telua paikal­li­sesta sopimi­sesta. Metsä­teol­li­suus ry ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry ovat tehneet irtiot­tonsa keski­te­tystä työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nasta ja kertovat panos­ta­vansa paikal­li­seen sopimiseen.

– Ihmet­telen suuresti, mikä kauhea hinku on tullut paikal­li­seen sopimi­seen, Hagren päivittelee.

Hän toteaa, että hän on itsekin tehnyt paikal­lisia sopimuksia vuosi­kym­menet esimer­kiksi työai­ka­jär­jes­te­lyissä. Valta­kun­nal­liset työeh­to­so­pi­mukset ja lait ovat olleet hyvä pohja sopia paikallisesti.

Hagren ei erityi­sesti kannata tai vastusta paikal­lista sopimista. Yleis­si­to­vien työeh­to­so­pi­musten muren­ta­mi­selle on hankala keksiä monia selityksiä.

– En keksi muuta syytä, kuin työntekijän kyykyt­tä­misen, Hagren sanoo.

AIHEISSA RUNSAUDENPULAA

Hagren kirjoittaa työelä­mä­ker­ras­saan myös aloite­toi­min­nasta. 1990-luvun alussa hän teki aloit­teen jätemuovin käytöstä rulla­la­vojen suoja­kää­reenä. Aloite hylät­tiin, mutta myöhemmin Hagren huomasi, että aloite oltiin panemassa toimeen. Valitus­pro­sessin kautta hänelle makset­tiin myös aloitepalkkio.

Hagren huomasi kirjoi­tus­kil­pailun Teolli­suus­liiton viestin­nästä, mutta kirjoi­tusten jättä­misen takaraja ehti tulla vastaan ja työ jäi aloittamatta.

Ammat­tio­saston kokouk­sessa hän sai tiedon, että kirjoi­tusten jättö­aikaa on jatkettu. Tuolloin kirjoi­tusinto syttyi, vaikka kirjoit­ta­mista hän ei pidäkään omana alanaan.

Kirjoi­tusu­rakan suurim­maksi haasteeksi muotoutui rajaus. Vuosi­kym­me­nien aikaan on sattunut monen­laista, joten kaikkea ei rajatussa ajassa pysty kirjoittamaan.

– Olisi kannat­tanut aikai­semmin aloittaa. Ei ollut niin helppoa, kuin luulin, Hagren naurahtaa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA EMMI KALLIO

Lue myös kirjoi­tus­kil­pai­lussa ensim­mäi­seksi sijoit­tu­neen Juha Kaasisen ja toiseksi sijoit­tu­neen Taina Inkeri Lehdon haastattelut.