”Luot­ta­mus pitää olla molem­piin suuntiin”

Yhteen hitsattu porukka ‑kirjoi­tus­kil­pai­lussa kolman­nen palkin­non voit­ta­nut Pertti Hagren kertoo 32-vuoti­sesta pääluottamusmieskaudestaan.

29.4.2021

– Luot­ta­mus pitää olla molem­piin suun­tiin, toteaa valkea­kos­ke­lai­nen Pertti Hagren, 74, joka toimi työural­laan 32 vuotta pääluottamusmiehenä.

Valkea­kos­ken muovi­kal­vo­teh­taalla 42-vuoti­sen työuran tehnyt Hagren sai kolman­nen palkin­non Teol­li­suus­lii­ton ja Työväen Arkis­ton toteut­ta­massa Yhteen hitsattu porukka ‑muis­ti­tie­to­ke­ruu­hank­keen kirjoituskilpailussa.

Pääluot­ta­mus­mie­hen roolissa hän piti peri­aat­teena, että työnan­ta­jan ja työn­te­ki­jöi­den välillä sovi­tusta pide­tään kiinni puolin ja toisin. Hagren pohtii, että pitkä luot­ta­mus­mies­kausi kertoo, että omilta löytyi luot­toa, mutta samalta suun­nalta tuli myös kipakka palaute.

– Sain kuulla, että olin työnan­ta­jan kätyri joiden­kin mielestä, Hagren naurahtaa.

ALUSSA NIUKKA VAALIVOITTO

Pääluot­ta­mus­mie­hen pesti alkoi vuonna 1976, jolloin hän lupau­tui ehdolle tausta-ajatuk­se­naan, että läpi­me­non mahdol­li­suu­det vaalissa ovat ohuet.

– Kommu­nis­teille oli aiem­min hävitty monta kertaa, mutta tulin vali­tuksi neljän äänen erolla, Hagren kertoo.

Pääluot­ta­mus­mies­teh­tä­viensä ohella Hagren työs­ken­teli varas­to­mie­henä. Viimei­sen kymme­nen vuotta hän oli päätoi­mi­sesti luottamustehtävissä.

Luot­ta­mus­teh­tä­vät veivät myös Kemian­lii­ton liit­to­ko­kouse­dus­ta­jaksi ja liiton halli­tuk­seen. Hän vaikutti myös työelä­keyh­tiö Ilma­ri­sen hallin­to­neu­vos­tossa 20 vuotta.

Ilma­ri­sen ja liiton pestejä hän pitää silmiä avaavina.

– Annan suuren arvon, kun näki ja kuuli muiden työpaik­ko­jen tavoista hoitaa asioita, Hagren sanoo.

PAIKALLISTA SOPIMISTA VUOSIKYMMENIÄ

Hagren on seuran­nut viime aiko­jen keskus­te­lua paikal­li­sesta sopi­mi­sesta. Metsä­teol­li­suus ry ja Tekno­lo­gia­teol­li­suus ry ovat tehneet irtiot­tonsa keski­te­tystä työeh­to­so­pi­mus­toi­min­nasta ja kerto­vat panos­ta­vansa paikal­li­seen sopimiseen.

– Ihmet­te­len suuresti, mikä kauhea hinku on tullut paikal­li­seen sopi­mi­seen, Hagren päivittelee.

Hän toteaa, että hän on itse­kin tehnyt paikal­li­sia sopi­muk­sia vuosi­kym­me­net esimer­kiksi työai­ka­jär­jes­te­lyissä. Valta­kun­nal­li­set työeh­to­so­pi­muk­set ja lait ovat olleet hyvä pohja sopia paikallisesti.

Hagren ei erityi­sesti kannata tai vastusta paikal­lista sopi­mista. Yleis­si­to­vien työeh­to­so­pi­mus­ten muren­ta­mi­selle on hankala keksiä monia selityksiä.

– En keksi muuta syytä, kuin työn­tekijän kyykyt­tä­mi­sen, Hagren sanoo.

AIHEISSA RUNSAUDENPULAA

Hagren kirjoit­taa työelä­mä­ker­ras­saan myös aloi­te­toi­min­nasta. 1990-luvun alussa hän teki aloit­teen jäte­muo­vin käytöstä rulla­la­vo­jen suoja­kää­reenä. Aloite hylät­tiin, mutta myöhem­min Hagren huomasi, että aloite oltiin pane­massa toimeen. Vali­tus­pro­ses­sin kautta hänelle makset­tiin myös aloitepalkkio.

Hagren huomasi kirjoi­tus­kil­pai­lun Teol­li­suus­lii­ton vies­tin­nästä, mutta kirjoi­tus­ten jättä­mi­sen taka­raja ehti tulla vastaan ja työ jäi aloittamatta.

Ammat­tio­sas­ton kokouk­sessa hän sai tiedon, että kirjoi­tus­ten jättö­ai­kaa on jatkettu. Tuol­loin kirjoi­tusinto syttyi, vaikka kirjoit­ta­mista hän ei pidä­kään omana alanaan.

Kirjoi­tusu­ra­kan suurim­maksi haas­teeksi muotou­tui rajaus. Vuosi­kym­me­nien aikaan on sattu­nut monen­laista, joten kaik­kea ei raja­tussa ajassa pysty kirjoittamaan.

– Olisi kannat­ta­nut aikai­sem­min aloit­taa. Ei ollut niin help­poa, kuin luulin, Hagren naurahtaa.

TEKSTI ANTTI HYVÄRINEN
KUVA EMMI KALLIO

Lue myös kirjoi­tus­kil­pai­lussa ensim­mäi­seksi sijoit­tu­neen Juha Kaasi­sen ja toiseksi sijoit­tu­neen Taina Inkeri Lehdon haastattelut.