Vaikka Suomi on monessa mielessä tasa-arvoi­nen maa, korona kohte­lee meitä epäoi­keu­den­mu­kai­sesti. Pärjää­jät pärjää­vät, mutta isoa jouk­koa ihmi­siä uhkaa aina­kin jonkin kokoi­nen ja pitui­nen hyvin­voin­nin notkah­dus. Pande­mia olisi myös uudis­tus­ten ja inno­vaa­tioi­den paikka, mutta osataanko se käyt­tää hyväksi?

Kesän suvan­to­vai­heen jälkeen koro­nan toinen aalto tekee tulo­aan. Kuinka äkäi­nen se on ja miten se vaikut­taa, on vielä osin arvuut­te­lua. Kukaan ei tiedä myös­kään koro­nan langet­ta­man laskun lopul­lista suuruutta, mutta se luet­ta­neen kymme­nissä miljar­deissa euroissa. Se syntyy muun muassa vajaasta tuotan­nosta, tervey­den­huol­lon lisä­ku­luista, vero­tu­lo­jen laskusta sekä työt­tö­myy­den kustannuksista.

– Näin suurta krii­siä ei ole ollut sitten sotien. 1990-luvun alun lama oli iso, mutta se kuului kapi­ta­lis­min normaa­liin vuoden­kier­toon. Nyt ollaan sillä lailla julman krii­sin äärellä, että se on globaali ja tarkoit­taa talou­den supis­tu­mista Kiinasta Yhdys­val­toi­hin ja Euroo­pasta Afrik­kaan, sanoo profes­sori Harri Melin Tampe­reen yliopis­ton yhteis­kun­ta­tie­tei­den tiedekunnasta.

– Seuraa­vat vuodet tule­vat olemaan hanka­lia. Millä lailla maail­man­ta­lous lähtee elpy­mään, on iso kysy­mys, Melin sanoo ja piir­te­lee ilmaan kysymysmerkkejä.

Kriisi on iske­nyt yliopis­tolle suhteel­li­sen miedosti.

– Lähinnä niin, että alao­vet ovat lukossa eikä tänne pääse kukaan ulko­puo­li­nen, hän viit­taa Linna-kiin­teis­tön ravin­tola- ja muihin tiloihin.

Suomessa kriisi kolah­taa työmark­ki­noilla eniten niihin, jotka ovat jo valmiiksi epäva­kaassa työmark­kina-asemassa, esimer­kiksi palve­lua­loille, ravin­toi­hin ja majoi­tuk­seen sekä lento­lii­ken­tee­seen. Melin pelkää Lapin matkai­lun täydel­listä romah­dusta, jos näky­mät eivät selkene.

KORONA SATTUU KAIKKIIN

– Tämä on siinä mielessä epätasa-arvoi­nen kriisi, että on valtava joukko, jolle tästä ei ole juuri­kaan talou­del­lista hait­taa, vaan lähinnä harmi­tusta siitä, ettei pääs­syt tiet­tyyn aikaan mökille tai Leville lasket­te­le­maan. Jos kuukausi­palkka on juos­sut normaa­liin tapaan, kaikki on mennyt ihan eri tavoin kuin kymme­nillä tuhan­silla lomau­te­tuilla, sanoo SAK:n pääe­ko­no­misti Ilkka Kauko­ranta.

Kauko­ranta listaa kärsi­jöiksi myös yritys­ten omis­ta­jat, joilta kenties menee yritys alta – ja samalla iso kasa työpaikkoja.

– Tätä on tasattu yritys­tuilla, mutta eivät ne täysin kompen­soi yrit­tä­jien­kään mene­tyk­siä. Toisaalta palkan­saa­ja­puo­lella sosi­aa­li­turva tasaa työt­tö­myy­den tai lomau­tus­ten hinta­lap­pua, mutta normaa­lista poik­kea­via lisä­toi­mia ei ole juuri tullut. Yrit­tä­jille luotiin uusi tila­päi­nen työt­tö­myys­tur­va­jär­jes­telmä, palkan­saa­jille ei tällaista käde­no­jen­nusta saatu.

Näin suurta krii­siä ei ole ollut sitten sotien.

Kauko­ranta ei kuiten­kaan halua lait­taa yrit­tä­jiä ja palkan­saa­jia vastakkain.

– Mutta siinä mielessä oikeu­den­mu­kai­suus ei toteu­tu­nut, että työt­tö­mäksi jääneet kärsi­vät eniten. Jos veron­ke­ven­nyk­siä lapa­taan niille, joilla työt ovat säily­neet, se ei tunnu oikealta. Keven­nyk­set pitäisi suun­nata niille, jotka ovat suoraan tilan­teesta kärsineet.

Työn­te­ki­jöitä ovat autta­neet jous­ta­vat lomau­tus­mah­dol­li­suu­det, joten suuria irti­sa­no­mi­sia on voitu aina­kin osit­tain vält­tää. Meli­nin ja Kauko­ran­nan mukaan tilanne siinä mielessä hyvä.

– Myös Jyrki Rainan tuore tutki­mus, jossa vertail­tiin kuuden maan työmark­ki­noi­den jous­ta­vuutta, osoitti Suomen pärjää­vän varsin hyvin, sanoo Kaukoranta.

Tilanne kehit­tyy kuiten­kin koko ajan. Elokuun lopulla kuul­tiin isoja yt- ja irti­sa­no­mi­suu­ti­sia Finnai­rilta, Swis­sai­rilta, SSAB:lta, Metso-Outo­teciltä, sekä huip­puna UPM:n Kaipo­lan pape­ri­teh­taan alas­ajo – korona ei toki selitä kaik­kia näistä.

HEIKOIMMILLA VALMIIKSI HEIKOT ASEMAT

Krii­sien tullen heikossa asemassa yhteis­kun­nassa ovat aina esimer­kiksi pitkä­ai­kais­sai­raat, mielen­ter­veys­kun­tou­tu­jat, opis­ke­li­jat tai nuoret ja lapset, joilla on oppi­mis­vai­keuk­sia. Nyt myös vanhuk­set, joilla sosi­aa­li­set kontak­tit katke­si­vat rajoi­tus­ten takia, ovat olleet hätää kärsimässä.

– Sosi­aa­li­pal­ve­luilla, koulu­tuk­sella ja hyvin­voin­ti­pal­ve­luilla pitää olla tule­vai­suu­dessa riit­tä­vät resurs­sit, jotta koro­nan arvet saadaan korjat­tua, Kauko­ranta sanoo.

Moni näistä asioista oli kuntien vastuulla, ja niiden talous oli jo valmiiksi kata­stro­fin partaalla.

– Lisä­ta­lous­ar­viossa halli­tus ohjasi kunnille lisää rahaa, saa nähdä riit­tääkö se. Hyvin­voin­ti­val­tiota pyöri­te­tään pitkälti kunnissa, ja konkurs­si­kyp­sältä orga­ni­saa­tiolta se ei oikein suju. Kunta­liitto ei ole varmaan koskaan sano­nut, että kunnilla menisi hyvin, mutta nyt se on varmasti totta, Kauko­ranta hymähtää.

Myös viimei­siä opin­to­jaan suorit­ta­ville nuorille korona on ollut kink­ki­nen. Harjoit­telu- ja työs­sä­op­pi­mis­paik­ko­jen saami­nen on vaikeu­tu­nut ja valmis­tu­mi­nen viiväs­ty­nyt. Harri Melin ei kuiten­kaan pelkää yhden suku­pol­ven menettämistä.

– Emme me menet­tä­neet suku­pol­vea 1990-luvun lamas­sa­kaan. Silloin valmis­tu­neista iso osa on työl­lis­ty­nyt ja elää nykyi­sin normaa­lia elämää. Toki oli väliin­pu­toa­jia, mutta tähän asiaan liit­tyy myös liioittelua.

Epäsel­vän tule­vai­suu­den takia Melin näkee kuiten­kin tilan­teen nyt haastavampana.

– Talous lähti silloin elpy­mään yllät­tä­vän nopeasti, nyt en ole ihan niin varma. Siksi nuor­ten huoli on oikeutettu.

TILAISUUS MYÖS KEHITTÄÄ UUTTA

Korona on luonut myös menes­tys­ta­ri­noita. Toiset yrityk­set kitu­vat ja kaatu­vat, mutta vaik­kapa urheilu‑, rauta- ja sisus­tus­kauppa käy hyvin, kun ihmi­sillä on ollut aikaa harras­taa ja kohen­taa kotia. Luon­nol­li­sesti käsi­desi- ja maski­fir­mat ovat tehneet tulosta, ja it-ala lienee myynyt etätyö­so­vel­luk­sia enem­män kuin koskaan.

Melin jatkaa listaa.

– Palve­lua­loille on tullut uusia sovel­luk­sia, kuten nouto­ruo­ka­pal­ve­luita ja kaupan kotiin­kul­je­tus­pal­ve­luita. Mutta kuinka pitkä­kes­toi­nen ilmiö tämä on, jää nähtäväksi.

Joku hyötyy aina myös krii­seistä. Se, onko se reilua, on oikeas­taan turhaa pohdintaa.

– Kapi­ta­lismi on siinä mielessä julma appa­raatti, että myös esimer­kiksi sodalla, ihmis­kun­nan suurim­malla tyhmyy­dellä, jotkut ovat tehneet miljoo­nia. Tässä tilan­teesta pitäisi löytää nyt niin paljon voit­ta­jia kuin on mahdol­lista ja niin vähän häviä­jiä kuin mahdollista.

Veron­ke­ven­nyk­set pitäisi suun­nata niille, jotka ovat suoraan tilan­teesta kärsineet.

Meli­nin mukaan meillä on nyt tilai­suus tehdä jotain ihan uutta.

– Olisi miljoo­nan taalan paikka tehdä vihreitä inves­toin­teja. Olemme eläneet kuin siat lätissä, tuhlan­neet resurs­seja, metsät on hakattu ja vedet liattu. Korona on anta­nut mahdol­li­suu­den miet­tiä ekolo­gi­sem­paa elämän­ta­paa – silti pelkään, että haemme vain paluuta enti­seen normaa­liin, joka on maapal­lon kannalta ongelmallinen.

Melin moitis­ke­lee, miten Nokian jälkeen inves­toin­nit tutki­muk­seen ja tuote­ke­hi­tyk­seen ovat hiipuneet.

– Isoissa yrityk­sissä ei ole isoa drai­via. Metsä­teol­li­suu­dessa puhu­taan, että puusta saadaan lääk­keitä ja ties mitä kuituja. Mutta missä ovat tutki­mus­osas­tot, jotka kerto­vat, että maail­man pelas­ta­mi­nen on näin lähellä, Melin näyt­tää mini­maa­li­sen pientä rakoa etusor­men ja peuka­lon välillä.

– Sen sijaan kerro­taan siitä, miten leveitä pape­ri­ko­neita tai isoja sellu­myl­lyjä meillä on, hän tuhahtaa.

KRIISIN KAKSIJAKOINEN HOITO

Koro­na­pan­de­mia on ollut valtava kriisi, jonka hoito on vienyt Suomessa halli­tuk­sen lähes kaiken huomion. Harri Meli­nin mukaan Suomi on pärjää­mi­sel­lään parhai­den maiden joukossa.

– Joiden­kin krii­ti­koi­den mukaan krii­sin hoita­mi­seen olisi pitä­nyt käyt­tää koke­neita miehiä. Mutta ei ole ketään koke­neita miehiä, kaikki ovat yhtä koke­mat­to­mia tällai­sen edessä! Näen esimer­kiksi kokoo­muk­sen kritii­kin aika popu­lis­ti­sena. Sanna Mari­nin pitäisi mennä suurin piir­tein otta­maan koro­na­tes­tejä lento­ken­tälle, hän puuskahtaa.

Melin kuiten­kin myön­tää, että julki­sella puolella on turhaa musta­suk­kaista rajo­jen vahtaa­mista. Asioita voitai­siin hoitaa parem­massa yhteistyössä.

– Eri minis­te­riöi­den toiminta on siilou­tu­nut ja ne varje­le­vat liikaa omia tont­te­jaan. Suomen levein katu on Kirk­ko­katu – toisella puolella sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­riö, toisella opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö. Sinne välille kaikki tieto hukkuu, hän sanoo.

Akuu­tista krii­sistä on koetet­tava selvitä niin, että ihmis­ten arki särkyy mahdol­li­sim­man vähän.

Krii­sistä ei kuiten­kaan selvitä vain viran­omais­oh­jeilla, vaan vastuuta tarvi­taan kaikilta. Miten kansa­lai­set ovat onnis­tu­neet krii­sissä? Meli­nin mukaan meillä on herran pelko geeneissä ja esival­taa kuunnellaan.

– Monet yli 70-vuoti­aat otti­vat suosi­tuk­set lähes käskynä ja säilyi­vät koro­nalta – mutta siinä tuli sitten muita ongel­mia. On selvää, että nuor­ten suhtau­tu­mi­nen on rämä­päi­sem­pää, mutta koko­nai­suu­dessa on toimittu mallikkaasti.

HYVINVOINTIVALTIO SUOMEN VAHVUUTENA

Krii­sit päät­ty­vät aika­naan. Vielä ei tiedetä, miten kauan korona rajoit­taa ja sään­te­lee elämää, mutta maksuaika on pitkä – niin henki­sesti kuin talou­del­li­sesti. Sen enem­pää Melin kuin Kauko­ran­ta­kaan eivät pelkää lainan­ot­toa krii­sin hoidossa.

– En ymmärrä kamree­ria­jat­te­lua, ettemme voisi ottaa velkaa tule­vien suku­pol­vien makset­ta­vaksi. Jos on akuutti hätä, silloin on elvy­tet­tävä ja katsel­tava miten laino­jen kanssa eletään. Kaikki maat ovat samassa tilan­teessa, eivätkä Suomen lähtö­koh­dat ole huonot. Akuu­tista krii­sistä on koetet­tava selvitä niin, että ihmis­ten arki särkyy mahdol­li­sim­man vähän, Melin sanoo.

Kauko­ran­nan mukaan julki­sen talou­den vahvis­ta­mista ei pidetä SAK:ssakaan ongel­mista pahimpana.

– Valtio saa edel­leen hyvin lainaa, ja huolta pysty­tään siir­tä­mään tule­vai­suu­teen. Myös EU:n 750 miljar­din hätä­ra­hoi­tus tukee koko maan­osan elpy­mistä, ja vien­ti­maana olemme siitä tosi riip­pu­vai­sia. Sieltä tulee Suomelle myös suoraa rahaa.

Kauko­ranta muis­tut­taa, että Suomea pitää lähteä raken­ta­maan vahvuuk­siemme pohjalta.

– Krii­sissä näkee hyvin­voin­ti­val­tion tärkey­den ja julkis­ten palve­lui­den roolin sosi­aa­lis­ten hait­to­jen kompen­soi­jana. Niiden vahvis­ta­mi­nen on tärkeää jatkos­sa­kin. Talou­den puolella pitää varmis­taa, että tämä pysyy tila­päi­senä shok­kina, ja siinä tarvi­taan elvy­tystä, julki­sia inves­toin­teja sekä koulu­tusta ja työvoi­ma­pal­ve­luita, joilla aute­taan ihmi­siä uuteen työhön.

Millä lailla maail­man­ta­lous lähtee elpy­mään, on iso kysymys.

Myös­kään 75 prosen­tin työl­li­syys­ta­voi­tetta ei saa heit­tää romukoppaan.

– Mutta kyllä tämä prio­ri­teet­teja muut­taa. Jos talo palaa, kannat­taa keskit­tyä sen sammut­ta­mi­seen eikä keit­tiö­re­mon­tin suun­nit­te­luun. Toki jos niitä voi tehdä rinnak­kain, hyvä niin, Kauko­ranta pohtii.

Hänen mukaansa tämä vaali­kausi menee koro­nan jälki­hoi­dossa, mutta sen jälkeen talou­del­li­set vaiku­tuk­set uppoa­vat ylei­seen julki­sen talou­den kestä­vyy­den hoita­mi­seen. Jos krii­sistä seuraa jotain hyvää, se on suhtau­tu­mi­nen yhteis­kun­nan turvaverkkoon.

– Monessa maassa on täyty­nyt luoda tyhjästä nopeasti erilai­sia turva­verk­koja. Pohjois­mai­nen malli on osoit­ta­nut vahvuu­tensa ja kysyntä sellai­selle mallille kasvaa, sanoo Kaukoranta.

Harri Melin uskoo myös hyvin­voin­ti­val­tioon, mutta sanoo pelkää­vänsä krii­sin poliit­ti­sia seurauksia.

– Olen erityi­sesti demo­kraat­tis­ten insti­tuu­tioi­den globa­li­saa­tion kannat­taja. Kriisi on opet­ta­nut, että olemme hirveän riip­pu­vai­sia toisis­tamme ja maail­man pelas­ta­mi­nen vaatii yhteistä teke­mistä. Siksi arve­lut­taa, että joku ääri­na­tio­na­lis­ti­nen popu­lismi saa tästä ruutia ja me alamme tapella keske­nämme. Meidän pitäisi kansain­vä­li­sesti hoitaa hommat niin, että ihmis­ten on täällä hyvä olla.

KUNNISSA KAMMOKSUTAAN UUSIA VELVOITTEITA

Kunta­lii­ton arvion mukaan koro­na­krii­sin vaiku­tus kuntien talou­teen ensi vuonna on noin 1,7 miljar­dia euroa. Monissa pienissä kunnissa on totuttu kirei­siin tunnel­miin, mutta nyt korona rokot­taa myös isom­pia kaupun­keja, joissa normaa­listi menee melko hyvin.

– Korona kohte­lee isoja kuntia anka­rim­min tervey­den­huol­lon meno­jen kautta, mutta kun ne saavat meno­jen kasvun hallin­taan ja tulo­puo­len kuntoon, edel­ly­tyk­siä krii­sistä selviä­mi­seen on, Kunta­lii­ton pääe­ko­no­misti Minna Puna­kal­lio sanoo.

Koro­nan aiheut­tama notkah­dus näkyy kunnissa ensim­mäi­seksi inves­toin­tien lykkäämisenä.

– Jos on tie, joka pitää pääl­lys­tää tai home­koulu, joka korjata, niitä lykä­tään. Toinen sääs­tö­kohde on sijai­suuk­sien ja määrä­ai­kai­suuk­sien karsi­mi­nen. Jos joku työn­tekijä jää pois, yrite­tään pärjätä olemassa olevalla joukolla.

Vastuul­lista talou­den sopeut­ta­mista pitää kunnissa jatkaa.

Kunnat kanta­vat ison osan ihmis­ten hyvin­voin­nista ja palve­luista. Palve­luista halu­taan pitää kiinni, ja niiden teke­mi­seen tarvi­taan ihmi­siä. Kunnissa on myös paljon tehtä­viä, joiden välillä ihmi­siä voidaan siir­tää. Siksi irti­sa­no­mi­sia ei Puna­kal­lion mukaan haluta eikä tarvitse käyt­tää ensimmäisenä.

Ilman koro­naa­kin kunnissa on paljon miet­ti­mistä tule­vai­suu­den suhteen. Uudis­tuk­sia pitäisi tehdä, ja suurim­pana häilyy ikui­suus­pro­jekti soten suhteen. Puna­kal­liolla on viesti sekä kuntien että valtion suuntaan.

– Vastuul­lista talou­den sopeut­ta­mista pitää kunnissa jatkaa, ja väes­tö­muu­tok­siin pitää reagoida tosis­saan. Valtion pitää tulla kunta­ta­loutta vastaan siten, että tuota 1,7 miljar­din kuop­paa saadaan tasoi­tet­tua. Myös kuntien velvoit­tei­den lisää­mi­sessä toivo­taan pidät­ty­väi­syyttä. Jos pitää yhtä aikaa sopeut­taa, raken­taa uusia palve­luita ja pitää raha­virta tasa­pai­nossa, se on vaikeaa. Velaksi elämi­nen ei ole kestävää.

RIPEÄÄ REAGOINTIA LIITOSSA JA TYÖPAIKOILLA

Teol­li­suus­liitto tart­tui koro­nan poik­keus­o­loi­hin nopeasti. Työnan­ta­ja­puo­len kanssa istut­tiin samaan pöytään ja tehtiin helpo­tuk­sia yt- ja lomautusmenettelyihin.

– Näillä toimen­pi­teillä mahdol­lis­tet­tiin, että yrityk­sissä voitiin reagoida nopeasti muut­tu­nee­seen tilan­tee­seen ja ne voivat sopeut­taa toimin­taansa. Näin välte­tään konkurs­seja ja sääs­te­tään työpaik­koja, sanoo puheen­joh­taja Riku Aalto.

Liiton omien toimin­to­jen kannalta tehtiin myös pikai­sia päätök­siä. Muun muassa toimis­ton työjär­jes­te­lyillä siir­ret­tiin henki­löitä työt­tö­myys­kas­saan käsit­te­le­mään nopeasti kasva­nutta hakemusvyöryä.

Vaikka työt­tö­myys­me­not ovat kasva­neet, talou­del­li­sesti kriisi ei vielä liiton toimin­taa vaikeuta.

– Jäsen­mak­su­ker­tymä on ollut budje­tin mukai­nen. Kulut ovat puoles­taan pudon­neet, koska fyysi­siä tilai­suuk­sia ja koulu­tuk­sia ei ole juuri järjes­tetty ja henki­lö­kunta ei ole matkustanut.

Vaiku­tuk­sia työpaik­koi­hin on ollut, ja tulee varmasti myös jatkossa olemaan.

– Yritys­ten tilaus­kan­nassa on ollut pudo­tusta, mutta yritys­koh­tai­set erot ovat suuret. Tela­koi­den tilauk­sia on siir­retty tai peruttu, ja tekno­lo­gia­teol­li­suu­teen vaiku­tuk­sia saat­taa vielä tulla. Kaikilla ei kuiten­kaan mene huonosti, ja on paljon yrityk­siä, jotka ovat saaneet jopa lisätilauksia.

TARKKANA EDUNVALVONNASSA

Riku Aalto antaa halli­tuk­selle ja edus­kun­nalle tunnus­tusta krii­sin hoidosta.

– Halli­tus toimi ripeästi heti alussa ja yritys­tu­kien suhteen tehtiin nopeita toimen­pi­teitä – miten se lopul­li­sesti meni, arvioi­daan toki myöhem­min. Tämä oli oiva näyttö poliit­ti­sen järjes­tel­män toimi­vuu­desta. Kun on yhtei­nen hätä, konsen­susta löytyy. Vuoden 2008 finans­si­krii­sistä opit­tiin, että parhai­ten selvi­tään, kun saadaan yrityk­set ja työpai­kat säilymään.

Korona tulee olemaan liitolle pitkä edun­val­von­nal­li­nen projekti. Epide­mia ei hellitä hetkessä, vaan se on seura­namme jopa vuosia, tavalla tai toisella. Se vaikut­taa väis­tä­mättä myös neuvottelupöytiin.

– EK:lta on jo tullut ehdo­tuk­sia koro­nan varjolla siitä, miten paikal­li­nen sopi­mi­nen pitäisi avata koko­naan ja työeh­to­so­pi­muk­set olisi voitava avata vaikka kesken kauden. Kriisi voikin poikia yrityk­siä heiken­tää työsuh­teen ehtoja mieli­val­tai­sesti. Käsit­te­lyyn tullei­den erimie­li­syys­muis­tioi­den määrä on kesän aikana kasva­nut – ei ihan kaksin­ker­tais­tu­nut, mutta melkein.

”ENTISTÄ TIUKEMPIA SÄÄNNÖKSIÄ”

Visko­Tee­pak Oy:n ammat­tio­sas­ton 417 puheen­joh­taja Maarit Laakso sanoo, että koro­na­tar­tun­to­jen kiih­tyessä tehtaan käytän­nöt kiris­tyi­vät välit­tö­mästi. Visko­Tee­pak valmis­taa elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­delle muun muassa keino­kui­tuista makka­ran­kuorta, ja hygie­niasta tarkassa paikassa vierai­li­joita eikä ulko­puo­li­sia huol­to­mie­hiä saanut enää tulla tehtaalle. Ne jotka pystyi­vät, jäivät etätöi­hin, mutta tuotanto pyöri normaalisti.

– Tuli tietysti entis­tä­kin tiukem­pia hygie­nia­sään­nök­siä ja käsi­de­siä oli joka paikassa. Myös turva­vä­lei­hin kiin­ni­tet­tiin huomiota, ja ruoka­lassa joka toinen tuoli otet­tiin pois käytöstä.

Työnan­taja on koko epide­mian ajan huoleh­ti­nut, että info­tau­luissa ympäri tehdasta on ollut sään­nöl­listä tietoa sekä ohjeis­tusta, miten eri tilan­teissa toimi­taan. Yhteis­tuu­min myös tehtiin suun­ni­tel­mia sen varmis­ta­mi­seksi, että tilan­teesta selvi­tään mahdol­li­sim­man suju­vasti ja vähin vaurioin.

– Sairaus­lo­man pitä­mistä omalla ilmoi­tuk­sella jatket­tiin kolmesta kuuteen päivään. Luot­ta­mus­hen­ki­löt ja esimie­het keskus­te­li­vat paljon ja toiveita kysel­tiin puolin ja toisin. Yhtään koro­na­ta­pausta ei ole ollut.

”VIIKOITTAIN TUORETTA INFOA”

Laukamo-yhtiöillä tartut­tiin nopeasti koronatoimiin.

– Joka paik­kaan tuli käsi­de­siä, tauko­ti­loissa kiin­ni­tet­tiin huomio turva­vä­lei­hin ja muuten­kin on pyritty pysy­mään tietyllä lailla omissa piireissä, sanoo työsuo­je­lu­val­tuu­tettu Kirsi-Maarit Virta­nen.

– Työnan­ta­jan kanssa on hoidettu viikoit­tain tuoretta infoa henki­lös­tölle ja sovittu, että kaikista altis­tuk­sista pitää tiedot­taa heti. Yhtään koro­na­ta­pausta ei ole tehtailla ollut.

Yhteis­työ Lauka­molla on suju­nut hyvässä hengessä, mutta koro­nan alku­vai­heessa käytiin yt-neuvot­te­luja. Lomau­tuk­siin ei kuiten­kaan ollut lopulta tarvetta.

Lauka­molla tai Visko­Tee­pa­killa kummal­la­kaan ei ole ollut minkään­lai­sia yrityk­siä puut­tua koro­nan varjolla työehtoihin.

– Päin­vas­toin, tämä on jopa yhdis­tä­nyt meitä, sanoo Visko­Tee­pa­kin Maarit Laakso.

OPISKELIJOILLA EPÄVARMUUTTA JA PERUUNTUNEITA HARJOITTELUJA

AMMATILLISISSA OPPILAITOKSISSA opis­ke­le­vien työs­sä­op­pi­mi­sen jaksoja on peruttu tai siir­retty, ja lähio­pe­tusta on siir­retty etäope­tuk­seksi. Osalla opis­ke­li­joita se on vaikut­ta­nut moti­vaa­tioon, koska ammat­tiop­pi­lai­tok­siin on menty nime­no­maan käytän­nön opis­ke­lun perässä.

Harjoit­te­lu­jak­soista keskey­tyi keväällä noin viiden­nes, ja vastaa­jista 14 prosent­tia ei pysty­nyt valmis­tu­maan, vaikka se oli suun­ni­tel­missa. Opis­ke­li­joista kolman­nes uskoi, että myös mahdol­li­suu­det työl­lis­ty­mi­seen ovat vähen­ty­neet. 40 prosent­tia menetti kesä- tai muun työpai­kan tai työt vähe­ni­vät muuten.

AMMATTIKORKEAKOULUJEN opis­ke­li­joi­den keskuu­dessa noin puolella moti­vaa­tio oli laske­nut, jaksa­mi­nen huonon­tu­nut sekä stressi lisään­ty­nyt. Erityi­sen paljon tilanne on vaikut­ta­nut opin­to­jensa alku­vai­heessa oleviin opiskelijoihin.

Toisaalta osa opis­ke­li­joista koki omatah­ti­sen opis­ke­lun sopi­van itsel­leen – he olivat suorit­ta­neet opin­toja normaa­lia rytmiä nopeammin.

YLIOPISTOISSA lähio­pe­tusta on siir­retty huomat­ta­van paljon verk­koon. Kontak­tio­pe­tuk­sena on järjes­tetty vain opetusta, joka on vält­tä­mä­töntä, kuten labo­ra­to­rio-opetus. Opin­toja vaikeutti myös kirjas­to­jen sulkeutuminen.

Harjoit­te­luita joudut­tiin peru­maan tai keskeyt­tä­mään, erityi­sen haas­teel­li­nen tilanne on ollut sote-alalla ja opet­ta­jaksi opis­ke­le­villa. Valtaosa yliopis­toista on myös peru­nut opis­ke­li­ja­vaih­dot tältä syksyltä.

Lähteet: Ammat­tiin opis­ke­le­vat SAKKI:n, Opis­ke­li­ja­kun­tien liitto SAMOK:in sekä Yliop­pi­las­kun­tien liitto SYL:in jäse­nil­leen teke­mät kyselyt.

TEKSTI SAMI TURUNEN
KUVITUS EMILIE UGGLA